Voinko kysyä, miksi täällä on niin paljon vastustusta lastensuojelua kohtaan? Yritämme vain ajatella lapsen parasta

Kyllä, vanhemmat yrittävät pukea autistisen lapsensa, mutta lapsi saataa repiä ja heitellä vaatteet pois ennen kuin kouluun pääsee ihan sen kuormituksen vuoksi. Väkisin kun et voi niitä vaatteita lapsen päällä pitää. Osa saattaa jopa riisutua itsensä alasti.

Suomessa on oppivelvollisuus ja myös laki sitä, että koulun on järjestettävä tarvittava tuki kouluun. Tätä tukea ei monestikaan järjestetä ja koulut rikkovat lakia. Tämän vuoksi jotkut joutuvat jättämään työnsä ja ottamaan lapsi kotikouluun, koska lapsi ei kykene koulunkäyntiin. Suomessa on kuitenkin myös laki, minkä pitäisi mahdollistaa vanhempien työssäkäynti ja näin perheen taloudellinen tilanne on parempi kuin se, että toinen vanhemmista joutuu jäämään kotiin, jotta voi pitää lapselleen kotikoulua. Moni vanhempi ja perhe taistelee näistä oikeuksistaan mitä lapselle ja perheelle kuuluu, ottaa lakimiehen avuksi ja valittaa AVIIn...se on kuitenkin vuosien prosessi. Lapsi vain kärsii kun ei saa tarvittavaa tukea. Koulu pesee kädet - > lasu, mikä on ei ole edes lapsen eikä perheen parhaaksi. Lastensuojelulla ei ole valtaa päättää tuentarpeista kouluun, lastensuojelu ei vastaa myöskään lapsen kuntoutuksesta tai diagnosoimisesta. 

Edelleen suosittelen sinulle kouluttautumista. Ilmaisia kurssejakin on tarjolla! 

Vierailija wrote:

Kyllä, vanhemmat yrittävät pukea autistisen lapsensa, mutta lapsi saataa repiä ja heitellä vaatteet pois ennen kuin kouluun pääsee ihan sen kuormituksen vuoksi. Väkisin kun et voi niitä vaatteita lapsen päällä pitää. Osa saattaa jopa riisutua itsensä alasti.

Suomessa on oppivelvollisuus ja myös laki sitä, että koulun on järjestettävä tarvittava tuki kouluun. Tätä tukea ei monestikaan järjestetä ja koulut rikkovat lakia. Tämän vuoksi jotkut joutuvat jättämään työnsä ja ottamaan lapsi kotikouluun, koska lapsi ei kykene koulunkäyntiin. Suomessa on kuitenkin myös laki, minkä pitäisi mahdollistaa vanhempien työssäkäynti ja näin perheen taloudellinen tilanne on parempi kuin se, että toinen vanhemmista joutuu jäämään kotiin, jotta voi pitää lapselleen kotikoulua. Moni vanhempi ja perhe taistelee näistä oikeuksistaan mitä lapselle ja perheelle kuuluu, ottaa lakimiehen avuksi ja valittaa AVIIn...se on kuitenkin vuosien prosessi. La

Kerrot tässä itse, että on perheitä, joissa vanhemmat keskittyvät sotimaan koulujen, avin jne muiden kanssa sen sijaan, että huolhtisivat lapsistaan. Kaikki lapset eivät ole helppoja. Jotkut tekevät vaikeita lapsia, joita on vaikea hoitaa kotioloissa. Jos kotihoito jotenkin onnistuu, se harvoin onnistuu siten, että käy tyyriisti samaan aikaan päivätöissä. Tällaisissa perheissä pitää tehdä valintoja. Toinen vanhempi voi jäädä kotiin huolehtimaan erityistarpeisista lapsista. Tai sitten pitää hyväksyä, että kotihoito ei aina ole mahdollista. 

Vastaaminen /lainaaminen ei näköjään toimi, joten joudun liittämään vastauksen manuaalisesti. 

"Vierailija wrote:

 "Miten se kunnan maksama vessan pesu sitten ratkaisee ne ongelmat, että vanhemmat eivät viitsi toimittaa nepsyjään kouluun tai katsoa että niillä on päällä riittävästi?"

 

Suosittelisin, että kouluttaudut hieman autisminkirjon osalta - myös autismiliitto järjestää jopa ilmaisia koulutuksia. 

 

Sitten jos puhutaan näistä autisminkirjonlapsista ja lapsista, joilla neuropsykiatrisen kirjon kehityshäiriöitä, niin lapsi ei usein ole kykenevä käymään koulua, koska koulussa ei ole tukitoimet kunnossa. Koulu kuormittaa liikaa lasta. Kyse ei ole siitä, että vanhempi on kykenemätön vaan koulu on kykenemätön hoitamaan velvollisuuksiaan tukitoimien suhteen. Koulun tulee järjestää tarvittava tuki kouluun. Vanhemmat vaativat, toimittavat lääkärintodistuksia ja tarvittaessa valittavat AVIin kun koulu pesee kätensä ja tekee mieluummin lasun. Koulu rikkoo

Edelleen. Suomessa on talvella pakkasta. Vanhemman tehtävä on katsoa, että lapsi ei palellu oli lapsi ihan minkälainen tahansa. Suomessa on myös oppivelvollisuus. Vanhemman velvollisuus Suomessa on katsoa, että lapsi käy koulua. On olemassa autisteille erityiskouluja kuten vaikka Helsingissä Naulakallio. Viekää ne mukulanne erityiskouluihin, jos muuten ei koulunkäynti onnistu. Ja sen siivouksen voitte ostaa ihan itse. "

Kyllä, vanhemmat yrittävät pukea autistisen lapsensa, mutta lapsi saataa repiä ja heitellä vaatteet pois ennen kuin kouluun pääsee ihan sen kuormituksen vuoksi. Väkisin kun et voi niitä vaatteita lapsen päällä pitää. Osa saattaa jopa riisutua itsensä alasti.

Suomessa on oppivelvollisuus ja myös laki sitä, että koulun on järjestettävä tarvittava tuki kouluun. Tätä tukea ei monestikaan järjestetä ja koulut rikkovat lakia. Tämän vuoksi jotkut joutuvat jättämään työnsä ja ottamaan lapsi kotikouluun, koska lapsi ei kykene koulunkäyntiin. Suomessa on kuitenkin myös laki, minkä pitäisi mahdollistaa vanhempien työssäkäynti ja näin perheen taloudellinen tilanne on parempi kuin se, että toinen vanhemmista joutuu jäämään kotiin, jotta voi pitää lapselleen kotikoulua. Moni vanhempi ja perhe taistelee näistä oikeuksistaan mitä lapselle ja perheelle kuuluu, ottaa lakimiehen avuksi ja valittaa AVIIn...se on kuitenkin vuosien prosessi. Lapsi vain kärsii kun ei saa tarvittavaa tukea. Koulu pesee kädet - > lasu, mikä on ei ole edes lapsen eikä perheen parhaaksi. Lastensuojelulla ei ole valtaa päättää tuentarpeista kouluun, lastensuojelu ei vastaa myöskään lapsen kuntoutuksesta tai diagnosoimisesta. 

Edelleen suosittelen sinulle kouluttautumista. Ilmaisia kurssejakin on tarjolla! 

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tehdään paljon ns. turhia laskuja, koska siellä joillain viranomaisella ei ole riittävästi tietoa perheen tilanteesta tai historiasta, jos puhutaan vaikka terveydenhuollosta.

Jos huoli herää lapsen hyvinvoinnista esimerkiksi tulee ilmi vanhemman runsas päihteiden käyttö, niin eihän terveydenhuollossa voida mitenkään tietää kohdistuuko se päihteiden käyttö ajalle, jolloin lapsi on vanhemman luona. Ei terveydenhuollossa ole mitään pääsyä sosiaalipuolen kirjauksiin. Vanhempihan voi sanoa mitä tahansa, mutta ei siellä ole mitään keinoja todentaa asiaa.

Jos huoli herää, niin tehdään lasu ja lastensuojelu sitten jatkaa siitä ja perehtyy asiaan. Ei se ole kiusaamista, vaan lapsen hyvinvoinnin varmistamista. Jos perheessä on kaikki ok, niin lastensuojelu sen sitten toteaa.

Valitettavasti on myös vanhempia, jotka eivät tunnista tai tunnusta omassa toiminnassaan m

Lastensuojelulla ei ole mitään tulosvastuuta, se tässä on ongelmana. Vaikuttaa siltä, että mitään seurantaakaan ei oikein ole, että kuinka monesta toimenpiteestä on oikeasti seurannut jotain hyvää, kuinka monesta pahaa?

Vähän kuin kehitysapu. Kaadetaan rahaa silmät kiiluen johonkin koska ollaan Hyviä Ihmisiä. Jos kysyy, että mites toi seuranta ja noi tulokset, on Huono Ihminen, ja sille ei tarvitse vastata, koska se ei välitä huono-osaisista.

Lastensuojelu stressaa vanhempia ja myös niitä lapsia. Pitäisi siis olla aina NÄYTTÖÄ, ennen kuin puututaan perheen asioihin, ettei luoda painetta turhaan. Ja sen jälkeen pitäisi tulla MITATTAVISSA OLEVIA TULOKSIA. Niin me muutkin joudumme töissämme tekemään, jos ei tule mitattavaa tulosta, työpanostasi ei tarvita.

Ja ei, se että jakkukalkkuna siirtelee asiakasta ns. mapista toiseen, ei ole tulosta. Ei lastensuojelussa, ei sossussa, ei työkkärissä. Työkkäri esim. oikeuttaisi olemassaolonsa vain, jos työttömille oikeasti löytyisi töitä. Lastensuojelu vain, jos jokainen heidän asiaakkaanaan ollut lapsi kertoisi vaikka 40-vuotiaana haastateltuna, että kyllä, elämäni suuntaa kääntyi kun lastensuojelu sekaantui. Mutta enpä ole kuullut, että tällaista seurantaa tehtäisiin. Emme siis tiedä, onko näistä kalliista interventioista mitään hyötyä. Luultavasti enimmäkseen ei. Mutta koska kiilusilmät tahtoo olla Hyviä Ihmisiä, niin sitten sitä puuhastellaan.

Ei, en ole lasun asiakas vaan lapseton. Jakkukalkkunat on minun asiakkaitani (olen järjestelmäasiantuntija) ja siksi pääsen oikein pääkallopaikalta seuraamaan niiden "työntekoa". Ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä, miten ne kehtaavat palkkansa nostaa ja vielä kuvittelevat ansaitsevansa sen, vaikka ei ole mitään kunnollista seurantaa tai vastuuta saada yhtään mitään aikaiseksi.

En minä ole ainakaan reagoinut ikinä mitenkään muuten kun naureskellen lastensuojeluilmoituksiin ja aiheesta.  On hilpeää nähdä jengi pyörimässä ympärillä ja perässä turhan takia ja joku ne maksaa aina ne pyörimiset. 

Väkivalta jutut sitten erikseen, mutta jos on jotain lässy pää aihetta, niin tuntuu älyttömältä käydä keskusteluja aiheista,  jotka ajanhukkaa ja ei johda mihinkään.  Mutta niin kuin huomattu, Suomessa viranomaisilla on aikaa, varsinkin paskanjauhantaan.

Sos. terv.  alalla pyörii sekopäisimmöt naiset. Paitsi eipä ne tavallisen kansalaisen eloa pahemmin haittaa.  Antaa sekoilla ja höpistö. 

Raha paras apu,  lähes aina.  Sossuparat eivät vaan ole sisäistäneet sitä.  

Vierailija wrote:

"Kerrot tässä itse, että on perheitä, joissa vanhemmat keskittyvät sotimaan koulujen, avin jne muiden kanssa sen sijaan, että huolhtisivat lapsistaan. Kaikki lapset eivät ole helppoja. Jotkut tekevät vaikeita lapsia, joita on vaikea hoitaa kotioloissa. Jos kotihoito jotenkin onnistuu, se harvoin onnistuu siten, että käy tyyriisti samaan aikaan päivätöissä. Tällaisissa perheissä pitää tehdä valintoja. Toinen vanhempi voi jäädä kotiin huolehtimaan erityistarpeisista lapsista. Tai sitten pitää hyväksyä, että kotihoito ei aina ole mahdollista. "

Hetkinen! Lapsesta huolehditaan - myös siitä erityislapsesta, autisminkirjonlapsesta jne - juuri siten, että lapsi saa tarvitsemansa tutkimuksen, kuntoutuksen ja tuen ja tuen myös sinne kouluun. Se on suurinta huolehtimista, mitä voi olla ja kovaa työtä! Ei ole mitenkään helppoa juosta lääkäreissä, tutkimuksissa, viedä lasta viikottain kuntoutuksiin tai edes saada sitä kuntotutusta. Kaikki vaatii saumatonta yhteistyötä eri tahojen välillä ja että lapsi saa tarvittavat lääkärin lähetteet. Kyse on siinä lapsen hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Se tuki kouluun on välttämätöntä, jotta lapsi kykenee omien erityistarpeineen käymään edes koulussa!

En tiedä mistä vaikeista lapsista sinä puhut. Autisminkirjolaiset eivät ole vaikeita lapsia - heillä on erilaiset aivot, mitkä toimivat eritavoin kuin ns. tyypilliset aivot. He eivät ole vaikeita, vaan tarvitsevat ympäristön joustamista ja tukea myös siellä koulussa, että jakavat!

Laki takaa vanhempien työssäkäynnin myös erityislasten vanhemmilta. Samoin kuin järjestetään päivähoito, jotta vanhemmat voivat käydä töissä! Sitä varten yhteiskunnalla on tarjottava erilaisia palveluita jos vain ne palvelut toteutetaan lain mukaan. Lain mukaan pitäisi mennä, mutta ei ei mennä ja osittain resurssipulan vuoksi. Tietenkin jos vanhempi haluaa jäädä kotiin täysipäiväiseksi omaishoitajaksi, niin se on perheen ja tämän omaishoitajan oma valinta - pitäisi olla eikä pakotettu. Tällöin lapsi käy kotona koulua tosin jos lapsella myös oppimisen kanssa ongelmia, niin parasta olisi, että lapsi saa sen tuen sinne kouluun, erityisopettajan ja muut haasteet huomioivat tuen koulupäivään. Harvoin se välttämättä onnistuu normaalissa koulussa, vaan tarvitaan mm. pienluokkia, avustajia, erityisjärjestelyitä yms.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.

Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.

Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasp

Tämähän tässä on se suurin ongelma. Ensin lasun tekee joku hysteerikko fiilispohjalta, ilman mitään näyttöä. Sitten lasun tyypit lähtevät toimenpiteisiin fiilispohjalta, ilman näyttöä.

Perheelle sitten jää todistustaakka osoittaa, että kaikki on hyvin.

Mihin on hävinnyt syyttömyysolettama? Ja se, että todistustaakka on väitteen esittäjällä?

Kyllähän ensin pitäisi olla näyttöä, ennen kuin ihmisten yksityisyyttä aletaan loukata.

Mutta tällaisessa kommarivaltiossa tietenkin kaikki kuuluu valtiolle eikä kansalaisilla ole oikeutta yksityisyyteen.

Olen itse lapseton, mutta inhoan tätä kyttäysmentaliteettia.

Ja palstan uutta lainaustoimintoa. Jos meni päin v:tä, ei ole minun vikani.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Kerrot tässä itse, että on perheitä, joissa vanhemmat keskittyvät sotimaan koulujen, avin jne muiden kanssa sen sijaan, että huolhtisivat lapsistaan. Kaikki lapset eivät ole helppoja. Jotkut tekevät vaikeita lapsia, joita on vaikea hoitaa kotioloissa. Jos kotihoito jotenkin onnistuu, se harvoin onnistuu siten, että käy tyyriisti samaan aikaan päivätöissä. Tällaisissa perheissä pitää tehdä valintoja. Toinen vanhempi voi jäädä kotiin huolehtimaan erityistarpeisista lapsista. Tai sitten pitää hyväksyä, että kotihoito ei aina ole mahdollista. "

 

Hetkinen! Lapsesta huolehditaan - myös siitä erityislapsesta, autisminkirjonlapsesta jne - juuri siten, että lapsi saa tarvitsemansa tutkimuksen, kuntoutuksen ja tuen ja tuen myös sinne kouluun. Se on suurinta huolehtimista, mitä voi olla ja kovaa työtä! Ei ole miten

Ei mikään laki takaa vanhemmille oikeutta käydä töissä. Ei vanhemmilla ole oikeutta vaatia räätälöimään yhteiskunnan palveluita oman työpaikkansa ehdoilla. Jos lastenspykiatrin vastaanottoaika on klo 13 niin vanhemmat ottavat sen töistään vapaaksi ja tuovat lapsensa sinne. Samoin, jos sosiaalityöntekijän vastaanottoaika on aamukymmeneltä, sinne otetaan töistä vapaata. Koulut järjestetään päiväsaikaan kouluissa, ei silloin kuin perheille sattuisi sopimaan ja sellaisina kuin se uniikeille lumihiutaleille sopii.

Tässä ei näköjään toimi lainaukset, mutta niihin erityiskouluihin ei todellakaan vaan mennä! Niihin on yleensä vain muutamia paikkoja, niihin haetaan, tarvitaan asiantuntijalausunnot (myös koulusta) ja sitten toivotaan parasta. Tämä avun hakeminen ja vaatiminen nimenomaan on sitä välittämistä! Neurotyypillisten vanhemmilla ei ole välttämättä mitään käsitystä tästä kokonaisuudesta. Toinen lapseni on ns. normaali ja voi miten helppoa tämä kasvatustyö on ollut! 

Meillä kesti monen monta vuotta ennen kuin lapselle saatiin tukitoimet. Ja niitä piti vaatimalla vaatia. On vaadittu erityisopea, on vaadittu tutkimuksia, lääkäriaikoja, osastohoitoa, on tehty kanteluita jne. Vihdoin ja viimein nyt on tukitoimet kunnossa koulun osalta ja muutos on merkittävä. Koko perhe voi nyt huomattavasti paremmin. Tässä kokonaisuudessa on ollut myös mukana lasu, mutta valitettavasti lasun osuus on ollut kyllä mitätön. Sen sijaan terveydenhuollon henkilöstöä kiitän. He ovat osallistuneet palavereihin ja heidän sanansa on painanut. Ja meillä on ollut lyhennettyä koulupäivää, kotikoulua, jossa ollaan istuttu lapsen vieressä ja autettu minkä pystytty. Olen vienyt kouluun, olen hakenut koulusta, olen vastaillut puhelimeen ja laitellut viestejä kouluun päivittäin jne. Rehellisesti sanottuna menee hieman tunteisiin, kun kaiken tämän tämän jälkeen joku tulee sanomaan, että kun vaan vanhemmat huolehtisivat. 

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on enemmänkin turhat ilmoitukset kuin lastensuojelu. 

Turhilla ilmoituksilla aiheutetaan vain ylimääräistä stressiä vanhemmille ja kuormitetaan lastensuojelua niin, että eivät pysty kunnolla hoitamaan oikeasti apua tarvitsevia lapsia.

Toinen ongelma on se, että osa kunnista käyttää lastensuojelua terveydenhoitopalveluna. Ihan kuin lastensuojelussa olisi osaamista tai resursseja perehtyä terveydenhuoltoon kuuluviin asioihin. Etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia otetaan huostaan vaikka he tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.

En tiedä miksi esim. sellaista tehdään, että otetaan autistiselta lapselta pois ainoa turvallinen paikka, ja viedään hänet laitokseen, joka on lähtökohtaisesti hänen oireiluaan pahentava paikka.

Jotkut lastens

Hyvä kommentti. Olen itse aikuisena diagnosoitu AS-nainen. Olen usein ajatellut, että oli se luojan lykky että synnyin 70-luvun puolella. Silloin ihmisille vielä opetettiin melko selkeät käytössäännöt, ja maailma oli jokseenkin ärsykkeetön ja rauhallinen paikka. Koulussa oli kaikki selkeää ja turvallista. Aina tiesi tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan kun kouluun tulee.

Nykyajassa on muutenkin todella paljon jatkuvaa kuormitusta enemmän. Liikennevalot on kirkkaampia, samoin autojen valot. Koirilla on kaulassaan kirkkaat, pahimmillaan vilkkuvat ledit. On kaikenlaisia valomainostauluja ja bussipysäkkien näyttöjä. Mitään tuollaista valosaastetta ei ollut minun lapsuudessani. Tuollainen kuormittaa aistiyliherkkää ihan hirveästi.

Melusaaste on lisääntynyt. Autot ovat hiljaisempia, mutta muuta melua on enemmän. Rekat piippaa peruuttaessaan, samoin kaikenlaiset työkoneet ja niissä vasta vilkkuvia valoja on. Lattiat on äärimmäisen kiiltäviä kaupoissa ja ostoskeskuksissa ja kouluissa ja kaikenlaista taustamusiikkia on maailma täynnä ja jos ei ole, joku kuuntelee sitä puhelimestaan.

Tähän kun lisätään MUIDEN IHMISTEN HUONOT KÄYTÖSTAVAT. Temple Grandin, tunnettu autisti ja lehmäkuiskaaja, on sanonut että nykyään on enemmän autisteja osittain siksi, että ei ole enää niin tarkkaan käytöskoodia. Kun hän oli lapsi joskus 50-luvulla, kaikki opetettiin käyttäytymään sääntöjen mukaan. Se autisti oppi ne säännöt ehkä hitaammin, mutta oppi kumminkin, ja auttoi kun kaikki muut seurasivat sääntöjä! Itse olen tosiaan syntynyt 70-luvulla, ja minua kiusaa se, että osaan kyllä itse ne lapsuuteni käytössäännöt, mutta kun kaikki muut käyttäytyy nykyään ihan miten sattuu. Se on hirvittävän kuormittavaa. Ihan viranomaisista alkaen voi olla, että esim. lääkäri ei osaa "ohjata" tilannetta. Eivät välttämättä edes sano, että istukaa, olkaa hyvä, ja näytä että mihin tuoliin. Mikä olisi siis normaalia käytöstä mielestäni. Kaikki tuo lisää kuormitusta hirveästi.

Minä pärjään, koska olen aikuinen ja voin valita, mille itseni altistan. Autistinen lapsi ei voi.

Ja muuten, autistien vanhemmat: se teidän somettaminen kuormittaa lastanne. Laittakaa kännykästä edes äänet pois kotona, ettei jokainen viesti ääntele. Muiden ihmisten kännyköiden jatkuva piippailu ja kilinä on ihan käsittämättömän kuormittavaa.

Koskakohan passiivisesta somettamisesta tulee samanlainen juttu kuin passiivisesta tupakoinnista? Varmasti vähintään yhtä haitallista.

Vierailija wrote:

Tässä ei näköjään toimi lainaukset, mutta niihin erityiskouluihin ei todellakaan vaan mennä! Niihin on yleensä vain muutamia paikkoja, niihin haetaan, tarvitaan asiantuntijalausunnot (myös koulusta) ja sitten toivotaan parasta. Tämä avun hakeminen ja vaatiminen nimenomaan on sitä välittämistä! Neurotyypillisten vanhemmilla ei ole välttämättä mitään käsitystä tästä kokonaisuudesta. Toinen lapseni on ns. normaali ja voi miten helppoa tämä kasvatustyö on ollut! 

Meillä kesti monen monta vuotta ennen kuin lapselle saatiin tukitoimet. Ja niitä piti vaatimalla vaatia. On vaadittu erityisopea, on vaadittu tutkimuksia, lääkäriaikoja, osastohoitoa, on tehty kanteluita jne. Vihdoin ja viimein nyt on tukitoimet kunnossa koulun osalta ja muutos on merkittävä. Koko perhe voi nyt huomattavasti paremmin. Tässä kokonaisuudessa on ollut myös mukana lasu, mutta valitettavasti lasun osuus on ollut kyllä mitätön. Sen sijaan terveydenhuollon henkil

Mitä tuossa lasun olisi mielestäsi pitänyt tehdä?

Vierailija wrote:

Aiemmin suhtauduin lastensuojeluun positiivisesti.

Mutta kun se tuli omalle kohdalle ja täysin väärin perustein, lukuisten väärinymmärrysten ja rikkinäisen puhelimen kautta niin ajattelen lastensuojelusta erittäin negatiivisesti.

Lastensuojelu myönsi virheensä ja pahoitteli tilannetta, mutta se ei auta jälkikäteen tilannetta missä lapset sijoitettiin kiireellisesti päiväkodista ja koulusta pariksi viikoksi ja meillä vanhemmilla ei oikestaan ollut mitään käsitystä mitä tapahtui ja miksi, meitä kohdeltiin kuin rikollisia. Pari viikkoa ilman yhteydenpitoa lapsiin yhtäkkiä on painajainen, niin vanhemmille ja varsinkin viidelle lapsille, jotka meni kahteen eri tuntemattomaan sijoituspaikkaan.

Koko perheemme traumatisoitui tuosta operaatiosta niin paljon että edelleen yli viis vuotta myöhemmin se on läsnä jokaisen elämässä. Vaikka lastensuojelun asiakkuus kesti noin kuukauden ajan, kun totesivat että meillä olekaan tarvetta, kosk

Kai saitte jotain korvauksia? Ja kai nämä väärinkäsittäjät saivat fudut?

Missään normaalissa oikeassa työpaikassa ei voi tehdä tuon kertaluokan virheitä. Vain sossut ja lääkärit saa tehdä mitä hyvänsä virheitä ilman, että heille koituisi mitään seurauksia.

Vastustan lastensuojelua, koska:

- näkemyksenne oikeasta kasvatuksesta ovat mielivaltaisia

- hyvän kasvatuksen kriteerit muuttuvat - asiantuntijoiden neuvojen kuunteleminen ei takaa, ettei samoja ratkaisuja myöhemmin tuomittaisi

- tulkinnat ovat epämääräisiä ja varsin subjektiivisia

- vanhemmat ovat syyllisiä, kunnes toisin todistetaan, mikä sotii oikeuskäsitystäni vastaan

Perheessämme on 3 nepsylasta, joiden kasvatukseen olemme panostaneet kovasti. Olemme hakeneet neuvoja ja apua asiantuntijoilta haastaviin tilanteisiin ja toimineet näiden neuvojen mukaisesti. Kaikki meni hyvin, kunnes yksi lapsista tuli teini-ikään ja alkoi kapinoida kovasti. Hän listasi perheemme kasvatukselliset epäkohdat tai virheet, meni näiden kanssa koulupsykologin puheille, tämä teki lasun ja lapsi sijoitettiin kiireellisesti. 

Lastensuojelussa perheemme kasvatusmenetelmiä arvioitiin suoraan kapinoivan teinin tekemän listauksen perusteella. Esimerkiksi rajojen asettaminen olikin yhtäkkiä väärin, vaikka asiantuntijat olivat ohjanneet meitä siihen aikaisemmin kyseisen lapsen kanssa. Oli hyvin stressaavaa, kun harkitut ja hyvään tähtäävät ratkaisut yhtäkkiä kyseenalaistettiin ja esitettiin siinä valossa kuin ne olisivat lähes henkistä väkivaltaa.

Hyvää oli se, että saimme sentään mahdollisuuden esittää omat näkemyksemme asioista: olimme syyllisiä ainoastaan siihen saakka, kunnes toisin todistettiin. Perusteellisen, stressaavan ja pitkällisen selvitysrupeaman jälkeen lastensuojelu totesi meidät hyviksi vanhemmiksi ja nuoremme kertomuksen tarkoitushakuiseksi ja vahvasti väritetyksi.

Vierailija wrote:

Vastustan lastensuojelua, koska:

- näkemyksenne oikeasta kasvatuksesta ovat mielivaltaisia

- hyvän kasvatuksen kriteerit muuttuvat - asiantuntijoiden neuvojen kuunteleminen ei takaa, ettei samoja ratkaisuja myöhemmin tuomittaisi

- tulkinnat ovat epämääräisiä ja varsin subjektiivisia

- vanhemmat ovat syyllisiä, kunnes toisin todistetaan, mikä sotii oikeuskäsitystäni vastaan

Perheessämme on 3 nepsylasta, joiden kasvatukseen olemme panostaneet kovasti. Olemme hakeneet neuvoja ja apua asiantuntijoilta haastaviin tilanteisiin ja toimineet näiden neuvojen mukaisesti. Kaikki meni hyvin, kunnes yksi lapsista tuli teini-ikään ja alkoi kapinoida kovasti. Hän listasi perheemme kasvatukselliset epäkohdat tai virheet, meni näiden kanssa koulupsykologin puheille, tämä teki lasun ja lapsi sijoitettiin kiireellisesti. 

Lastensuojelussa perheemme kasvatusmenetelmiä arvioitiin suoraan kapinoivan teinin tekemän lis

Olisitko tyytyväisempi jos sossun olisivat suhtautuneet poikaasi valehtelijana?

Olisin ollut tyytyväinen tai ainakin tyytyväisempi, jos lastensuojelu olisi kuunnellut nuoren näkemykset ja sitten vanhempien näkemykset ihan rauhassa ilman hätiköityä kiireellistä sijoitusta.

Lisäksi olisin kaivannut maalaisjärkeä asioiden käsittelyyn. On turhauttavaa, että vanhemmilta odotetaan esim. jämäkkyyttä ja turvallisia rajoja nuorille, mutta samaan aikaan jämäkkyys ja turvalliset rajat ovat kuitenkin huono juttu, koska ahdistavat lasta.

Vierailija wrote:

 

"Hetkinen! Lapsesta huolehditaan - myös siitä erityislapsesta, autisminkirjonlapsesta jne - juuri siten, että lapsi saa tarvitsemansa tutkimuksen, kuntoutuksen ja tuen ja tuen myös sinne kouluun. Se on suurinta huolehtimist"

 

Ei mikään laki takaa vanhemmille oikeutta käydä töissä. Ei vanhemmilla ole oikeutta vaatia räätälöimään yhteiskunnan palveluita oman työpaikkansa ehdoilla. Jos lastenspykiatrin vastaanottoaika on klo 13 niin vanhemmat ottavat sen töistään vapaaksi ja tuovat lapsensa sinne. Samoin, jos sosiaalityöntekijän vastaanottoaika on aamukymmeneltä, sinne otetaan töistä vapaata. Koulut järjestetään päiväsaikaan kouluissa, ei silloin kuin perheille sattuisi sopimaan ja sellaisina kuin se uniikeille lumihiutaleille sopii."

En edes tiedä miksi enää sinulle edes vastaan, sillä nämä on perusasioita. Voit tutustua lakiin, niin huomaat, että vanhemmilla oikeus käydä töissä ja lapset pääsevät päivähoitoon ja ekaluokkalaisilla on iltapäivähoito ja erityislapsilla iltapäivähoito vaikka koko peruskoulun. Sitten ne räätälöidyt tukitoimet ei aina onnistu (vaikka on laitonta) resurssipulan vuoksi ja tällöin vanhempi voi joutua jäämään kotiin hoitamaan lasta täysipäiväisenä omaishoitaja. 

On eriasia hoitaa lasta jatkuvasti omaishoitajana kotona siten, että lapsi on kotikoulussa kuin ottaa töistä vapaata lääkärikäyntien vuoksi. Silloinkin työnantajan on voitava antaa vapaaksi (palkattomaksi) lapsen lääkärikäynti ja sinne otetaan töistä siis vapaata. 

"Koulut järjestetään päiväsaikaan kouluissa, ei silloin kuin perheille sattuisi sopimaan ja sellaisina kuin se uniikeille lumihiutaleille sopii." Mitähän tuolla tarkoitat? Kouluun mennään silloin kun koulu on. Koulun on järjestettävä tarvittavat tukitoimet lainmukaan kouluun, että myös lapsi, jolla on erityisiä tuentareita pystyy siellä koulussa käymään.

Vierailija wrote:

Olisin ollut tyytyväinen tai ainakin tyytyväisempi, jos lastensuojelu olisi kuunnellut nuoren näkemykset ja sitten vanhempien näkemykset ihan rauhassa ilman hätiköityä kiireellistä sijoitusta.

Lisäksi olisin kaivannut maalaisjärkeä asioiden käsittelyyn. On turhauttavaa, että vanhemmilta odotetaan esim. jämäkkyyttä ja turvallisia rajoja nuorille, mutta samaan aikaan jämäkkyys ja turvalliset rajat ovat kuitenkin huono juttu, koska ahdistavat lasta.

Väkivalta-asioissa lastensuojelu toimii siten, että lasta kuullaan. Jos lapsi kertoo väkivallasta koulussa, päiväkodissa tai sosiaalitoimessa, lasta kuunnellaan. Jos lapsi vielä kertoo, että ei uskalla mennä kotiinsa, niin sijoitettavahan se lapsi on. Väkivaltaperheissä on tyypillistä, että väkivaltaa käyttävä vanhempi kieltää puhumasta, uhkailee kostolla, jos lapsi puhuu. Siksi lasta kuullaan aina ennen vanhempia ja yksin. Oma nuoresi ilmeisesti kertoi kokeneensa kotona väkivaltaa ja kertoi ettei uskalla mennä kotiin. Sinuna miettisin mikä saa lapsesi sepittämään tuollaista tarinaa, jos se ei ollut totta. Ei normaaleiden kotien lapset tuollaisia sepitä joka päivä.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on vain white trash väkeä jolta sietää ottaakin kersat pois. Normaalit vanhemmat eivät täällä päivystä

Hyvä, että tunnistat itsesi!

😂😂😂

Vierailija wrote:

"Meillä kesti monen monta vuotta ennen kuin lapselle saatiin tukitoimet. Ja niitä piti vaatimalla vaatia. On vaadittu erityisopea, on vaadittu tutkimuksia, lääkäriaikoja, osastohoitoa, on tehty kanteluita jne. Vihdoin ja viimein nyt on tukitoimet kunnossa koulun osalta ja muutos on merkittävä. Koko perhe voi nyt huomattavasti paremmin. Tässä kokonaisuudessa on ollut myös mukana lasu, mutta valitettavasti lasun osuus on ollut kyllä mitätön. Sen sijaan terveydenhuollon henkil"

 

"Mitä tuossa lasun olisi mielestäsi pitänyt tehdä?"

 

Niin, koulu on saattanut tehdä lasun, koska vanhemmat ovat vaatineet, että lapsi saa tarvittavat tukitoimet kouluun eikä koulu ole niitä osannut järjstä ja siksi lasu on mukana. Osa vanhemmista myös luulee, että lasun avulla saa kouluun tarvittavat tukitoimet tai lapselle tutkimukset tai kuntoutukset, mutta lasulla ei ole valtaa koulun tukitoimiin eikä lapsen kuntoutukseen tai tukitoimiin. 

Lasun ei olisi pitänyt tai tarvinnut tehdä tuossa tilanteessa yhtään mitään, koska koko asia ei ole lasun asia.

Kyllä, nuoreni kertoi, että ei uskalla mennä kotiin. Sanoi näin, koska ei halunnut joutua kotona keskustelemaan asioista, joita lasuun oli kirjattu. Tämä tietenkin johti siihen, että joutui keskustelemaan niistä lasun läsnäollessa moninkertaisen ajan, mikä oli hänelle vielä paljon ahdistavampaa ja pelottavampaa - mutta tätä hän ei ollut osannut ennakoida.

Tiedossa on, miksi nuori kertoi tarinaansa: saadakseen tahtonsa läpi ja päästäkseen mm. nettitutun luokse ulkomaille, mikä oli kielletty. Lasu oli häneltä yritys kumota vanhempien päätösvalta kotona, mutta tämä epäonnistui.