Miksi Taylor Swift on niin suosittu?

Vierailija kirjoitti: Minä ymmärän kyllä Taylorin supersuosion täysin! Hän on karismaattinen ja tekee hyvää ja mukaansatempaavaa musiikkia. Tykkään etenkin Cruel summerista ja Blank spacesta, mukavaa laulaa niiden mukana ajellessa töihin yms. tulee nuorekas olo:).

Jaa, mun mielestä nimenomaan ei ole karismaattinen. Yhtä mitäänsanomaton kuin laulunsa.

Jäätävää pas kaa...M55

hävisi Trumpille kuitenkin suosiossa kun tätä mitattiin

oli USA:n demokraattien poliittinen ase Trumpia vastaan

Vierailija kirjoitti:

Jäätävää pas kaa...M55

Ketään ei kiinnosta mitä 55-vuotias mies ajattelee. 

Taylor esittää muka samaistuttavaa tyttöä, jolla on poikaystävä-ongelmia. Lisäksi on kova bisnesmuija, niihin krääsä- ja vaatevaunuihin on pitkät jonot konserttipaikkojen parkkiksilla. Taylor on tuotteistanut koko homman rannekorujen vaihtelusysteemin yms. 

Joo, mun tyttö on ollut Eras-tourilla, joten tiedän homman nimen.

Pika-Taylor on suosittu koska häntä markkinoidaan hyvin.

Hirveetä kuraa. En ymmärrä kuka haluaa kuunnella vapaaehtoisesti hänen "musiikkia"

Vanhat miehet sitä kuuntelee. 

100% amerikkalainen juttu koko tyyppi. Mediasirkuksineen ja lyyrikoineen kaikkineen.

Vaikeahko samaistua täällä keyhässä Pohjolassa, kun on vieläpä rikkaan perheen lellitty pentu.

Hän välittää seuraajistaan, nuoret tykkäävät hänestä. Aina hyväntuulinen haastatteluissa, huumorintajuinen ja sellainen pirteä nuori nainen. 

Hänellä on laaja valikoima biisejä. Laulaa hyvin ja biisit kertovat elämästä. 

Spotifyssä yli 150 miljoonaa kuuntelijaa kuukaudessa. Mutta kai kaikki ne ovat väärässä. 🙄

En itse kuulu faneihin (en vihaakaan) mutta suurin osa hänen musiikistaan  on geneeristä, helposti kuunneltavaa ja sanoituksissa tiivistyy milleniaalien ja ehkä nuorempienkin mielenmaisema.

Lisäksi hänellä on taustalla erinomainen markkinointitiimi joka ylläpitää koko brändiä ja somea. Taylor ei myy vain musiikkia, vaan kokonaista brändiä

kun se on niin kiva

Edustaa amerikkalaista imperialismia ja tappokoneistoa. On muotia tykätä ja outoa jos et tykkää (kuin 1940 saksassa)