Mitä hittoa? Ystävä kertoi tänään ettei ole koskaan kärsinyt ulkonäköpaineista

En itse koe, että minulla olisi mitään "paineita" ulkonäön suhteen. Se, että katsoo minkä näköisenä liikkuu ihmisten ilmoilla, tai että laittaa itsensä kivannäköiseksi, ei vielä tarkoita, että on paineita. Eivät kaikki todellakaan välitä mitä muu maailma ajattelee tai toivoo, eivätkä kaikki todellakaan vertaile itseään muihin. Edes ne, jotka yrittävät muuttaa ulkonäössään jotain, esim. kaventaa hiukan vatsanseutua, eivät välttämättä koe asian suhteen mitään paineita.

Että sikäli voin hyvin kuvitella, että monellakaan ei ole paineita ulkonäöstä - vaikkei olisi erityisen kauniskaan. Ihminen voi olla myös tyytyväinen ulkonäköönsä, vaikka ei olisi täydellinen, ja sekin, vaikka yrittäisi muuttaa itsessään jotain, ei tarkoita, että olisi varsinaisesti tyytymätön, ainakaan niin että se nousisi mitenkään keskiöön omassa ajattelussa.  Kaikille kun tämä ulkonäköasia ei ole elämän keskipiste.

Ystäväsi on järkevä, fiksu ihminen. Ulkonäkö on vain kuori, joka vanhenee. Vanheneminen tapahtuu jokaiselle, vaikka miten yrität taistella vastaan. Siihen ei auta plastiikkakirurgia, eivätkä täyteaineet. Ne vain pahentavat tilannetta. Vanhuutta vastaan et voi taistella. Sen taistelun tulet häviämään kuitenkin. Onneksi luonnollisuus on tuleva trendi maailmalla. Siinä on näillä itseensä täytteitä työntäneillä tekemistä, kun poistattavat kaikki ulokkeensa.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin olettaisin, että tavallisten näköisen ei tarvitse ottaa paineita ulkonäöstään juurikin sen vuoksi, että ei erotu juuri joukosta. Hyvin rumat yksilöt saattavat kärsiä ulkonäöstään ja toisaalta hyvin kauniit joutuvat ottamaan paineita ulkonäöstään, koska he kokevat, että heiltä odotetaan sitä kauneutta. Ulkonäöstään voi hyvin kauniille ihmiselle tulla rasite. Ihmiset kun eivät ikuisesti pysy nuorena.

Ei hyvin kauniilla ole mitään velvollisuutta välittää siitä, mitä muut odottavat. Hyvin kaunis voi keskittyä elämässään ihan siihen, mihin haluaa, eikä se kai tee hänestä yhtään vähemmän kaunista, vaikka muiden mielipiteillä ei hänelle mitään merkitystä olisikaan.

Kaikki maailman miehet ja naiset eivät ole makuuni, eikä tarvitse. Minunkaan ei tarvitse ottaa paineita siitä, että yrittäisin olla kaikkien maailman miesten ja naisten makuun. Jos minulta yritetään vaatia ulkonäköni muokkaamista ko. henkilön maun mukaiseksi, käsken katsomaan valmiiksi sen näköistä naista kumppaniksi itselleen ja jättämään minut rauhaan. Lisäksi olen aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen jaksaakseni miettiä miltä näytän jonkun mielestä.

Muutenkin olisi tylsää, jos kaikki näyttäisivät samalta. 

Eivät kaikki ihmiset ota paineita mistään. Paineisiin liittyy se, että pitää suorittaa jotain tai toteuttaa jonkun toisen asettama vaatimus. Eivät kaikki tuollaiseen lähde.

Peilistä katsoo onnellinen ihminen ilman meikkejä, hiusvärejä tai muuta jolla yrittää muuttaa sitä mitä on. Olen täysin tyytyväinen aina ollut itseeni juuri sellaisena kuin olen. Tiedän etten ole kedon kaunein kukka, turha siitä on stressata. Ihan perus nätti kuitenkin. Nyt +35v ja alkaa ikääntyminen näkymään, mitä sitten. Fakta kuitenkin on että pikkuhiljaa tässä vanhenee ja miksi se ei saisi näkyä?

AP ystävä varmaan on hyvällä itsetunnolla varustettu eikä siksi koe ulkonäöstä paineta

Vierailija kirjoitti:

Minullakaan ei ole ollut koskaan mitään ulkonäköpaineita. Tietysti tässä auttaa se, että omaan kauniit kasvot, ei finnejä teininä, hammasrautoja, ei silmälaseja ( silmälasit ovat toki seks i  k käitä ), normi liikunnalla hoikka, lihaksikas keho, alakerta osaston kokoon olen tyytyväinen, näin viiskybäsenä paksut hiukset. 

Geenilottoahan tämä on, ymmärrän hyvin ulkonäköpaineista kärsiviä, varsinkin tyttöjä ja naisia. 

Minulla oli lapsena, nuorena ja vielä nuorena aikuisenakin kaikki mahdolliset oikomiskojeet suussa, oli finnejä ja maalla kasvaneena ulkona viihtyvänä tyttönä vaatteetkin olivat mitä nyt päälle satuin löytämään ja läheisestä marketista sain. En minä edes silloin ajatellut jotain naaman kauneutta, hoikkuutta tai paksuja hiuksia, vaan pärjäsin ihan niillä mitä oli ja pärjään vieläkin. En tiedä vieläkään ovatko hiukseni paksut vai tavikset, sillä tuossa ne ovat mukana kulkeneet.

En katsele tuollaisia asioita kenessäkään muussakaan ihmisessä ja minulle ei todellakaan jää mieleen kenenkään hoikkuudet tai vaikka lihaksikkuudet, en keskity tuollaisiin asioihin ollenkaan, mutta muistan hyvin muiden iloiset hymyt ja ystävälliset sanat.

N49

En minäkään ole kärsinyt. Miksi se on sinulle ongelma?

Eipä ole paljoa ulkonäköpaineita kun näyttää Carillo-pullon nuijamieheltä

M35

Miksi ap ajattelee, että kauneudella olisi tämän suhteen merkitystä?

Itse en ole kaunis, mutta en myöskään ole kiinnostunut ulkonäöstäni, enkä koe siitä paineita.

En ole koskaan kärsinyt ulkonäköpaineista. Tietysti katson, mitä päälleni laitan, mutta teen sen itseni vuoksi. Enkä edes koskaan ajattele tai mieti, mitä muut ajattelevat tai sanovat. Ja pidän itseäni ihan tavis näköisenä.

Ap. ajatusmalli kuulostaa ihan vieraalta. Ehkä elämässäni on paljon suurempia ja merkityksellisempiä asioita, kuin jonkun ulkonäkö. Enkä itse kiinnitä huomiota, sillä kaikissa on jotakin kaunista ja ilmeet, eleet, hymy, ääni merkitsevät enemmän.

Miksi ulkonäkö on joillekin niin tärkeätä? Äitini nauroi jälkikäteen kun toin ensimmäisen poikaystäväni kotiin näytille sanoilla "oletko tosissasi". Ei ehkä ulkonäkö standardin mukaan komea, mutta ihan hemmetin mukava mies oli. En mä välittänyt ulkonäöstä ollenkaan kun luonne oli mitä mahtavin!

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole kärsinyt ulkonäköpaineista koskaan eikä myöskään suurin osa naispuolisista ystävistäni ja kavereistani. Muutama on laihuttanut normaalimittoihin, mutta sekin terveyssyistä eikä ulkonäön takia.

Ulkonäköpaineet eivät koske fiksuja naisia, joilla on tärkeämpääkin tekemistä tässä maailmassa.

Täytyy kyllä kommentoida tuohon viimeiseen.... Itselläni on kiusaamisen yms vuoksi ollut ulkonäköpaineita ja olen opiskellut kauneuden hoitoa, jotta oppisin hyväksymään itseni. Olen äärimmäisen fiksu ja osaava nainen muutoin, joten tuo kommentti ettei ulkonäköpaineet koske fiksuja ärsytti, muutoin hyvässä tekstissäsi.

Ja Ap:lle, on mahtavaa jos joku ei koe ulkonäköpaineita, ihailen niitä naisia joilla näin on ja toivon itsekin saavuttavani sen kun menneisyyden haamut jättävät lopullisesti minut rauhaan...

JA ei tod kannata olla sometilejä, se pahentaa paineita.. :/

Ei ulkonäköpaineet katso ulkonäköä. Moni kaunis ihminen kokee järkyttäviä paineita ja joku rumempi taas ei. Megan Fox on sanonut ettei ole koskaan tyytyväinen ulkonäköönsä eikä pidä kehoaan tai kasvojaan kauniina. Tää asia on pään sisällä eikä ihmisen ulkonäkö vaikuta siihen. Ehkä lapsuudessa kasvanut hyvä itsetunto vaikuttaa ja se, jos on kasvanut ympäristössä, jossa lasta on kehuttu henkisistä ominaisuuksista eikä ole painotettu ulkonäköä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin olettaisin, että tavallisten näköisen ei tarvitse ottaa paineita ulkonäöstään juurikin sen vuoksi, että ei erotu juuri joukosta. Hyvin rumat yksilöt saattavat kärsiä ulkonäöstään ja toisaalta hyvin kauniit joutuvat ottamaan paineita ulkonäöstään, koska he kokevat, että heiltä odotetaan sitä kauneutta. Ulkonäöstään voi hyvin kauniille ihmiselle tulla rasite. Ihmiset kun eivät ikuisesti pysy nuorena.

Minäkin päättelisin, että mitä lähempänä kauneusihannetta on, sitä piinaavammilta ne pienet "virheet" tuntuvat. Näkee itse peilistä niin selvästi, että olisi täydellinen, kun jokin aivan pieni asia olisi eri tavalla, ja menettää mielenrauhansa sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin olettaisin, että tavallisten näköisen ei tarvitse ottaa paineita ulkonäöstään juurikin sen vuoksi, että ei erotu juuri joukosta. Hyvin rumat yksilöt saattavat kärsiä ulkonäöstään ja toisaalta hyvin kauniit joutuvat ottamaan paineita ulkonäöstään, koska he kokevat, että heiltä odotetaan sitä kauneutta. Ulkonäöstään voi hyvin kauniille ihmiselle tulla rasite. Ihmiset kun eivät ikuisesti pysy nuorena.

Minäkin päättelisin, että mitä lähempänä kauneusihannetta on, sitä piinaavammilta ne pienet "virheet" tuntuvat. Näkee itse peilistä niin selvästi, että olisi täydellinen, kun jokin aivan pieni asia olisi eri tavalla, ja menettää mielenrauhansa sen vuoksi.

Miksi ajatellaan, että kauniit ja hyvännäköiset pyrkivät johonkin tiettyyn normiin ja haluavat miellyttää muita? Tai miksi ajatellaan, että todella hyvännäköinen kokisi jotkut "pienet virheet" piinaavina? Kyllähän sitä voi ihan hyvin tykätä omasta ulkonäöstään ja olla siihen tyytyväinen. Ja lähellä kauneusihannetta oleminen ei tarkoita sitä, että itse tavoittelisi jotain yleistä ihannetta tai kokisi paineita sopia siihen täydellisesti. Mistä edes tulee ajatus, että on jokin "täydellisyyden" normi, johon kaikki haluaisivat pyrkiä? Jos joku menettää mielenrauhansa jonkun "pienen virheen" vuoksi, ei kyse enää ole ulkonäöstä vaan vääristyneestä minäkuvasta ja itsetunto-ongelmista. Kannattaa muistaa, että kauniillakin voi olla hyvä itsetunto, rento asenne, terve minäkuva ja hyvä suhde omaan kehoon.

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko ulkonäköpaineiksi se, että kriiseilee mitä pukee päälle? Onko hiukset hyvin? Onko hiukset harjattu? Meikkaaminen? Sopiiko housut paidan väriin? Jne.

Ajattelen itse kaikki nuo ulkonäköpaineiksi. Eihän noita asioita nimittäin stressaa kotona ollessa, mutta muualle lähtiessä alkaa miettiä, miltä näyttää. Mutta vaikeahan se on jaotella, että mikä on vain järkevää tilanteen mukaan pukeutumista ja mikä ulkonäköpaineista johtuvaa kriiseilyä. Ehkä just se, että ulkonäköpaineista kärsimätön valitsee minkä tahansa tilanteeseen sopivan vaatteen. Ulkonäköpaineista kärsivä taas saattaa testata montaa paitaa eikä mikään tunnu sopivan, hiukset saattaa näyttää kamalilta ja meikatakin _pitää_.

Kyllä mä itse ainakin koen ulkonäköpaineita. Olen kai ihan nätti enkä koe, että muut ajattelisivat mun näyttävän joltain tai, että mun pitäisi näyttää joltain. Mutta omasta päästä tulee ne paineet; milloin näytän muka ihan turvonneelta, milloin kalpealta, vaatteet ei sovi yhteen ja hiuksetkin on ihan sekaiset.

Hah! Ihan niin kuin tarvis olla hyvännäköinen ollakseen vapaa ulkonäköpaineista. Se paineettomuus on sisäinen olotila, joten se on mahdollista saavuttaa ulkokuoresta riippumatta

Eiväthän ulkonäköpaineet liity juurikaan kokijan ulkonäköön. Kysymys on mitä suurimmassa määrin siitä, onko jossain vaiheessa elämäänsä tullut asian varjolla alistetuksi. Epävarmuuden herättäminen toisessa on pyrkimystä hallintaan.

Itse olen vapautunut ulkonäköpaineista aikuisena jo kauan sitten. Lapsena ja teininä kyllä koin niitä. Yksi sukulainen kommentoi aina ääneen kaikkien mahdollisten ihmisten lihomiset ja laihtumiset. Siihen aikaan myös puhuttiin avoimen rumasti esim. aknesta kärsivistä. Minulla oli omankin äitini mukaan tukkireidet ja harmaa harva tukka. Tällä ruumiinrakenteella ei kannattanut kuulemma yrittää pukeutua kauniisti. Mummomaisista vaatteista takarivin pojat kiusasivat koulussa.

Olen yksinomaan iloinen, jos joku on saanut elää elämänsä ilman turhaa rääpimistä ja näyttää rauhassa itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko ulkonäköpaineiksi se, että kriiseilee mitä pukee päälle? Onko hiukset hyvin? Onko hiukset harjattu? Meikkaaminen? Sopiiko housut paidan väriin? Jne.

Ajattelen itse kaikki nuo ulkonäköpaineiksi. Eihän noita asioita nimittäin stressaa kotona ollessa, mutta muualle lähtiessä alkaa miettiä, miltä näyttää. Mutta vaikeahan se on jaotella, että mikä on vain järkevää tilanteen mukaan pukeutumista ja mikä ulkonäköpaineista johtuvaa kriiseilyä. Ehkä just se, että ulkonäköpaineista kärsimätön valitsee minkä tahansa tilanteeseen sopivan vaatteen. Ulkonäköpaineista kärsivä taas saattaa testata montaa paitaa eikä mikään tunnu sopivan, hiukset saattaa näyttää kamalilta ja meikatakin _pitää_.

Kyllä mä itse ainakin koen ulkonäköpaineita. Olen kai ihan nätti enkä koe, että muut ajattelisivat mun näyttävän joltain tai, että mun pitäisi näyttää joltain. Mutta omasta päästä tulee ne paineet; milloin näytän muka ihan turvonneelta, milloin kalpealta, vaatteet ei sovi yhteen ja hiuksetkin on ihan sekaiset.

Jos treffeille mennessä mallaa vaatteita peilin edessä hyvällä fiiliksellä ja miettii, mikähän vaate olisi kivan seksikäs kahdenkeskiseen iltaan, niin miellätkö senkin ulkonäköpaineiksi? Ei se nyt niinkään voi olla, että kaikki paitsi totaalinen piittaamattomuus omasta ulkonäöstä kaikissa tilanteissa tarkoittaa, että henkilöllä on PAINEITA ulkonäöstä.