Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?

Olen asunut opiskeluaikoina monta vuotta solussa ja kaikki huonot kämppistyypit koettu.

Pahin oli selkeästi mt-ongelmainen vanhempi opiskelija, joka pilasi kaikkien elämän asunnossa. Hänen tekemisistään voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta riittänee maininta, että hän pahimmillaan vaaransi vakavasti muiden asukkaiden turvallisuuden tekemisillään.

Nyt nelikymppisenä tekee tiukkaa asua oman perheenkin kanssa :D Eli ei, en muuttaisi soluun.

Nuorena asuin vuosikausia solukämpässä, ja vaikka sain sieltä pari ystävää, jotka ovat elämässäni edelleen, se oli aivan kamalaa aikaa. Näiden kivojen tyttöjen lisäksi siellä asui todella epämääräisiä tyyppejä. Viikonloppuna raahasivat kavereitaan sinne rellestämään.

Kun 23-vuotiaana sain yksiön, niin se oli sanoinkuvaamattoman ihanaa. Vaikka ei ollut hyvä asuinalue, niin oli omien seinien sisällä rauha.

Omalle lapselle aion järjestää oman asunnon sitten kun sen aika on.

Kommentoija 42 jatkaa, että siskoni joskus aikoinaan ehdotti, että muutettaisiin yhteen. En suostunut. Minä olen rauhallinen hissukka ja hän sellainen, että aina pitää olla radio tai tv päällä, ja viikonloppuna jotain menoa. Muuten ollaan läheisiä ja on kiva häntä nähdä, mutta asuessa on tärkeää olla samanlainen elämäntyyli.

Asuin opiskeluaikana solussa kaksi vuotta, ja sen jälkeen inttiaikana ja käydessäni töissä toiset kaksi vuotta.

Olen asunut neljässä eri solussa yhteensä vajaat neljä vuotta kasarin loppupuolella.

Ihmiset olivat siihen aikaan enemmän samiksia ja paremmin käyttäytyviä. Ei ollut suuria ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikaan menin, mutta en tietenkään enää menisi 55v

Miten niin et tietenkään?

Minä en olisi mennyt opiskellessakaan. Yksityisyys on elinehto.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.

Oma huone on sitä yksityisyyttä. 80-luvulla jopa huoneet jaettiin täysin vieraan tyypin kanssa.

Asuin solussa vielä pari vuotta sitten. Ei mitään ongelmia.

Kaipa menisin, olen asunut soluasunnoissa, jopa kahden hengen huoneessakin. Tuolta ajalta on ihan hyviä muistojakin. Tosin oli silloin samassa rapussa yksi soluasunto, missä aina kävi joku asumassa kuukauden yhden hengen huoneessa ja vaihtoi sitten johonkin muuhun soluun.

Joo, sehän oli 90 luvulla oikeastaan ainoa mahdollisuus pienituloisen perheen lapselle kun lähdettiin viereiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei silloin ollut oikeesti mitään mahdollisuutta vuokrata yksiötä jossa olisi ollut tuplavuokra soluasuntoon nähden.

Opiskelijaelämä soluasunnossa oli tosi cool siihen aikaan. Olin silloin vielä sen verran extrovertti että se oli kivaa, sai heti uusia kavereita ja että meillä oli hauskaakin. Tosin joskus kun oli tosi iso solu 8 asuntoo, niin oli vähän levotonta.

Myöhemmin sitten oli solussa 2 tai 3 huonetta.

Joskus oli sellainen solukämppä jossa jokaisella oli oma kylppäri (6 huonetta) mut yhteinen keittiö, se oli ihan jees ja meillä oli hauskaa porukkaa, miehiä ja naisia sekaisin samalla käytävällä.

Kyllä sitä kuitenkin sitten jo kun seurustelin mutta vielä opiskelin, piti hankkia oma pikku yksiö jossa oli oma rauha ja oma elämä.

Nykyisin elintaso on jo niin paljon korkeampi että vanhemmat pystuu kustantamaan jälkikasvulleen omat kämpät ja vaatimustaso kasvaa, ei ole enää cool asia opiskelijasoluissa kuten ennen (ja syödä näkkäriä ja tonnikalaa).

Veljen kämppis oli huumeidenkäyttäjä, joka toi myös nistikavereitaan kämppään lojumaan. Vanhemmat osti lopulta veljelle oman yksiön, sen verran vaaralliseksi alkoi elämä mennä.

Ei tuota mitään ongelmaa armeijan käyneelle.

Vierailija kirjoitti:

Joo, sehän oli 90 luvulla oikeastaan ainoa mahdollisuus pienituloisen perheen lapselle kun lähdettiin viereiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei silloin ollut oikeesti mitään mahdollisuutta vuokrata yksiötä jossa olisi ollut tuplavuokra soluasuntoon nähden.

Opiskelijaelämä soluasunnossa oli tosi cool siihen aikaan. Olin silloin vielä sen verran extrovertti että se oli kivaa, sai heti uusia kavereita ja että meillä oli hauskaakin. Tosin joskus kun oli tosi iso solu 8 asuntoo, niin oli vähän levotonta.

Myöhemmin sitten oli solussa 2 tai 3 huonetta.

Joskus oli sellainen solukämppä jossa jokaisella oli oma kylppäri (6 huonetta) mut yhteinen keittiö, se oli ihan jees ja meillä oli hauskaa porukkaa, miehiä ja naisia sekaisin samalla käytävällä.

Kyllä sitä kuitenkin sitten jo kun seurustelin mutta vielä opiskelin, piti hankkia oma pikku yksiö jossa oli oma rauha ja oma elämä.

Nykyisin elintaso on jo niin paljon korkeampi että vanhemmat pystuu kustantamaan jälkikasvulleen omat kämpät ja vaatimustaso kasvaa, ei ole enää cool asia opiskelijasoluissa kuten ennen (ja syödä näkkäriä ja tonnikalaa).

Ilmeisesti me elettiin eri todellisuuksissa sitten. Opiskelin 90-luvulla ja sain jatkuvaa ihmettelyä soluasumisesta. Sitä pidettiin luusereiden juttuna. Vihasin itsekin sitä ja keskittyminen opiskeluun kärsi, koska muut asukkaat oli usein meluisia ja sotkuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.

Oma huone on sitä yksityisyyttä. 80-luvulla jopa huoneet jaettiin täysin vieraan tyypin kanssa.

Meidän opiskelija-asuntola 1988-1990 oli juuri tuollainen.

Ensin oli solu jossa oli kolme huonetta. Sitten jokaisessa huoneessa asui kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä. Se ei ollut ongelma siihen aikaan, yhteiskunta oli hyvin homogeeninen ja luokkatasa-arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.

Nää oikeudet tulee aina etunenässä.... missä on velvollisuus toimia taloudellisesti vastuullisesti.

Sehän oli ihan maan tapa vielä joskus 90 luvun lopussa 2000 luvun alussa. Ei sitä edes ajateltu muuta vaihtoehtoa kun ei ollut varakkaasta perheestä.

Toki minä halusin oman huoneen, en olisi suostunut vieraan ihmisen kanssa samaan huoneeseen. Mutta 6 v opiskelujen aikana oli kaikkea 2-8 hengen soluihin.

Minusta tuo lisäsi hyvin ensinnäkin yhteisöllisyyttä, sosiaalisia taitoja ja sai lisää kavereita toisaalta sai olla yksin omassa rauhassa kun halusi mutta aina sai seuraa kun halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.

Nää oikeudet tulee aina etunenässä.... missä on velvollisuus toimia taloudellisesti vastuullisesti.

Pitäisikö siis työttömien ja pienituloisten eläkeläisten asua solussa?

Asustelin vuoden verran solussa, mutta kaikkien kämppisten kanssa joita minulla ehti olla (4kpl) oli liikaa 'kulttuurieroja' joten hankin yksiön. En ole itsekään miäkän supersiisti tapaus, mutta noiden kanssa asuessa oli kuin olisi kaatopaikalla asunut. Kaikki mitä jätit yhteistiloihin ml jääkaappin "sosialisoitiin" tai rikottiin, kengät jalassa lampsittiin jalkoja pyyhkimättä eikä yhteisiä tiloja siivonnut kukaan. Jotain sotkusta kertoo se että hankin itselleni nilkkapituiset kumpisaappaat "sisäkengiksi" ja kävin mieluummin vaikka asioikseen uimahallilla tai kuntosalilla suihkussa kuin solukämpän suihkussa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikaan menin, mutta en tietenkään enää menisi 55v

Miten niin et tietenkään?

Minä en olisi mennyt opiskellessakaan. Yksityisyys on elinehto.

Tyypillinen LUMIHIUTALE ja näitä ikäväkyllä riittää nykynuorissa.

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli ihan maan tapa vielä joskus 90 luvun lopussa 2000 luvun alussa. Ei sitä edes ajateltu muuta vaihtoehtoa kun ei ollut varakkaasta perheestä.

Toki minä halusin oman huoneen, en olisi suostunut vieraan ihmisen kanssa samaan huoneeseen. Mutta 6 v opiskelujen aikana oli kaikkea 2-8 hengen soluihin.

Minusta tuo lisäsi hyvin ensinnäkin yhteisöllisyyttä, sosiaalisia taitoja ja sai lisää kavereita toisaalta sai olla yksin omassa rauhassa kun halusi mutta aina sai seuraa kun halusi.

Tämä on valhetta. Enemmistö opiskelijoista ainakin pk-seudulla asui 2000-luvun alussa ihan muualla kuin soluissa. Ehkä jotkut teekkarit oli poikkeus, mutta näin ainakin yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, sehän oli 90 luvulla oikeastaan ainoa mahdollisuus pienituloisen perheen lapselle kun lähdettiin viereiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei silloin ollut oikeesti mitään mahdollisuutta vuokrata yksiötä jossa olisi ollut tuplavuokra soluasuntoon nähden.

Opiskelijaelämä soluasunnossa oli tosi cool siihen aikaan. Olin silloin vielä sen verran extrovertti että se oli kivaa, sai heti uusia kavereita ja että meillä oli hauskaakin. Tosin joskus kun oli tosi iso solu 8 asuntoo, niin oli vähän levotonta.

Myöhemmin sitten oli solussa 2 tai 3 huonetta.

Joskus oli sellainen solukämppä jossa jokaisella oli oma kylppäri (6 huonetta) mut yhteinen keittiö, se oli ihan jees ja meillä oli hauskaa porukkaa, miehiä ja naisia sekaisin samalla käytävällä.

Kyllä sitä kuitenkin sitten jo kun seurustelin mutta vielä opiskelin, piti hankkia oma pikku yksiö jossa oli oma rauha ja oma elämä.

Nykyisin elintaso on jo niin paljon korkeampi että vanhemmat pystuu kustantamaan jälkikasvulleen omat kämpät ja vaatimustaso kasvaa, ei ole enää cool asia opiskelijasoluissa kuten ennen (ja syödä näkkäriä ja tonnikalaa).

Ilmeisesti me elettiin eri todellisuuksissa sitten. Opiskelin 90-luvulla ja sain jatkuvaa ihmettelyä soluasumisesta. Sitä pidettiin luusereiden juttuna. Vihasin itsekin sitä ja keskittyminen opiskeluun kärsi, koska muut asukkaat oli usein meluisia ja sotkuisia.

Samaa ihmettelin. Aloitin opinnot -94. Vain yksi opiskelukaveri asui solussa ja hänelläkin oli toinen kämppä viikonlopuiksi (poikakaverin kanssa). Kaikilla muilla yksiö tai jopa kaksio.