Työuupumuksen jälkeen minusta ei tullut samanlaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jääkö siitä aivoihin sellainen "jälki", että pelkäät jatkuvasti uupuvasi uudestaan. Normaali väsyminenkin tuntuu jo burnoutin ensioireelta?

Vinkki: Anna itsellesi lupa olla väsynyt työpäivän jälkeen. Ja muista, että lepoa ei voi suorittaa. Lepo on sitä, että ei suoriteta yhtään mitään.

Minä väittäisin, että suurimman osan sairastuneista hermosto on pilattu jo lapsena vaikeissa eli oloissa. Sitten kuormitus aikuisena on liikaa lapsena syntyneelle stressiherkkyydelle.

Tiedä sitten olenko vähemmistöä, mutta mulla ei ole ollut millään tapaa vaikea lapsuus. Enkä ole ollut stressiherkkäkään, ennen kuin tosiaan keski-iässä meni työnteko aika runsaasti överiksi, kun päädyin vastuullisempiin rooleihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kärsitte kun apua on olemassa?? Moni näistä tekstin kirjoittajista kuulostaa masentuneelta. Uupumus ja väsymys kulkee käsi kädessä masennuksen kanssa joissa molemmissa on yhteistä väsymys. Eli lääkäriin, terapiaan ja viimeisenä lääkkeet jos muu wi auta. Pitää osata vaatia myös hoitoa itselleen

En ole masentunut enkä väsynyt. Pystyn myös onneksi tekemään kokopäiväistä työtä, vieläpä siellä samalla työpaikalla missä uuvuin. Mutta takana on ne ajat, jolloin olin se kova sankaritekijä, joka pelasti projektit venymällä "all nightereihin" ennen deadlineä. Pystyn tekemään aika tasan 8 tuntia päivässä, ja sen jälkeen vaikka keho ei ole väsynyt, aivot ei enää suostu toimimaan työhön liittyvien ongelmien ratkaisussa. Menee vaan pää ihan tyhjäksi ja vaikka kuinka yrittäisi sanoa itselleen "nyt jumaliste teet", niin se on kuin huutaisin tyhjyyteen, mikään mielessä ei vastaa.

Olen käynyt terapiassa, ja se on auttanutkin siihen että pärjään kokoaikatyössä, mutta tosiaan enempään en pysty, ja terapeuttikin sanoi että mieli oppii suojelemaan itseään niin rajun loppuunpalamisen jälkeen kuin omani, ja kerta kaikkiaan kieltäytyy enää menemästä sinne, missä uhkaa riski palaa taas loppuun. Eli nykyään olen sankarin ja gurun sijasta perus keskinkertainen rivitekijä, koska en voi "venyä". Minun täytyy myös pitää taukoja työssä, tehdä 25 minuutin pätkissä joiden jälkeen 5 min tauko, ja sitten neljän tuollaisen pätkän jälkeen 20 minuutin tauko. 

- 15 v. sitten burnoutin kokenut

Se olisi hyvä, jos löytäisi työn, jossa pystyisi pitämään noin paljon taukoja. Saattaisin itsekin jaksaa ainakin 4 pv/vko. Saa vinkata.

Mä koodaan, 100% etänä. Pystyy aika vapaasti pitämään taukoja.

Paloin loppuun työn ja vapaa-ajan kuormittavuuden takia. Oli suunnittelutyö ja talonrakennusprojekti suunnitelmineen ja kaksi pientä lasta.

Töissä piti suunnitella työjuttuja ja sit sitä iltaisin lasten mentyä nukkumaan pyöritteli mielessä talon rakennuttamiseen liittyviä suunnitelmia ja aamulla heräsi taas suunnitelmiin. Hiipi mieleen, et nukkuiko edes...

Paloin loppuun niin pahasti, että meni puoli vuotta ennen kuin sain laadittua ekan ostoslistan. Enkä myöskään toipunut ennalleen.

Pystyin tekemään kokoaikatyötä vajaan vuoden sen jälkeen kun olin monimuoto-opintojen ja opintovapaan jälkeen palannut työelämään. Siitä alkoi osa-aikatyö ja vajaan vuoden osakuntoutustukijakson jälkeen sain osatyökyvyttömyyseläkkeen.

Pystyin ylipäätään tekemään töitä paikassa, jossa koskaan ei ollut kiire ja vastuu ei painanut. Kun työt loppuivat tässä ns. suojatyöpaikassa, en uskonut työllistyväni normaaleille työmarkkinoille. Sairauspäivärahakauden ja yhden kuntoutustukijakson jälkeen eläkeyhtiö armahti ja sain pysyvän kokoaikaisen eläkkeen. Mulla kaikki kävi helposti, mutta mulla on perussairautena vakava psykiatrinen häiriö.

Uraa vaihdettava. Tarvitset jonkun homman, jossa hanskat jää naulaan päivän lopulla. Joku suorittava tehdastyö, missä ei ole vastuuta muista ihmisistä.