Lue keskustelun säännöt.
Olen lähes 40v, lapseton ja ihmetellyt miltei 20v lähipiirissä useiden perheellistymiseen liittyviä toistuvia piirteitä
07.10.2023 |
Ensin on onni ja touhotus, ja kaikki halutaan huomioimaan ja jakamaan tuo onni. Vähän nyristään ja loukkaannutaan jos jotain ei sitten kiinnosta kohteliasta onnittelua enempää. Tämä on TÄRKEÄÄ! Huomioikaa, pysäyttäkää elämänne!
Sitten on se lapsi/lapset, ja on ristiäistä, synttäriä, Elämän Tarkoitusta. Ja etenkin lapsetonta ihmetellään, että koskas? Ja eikö?
Sitten ruvetaan ihmettelemään, eikö kukaan auta? Miksi? Itse ei auteta toista lapsiperhettä, hoideta toisten lapsia, vaikka itse onkin ymmärtänyt Että Lapset On Tärkeitä, mutta ehkä ne olikin omat lapset eikä muiden.
Sitten ruvetaan vertailemaan omia lapsia muihin, on pieni voitto jos ei ole ADHD kuten Ongelmaperheillä. Lapset On Tärkeitä, paitsi jos ne on muiden huonoja lapsia.
Lopuksi, pitkälti ennen kouluikää, oma parisuhde ja lapset on aika nähty. Omat kummilapset? Oliko minulla niitä? Ja kylläpä on törkeää että minun lapseni kummit ei MINUA koskaan auta.
Sitten tohotetaan biletystä (hei lähetään radalle hei), matkustusta, ja Elämän Tarkoitus on vähän hukassa ja kuka niitä lapsiakaan jaksaa.
Ja jos vähän hävettää että on tärkeillyt lapsettomalle vuosia valinnoistaan, niin se tulee ehkä ilmi jonain Henkilökohtaisen Kasvun tuloksena, jossa itse asiassa on taas Elämän Tarkoituksen äärellä, jossa on taas ehkä vähän askeleen edellä.
Ja itse tässä on elänyt lähinnä hötkyilemätöntä hyvää elämää omien arvojensa pohjalta aikuisiän
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsiperhe-elämä ei ole tarkoittanut tai tarkoita helvettiä. Hetkellisesti kyllä voi olla vaikeaa. Se kuuluu elämään. Jos joskus elän vanhaksi, niin haluan silloin tuntea, että olen elänyt ja kokenut. Vaikeudet kuuluvat asiaan.
Ap ei väittänytkään että kaikille olisi jotenkin helvettiä. Mutta osa itse kehkeyttää omituisen kouhotuksen.
Olen vain törmännyt ilmiöön, että vapaaehtoisesti lapseton on perustellut valintaansa sillä, että oma lapsuus oli helvettiä. Tässäkin ketjussa joku nosti saman asian esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkää rohkeasti! Lapset kannattaa tehdä, jos yhtään siltä tuntuu. Mieluummin katuu hetkellistä vapauden menetystään kuin lapsettomuuttaan. Se on aika ikävä kohtalo monelle itkeä sitä nelikymppisenä.
Vapaa ehtii kyllä olemaan vielä 40+ vaikka satavuotiaaksi. Lasten tekoaika on valitettavasti rajattu.
Samaa mieltä. Pitää uskaltaa elää, lasten hankkiminen ei pilaa elämää vaan tuo valtavasti mukanaan uusia ulottuvuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat naiset on surkimuksia. Saamattomia vätyksiä. Miehiä on tarjolla ainakin 2 kertaa enemmän mutta kun ollaan niin feministiä että.
Kilttipoikako se siellä taas purkaa katkeruuttaan, kun kukaan ei halua 155-senttistä perusnegatiivista pulkannarua reisakseen?
Vierailija kirjoitti:
Siihen on syynsä, että lapsettomien geenit eivät jatku eteenpäin. Perheellisen ihmisen näkökulmasta lapsettoman elämä on hyvin egoistista. Elää vain ja ainoastaan itselleen ja omien tarpeidensa kautta. Toki jokainen saa itse valita elämän polkunsa. Luonto on tämän asian hoitanut parhain päin.
Miten niin eivät mene? Harva on sukunsa viimeinen. Pelkästään serkuksilla on niin paljon samaa geeniperimää, että edes ainokaisen lapsettomuus ei geenejä torppaa.
Hyvä ihminen! Jos vanhempikin vielä olet niin opettele edes alkeet biologiasta jotta voit tukea lastasi opin tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vain unelmien toteuttamista. Kaikki vaiheet on ollut ihania ja tärkeitä kokemuksia oman elämän varrella. Mikään tunne maailmassa ei voita sitä, kun saa ekan kerran oman vastasyntyneen syliin. Mutta parhaissa asioissa on myös se nurja puoli. Ihan kaikessa.
Se joka saa elää itsenäistä, ihanaa, vapaata elämää ilman lapsia - olkoonkin se sitten vapaaehtoista, joutuu kärsimään myös sen elämäntyylin ikävät seuraukset. Kuten yksinäisyyden.
Ei mikään elämäntyyli ole pelkkää onnea ja auvoa.
Mieluummin itse olen halunnut kokea perhe-elämän ja sen jälkeen luonnollisena jatkumona itseni toteuttamisen ja vaikkapa matkustelun.
Musta tää ja tosi moni muu kirjoitus on tosi outo. Ap ei kritisoinut lasten hankkimista vaan todella omanapaisesti, tuomitsevasti ja tärkeilevästi käyttäytyviä vanhempia.
Ap ei sanonut mitään lasten hankkimisesta yleensä, tai sen paremmuudesta tai huonoudesta. Ekalla sivulla on myös kommentti jossa kertoo arvostavansa normaaleja perheitä.
Onko ihmisten sisälukutaito näin huonolla tolalla nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on sinut itsensä ja omien valintojensa kanssa, ei ole tarvetta tehdä tämmöistä aloitusta. Hirveää vastakkainasettelua. Tottakai minäkin perheellisenä ymmärrän sen, että jollekin lapsettomuus on oma valinta ja hänen elämänsä on ihan yhtä hyvää ja täyttä kuin meidänkin jotka ollaan haluttu lapsia.
Taisi olla kirjoitus sellaisista ihmisistä joilla on kova vastakkainasettelun tarve.
Ap ei kommentoinut valintaa lasten hankkimisen ja lapsettomuuden välillä vaan kommentoi lapsettomana havaintoja tietyn tyyppisistä vanhemmista. Itsekeskeisistä, tuomitsevista ja epäloogisista.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän lapsettomat pariskunnat ajattelevat, kun meidän perheellisten lapset ovat aikuistuneet ja me saadaan sama vapaus, minkä he ovat saaneet sekä lisäksi saatiin kokemus oman suvun jatkamisesta ja kokemus vanhemmuudesta sekä suhde omiin lapsiin. Koen saaneeni elämältä kaiken. Lapsettomuus olisi minulle ollut valtava suru.
Et sinä ihan hirveän paljon ole osannut omaa napaasi pidemmälle näköjään ajatella.
Katsos kun jos ei halua lapsia, niin ei ole kiinnostunut noista asioista. Se tarkoittaa sitä, että ajattelumme, haavemme ja suunitelmamme elämästä ja sen kulusta ovat täynnä, mutta ei noista asioista. Jos ajattelen itseäni vanhana jne niin ajattelen itseni yksin sen elämäntavan ympärille jota tavoittelen. Olen 54-vuotias ja minusta on suorastaan koomista ajatella että jostain tyhjästä tuntisin surua jostain mitä en ole koskaan edes ajatellut.
En välillä ymmärrä että mitä te oikein jotkut ajattelette lapsettomien olevan? Tyhjiä astioita? Eikö teidän looginen päättelykyky ole päässyt kehittymään iän myötä ymmärtämään että ihmiset yleensä elävät sellaisen elämän minkä itse haluvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on merkillistä, että nämä vapaaehtoisesti lapsettomat ovat niin kovin vihamielisiä ja kiukkuisia usein. Perheelliset yrittävät ymmärtää asioita ja ilmiöitä monista näkökulmista. Yleisesti ottaen lapsettomilta en nää samaa kykyä ymmärtää toisenlaisia näkemyksiä ja valintoja.
Höpö höpö, opettele lukemaan ensin ja sitten loukkaantumaan jos tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vain unelmien toteuttamista. Kaikki vaiheet on ollut ihania ja tärkeitä kokemuksia oman elämän varrella. Mikään tunne maailmassa ei voita sitä, kun saa ekan kerran oman vastasyntyneen syliin. Mutta parhaissa asioissa on myös se nurja puoli. Ihan kaikessa.
Se joka saa elää itsenäistä, ihanaa, vapaata elämää ilman lapsia - olkoonkin se sitten vapaaehtoista, joutuu kärsimään myös sen elämäntyylin ikävät seuraukset. Kuten yksinäisyyden.
Ei mikään elämäntyyli ole pelkkää onnea ja auvoa.
Mieluummin itse olen halunnut kokea perhe-elämän ja sen jälkeen luonnollisena jatkumona itseni toteuttamisen ja vaikkapa matkustelun.
Musta tää ja tosi moni muu kirjoitus on tosi outo. Ap ei kritisoinut lasten hankkimista vaan todella omanapaisesti, tuomitsevasti ja tärkeilevästi käyttäytyviä vanhempia.
Ap ei sanonut mitään lasten hankkimisesta yleensä, tai sen paremmuudesta tai huonoudesta. Ekalla sivulla on myös kommentti jossa kertoo arvostavansa normaaleja perheitä.
Onko ihmisten sisälukutaito näin huonolla tolalla nykyään?
On
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseton on usein kuin vegaani. Lapsettomuus ja vegaanius esitellään uudelle ihmiselle ensimmäisissä lauseissa, kymmen minuutin sisään tapaamisesta.
Itselleni on ihan sama mitä henkilöt syövät, tai onko heillä lapsia vai ei. Mutta olen pistänyt tuon merkille.
Henkilöt joilla lapsia taas kuulet lapsista vasta noin viikon tuttavuuden jälkeen, sivuhuomautuksena muiden keskustelujen lomassa. Sekasyöjät eivät mainosta ruokatapojaan ollenkaan.
Oon lapseton ja en kyllä koskaan mainosta sitä erityisesti. Jos joku kysyy että missä asut nii sillon tulee luontevasti puheeseen että asun miehen ja koirien kanssa. Sen sijaan ne jotku joilla on lapsia on joskus kysyneet multa aika nopeastikin tutustuessa että onko mulla lapsia. Ite en tästä loukkaannu, mutta mietin joskus että joku vois kokea tuon aika tökerönä kysymyksenä uudelta tuttavuudelta ja voi olla joillekin kipeä paikka jos itsellä ei niitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap teksti kuulosti hyvin tutulta ja loogiselta.
Itseasiassa on varmasti oletusarvoa yleisempää että itse lapsia hankkineet naiset eivät välttämättä välitä muiden lapsista.
Tunnen hyvin monta ikäistäni ystävää (nyt jo viiskymppisiä) jotka ei nuorena halunneet lapsia ollenkaan, tekivät ne kuitenkin jotta saivat pidettyä sen miehen jota halusivat ja koska mies halusi perinteisen perheen ja Huom. koska muutkin lähipiirissä perusti perheen ja sai lapsia. No, sitten kun se perhe tuli, ollaankin ihan ok äitejä ja rakastetaan omia lapsia, mutta itseasiassa inhotaan muiden kakaroita. Sitten alkaa juuri tuo kuvio mitä ap kirjoitti.
Hyvin tyypillistä.
Suurin osa väestä ihmisistä on ihan täyspäisia, mutta ne loput... Mulla oli kaverina yksi tämmöinen äiti-ihminen. Otti lapsettomuuden usein puheeksi kertoen kuinka hän ei usko että on mahdollista olla onnellinen ilman lapsia, naisen elämän tarkoitus on hankkia lapsia, tulet katumaan lapsettomuutta.... En edes pyytänyt hänen mielipidettään henkilökohtaiseen asiaani, se vain annettiin. Jos tapasin häntä menot pyörivät lapsi asioiden ympärillä, siis vaikkapa Hoploppia tai lastenvaatteiden shoppailua ja voi sitä uhriutumisen määrää jos sanoit että et halua mennä lapsimessuille. Hän ikäänkuin lakkasi olemasta se ihminen joka oli ennen vauvaa ja kehitti äitiydestä itselleen uuden identiteetin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojoo, provo 2/5, plussaa ärsyttävillä hymiöillä pätemisestä.
Kyllä, tunnistan tuon kohkotuksen ihan lähipiiristä. On olemassa niitä suorittajavanhempia, jotka haluavat vain näyttämisen halusta tiettyjä asioita. Milloin tuutataan some täyteen parisuhteen ihanuutta, milloin kodin ihanuutta, milloin matkustuksen ihanuutta, milloin lapsien ihanuutta, milloin isovanhempien ihanuutta jne. Kaikki vedetään jotenkin överiksi. Lapsen 1v. synttäreille palkataan tyyliin ammattikuvaaja. Kaikki on vaan niin ihanaa ja parasta - somessa. Totuus on se, että ollaan naama nurinpäin sukujuhlissa ja lapsen kanssa on niiiiiin rankkaa.
Meilläkin on kaksi lasta, en ole lasten vihaaja, mutta ei ollut ikinä tarvetta esittää jotain parempaa. En harrasta puolisoni kuvaamista someen "maailman upein aviomies" enkä kuvaa kotimme yksityiskohtia.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton ihmettelee ihmiselämän kaarta. Sinällään vähän hupaisa aloitus. Tähän samaan liittyvät myös muuttamiset ja ympäristön muutos. Kuinka asuinalueet muuttuvat, puut kasvavat ja asukkaat vaihtuvat. On se ihmeellistä, ihan aidosti se on. Vain muutos on pysyvää.
En ihmettele ihmiselämän kaarta vaan joidenkin ihmisten huonoa itsetuntemusta, joka purkautuu vanhemmuuden myötä itsensä korostamisena ja ne lapset tuntuvat olevan kokonaisuudessa vain statisteja joihin lopuksi kyllästytään.
Ihania vanhempia ja perheitä onneksi myös tunnen ja ihailen, he ovat aina tuntuneet varmoilta valinnoistaan ja tosiaan, siinä sitä on elämän kaarta. Kunnioitan. Moni ei vaan samaan pysty ja se on surullista.
Ja en tosiaan jaksa enää joskus 40v bilettää, en oikein ymmärrä että ihmiset eivät elä nuoruuttaan nuorena. Minä olen tuosta vaiheesta kasvanut jo aj
Itsekin neljääkymppiä lähestyvä lapseton, mutta en mitenkään koe että juhliminen ja elämästä nauttiminen olisi jokin elämänvaihe josta kasvetaan aikuiseksi. Se myös ihmetyttää että jotkut perheelliset ystävät näkee asian niin. Voin hyvin käydä bilettämässä puolisoni tai ystävieni, myös niiden perheenäitien kanssa. Nautin elämästä muutenkin, menen ja harrastan. Arkena sitten hoidan arjen velvollisuudet, työt ja kodin jne . Enkä tietenkään oksentele tai vonkaa, juon maltilla tai en ollenkaan. Alkoholin liikakäyttö ei koskaan ole ikäkysymys, vaan toiset nyt ei kestä alkoholia tai tunne omia rajoja/hoitaa jotain käsittelemättömiä tunteitaan ryyppäämällä.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi lapsettoman pitäisi hoitaa toisten lapsia kun ei ole edes mitään kokemuksiakaan lasten hoidosta. Eihän niitä saa neuvookkaan ja kasvattaa toisten lapsia kokemattomana. Suututtiin kun sanoi suoraan ettei kiinnosta. Kamala vastuu ja ne eivät totelleet yhtään mitään painellen kun päättömät kanat.
Vierailija wrote:
Eläkää rohkeasti! Lapset kannattaa tehdä, jos yhtään siltä tuntuu. Mieluummin katuu hetkellistä vapauden menetystään kuin lapsettomuuttaan. Se on aika ikävä kohtalo monelle itkeä sitä nelikymppisenä.
Vapaa ehtii kyllä olemaan vielä 40+ vaikka satavuotiaaksi. Lasten tekoaika on valitettavasti rajattu.
En tiedä mitä se vapauden menetys tarkoittaa? Meillä on lapsia ja olen silti päässyt lähes samalla tavalla kuin ennen lapsiakin (pl. noin puoli vuotta vauva-aikana). Meillä on miehen kanssa tapana antaa toisillemme vapautta perhe-elämän velvollisuuksista silloin tällöin.
Samaa mieltä, ja juhliminen kuulu kaikille. Mukava tavata ystäviä muutaman lasillisen merkeissä, tanssia ja rentoutua. Ei tarvitse övereitä ottaa, eikä elää uutta nuoruutta, voi vaan nauttia elämästä vaikka noin. Kaikki meistä eivät tykkää kotona tissutella, välillä tekee hyvää hypätä oravanpyörästä. Mutta sallitaan sekin tehdä miten kukin parhaaksi näkee. :)
Ap ei väittänytkään että kaikille olisi jotenkin helvettiä. Mutta osa itse kehkeyttää omituisen kouhotuksen.