Lue keskustelun säännöt.
Työuupumuksen jälkeen minusta ei tullut samanlaista
05.10.2023 |
Teen lyhennettyä työaikaa ja kuormitun todella herkästi. En usko että palaan "ennalleen" jolloin jaksoin ongelmitta 5pv/vko.
Työpäiviä ennen valvon ja murehdin. Pelkään melkein kaikkea. En näe tulevaisuudessa odottamisen arvoisia asioita.
Sen se tehostettu työelämä saa aikaan.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Ite juuri sairaslomalla uupumuksen takia. Elokuun lopulla jäin töistä osa-aikaiseksi, nyt tämän kuun alusta kokonaan. Mun uupumus tosin ei ole työuupumusta (työpaikka itseasiassa harvinaisen hyvä nykymaailmassa), vaan uupumusta useista pitkään jatkuneista ikävistä asioista usealla elämänalueella, joihin en ole voinut itse oikein vaikuttaa. Mun uupumus on myös hieman erilaista. En ole väsynyt eikä ole motivaatiossa ongelmia (tai no, oli ehkä pari viikkoa, mutta se meni lepäämällä heti ohi). Päinvastoin haluaisin tehdä asioita, ja ärsyttää kun ei pysty. Ongelma on oma hermosto, joka täysin rikki. Jatkuvaa päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta, aivosumua, aistiyliherkkyyksiä, saan nukahdettua mutta heräilen. Nyt kun akuutein vaihe ohi, huomaan että pienikin stressi pahentaa oloa. En myöskään voi tehdä mitään aivotyötä (esim opiskelu, mitä rakastan), enkä muutenkaan rasittaa itseäni, tai olo pahenee heti. Jos silti jatkan, migreeni laukeaa ja loppupäivä menee tuskaisena.
Ruutuja voin käyttää mielellään max 10 min kerrallaan, mikä vaikeuttaa tekemisen keksimistä. Olisiko teillä vielä ideoita toipumisen avuksi? Sairaslomaa on ihan maksimissaan vuoden loppuun.
-Hengitysharjoituksen teen useasti päivässä yhdessä hitaan venyttelyn kanssa ja ne auttavat todella, mutta en voi niitä koko ajan tehdä
-Lisäksi käyn päivässä pari kertaa kävelyllä ulkona, max 30-45 min kerrallaan, sitä pidempi taas rasittaa liikaa. Kaksi kertaa viikossa myös 20 min juoksulenkki, sekä kerran viikossa tanssitunti (joka aika raskas vielä, mutta yritän ottaa siellä rennosti, tekee kuitenkin mielelle hyvää)
-Liian pitkään paikallaan olo tai toistuva liike aiheuttaa myös, eli pitää vaihdella koko ajan. Tästä tulee kuitenkin myös stressiä, kun olo on että kohta pitää taas keksiä jotain erilaista
-Yritän haaveilla mukavia asioita ja ajatella positiivisia muutenkin, heti negatiivisten ajatusten ajattelu pahentaa oloa
-Vitamiinit käytössä, säännöllisempää ruokarytmiä yritän opetella
-Juon paljon vettä ja yleensä elektrolyyteillä
-Seuraan myös urheilukelloa paljon, sykettä (jos liian pitkään liian korkea, heti ylimääräinen hengitysharjoitus), kehon akkutasoa (jos liian matala, en sinä päivänä käy juoksemassa), stressitasoa jne
Miten saada päivät kulumaan, mutta myös stressiä laskettua kehosta rasittamatta sitä liikaa? Hierojalla ainakin ajattelin käydä, mutta mikä hierontatyyli olisi hyvä, hermorata esim? Liikaa rahaakaan ei nyt voi käyttää, mutta siitä onneksi ei ole stressiä, pärjään kyllä kunhan ei tuhlaa.
"Ruutuja voin käyttää mielellään max 10 min kerrallaan, mikä vaikeuttaa tekemisen keksimistä. Olisiko teillä vielä ideoita toipumisen avuksi? "
Käsillä tekeminen (käsityöt, askartelut, ihan mitä vain), lukeminen, äänikirjan kuuntelu, luova tekeminen/taiteilu, jooga ja pilates ovat kevyttä, mutta vahvistavaa liikuntaa, ruoka-/leivontaharrastus
"Juon paljon vettä ja yleensä elektrolyyteillä"
Miksi? Onko todettu tarvetta? Näitä ei pidä turhanpäiten ottaa, koska se sotkee kehon elektrolyyttien tasapainoa ja se taas sotkee hermostoa. Lopeta niiden käyttö, jos todellista tarvetta ei ole.
"Seuraan myös urheilukelloa paljon, sykettä (jos liian pitkään liian korkea, heti ylimääräinen hengitysharjoitus), kehon akkutasoa (jos liian matala, en sinä päivänä käy juoksemassa), stressitasoa jne"
Vähennä seuraamista, vierottaudu siitä. Liika kehon toimintojen seuraaminen nostaa stressitasoja, verenpainetta, sykettä. Tämä on ihan tutkittu juttu. Tuolla pakonomaisella kyttäämisellä pahennat tilannetta/pidät huonoja tasoja yllä. Ota rennommin äläkä stressaa itseäsi stressin seuraamisella sairaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex muuttui burnoutin myötä. Hänen muistilleen tapahtui jotakin. Hän saattoi aloittaa muka aivan uutena päähänpälkähdyksenä keskustelun samoista asioista joista oli juuri eilen puhuttu ja asiat tulivat hänelle yllätyksenä, vaikka niistä olisi keskusteltu monta kertaa. Hoidan työkseni muistisairaita ja tuntui, että kotiin mennessä sama vain jatkui.
Hän palasi työelämään enkä oikein tiedä miten hän siellä kykeni toimimaan, kun kotona muistin kanssa ainakin oli aivan onnetonta. Suhde päättyi, kun hän ei ymmärtänyt turhautumistani ja ajatteli, että kiusaan häntä jotenkin tarkoituksella väittämällä, että hän ei muista. Hän itse oli siis täysin sairaudentunnoton noiden muistiongelmien suhteen eikä halunnut niiden takia lääkäriin. En tiedä miten menee nykyään.
Onkohan tuossa syy omaan huonoon muistiin. Koin burnoutin vähän päälle parikymppisenä ja nyt olen jo lähellä neljääkymmentä. Mitään tarkkoja asioita en muista elämäni vuosista ja joskus saa ihan miettiä mitä viime vuonna teki.
Voiko stressi, uupumus ja burnout viedä muistoja noin pois? Onko muisti lopullisesti huonontunut tuon takia?
Mulla on huono muisti ahdh:n vuoksi, joka taas edesauttoi uupumuksen syntymistä.
Burnout on hirveä hinta siitä että on uhrannut puolet aikuisiän valveillaoloajasta plus terveytensä johonkin, suht merkityksettömään.
Minulle kävi samoin ja aion viettää loppuelämäni hyvin, hyvin eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
No, paljonkos ap töitä teit alunperin? Mikään 40h/vk ei ole tehostettua työelämää vaan normaalia työelämää.
Ei viikkotyömäärä ole mikään uupumuksen mittari 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään, jolla olisi vaikeassa työuupumuksessa pysynyt uni riittävänä ja hyvälaatuisena siten, että aamulla olisi ainakin fyysisesti levännyt ja täysivoimainen olo? Voiko olla vaikeaa työuupumusta ilman unen rikkoutumista?
Vaikka nunkuisit sikeästi uupuneena 15h yhtäputkeen, olo on kuin olisit saanut nukuttua 1,5h koko yön aikana. Uni ei palauta riittävästi, mikä on ydinongelma.
Onko selvitetty ferritiini ja uniapnean mahdollisuus? Minulla oli elimistössä hiiva! Virallinen lääketiede ei tunnusta, mutta täydentävä kyllä. Kun sain hiivan häädettyä, en enää herännyt tokkuraisena hiivan aineenvaihduntamyrkyistä.
Millä tavalla tämä hiiva todettiin, mitä tutkimuksia?
Ja miten se häädettiin?
Sellasia tutkimuksia, mitä tällä hetkellä ei saa tehdä, koska EU kieltää. Sen voi kuitenkin testata kotona lasillisella vettä ja syljellä, googlaa sylkitesti candida albicans. Hoidin sen tiukalla ruokavaliolla ja lisäravinteilla. Ei ole tullut takaisin, vaikka nyttemmin syön jo vapaammin. Aamutokkuraiset heräämiset loppuivat siihen, kun hiiva lähti.
Tällaisen löysin pikagooglauksella aiheesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumuksesta tsi "uupumuksesta" ei saa saikkua.
Mitkä teidän diagnoosit on, uupuneet?f41.2 sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.
Eli masennus. SSRI:t kehiin niin loppuu uupumukset. Kyse on aivojen vaurioitumisesta ja kyseisellä lääkityksellä ne korjaantuu. Taitaa moni vaan mielellään olla siinä tilassa koska on tuttu olotila ja eihän masentunut ihminen välttämättä apua ota vastaan. Vaikeaa on kyllä
Minulla ei auta masennukseen SSRI. Aika harva varmaan mielellään viettää elämänsä masennuksessa, jos häneltä kysytään ENNEN sairastumista. Sairastuneelta nyt ei voi odottaa mitään, koska se on osa taudinkuvaa.
Pelkällä lääkehoidolla on masennuksessa helvetin huono hoitovaste, joten mitä järkeä. Mieluummin poistaa masennusta aiheuttavan, eli liian kuormituksen. Tadaa, problem solved. Terve mieli reagoi sairaaseen ympäristöön, joten burnout on oikeastaan työpaikkojen nykykulttuuriin aivan normaali reaktio.
Vagus-hermo on tärkeä osa autonomista hermostoa ja säätelee monia kehon toimintoja, kuten sydämen sykettä, hengitystä ja ruoansulatusta. Sen aktiviteetin tasoittaminen voi olla hyödyllistä stressin lievittämisessä ja yleisen hyvinvoinnin parantamisessa. Tässä on joitakin tapoja, joilla voit yrittää tasapainottaa vagushermon toimintaa:
Hengitysharjoitukset: Syvä ja rauhallinen hengittäminen voi auttaa aktivoimaan vagushermon ja edistämään rentoutumista. Kokeile hengitysharjoituksia, kuten 4-7-8-menetelmää, jossa hengität sisään neljä sekuntia, pidät hengitystä seitsemän sekuntia ja puhallat ulos kahdeksan sekuntia. Tällaiset harjoitukset voivat auttaa aktivoimaan parasympaattista hermostoa, joka liittyy lepoon ja rentoutumiseen.
Meditaatio ja mindfulness: Säännöllinen meditaatio ja mindfulness-harjoitukset voivat auttaa vähentämään stressiä ja tasapainottamaan autonomista hermostoa, mukaan lukien vagus-hermo. Näissä harjoituksissa tarkkaavaisuus kohdistetaan hengitykseen ja kehon tuntemuksiin, mikä voi auttaa rauhoittamaan hermostoa.
Fyysinen aktiivisuus: Säännöllinen liikunta voi auttaa parantamaan vagus-hermon toimintaa. Aerobiset harjoitukset, kuten kävely, uinti ja pyöräily, voivat olla erityisen hyödyllisiä. Liikunta auttaa alentamaan stressihormonien tasoa ja parantamaan autonomisen hermoston toimintaa.
Hieronta ja rentoutumisharjoitukset: Rentoutuminen ja stressin lievittäminen voivat auttaa parantamaan vagus-hermon toimintaa. Hieronta, jooga ja lämpimät kylvyt voivat auttaa rentoutumaan ja parantamaan hermoston tasapainoa.
Sosiaalinen vuorovaikutus: Sosiaaliset suhteet ja läheisyys voivat myös vaikuttaa positiivisesti vagus-hermon toimintaan. Vietä aikaa ystävien ja perheen kanssa, sillä kiintymyssuhteet voivat auttaa alentamaan stressitasoja ja aktivoimaan parasympaattista hermostoa.
On tärkeää huomata, että vagus-hermon toimintaan vaikuttavat monet tekijät, ja sen tasapainottaminen voi vaatia aikaa ja säännöllisiä harjoituksia. Jos sinulla on terveysongelmia tai olet huolissasi vagus-hermon toiminnasta, suositeltavaa on ottaa yhteyttä lääkäriin tai terveydenhuollon ammattilaiseen saadaksesi yksilöllistä neuvontaa ja arviointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kärsitte kun apua on olemassa?? Moni näistä tekstin kirjoittajista kuulostaa masentuneelta. Uupumus ja väsymys kulkee käsi kädessä masennuksen kanssa joissa molemmissa on yhteistä väsymys. Eli lääkäriin, terapiaan ja viimeisenä lääkkeet jos muu wi auta. Pitää osata vaatia myös hoitoa itselleen
Varmaan jollakin onkin näin. Minulle lääkäri sanoi lähes heti, ettei kuulosta masennukselta. Terapiassa kävin, mutta oli varmaan huono tyyppi, kun en käynnistä saanut yhtään mitään. Tiedän mikä mättää, mutta en itse pysty muutosta mitenkään tekemään, ei ole minusta kiinni.
Et pysty vai et halua? Veikkaan, että jälkimmäisestä kiinni, koska AINA ihminen voi itse tehdä muutoksia. Ja terapiassa ihmisen nimenomaan pitääkin itse tehdä ja nähdä vaivaa sen muutoksen eteen. Ei se terapeutti voi sua ulkopuolisena korjata kuntoon niin kuin jotain autoa osia vaihtamalla.
No tällä hetkellä olen tehnyt voitavani, enempää en voi itse tuolla tehdä. Voin toki vaihtaa muualle ja se on nyt se mitä ajan eteenpäin.
Mitä tuohon terapian toimimattomuuteen tulee, en tietenkään odota että toinen minut parantaa ja ymmärrän kyllä, että itse se on työ tehtävä. Minä olen virheellisesti kuvitellut, että terapeutti pystyy antamaan jotain työkaluja, joiden avulla pääsisi edes alkuun, mutta tämä ammattilainen huokaili "voi että" ja siinäpä se. Ehkä hän ei sitten ole se oikea henkilö juuri minulle, mutta todella huono maku koko touhusta minulle jäi. Enemmän minua on auttanut kollegojen kanssa käydyt keskustelut.
Terapeutin tehtävä on antaa niitä työkaluja eli varmaan terapeutti on ollut sinulle väärä. Silloin kun terapia toimii käyntien jälkeen on todella väsynyt, kuin täyden työpäivän tehnyt ja alitajunta työskentelee vielä kauan aikaa. Muistan kun aloitin terapian ja menin ensimmäisten käyntien jälkeen tekemään yhden työvuoron ihmettelin miten olen niin väsynyt. Kesken kaiken purskahdin töissä itkuun ja itkin sitä että isäni on kuollut (oli oikeasti kuollut lähestulkoon vuosia sitten mutta en ollut käsitellyt sitäkään asiaa itseni kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kärsitte kun apua on olemassa?? Moni näistä tekstin kirjoittajista kuulostaa masentuneelta. Uupumus ja väsymys kulkee käsi kädessä masennuksen kanssa joissa molemmissa on yhteistä väsymys. Eli lääkäriin, terapiaan ja viimeisenä lääkkeet jos muu wi auta. Pitää osata vaatia myös hoitoa itselleen
Varmaan jollakin onkin näin. Minulle lääkäri sanoi lähes heti, ettei kuulosta masennukselta. Terapiassa kävin, mutta oli varmaan huono tyyppi, kun en käynnistä saanut yhtään mitään. Tiedän mikä mättää, mutta en itse pysty muutosta mitenkään tekemään, ei ole minusta kiinni.
Et pysty vai et halua? Veikkaan, että jälkimmäisestä kiinni, koska AINA ihminen voi itse tehdä muutoksia. Ja terapiassa ihmisen nimenomaan pitääkin itse tehdä ja nähdä vaivaa sen muutoksen eteen. Ei se terapeutti voi sua ulkopuolisena korjata kuntoon niin kuin jotain autoa osia vaihtamalla.
No tällä hetkellä olen tehnyt voitavani, enempää en voi itse tuolla tehdä. Voin toki vaihtaa muualle ja se on nyt se mitä ajan eteenpäin.
Mitä tuohon terapian toimimattomuuteen tulee, en tietenkään odota että toinen minut parantaa ja ymmärrän kyllä, että itse se on työ tehtävä. Minä olen virheellisesti kuvitellut, että terapeutti pystyy antamaan jotain työkaluja, joiden avulla pääsisi edes alkuun, mutta tämä ammattilainen huokaili "voi että" ja siinäpä se. Ehkä hän ei sitten ole se oikea henkilö juuri minulle, mutta todella huono maku koko touhusta minulle jäi. Enemmän minua on auttanut kollegojen kanssa käydyt keskustelut.
Terapeutin tehtävä on antaa niitä työkaluja eli varmaan terapeutti on ollut sinulle väärä. Silloin kun terapia toimii käyntien jälkeen on todella väsynyt, kuin täyden työpäivän tehnyt ja alitajunta työskentelee vielä kauan aikaa. Muistan kun aloitin terapian ja menin ensimmäisten käyntien jälkeen tekemään yhden työvuoron ihmettelin miten olen niin väsynyt. Kesken kaiken purskahdin töissä itkuun ja itkin sitä että isäni on kuollut (oli oikeasti kuollut lähestulkoon vuosia sitten mutta en ollut käsitellyt sitäkään asiaa itseni kanssa).
Psykodynaaminen terapia on pahimmillaan tuollaista lainauksessa kuvailtua, eikä siellä anneta mitään työkaluja tai edes henkistä tukea. En kyllä ole keksinyt, että millaiselle ihmiselle se voisi sopia, ei tule oikein mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäköhän kummaa on tapahtunut noin 15 vuotta sitten, kun niin moni tänne kirjoittaneista on saanut sen burn outin silloin 15 vuotta sitten?
Kysyn siksi, kun silloin sain itsekin. 15 vuotta sitten. Sen jälkeen... en tiedä, onko minulla edelleen päällä tuo sama burn out, joka on vain heilahdellut ja sisältänyt erilaisia vaiheita, vai onko minulla ollut useampia burn outeja sen jälkeen. Eli yksi vai monta, kas siinä pulma.
Mullakin ollut vaihtelevaa työuupumusta 2007...2020... enempi tai vähempi.
Hektinen inssin työ sen teki, sitten ei vaan jaksanut suorittaa vaan vauhti hyytyi.
Lääkitys tuli ja sitä on ollut noin 3...5 kertaa jaksoittain.
Työuupumus vie elämänilot ja energiat täysin.
Mikään ei enää kiinnosta.
Välillä hain parempia töitä ja vastuuta.
Se on vielä raskaampaa kuin rivi inssin työt.
Ei jaksa enää sellaista. Palkkaa maksetaan liian vähän veturin työstä, ei kannata.
Eli teen ja haen vain perusinssitöitä, pomoksi en ala. Tämän teen heti selväksi hr konsulteille.
Suomalaiset on työhulluja, se on suuri ongelma se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän kummaa on tapahtunut noin 15 vuotta sitten, kun niin moni tänne kirjoittaneista on saanut sen burn outin silloin 15 vuotta sitten?
Kysyn siksi, kun silloin sain itsekin. 15 vuotta sitten. Sen jälkeen... en tiedä, onko minulla edelleen päällä tuo sama burn out, joka on vain heilahdellut ja sisältänyt erilaisia vaiheita, vai onko minulla ollut useampia burn outeja sen jälkeen. Eli yksi vai monta, kas siinä pulma.
Datasiirrot ja langattomat verkot lisääntyivät räjähdysmäisesti. Saan itse väsymysoireita, jos oleilen WLAN-modeemin vieressä koko päivän.
Taantuma alkoi 15v. sitten. Vaikutti moniin ja toi hullua tehostamista työelämään. Säästöjä, säästöjä, ihmisten selkänahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taantuma alkoi 15v. sitten. Vaikutti moniin ja toi hullua tehostamista työelämään. Säästöjä, säästöjä, ihmisten selkänahasta.
Tää on varmaan totta. Resurssit koko ajan tiukemmat ja kun työntekijät venyvät niin johto ei tajua lisätä resursseja silloin kun menee paremmin. Ja kun nyt taas menee huonosti monella alalla niin resursseja taas vähennetään.
Onko mitään lääkettä, mikä auttaisi muistiin? Olen kokeillut vaikka mitä mielialalääkkeitä, mutta mikään ei ole tuonut muistiani takaisin. Ei edes vuoden työttömyysjakso. Muisti pätkii niin pahasti, että on jatkuvasti vaikeuksia joka päiväisessä elämässä. Silti työterveyslääkäri vähätteli eikä tehnyt lähetettä muistitesteihin.
Mulla sama. Enkä ikinä enää palaa töihin lasten pariin. Jo se huuto saa sielun palamaan. Kuulo lähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taantuma alkoi 15v. sitten. Vaikutti moniin ja toi hullua tehostamista työelämään. Säästöjä, säästöjä, ihmisten selkänahasta.
Tää on varmaan totta. Resurssit koko ajan tiukemmat ja kun työntekijät venyvät niin johto ei tajua lisätä resursseja silloin kun menee paremmin. Ja kun nyt taas menee huonosti monella alalla niin resursseja taas vähennetään.
Juu ja aika monessa paikassa tuntuu olevan sellainen meininki, että kun porukkaa eläköityy, niin ketään ei palkata tilalle vaan ne eläkkeelle lähtijän työt kasataan jo ennestään ylikuormittuneille työntekijöille hoidettavaksi. Eihän kukaan jaksa loputtomiin jatkuvasti kasvavan työkuorman alla.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella uupuneella on ollut kuormittava lapsuus/ traumalapsuus? Omalla kohdallani juontaa sieltä.
Mulla myös. Lapsena piti laittaa omat tarpeet syrjään ja olla voimavara tunne-elämältään epävakaalle äidille ja säännellä myös väkivaltaisen alkoholisti-isän tunteita, ettei se käynyt kiukkukännissä kimppuun. Siinä sitä oppi, että omat tarpeet on aina toissijaisia ja omat tunteet pitää myös työntää jonnekin pimeään syöveriin, koska niille ei ole tilaa.
Tuota sitten jatkoin aikuisiässä tajuamattani niin kauan, että tuli totaalinen romahdus. Yritin aina tehdä enemmän ja paremmin. Lapsuudesta oli jäänyt myös pysyvä arvottomuuden ja turvattomuuden peruolotila, sekä sellainen armoton suhtautuminen itseen. Nyt sitten nelikymppisenä opetellaan saamari tunnistamaan omia tarpeita nälästä ja janosta lähtien.
Burniksesta on kohta viisi vuotta. Pientä parannusta on nähtävissä, mutta en tiedä pääseekö tästä ikinä kunnolla jaloilleen. Siihen entiseen en haluakaan takaisin, mutta olisi kiva saada keskenjääneet opinnot loppuun ja jaksaa töissä.
Miksi tarvii tehdä töitä ollenkaan??
Millä tavalla tämä hiiva todettiin, mitä tutkimuksia?
Ja miten se häädettiin?