Mitä ihmiset saa irti semmosesta elämästä että käy töissä ja tulee loppupäiväksi kotia ja sama oravanpyörä jatkuu?
Vapaa-aikaa ei ole juuri lainkaan ja silloin kun on niin olet väsynyt. Itse olen ollut nyt työttömänä pitempään ja ei voisi vähempää enää kiinnostaa palata työelämään kun se on niin kuluttavaa henkisesti ja fyysisesti sekä kaikki vapaa-aika menee ja palkkakin on pieni. Miksi minun pitäisi kerätä omaisuutta tai mitä sillä rahalla pitäisi tehdä?
Kommentit (146)
https://areena.yle.fi/1-65179985
Tässä olis painajaistyöpaikka, pitäs vielä reissata ulkomaille vapaalla työporukan kanssa!
Toki töitä tehdä pitää että yhteiskunta pysyy pystyssä, mutta oon kyllä miettinyt mitä sillä kauniilla talolla tekee kun suurin osa ajasta menee töissä tai sängyssä unten mailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pitäisi pienipalkkaisena menettää kaikki vapaa-aika ja mahdollistaa yrityksen pomon luksuselämä? Mitä minä siitä hyödyn?
-ap
Kaikki meistä ei räkineet kattoon koulussa. Siitä matalapalkkatyöstä saat kiittää ainoastaan itseäsi.
On siinä se hyvä puoli että työttömänä mulla on vapaa-aikaa enkä menetä ainoaa elämääni johonkin työntekoon. Pienipalkkaisen ei kannata käydä töissä, mielummin elän työmarkkinatuella kuin teen matalapalkkatöitä.
On vapaa-aikaa, mutta ei rahaa. Olin itse työkyvytön pitkään ja tein osa-aikatöitä. Nyt 95 % etänä ja käteen tulee reilu 2300 euroa kuussa. Nautin.
Näin minullakin, mutta silti olin osa-aikaisena onnellisempi. Nyt päivystän etänä koneella, silloin tein kaksi pv vko töitä.
Minä taas olen ehdottomasti onnellisempi näin.
Vierailija kirjoitti:
Töissä on kivaa, kun saa tehdä kivoja juttuja ja saa rahaa, jotta voi ostaa kivoja juttuja. Ongelma?
No monella on se ongelma ettei töissä ole kivaa.
Työtä vielä voisi tehdä, mutta työtä ei jaksa tehdä ellei ole hyvä työilmapiiri ja organisointikykyiset pomot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pitäisi pienipalkkaisena menettää kaikki vapaa-aika ja mahdollistaa yrityksen pomon luksuselämä? Mitä minä siitä hyödyn?
-ap
Kaikki meistä ei räkineet kattoon koulussa. Siitä matalapalkkatyöstä saat kiittää ainoastaan itseäsi.
Heh. Olen korkeakoulutettu ja matalapalkkatöissä, kuten moni muukin! En todellakaan räkinyt kattoon koulussa vaan opiskelin ahkerasti, rakastan lukemista ja opiskelua.
Minulla oli työelämässä kivoja työkavereita ja aina välillä työkin oli mielenkiintoista. Koin myös, että terveen ihmisen tulee elättää itsensä ja olla muutenkin hyödyksi yhteiskunnalle. Vapaa-aikaa oli normityöviikkoa tehdessä ihan tarpeeksi, ainakin viikonloput ja pitkät lomat, vaikka työviikolla olin pitkien työmatkojen ja perhe-elämän jäljiltä rättiväsynyt. Vaatimattomat säästöt ja sijoitukset mahdollistivat down-shiftauksen 5-kymppisenä ja nyt teen etänä kahden päivän työviikkoa ja asun pysyvästi maailmalla. Jos olisin ollut hurjan lahjakas tai todella hyvätuloinen, olisin varmasti elänyt toisella tavalla, mutta tavallinen pulliainenkin voi jossain määrin toteuttaa haaveitaan. Työttömyys ja Kelan tuilla loikoilu ei minun haaveisiini kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Lyhennän asunto- ja autolainaa. Eläke tulee aikanaan olemaan parempi kuin keskimääräisellä duunarilla.
Saanko kysyä ikääsi? Jos olet alle 50-v., niin on naiivia ajatella pääsevänsä joskus eläkkeelle. Eläkejärjestelmä on tehty suuria ikäluokkia varten.
Miksi? On mukavat työtoverit ja mielenkiintoinen työ. Ansaitulla rahalla voi ostaa mukavia asioita ja matkailla uusilla paikoilla. Työ antaa myös statusta. 8 tuntia vapaa-aikaa ei ole minusta huonosti. Plus lomat ja viikonloput. Mutta hyvä jos olet tyytyväinen omaan elämääsi, ap.
Työ on täyttä ajan haaskausta. Kaikki vaan juoksee ja hyppii, saadakseen rahaa. Eihän tässä elämässä muutenkaan mitään järkeä ole ja jotkut vielä lisääntyy, että jälkipolvetkin saa kokoea tämän saman pashan!
Wau! Kiduttakaa toki jälkipolveakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pitäisi pienipalkkaisena menettää kaikki vapaa-aika ja mahdollistaa yrityksen pomon luksuselämä? Mitä minä siitä hyödyn?
-ap
Kaikki meistä ei räkineet kattoon koulussa. Siitä matalapalkkatyöstä saat kiittää ainoastaan itseäsi.
Heh. Olen korkeakoulutettu ja matalapalkkatöissä, kuten moni muukin! En todellakaan räkinyt kattoon koulussa vaan opiskelin ahkerasti, rakastan lukemista ja opiskelua.
Minulla oli työelämässä kivoja työkavereita ja aina välillä työkin oli mielenkiintoista. Koin myös, että terveen ihmisen tulee elättää itsensä ja olla muutenkin hyödyksi yhteiskunnalle. Vapaa-aikaa oli normityöviikkoa tehdessä ihan tarpeeksi, ainakin viikonloput ja pitkät lomat, vaikka työviikolla olin pitkien työmatkojen ja perhe-elämän jäljiltä rättiväsynyt. Vaatimattomat säästöt ja sijoitukset mahdollistivat down-shiftauksen 5-kymppisenä ja nyt teen etänä kahden päivän työviikkoa ja asun pysyvästi maailmalla. Jos olisin ollut hurjan lahjakas tai todella hyvätuloinen, olisin varmasti elänyt toisella tavalla, mutta tavallinen pulliainenkin voi jossain määrin toteuttaa haaveitaan. Työttömyys ja Kelan tuilla loikoilu ei minun haaveisiini kuulunut.
Missäpäin maailmalla, jos saa kysyä? Ihan vaan utelias olen. -ohis
Olen nollatuntisopparilla. Tällä viikolla töitä vain kahtena päivänä. Pääsisinpä paremmin oravanpyörään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pitäisi pienipalkkaisena menettää kaikki vapaa-aika ja mahdollistaa yrityksen pomon luksuselämä? Mitä minä siitä hyödyn?
-ap
Kaikki meistä ei räkineet kattoon koulussa. Siitä matalapalkkatyöstä saat kiittää ainoastaan itseäsi.
On siinä se hyvä puoli että työttömänä mulla on vapaa-aikaa enkä menetä ainoaa elämääni johonkin työntekoon. Pienipalkkaisen ei kannata käydä töissä, mielummin elän työmarkkinatuella kuin teen matalapalkkatöitä.
Älä sitten valita kun eläkkeesi tulee olemaan kaaaapea!
Ihan sama, siinä iässä ei enää tarvi rahaa humputuksiin niin kuin nuorempana.
Joo mutta ei ole käynyt mielessä, että voit sairastua ja joudut olemaan sairaalahoidossa jota on hankala maksaa huonosta eläkkeestä ja lääke kulut voi kuukaudessa olla niin isot, että joudut syömään kynsiä, kun ruokaa ei riitä rahat.
Työttömyydessä on se huono puoli, että rahaa on aina vähän, mihinkään ei ole varaa ja vanhana löydät edestäsi sen, että työeläkettä ei ole kertynyt. Elämä on yhtä kitumista ja sentin venyttämistä.
Jos taas menisi töihin, voisi saada mukavia työkavereita, käydä pikkujouluissa ja muissa työpaikan tapahtumissa ja jos kuuluu liitton pääsee sen mukana moneen mukavaan kiinni.
Rahaa on joskus huvituksiinkin ym .
Jos on terve, kyllä töissäkäynti aina kotona venymisen voittaa .
Eläkkeestä? Tuskin tällä työkyvyllä kummoista eläkettä kertyy ja Kela makselee nykyisiäkin lääke- ja käyntimenoja toimeentulotukena, vaikka töissäkin käyn sen, mitä pystyn. Sinä päivänä kun pitää valita ruuan ja terveysmenojen välillä, tilanne on sellainen, että on korkea aika poistua tästä maailmasta.
Lapsellista sontaa.
Saattaa olla, että olet pelkkä kokoomuksen trolli esittämässä luuseria, jotta saisit palstalaiset vihaamaan heidänlaistaan, mutta ei kannata mennä liian pitkälle, kun tulet manaamaan itsellesi tuollaisen tulevaisuuden.
Etkä sinä itseltäsi henkeä saa olet siihen liian laiska ja mukavuudenhaluinen.
Matalapalkkaisena eihän tässä mitään järkeä olekaan. Tai no on tietysti se, että saa katon pään päälle ja elätettyä itsensä ja perheensä. O Han se hienoa ja kunniakasta, mutta kyllä minä katkeroidun. Haluaisin että kovasta työnteosta saisi myös nauttia. Että rahaa tulisi sen verran, että olisi varaa myös nauttia elämästä. Kituuttamistahan tämä on.
Kyllä tämä syö ihmistä. Kädestä suuhun. Töihin, kauppaan, kotiin elämää. Niin jalo en ole luonteeltani että tästä erityisesti nauttisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kävin töissä meni 2 tuntia aamulla laittautumiseen, 1 tunti työmatka, 8-10 tuntia töissä, 1 tunti työmatka kotiin, ei jäänyt yhtään vapaa aikaa...
Hirveän moni unohtaa sen että työ vie vain sen 8h pois päivästä. Ei todellakaan mene näin, siihen tulee työmatkat, heräämiset yms. Kaikki ei asu työnsä vieressä tai ole nopeita heräämään
Kai työttömänkin pitää jossain vaiheessa päivää herätä?
Vierailija kirjoitti:
Reality strikes:
Perheellisen on tässä pakko!!!! mennä töihin
En voi jäädä sänkyyn makamaan, sillä ei laskuja makseta.
Näin on ja kun niitä laskuja ei kukaan puolestani maksa.
Vierailija kirjoitti:
No ite ajattelen niin, että jos me kaikki tehtäis sama valinta, että oltais vaan kotona päivät pitkät, jäis yhteiskunnassa moni asia hoitamatta: ruoka, puhtaus, terveys, koulutus, tavaroiden ja palveluiden valmistus. Lapset, sairaat ja vanhukset pitää niiden elättää, jotka ovat terveitä ja työkykyisiä. Siksi käyn töissä.
Kivasti ajateltu. Mielestäni elämän tarkoitus on tehdä elämästä muille vähän helpompaa. Itse lähihoitajana huolehdin työpäivän ajan jonkun toisen iäkkäistä vanhemmista, jotta hänen ei tarvitse jäädä kotiin heitä hoitamaan. Hän saattaa olla vaikka se, joka leikkaa hiukseni tai joka järjestelee kaupassa ruokatarvikkeita hyllyyn, jotta voin työpäivän jälkeen vain mennä ja noukkia sieltä kärryyn mitä haluan. Pyöritetään yhdessä tätä yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhennän asunto- ja autolainaa. Eläke tulee aikanaan olemaan parempi kuin keskimääräisellä duunarilla.
Saanko kysyä ikääsi? Jos olet alle 50-v., niin on naiivia ajatella pääsevänsä joskus eläkkeelle. Eläkejärjestelmä on tehty suuria ikäluokkia varten.
Mitäs sitä sitten on edessä, kun ikää on vaikkapa 65v?
Eihän kukaan jaksa/pysty hautaan asti töissä olemaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kävin töissä meni 2 tuntia aamulla laittautumiseen, 1 tunti työmatka, 8-10 tuntia töissä, 1 tunti työmatka kotiin, ei jäänyt yhtään vapaa aikaa...
Hirveän moni unohtaa sen että työ vie vain sen 8h pois päivästä. Ei todellakaan mene näin, siihen tulee työmatkat, heräämiset yms. Kaikki ei asu työnsä vieressä tai ole nopeita heräämään
Juuri näin. Mulla soi herätyskello joka aamu 5.30, jotta ehdin kahdeksaksi töihin, ja kahdeksalta siellä on myös oltava. Työt jatkuu neljään asti, joskus hiukan yli ja joskus hiukan alle.
Aikaisen aamuherätyksen vuoksi olen iltaisin niin poikki, että yhdeksältä on oltava jo sängyssä. Iltatoimia pitää alkaa suorittaa kahdeksan aikoihin.
Käytännössä vapaa-aikaa jää päivään siis keskimäärin 4 tuntia. Siinä ajassa pitää hoitaa ruoanlaitto, kotityöt, syömiset ja peseytymiset. Sanomattakin selvää, ettei millekään sosiaaliselle elämälle tai harrastuksille jää aikaa, ja vaikka jäisikin, en jaksaisi sellaisia harjoittaa.
Kyllä tosissani mietin, onko tässä mitään järkeä. Verojen jälkeen tilille kilahtaa reilu 2000e.
Olet minä melkein kymmenen vuotta sitten. Otin loparit, menin opiskelemaan, tuli pari muuttujaa. Nyt olen työtön. Kuusi vuotta olin toimeentulotuella, voitti silti tuon väsyneenä töissä raahustamisen.
Nyt jos voisin valita uudestaan, ottaisin edelleen loparit mutta vaihtaisin työn perässä paikkakuntaa.
Kokemukseni mukaan tympäännyttävässä työssä ei kannata roikkua, sillä on kauaskantoisat seuraukset. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin työ.
Heh. Olen korkeakoulutettu ja matalapalkkatöissä, kuten moni muukin! En todellakaan räkinyt kattoon koulussa vaan opiskelin ahkerasti, rakastan lukemista ja opiskelua.