Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Surettaa isovanhemmat, jotka eivät halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. En hetkeäkään usko, että kaikki aikuiset lapset ja heidän pienet lapsensa olisivat jotenkin ikäviä. Toki pienissä lapsissa on työtä, mutta isovanhemmuudessa on myös paljon iloa. Eikä se tarkoita, että pitäisi joka viikko olla hoitamassa. Pari tuntia kerran kuussa olisi jo paljon monien perheiden nykytilanteeseen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne lapsiperheen avuntarpeet on yleensä ihan pieniä, eivätkä mitään tuskasavottoja.
Minua esimerkiksi olisi auttanut valtavasti jos joku olisi auttanut kun mursin vasemman ranteeni.
En saanut esimerkiksi viikattua lasten vaatteita, edes napitettua mitään, kaikenlainen arkinen asia oli todella hankalaa.
Silti meille vain tungettiin kylään ja istuttiin passattavina ja mentiin vieläpä lasten huoneisiin kauhistelemaan kun vaatteet oli vain kasoina.
Jep. Jos joku katsoisi lapsen perään että pääsisi hoitamaan jonkun asian. Pari kertaa vuodessa yökylään. Vanhempien sairastaessa veisi lapset ulkoilemaan jne. Sellaista apua suurin osa kaipaisi.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa isovanhemmat, jotka eivät halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. En hetkeäkään usko, että kaikki aikuiset lapset ja heidän pienet lapsensa olisivat jotenkin ikäviä. Toki pienissä lapsissa on työtä, mutta isovanhemmuudessa on myös paljon iloa. Eikä se tarkoita, että pitäisi joka viikko olla hoitamassa. Pari tuntia kerran kuussa olisi jo paljon monien perheiden nykytilanteeseen verrattuna.
No se on kyllä vanhempien ja lasten etu ettei moiset luonnevikaiset tuppaudu heidän elämäänsä.
Paljon sitten pitäisi hoitaa, että olisi tarpeeksi? Tarkoitan, että onhan tuo kuusikin kertaa vuodessa ihan hyvin jos vaikka lapsi on joka toinen kuukausi viikonlopun yökylässä, niin vanhemmat voivat tehdä jotain ilman lasta. Vai pitäisikö olla useammin, mutta lyhyemmän ajan hoitaja?
Vierailija kirjoitti:
Paljon sitten pitäisi hoitaa, että olisi tarpeeksi? Tarkoitan, että onhan tuo kuusikin kertaa vuodessa ihan hyvin jos vaikka lapsi on joka toinen kuukausi viikonlopun yökylässä, niin vanhemmat voivat tehdä jotain ilman lasta. Vai pitäisikö olla useammin, mutta lyhyemmän ajan hoitaja?
En usko, että tuollainen hoitokerta on mikään viikonlopun yökyläily kahden kuukauden välein. Suurimmalla osalla on luultavasti kyse siitä, että isovanhempi/isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään sen aikaa, kun vanhempi/vanhemmat käyvät hoitamassa jonkun kiireellisen menon tai joutuvat olemaan töissä silloin, kun pitäisi olla lapsen kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimus ei kerro tuosta lastenhoidon "laadusta" mitään. Esimerkkinä tilanne:
Mummo ja vaari tulevat kylään lapsensa perheen luo. Perheen äiti laittaa ruoat ja kahvit, seurustelee anoppinsa kanssa. Äiti katsoo samalla lapsen perään, kun anoppi keskittyy mieluummin jutteluun miniän kanssa kuin lapsen vahtimiseen. Vaari ja poikansa juttelevat keskenään sohvalla makoillen. Välissä vaari lukee lapselle yhden kirjan, äiti täyttää tiskikonetta ja anoppi juttelee poikansa kanssa sillä aikaa. Useamman tunnin käynnin jälkeen mummo ja vaari lähtevät takaisin kotiinsa.
Mummon ja vaarin mielestä he kävivät perheen lastenhoitoapuna, vanhemmat ovat tästä eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus ei kerro tuosta lastenhoidon "laadusta" mitään. Esimerkkinä tilanne:
Mummo ja vaari tulevat kylään lapsensa perheen luo. Perheen äiti laittaa ruoat ja kahvit, seurustelee anoppinsa kanssa. Äiti katsoo samalla lapsen perään, kun anoppi keskittyy mieluummin jutteluun miniän kanssa kuin lapsen vahtimiseen. Vaari ja poikansa juttelevat keskenään sohvalla makoillen. Välissä vaari lukee lapselle yhden kirjan, äiti täyttää tiskikonetta ja anoppi juttelee poikansa kanssa sillä aikaa. Useamman tunnin käynnin jälkeen mummo ja vaari lähtevät takaisin kotiinsa.
Mummon ja vaarin mielestä he kävivät perheen lastenhoitoapuna, vanhemmat ovat tästä eri mieltä.
Tuskinpa kukaan tollasta apuna ajattelee. Miksi näissä esimerkeissä on aina miehen vanhemmat, eikä koskaan naisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon sitten pitäisi hoitaa, että olisi tarpeeksi? Tarkoitan, että onhan tuo kuusikin kertaa vuodessa ihan hyvin jos vaikka lapsi on joka toinen kuukausi viikonlopun yökylässä, niin vanhemmat voivat tehdä jotain ilman lasta. Vai pitäisikö olla useammin, mutta lyhyemmän ajan hoitaja?
Hoitokerta on kyllä tyypillisesti pari tuntia kun vanhempi käy asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus ei kerro tuosta lastenhoidon "laadusta" mitään. Esimerkkinä tilanne:
Mummo ja vaari tulevat kylään lapsensa perheen luo. Perheen äiti laittaa ruoat ja kahvit, seurustelee anoppinsa kanssa. Äiti katsoo samalla lapsen perään, kun anoppi keskittyy mieluummin jutteluun miniän kanssa kuin lapsen vahtimiseen. Vaari ja poikansa juttelevat keskenään sohvalla makoillen. Välissä vaari lukee lapselle yhden kirjan, äiti täyttää tiskikonetta ja anoppi juttelee poikansa kanssa sillä aikaa. Useamman tunnin käynnin jälkeen mummo ja vaari lähtevät takaisin kotiinsa.
Mummon ja vaarin mielestä he kävivät perheen lastenhoitoapuna, vanhemmat ovat tästä eri mieltä.
Tuskinpa kukaan tollasta apuna ajattelee. Miksi näissä esimerkeissä on aina miehen vanhemmat, eikä koskaan naisen?
No kyllä minun äitini mielestään auttaa juurikin tulemalla koko päiväksi hölöttämään omia asioitaan ja sotkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoinen ikähaarukka tuossa tutkimuksessa. 73-78 -vuotiaat isovanhemmat. Äitini osuu tuohon ikäjakaumaan ollen nyt 78-vuotias. Hänen lapsenlapsensa ovat 2 lukuunottamatta jo aikuisia. Ei hän oman kuntonsa vuoksi pystyisi enää hoitamaan alle kouluikäisiä. Oli kyllä aikoinaan aina valmis auttamaan, vaikka teki fyysisesti raskasta vuorotyötä. En voisi olettaa, että hän hoitaisi 1-2 - vuotiaita lastenlastenlapsiaan. Ikää ja fyysisiä vaivoja alkaa olla sen verran, että häntäkin pitää vähän jo autella. Olisi ollut mukava kun olisi tutkittu myös esim. 50-65 - vuotiaiden isovanhempien osuutta ja hoitohalukkuutta lastenlasten hoitamiseen. Koska nykyään ensisynnyttäjien keski-ikä taitaa olla jo yli 30v, tulee jatkossa olemaan niin että isovanhemmat ovat jo iäkkäitä, kun 1. lapsenlapsi syntyy. Vielä ei olla siinä. Äidistäni tuli mummi 48-vuotiaana, minusta tuli mummi 53-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus ei kerro tuosta lastenhoidon "laadusta" mitään. Esimerkkinä tilanne:
Mummo ja vaari tulevat kylään lapsensa perheen luo. Perheen äiti laittaa ruoat ja kahvit, seurustelee anoppinsa kanssa. Äiti katsoo samalla lapsen perään, kun anoppi keskittyy mieluummin jutteluun miniän kanssa kuin lapsen vahtimiseen. Vaari ja poikansa juttelevat keskenään sohvalla makoillen. Välissä vaari lukee lapselle yhden kirjan, äiti täyttää tiskikonetta ja anoppi juttelee poikansa kanssa sillä aikaa. Useamman tunnin käynnin jälkeen mummo ja vaari lähtevät takaisin kotiinsa.
Mummon ja vaarin mielestä he kävivät perheen lastenhoitoapuna, vanhemmat ovat tästä eri mieltä.
Tuskinpa kukaan tollasta apuna ajattelee. Miksi näissä esimerkeissä on aina miehen vanhemmat, eikä koskaan naisen?
No kyllä minun äitini mielestään auttaa juurikin tulemalla koko päiväksi hölöttämään omia asioitaan ja sotkemaan.
No älä kutsu sitä enää. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus ei kerro tuosta lastenhoidon "laadusta" mitään. Esimerkkinä tilanne:
Mummo ja vaari tulevat kylään lapsensa perheen luo. Perheen äiti laittaa ruoat ja kahvit, seurustelee anoppinsa kanssa. Äiti katsoo samalla lapsen perään, kun anoppi keskittyy mieluummin jutteluun miniän kanssa kuin lapsen vahtimiseen. Vaari ja poikansa juttelevat keskenään sohvalla makoillen. Välissä vaari lukee lapselle yhden kirjan, äiti täyttää tiskikonetta ja anoppi juttelee poikansa kanssa sillä aikaa. Useamman tunnin käynnin jälkeen mummo ja vaari lähtevät takaisin kotiinsa.
Mummon ja vaarin mielestä he kävivät perheen lastenhoitoapuna, vanhemmat ovat tästä eri mieltä.
Meillä myös appivanhempien vierailu on sananmukaisesti vierailu, jossa he ovat passattavia vieraita.
Yhden kuvakirjan selailu taaperolle ja sukulaisten haukkuminen on anopin mielestä varmaankin osallistumista ja hoitamista.
Koko vierailu on kaaosta, jossa taapero hakee huomiota mummolta. Turhaan.
Sitten ihmettelee miksi lapsi kiukuttelee.
Viimeksi erikseen pyydettiin, että leikitkö pojan kanssa nyt hetken (valittaa kun niin harvoin näkee lapsenlasta).
Vastaus oli että en minä jaksa.
Polvet kuulemma kipeät. Jännä homma, että jaksaa kierrellä linnanraunioilla matkoillaan ja tehdä pitkiä lenkkejä ja kykkiä kukkapenkissä tuntikausia.
Siitä päästäänkin muistelemaan kuinka anoppia kiusattiin nuorena pihtipolvista. Ja miten mieskin oli kamalan villi ja raskas hoitaa.
Joo niin tais olla, siksi hän vietti joka kesänsä pienenä maalla mummolassa, kun äidin piti saada brenkkua työviikon päätteeksi.
Odotin anopilta enemmän kiinnostusta, koska on ainoa elossa oleva mummo.
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen ikähaarukka tuossa tutkimuksessa. 73-78 -vuotiaat isovanhemmat. Äitini osuu tuohon ikäjakaumaan ollen nyt 78-vuotias. Hänen lapsenlapsensa ovat 2 lukuunottamatta jo aikuisia. Ei hän oman kuntonsa vuoksi pystyisi enää hoitamaan alle kouluikäisiä. Oli kyllä aikoinaan aina valmis auttamaan, vaikka teki fyysisesti raskasta vuorotyötä. En voisi olettaa, että hän hoitaisi 1-2 - vuotiaita lastenlastenlapsiaan. Ikää ja fyysisiä vaivoja alkaa olla sen verran, että häntäkin pitää vähän jo autella. Olisi ollut mukava kun olisi tutkittu myös esim. 50-65 - vuotiaiden isovanhempien osuutta ja hoitohalukkuutta lastenlasten hoitamiseen. Koska nykyään ensisynnyttäjien keski-ikä taitaa olla jo yli 30v, tulee jatkossa olemaan niin että isovanhemmat ovat jo iäkkäitä, kun 1. lapsenlapsi syntyy. Vielä ei olla siinä. Äidistäni tuli mummi 48-vuotiaana, minusta tuli mummi 53-vuotiaana.
Tuo on seurantatutkimus ja tuo ikäluokka on erittäin mielenkiintoinen.
Mun anoppi oli mummo 45 vee mutta se ei olekaan opiskellut mitään eikä tyttärensäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus ei kerro tuosta lastenhoidon "laadusta" mitään. Esimerkkinä tilanne:
Mummo ja vaari tulevat kylään lapsensa perheen luo. Perheen äiti laittaa ruoat ja kahvit, seurustelee anoppinsa kanssa. Äiti katsoo samalla lapsen perään, kun anoppi keskittyy mieluummin jutteluun miniän kanssa kuin lapsen vahtimiseen. Vaari ja poikansa juttelevat keskenään sohvalla makoillen. Välissä vaari lukee lapselle yhden kirjan, äiti täyttää tiskikonetta ja anoppi juttelee poikansa kanssa sillä aikaa. Useamman tunnin käynnin jälkeen mummo ja vaari lähtevät takaisin kotiinsa.
Mummon ja vaarin mielestä he kävivät perheen lastenhoitoapuna, vanhemmat ovat tästä eri mieltä.
Tuskinpa kukaan tollasta apuna ajattelee. Miksi näissä esimerkeissä on aina miehen vanhemmat, eikä koskaan naisen?
No kyllä minun äitini mielestään auttaa juurikin tulemalla koko päiväksi hölöttämään omia asioitaan ja sotkemaan.
No älä kutsu sitä enää. Problem solved.
No lukiko tuossa että olisin kutsunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimus ei kerro tuosta lastenhoidon "laadusta" mitään. Esimerkkinä tilanne:
Mummo ja vaari tulevat kylään lapsensa perheen luo. Perheen äiti laittaa ruoat ja kahvit, seurustelee anoppinsa kanssa. Äiti katsoo samalla lapsen perään, kun anoppi keskittyy mieluummin jutteluun miniän kanssa kuin lapsen vahtimiseen. Vaari ja poikansa juttelevat keskenään sohvalla makoillen. Välissä vaari lukee lapselle yhden kirjan, äiti täyttää tiskikonetta ja anoppi juttelee poikansa kanssa sillä aikaa. Useamman tunnin käynnin jälkeen mummo ja vaari lähtevät takaisin kotiinsa.
Mummon ja vaarin mielestä he kävivät perheen lastenhoitoapuna, vanhemmat ovat tästä eri mieltä.
Tuskinpa kukaan tollasta apuna ajattelee. Miksi näissä esimerkeissä on aina miehen vanhemmat, eikä koskaan naisen?
No kyllä minun äitini mielestään auttaa juurikin tulemalla koko päiväksi hölöttämään omia asioitaan ja sotkemaan.
No älä kutsu sitä enää. Problem solved.
No lukiko tuossa että olisin kutsunut?
Vielä munattomampaa sulta, jos päästät sen kutsumatta kotiisi häsläämään ja hölöttämään.
Kuinka moni isovanhemmista tekee täyttä päivää töitä? Nykyään vaaditaan että työelämässä pitää olla vähintään seitsenkymppiseksi saakka.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että joka vuosi jaksaa työpäivän jälkeen vähemmän ja vähemmän tehdä yhtään mitään. Ihminenkin kuluu vanhetessaan
Moniko teistä vaatii eläkeiän nostoa vielä entisestäänkin?
Ihan turha valittaa siitä, etteivät isovanhemmat tyrkytä hoitoapuaan kun ei suurin osa tänne kirjoittavista sitä edes halua
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni isovanhemmista tekee täyttä päivää töitä? Nykyään vaaditaan että työelämässä pitää olla vähintään seitsenkymppiseksi saakka.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että joka vuosi jaksaa työpäivän jälkeen vähemmän ja vähemmän tehdä yhtään mitään. Ihminenkin kuluu vanhetessaan
Moniko teistä vaatii eläkeiän nostoa vielä entisestäänkin?
Tutkimus koskee 72-78-vuotiaita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa isovanhemmat, jotka eivät halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. En hetkeäkään usko, että kaikki aikuiset lapset ja heidän pienet lapsensa olisivat jotenkin ikäviä. Toki pienissä lapsissa on työtä, mutta isovanhemmuudessa on myös paljon iloa. Eikä se tarkoita, että pitäisi joka viikko olla hoitamassa. Pari tuntia kerran kuussa olisi jo paljon monien perheiden nykytilanteeseen verrattuna.
No se on kyllä vanhempien ja lasten etu ettei moiset luonnevikaiset tuppaudu heidän elämäänsä.
Suurissa ikäluokissa on hirveästi diagnosoimattomia mt-ongelmia, jotka on normalisoitu. Oman äitini luonnevian tajusin vasta aikuisena terapiassa.
Tietyt asiat, jotka nykyisin tiedetään hyvin haitallisiksi lapsen kehitykselle, oli normi sotien jälkeen.
Ihan hyvä, että traumasiteitä katkotaan.
Minä autan aina kun voin. Lapsenlapsi yökyläilee kerran kuussa luonani ja sen lisäksi haen kerran viikossa päiväkodista ja vietämme yhteisen illan. Lisäksi tietty tulevat koko perhe parin viikon välein sunnuntailounaalle. Minusta on ihana viettää aikaa pikkuisen kanssa. Kohta tulossa syysllma ja just mietittiin et mitä tehdään, lupasin et pidän yhden vapaapäivän päiväkodista hänen kanssaan. Loput lomapäivät pyhitän itselleni ja ystävilleni.