Voinko kysyä, miksi täällä on niin paljon vastustusta lastensuojelua kohtaan? Yritämme vain ajatella lapsen parasta
Lapsen parhaan ajatteleminen tarkoittaa tarkoittaa myös hänen elinolosuhteidensa huomioonottamista ja kartoittamista. Tuntuu että tällä palstalla ollaan järjestään sitä vastaan, ja reagoidaan heti todella voimakkaasti lastensuojeluilmoituksen tullessa. Koittakaa ymmärtää, että lapsen paras on lapsen paras ilman että otatte siitä heti itseenne.
Kommentit (628)
Arvostukseni ja kunnioitukseni lastensuojelulle. On meinaan maailman vaikein homma.
Vihjeet on joskus aika epäselviä, kaikkiin suoriinkaan huoli-ilmoituksiin ei aina voi luottaa ja osa niistä voi olla jopa vähän pahantahtoisia, toisaalta joskus ongelma on täysin piilossa.
Ja jos puututaan aiheetta, ollaan astuttu maailman pyhimmälle maaperälle, lasten ja vanhempien väliin, ja aiheutettu hirveää häpeää ja huonommuudentunnetta vanhemmissa, pahimmillaan päästään lehteen.
Sitten jos ei puututa aiheesta niin jätetään lapseen ikuiset arvet tai menetetään pieni elämä kokonaan.
Ja pahimmillaan on rajatapaus - vihjeitä päiväkodista, arvailuja naapureilta mutta ei oikein mitään mihin tarttua. Teit niin tai näin, niin väärin.
Eräs sukulaiseni on tällä alalla, fiksu ja asiallinen ihminen joka varmaan parhaansa tekee: On joutunut ottamaan turvakielto-osoitteen ja piilottamaan itsensä netistä, koska kiusaaminen ja jopa vakava uhkailu on arkea.
Vierailija kirjoitti:
Arvostukseni ja kunnioitukseni lastensuojelulle. On meinaan maailman vaikein homma.
Vihjeet on joskus aika epäselviä, kaikkiin suoriinkaan huoli-ilmoituksiin ei aina voi luottaa ja osa niistä voi olla jopa vähän pahantahtoisia, toisaalta joskus ongelma on täysin piilossa.
Ja jos puututaan aiheetta, ollaan astuttu maailman pyhimmälle maaperälle, lasten ja vanhempien väliin, ja aiheutettu hirveää häpeää ja huonommuudentunnetta vanhemmissa, pahimmillaan päästään lehteen.
Sitten jos ei puututa aiheesta niin jätetään lapseen ikuiset arvet tai menetetään pieni elämä kokonaan.
Ja pahimmillaan on rajatapaus - vihjeitä päiväkodista, arvailuja naapureilta mutta ei oikein mitään mihin tarttua. Teit niin tai näin, niin väärin.
Eräs sukulaiseni on tällä alalla, fiksu ja asiallinen ihminen joka varmaan parhaansa tekee: On joutunut ottamaan turvakielto-osoitteen ja piilottamaan itsensä netistä, koska kiusaaminen ja jopa vakava uhkailu on arkea.
Lastensuojelu ei osaa puuttua edes ilmeisiin tapauksiin.
- kesällä kuoliaaksi pahoinpidelty nelivuotias oli lastensuojelun asiakas jo ennen syntymää
- Kuopiossa äiti tappoi kaksi lasta, sama juttu, esikoinen oli jo ennen syntymäänsä asiakas, ei osattu tai välitetty pelastaa
- Vilja-Eerika, lastensuojelu pahensi asiaa
- Koskelan uhri, lastensuojelu pahensi asiaa
Lastensuojelu maksaa saatanasti ja on töysin tehoton tukityöllistäjä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne vanhemmat eivät sitten hoida sitä oikeaa koulua, jotta oppivelvollisuus toteutuisi? Tässä on kummallinen ajatusmalli sinulla takana, että lastensuojelu jotenkin parantaisi lapsia tai väittäisi osaavansa jotenkin erityisen hyvin hoitaa niitä teidän nepsyjämme. Siitä ei ole kyse. Meillä on valtava määrä nepsyjä, jotka asuvat kotona ja ei ole lainkaan mitään lasun asiakkuutta. Heillä on vanhemmat, joilla on haluja ja kykyjä huolehtia heistä. He saavat koulun sujumaan, hankittua tukitoimet mitä on saatavilla ja arkikin kulkee niin, että kukaan ei ahdistu liikoja. Ei lastensuojelulla ole mitään annettavaa näille perheille eikä heitä lastensuojelussa ole. Sitten on ne vanhemmat jotka eivät pärjää. Ei huostaan oteta sen vuoksi, että vanhempi ei saa pyytämäänsä tukea terveydenhuollosta, vaan huostaan päädytään, kun vanhemmalla on valtavia puutteita vanhemmuudessaan. Se on sitä, kun niitä lapsia meidän toimistoihimme tuodaan sillä ajatuksella, että huostatkaa, ei haluta enää kotiin. Tai sitä, että niiden lasten perustarpeista ei huolehdita. Jos autisti ei talvella suostu pukemaan talvitakkia päälle, niin annetaan juoksennella pakkasessa t-paidassa. Se on sitä, että mitään tutkimuksia ei anneta terveydenhuollon tehdä. Moni jopa vastustaa kaikkia tutkimuksia puhumattakaan lääkityksistä. Se on sitä, että jos nepsylle maistuu vaan hapankorppu ja nuudelit niin annetaan elää sillä dieetillä, vaikka naama olisi jo harmaa ja voimia ei ole mennä huoneestaan ulos. Näiden perheiden kanssa kyllä käydään kaikki avohuollon keinot läpi, mutta ne ovat rajallisia. Jos perhetyöllä ei saada vanhemmille mitään tolkkua päähän tai vanhemmat jopa vastustavat kaikkea työskentelyä, niin mitä jää jäljelle? Ja siihen sinun jankutukseesi mitä me teemme siellä lastenkodeissa? Me tarjoamme sitä strukturoitua arkea. Omalla kohdallani, kaikki autistiset asiakkaani käyvät normaalisti koulua.
Olet ilmeisesti nuori, koska vaikuttaa siltä, että sinulla on vielä aika naiivi kuva lastensuojelusta. Hyvin asiansa hoitavien ja laiminlyövien vanhempien väliin mahtuu valtava kirjo muita tilanteita. Voi olla, että vanhemmat hoitavat oman tonttinsa niin hyvin kuin voivat, hakevat apua ja saavatkin sitä, mutta silti lapsen ongelmat jatkuu. Esimerkiksi lievä adhd on ihan eri asia kuin vaikea autismi. Sitä huostaanottoa ikävä kyllä tarjotaan myös ensimmäisenä vaihtoehtona kun muuta ei keksitä. Miksi vanhemmat eivät hoida oikeaa koulua? Voin kertoa, että kotikoulun pitäminen on ihan äärimmäisen raskasta. Väliaikaiseen kotiopetukseen ei heltiä välttämättä lupaa ja toinen vaihtoehto on järjestää virallinen kotiopetus. Vaikka vanhemmat kuinka haluaisivat lapselleen parasta niin harvalla vanhemmalla on mahdollisuutta olla pois töistä pitkiä aikoja ja keskittyä lapsen kouluun ja osata vielä opettaa niin, että kaikki opetussuunnitelmaan kirjattu olisi käyty läpi. Harvat kouluttautuneet opettajatkaan opettavat yläkoulussa kaikkia aineita vaan heillä on tietyt oppiaineet, joita he voivat opettaa. Ja koulun tehtävä on tarjota tukitoimia. Vaikka vanhemmat kuinka pyytäisivät ja vaatisivat niin on todella paljon tuurista kiinni, että mitä koulu järjestää / järjestääkö ollenkaan. Esimerkiksi meidän kaupungissa tietyt koulut ovat tunnettuja siitä, että tukea ei heru. Voi mennä vuosia ennen kuin koulun puolelta tarjotaan tukitoimia. On myös tuurista kiinni, että pääseekö esimerkiksi pienluokalle, sairaalakouluun, saako avustajan jne. Ei kyse ole vain siitä, että "vanhemmat eivät hoida". Vaikka kaikki mahdolliset tukitoimet olisi käytössä, voi haasteita olla silti ja lastensuojelu hengittää niskaan. Valitettavan usein sosiaalialan "ammattilaisilla" paistaa asenneongelma läpi. Onnekseni meille on sattunut kaikkien vuosien taisteluiden jälkeen aivan mahtavia ammattilaisia, jotka ovat sanoneet, että riittää, että me olemme vanhempia. Terveydenhuolto hoitaa osansa ja koulu hoitaa oman osansa. Ja näin sen tulisikin olla.
Mikäli tosiaan ajattelet, että on vain hyviä vanhempia ja hyvin voivia lapsia ja huonoja vanhempia (tätä asenneongelmaa on todella monella ns. alemman tason sosiaalialan työntekijällä, etenkin sosionomeilla, kun töihin mennään) olet väärässä. Ja jankkaan kysymystäni siitä, että miten voitte auttaa lasta, jolla on tukitoimet käytössä, mutta hän edelleen esimerkiksi jumittaa, raivoaa, lintsaa, jättää syömättä jne sen takia, että tiedän, että sijaishuollossa teillä ei loppujen lopuksi ole yhtään enempää vaihtoehtoja. Tosi hienoa, että teillä käy lapset koulua sijaishuollossa! Tiedän 100 % varmuudella (vaikka teillä vaitiolovelvollisuus pitäisikin olla) että kaikki lapset ei käy sijaishuollon yhteydessä olevassa koulussa ettekä tekään näille mitään hokkuspokkustemppuja osaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä on yhteiskuntatieteiden maisteri ja opiskellut yliopistossa 5 vuotta. Ja erikoistunut sosiaalityöhön. Miten sosionomi voi olla sosiaalityöntekijä?
Siellä on jopa lähihoitajia ja sosiaaliohjaajia.
Ei takuulla ole. Lähihoitajat ja sosiaaliohjaajat eivät todellakaan (onneksi!) voi toimia sosiaalityöntekijänä.
Onneks mitään vaikutusta ei ole kun lapsista ei voi tehdä oikeastaan kun ei ole enää päiväkodissa.
High five ja roskajengii perässä maailman ääriin asti.
Tiedättekö muuten että jos joku haluaa aiheuttaa vaivaa naiselle ja hänellä on lapsia voit olla varma että haahkat ei kaihda käydä lasten kimppuun lastensuojelun kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä on yhteiskuntatieteiden maisteri ja opiskellut yliopistossa 5 vuotta. Ja erikoistunut sosiaalityöhön. Miten sosionomi voi olla sosiaalityöntekijä?
Siellä on jopa lähihoitajia ja sosiaaliohjaajia.
Ei takuulla ole. Lähihoitajat ja sosiaaliohjaajat eivät todellakaan (onneksi!) voi toimia sosiaalityöntekijänä.
Kyllä on.
He tekee ns jalkatyön ja sitten pätevä sosiaalityöntekijä tekee sen paperityön js kuittaa työn.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet hyötyisivät kunnollisesta avusta. Konkreettisesta kotiavusta, kunnollisista kouluista, neuvoloista, terveyskeskuksista.
Nyt rahat menee tällaiseen ihan turhaan hääräämiseen. Kouluturesurssitkin pitäisi suunnita oikeisiin työntekijöihin, hoitajiin ja lääkäreihin. Ei mitään joutavia sosionomeja!
No ei liene lasuporukan vika että lääkäripalvelut siirtyvät yhä kauemmaksi ja vaikeammin haettaviksi, ja jos nykyhallitus saa jatkaa niin yksityiset korvaa julkisen.
Tarvitaan silti joku taho joka puuttuu peliin kun lapsella ei ole hyvä ja turvallinen olla kotonaan. Enpä ihmettelis jos tästäkin tingittäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Meistä tehtaili ilmoituksia sukulainen. Siis kymmeniä kymmeniä ilmoituksia.
Tälle sukulaiselle oli haettu laajennettu lähestymiskielto käytöksensä takia. Hän oli mm kaapannut toisen lapsemme (jonka lääkitys ei ollut mukana).
Hän onnistui saamaan johtavan sosiaalityöntekijän puolelleen, mistä seurasi se, että vaikka meillä käyneet sosiaalityöntekijät eivät löytäneet meistä mitään vikaa, päivähoito oli meidän puolellamme, neuvola oli meidän puolellamme, tämä johtava sosiaalityöntekijä (joka ei koskaan tavannut meitä eikä edes puhunut puhelimessa) päätti, että meidät pitää saada asiakkaiksi.
Hulluinta oli se että kun siellä ei saatu sekavista ilmoituksista tolkkua, meiltä tiukattiin, mistä on kyse. Sanoimme että emme tiedä ja kysyimme heiltä sitä.
Tilanne ajautui pattitilanteeseen, koska he ei yrityksistään huolimatta löytäneet mitään millä perustella se asiakkuus.
Sitten tämä johtava sosiaalityöntekijä keksi, että meidän pitää mennä keskustelemaan tämän lähestymiskiellossa olevan sukulaisen kanssa sinne virastoon ja sopimaan asia. Me kieltäydyimme vedoten lähestymiskieltoon.
Tästä johtava sosiaalityöntekijä keksi että me olemme yhteistyökyvyttömiä ja yritti käyttää sitä asiakkuuden syynä.
Tätä painostusta jatkui vuoden. Valitimme Aviin minkä jälkeen ko työntekijä joutui päättämään ns selvittlsen ja toteamaan ilmoitukset aiheettomiksi.
Mutta meni puoli vuotta ja hän yritti käynnistää jo uudelleen lopetetun selvitylsen uudestaan. Valitimme Aviin ja silloin hän sai jo nuhteet ja me anteeksipyynnön sosiaaliviradton johtajalta.
Tämän shown jälkeen minulla ei ole enää mitään uskoa lastensuojeluun.
Samat sanat! Resurssipula, hirveä työmäärä, stressi, liikaa asiakasperheitä....
Paskanmarjat! Kyllä sitä aikaa perheiden kiusaamiseen riittää, ihan loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on enemmänkin turhat ilmoitukset kuin lastensuojelu.
Turhilla ilmoituksilla aiheutetaan vain ylimääräistä stressiä vanhemmille ja kuormitetaan lastensuojelua niin, että eivät pysty kunnolla hoitamaan oikeasti apua tarvitsevia lapsia.
Toinen ongelma on se, että osa kunnista käyttää lastensuojelua terveydenhoitopalveluna. Ihan kuin lastensuojelussa olisi osaamista tai resursseja perehtyä terveydenhuoltoon kuuluviin asioihin. Etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia otetaan huostaan vaikka he tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.
En tiedä miksi esim. sellaista tehdään, että otetaan autistiselta lapselta pois ainoa turvallinen paikka, ja viedään hänet laitokseen, joka on lähtökohtaisesti hänen oireiluaan pahentava paikka.
Jotkut lastensuojelun työntekijät tunnistavat nämä lapset eivätkä ala tarpeettomiin ja pahimmillaan lapsen mielenterveyden tuhoaviin toimiin.
Mutta kaikki eivät valitetavasti tunnista heitä vaan kuvittelevat heidän autismioireidensa olevan trauma-oireta, sillä ne näyttävät samanlaisilta. Oma lukunsa ovat ammattilaiset jotka eivät tiedä mitään neuropsykiatrisista ongelmista ja yrittävät hoitaa näitä lapsia samalla tavalla kuin neurotyypillisiä lapsia hoidetaan. Sillä tavalla he vain pahentavat näiden lasten oireilua. Se kärjistää ongelmia ja lisää riskiä päätyä tarpeettomaan huostaanottoon.
Kyllä ne autistit tunnetaan, mutta jos sitä autistia ei saada kouluun, syömään terveellisesti, pukeutumaan sään mukaan tms. niin mitä muuta yhteiskunta voi tehdä kuin ottaa sen autistisen lapsen huostaan?
Pienryhmä koulussa, lyhyemmät koulupäivät, etä/kotikoulu. Annetaan syödä sitä, mitä syö, ja vähitellen laventaa ruokavaliotaan. Jos lapsi ei kärsi pukeutumisestaan, niin annetaan pukeutua mieleisellään tavalla ja itse hoksata vanhempien avulla/pakkasessa palellessaan, että jokin muu vaatetus toimii paremmin. Eli kasvurauhaa ja aikaa.
Me tehdään tätä työtä aivan tajuttoman pienillä resursseilla . Asiakkaita on just tasan sen minkä laki sallii eli 35 lasta , eikä yhtään vähempää. Kaikkien asiakkaiden keissit on monimutkaisia ja aikaa vieviä
. Tämän uskon olevan syy,miksi välillä tapahtuu jotain kamalaa, että lastensuojelulta jää jotain huomaamatta ja jotain kamalaa tapahtuu myös jo asiakkaana olevalle . Me tehdään oikeesti parhaamme joka päivä . Itsekään en meinaa edes syömään keretä työpäivän aikana kun pitää niin monen asiakkaan asiat keretä hoitaa päivän aikana . Ihmisiä mekin ollaan . Onko se meidän yksittäisten sossujen vika jos on hirvee työvoimapula, liikaa asiakkaita ja sitä kautta ajan puute perehtyä asioihin ? Ja joo, sitä konkreettista apua perheet myös kaipaisi . Palveluverkostoa pitäis uudistaa ja monipuolistaa mutta onko sekään sossun vika jos jossain ylemmällä tasolla on päätetty että esim kotiavun resurssit on lyöty minimiin ?
T. Toinen lastensuojelun sossu
Vierailija kirjoitti:
Me tehdään tätä työtä aivan tajuttoman pienillä resursseilla . Asiakkaita on just tasan sen minkä laki sallii eli 35 lasta , eikä yhtään vähempää. Kaikkien asiakkaiden keissit on monimutkaisia ja aikaa vieviä
. Tämän uskon olevan syy,miksi välillä tapahtuu jotain kamalaa, että lastensuojelulta jää jotain huomaamatta ja jotain kamalaa tapahtuu myös jo asiakkaana olevalle . Me tehdään oikeesti parhaamme joka päivä . Itsekään en meinaa edes syömään keretä työpäivän aikana kun pitää niin monen asiakkaan asiat keretä hoitaa päivän aikana . Ihmisiä mekin ollaan . Onko se meidän yksittäisten sossujen vika jos on hirvee työvoimapula, liikaa asiakkaita ja sitä kautta ajan puute perehtyä asioihin ? Ja joo, sitä konkreettista apua perheet myös kaipaisi . Palveluverkostoa pitäis uudistaa ja monipuolistaa mutta onko sekään sossun vika jos jossain ylemmällä tasolla on päätetty että esim kotiavun resurssit on lyöty minimiin ?T. Toinen lastensuojelun sossu
Blaablaablaablaa. Aina sama virsi.
Oma etunne on mutkistaa joka asia ja pitää asiakasluvut tapissa. Siitä tässä on kyse.
Vantaan sosiaalijohtajahan sen tiivisti lausahtaessaan julkisesti että ilmoitelkaa, ilmoitelkaa, kyllä me sitten aina jotain kaivamme.
Siinä on sataprosenttinen kuvaus läpimädästä järjestelmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä on yhteiskuntatieteiden maisteri ja opiskellut yliopistossa 5 vuotta. Ja erikoistunut sosiaalityöhön. Miten sosionomi voi olla sosiaalityöntekijä?
Siellä on jopa lähihoitajia ja sosiaaliohjaajia.
Ei takuulla ole. Lähihoitajat ja sosiaaliohjaajat eivät todellakaan (onneksi!) voi toimia sosiaalityöntekijänä.
Kyllä on.
He tekee ns jalkatyön ja sitten pätevä sosiaalityöntekijä tekee sen paperityön js kuittaa työn.
Ei ole. Yksikään lähäri ei toimi sosiaalityöntekijänä. Lue ja sisäistä tuo ensimmäinen kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoituksia ei tehdä vanhemmista. Se onkin monen kohdalla ongelma, että ei ymmärretä mistä on kyse. Lasu on lapsen suojelua eikä vanhempien.
Vanhemmat luulevat olevansa kaiken keskipiste.Ja jotkut kommentoijat luulevat tietävänsä kaiken kaikesta. Minunkin lapsestani tehdyssä lastensuojeluilmoituksessa lukee, että jäi huoli lapsen vanhemmasta.
Voi lukea niin, mutta lapsesta ilmoitus tehdään.
Ja vanhemmat sen simputtamisen ja mielivallan kohteeksi joutuu.
Varmaan tuntuu siltä, kun pitäisi ottaa vastuu tekemisistään.
Ei edes murhasta syytettyä kohdella samalla tavoin kuin tutkittavaa vanhempaa.
Ei ole kyse vanhemman tutkimisesta vaan lapsen suojelusta. Aikuinen ihminen ei tässä keskipiste.
Olen eri kuin edellinen, mutta tuossa vanhempien kielteisten kokemusten huomioimisen mitätöimisessä on räikeä ristiriita suhteessa siihen, että osa lasuista tehdään vanhemman traumojen vuoksi. Kun vanhempi esim. käsittelee mielenterveyttään tai traumojaan psykologilla itkien, on tämän lapsesta ihan ok tehdä lasu? Näin välillä tapahtuu. Mutta kun vanhempi saa traumoja tai mielenterveyden häiriöitä lasusta, se ei olekaan mitään. Sillä ei siinä tapauksessa olekaan mitään merkitystä mihinkään, koska aikuinen ei ole keskipiste. Ymmärrätkö ristiriidan?
Valta ilman vastuuta ja valvontaa ei ole hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Valta ilman vastuuta ja valvontaa ei ole hyvä juttu.
Lastensuojelu on elin joka valvoo sitä miten vanhemmat käyttävät valtaa lapsiaan kohtaan. Lastensuojelun toimintaa taas valvovat oikeuslaitos ja oikeusasiamies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valta ilman vastuuta ja valvontaa ei ole hyvä juttu.
Lastensuojelu on elin joka valvoo sitä miten vanhemmat käyttävät valtaa lapsiaan kohtaan. Lastensuojelun toimintaa taas valvovat oikeuslaitos ja oikeusasiamies.
Ei valvo vaan Avi.
Mutta siinä välissä kukaan ei valvo mitään, ei edes mitä merkintöjä lastensuojelu tekee.
Ja laki on niin epämääräinen, että koko toiminta perustuu kunkin tätösen mutuun ja tahtotilaan ja kemiaan vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valta ilman vastuuta ja valvontaa ei ole hyvä juttu.
Lastensuojelu on elin joka valvoo sitä miten vanhemmat käyttävät valtaa lapsiaan kohtaan. Lastensuojelun toimintaa taas valvovat oikeuslaitos ja oikeusasiamies.
Olin töissä lastensuojelussa aikoinaan, riippuu täysin henkilöistä ja paikkakunnasta miten samankaltaisia asioita hoidetaan täysin eri tavoin. Monella työkaverilla oli narsistisia piirteitä.
Soliaalityöntekijöiden työn taso on usein luvattoman huonoa, jopa laitonta. Esim. kirjauksia paitsi saatetaan rankasti värittää, niitä myös pimitetään. Paljon kieroja toimintatapoja. Katse peiliin, sieltä löytyy syy siihen, miksi teitä ei arvosteta.
Sano, että pelleilet. Ethän ainakaan lasten/perheiden parissa työskentele? Vaikutat joltain häiriintyneen tekoälyn pykäläkirjatiivistelmältä.