Lue keskustelun säännöt.
Työuupumuksen jälkeen minusta ei tullut samanlaista
05.10.2023 |
Teen lyhennettyä työaikaa ja kuormitun todella herkästi. En usko että palaan "ennalleen" jolloin jaksoin ongelmitta 5pv/vko.
Työpäiviä ennen valvon ja murehdin. Pelkään melkein kaikkea. En näe tulevaisuudessa odottamisen arvoisia asioita.
Sen se tehostettu työelämä saa aikaan.
Kommentit (188)
Työuupumus herkistää stressille. Olin itse 7 vuotta kuntoutustuella uupumuksen vuoksi, sitten sain eläkkeen. Mutta nyt kun yli 10 vuotta on kulunut, minusta alkaa tuntua, että pystyisin tekemään kivalla alalla kokoaikatöitä.
Älkää kertoko Kevalle. On mukavaa saada eläkettä ja osa-aikatyön palkkaa yhtä paljon kuin kokoaikatyöstä saisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelot pois niin palaat ennalleen
Osaatko auttaa niiden poistamisessa?
Äh. Keinoja on vaikka kuinka. Ei tässä kirjekurssin pitoa.
Etsi kirjallisuutta tai mene ryhmään tai terapiaan. Apuja on.
Nykyinen työkulttuuri on sitä joissain paikoissa että arvostetaan ylitöiden tekijöitä. Itse en niihin pysty uupumus taustan jne sairauksien takia. Vaatii hyvää itsetuntoa mennä omaa polkua ja yrittää tehdä töitä fiksusti eikä esim 100 h vuodessa ylitöitä. Itse lepään ja nukun niin paljon kuin voin että jaksan normaalit työtunnit. Jonkun mielestä itsekästä mutta pakko jotta jaksaa. Työ on välillä haastavaa aivotyötä.
Vierailija kirjoitti:
Työuupumus herkistää stressille. Olin itse 7 vuotta kuntoutustuella uupumuksen vuoksi, sitten sain eläkkeen. Mutta nyt kun yli 10 vuotta on kulunut, minusta alkaa tuntua, että pystyisin tekemään kivalla alalla kokoaikatöitä.
Älkää kertoko Kevalle. On mukavaa saada eläkettä ja osa-aikatyön palkkaa yhtä paljon kuin kokoaikatyöstä saisin.
No, hyvä että olet toipunut. Ihme puhetta silti.
Vierailija kirjoitti:
Parhaillaan työuupumuksen kanssa kamppailen. Mitenköhän auttaisi työpaikan vaihtaminen? Minun haasteet juuri tiettyyn työpaikkaan liittyviä.
Minä luulin työpaikan vaihdon auttavan. Se kuitenkin vain huononsi asioita. Tieni vei sairaalaan. No, loppu hyvin, kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se ole tarkoituskin, että oppii näkemään ja tuntemaan ja kunnioittamaan niitä omia rajojaan.
Uupumus on merkki siitä, että meni rajoista yli. Itselleni ainakin tuli sen jälkeen sellainen olo, että kun alkaa hälytysmerkit soida, niin sitten alan löysätä. En halua enää uudelleen palaa loppuun. Se on raskasta.
Olen ottanut opikseni. Olen siitä onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelot pois niin palaat ennalleen
Osaatko auttaa niiden poistamisessa?
Kyllä osaan. Itseäni ainakin autoin. Luin kirjallisuutta. Menin lääkäriin, menin terapiaan. Siellä olen työstänyt pelkojani. Ja paljon olen oppinut. Olen myös ottanut opiksi asioista. En enää lyö päätäni seinään vaan teen jotakin muuta tai toisella lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työuupumus herkistää stressille. Olin itse 7 vuotta kuntoutustuella uupumuksen vuoksi, sitten sain eläkkeen. Mutta nyt kun yli 10 vuotta on kulunut, minusta alkaa tuntua, että pystyisin tekemään kivalla alalla kokoaikatöitä.
Älkää kertoko Kevalle. On mukavaa saada eläkettä ja osa-aikatyön palkkaa yhtä paljon kuin kokoaikatyöstä saisin.
No, hyvä että olet toipunut. Ihme puhetta silti.
Onko ihmepuhetta mielestäsi se, etten ilmoita eläkevakuuttajalle, että se saa katkaista eläkkeeni? Luulen, että aika harva tekisi niin.
Joillakin on jo lapsena tai nuorena tuo. Ja fyysisiä sairauksia ja psd joskus. Joten kiva että ymmärrät muita paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt mikään loppuelämän tuomio ole. Itse kävin läpi uupumuksen ja keskivaikean masennuksen. Pari, kolme kuukautta meni toipuessa ja kuukausi 60% työajalla sen jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni auttoi viimeinen mahdollisuus eli lääkitys. Ilmeisesti aivokemiat meni sekaisin ja lääkityksellä sai arvot kohdilleen
Mikä lääke tällaiseen auttaa?
Mulla meni työkyky masennuslääkevieroituksessa. Uni häiriintyi tosi pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan toipunut uupumuksesta? Oletan, että se tarkoittaa vanhan muuttamista, jos palaa takaisin, niin uupumus palaa varmasti takaisin ainakin osittain. Lisäksi aika huonosti on ohjeita ja tutkimusta mikä on oikeasti tehokasta uupumuksesta parantumiseen.
Olen toipunut. Siihen osaltaan auttoi työpaikan vaihtaminen. Edellinen oli varsin myrkyllinen paikka, vaikka ei sitä silloin tajunnut. Toinen apu oli hyvän kumppanin löytyminen, jolloin arki oli sitten kevyempää. Rakastuminen antaa kovasti voimia. Jo 15 vuotta ollaan oltu yhdessä ja edelleen on mukavaa.
Nopeaa toipuminen ei ollut. Vei 5-8 vuotta, että oli entisellään. Edelleen silti tunnistan nopeasti kuormittumisen merkit. Tosin nyt reagoin niihin heti ja töissä menen quiet quitting -menetelmällä. Urakehityksen suhteen en siis ponnistele, vaan haen sisältöä elämään vapaa-ajasta ja perheestä.
Paloin loppuun opintojen aikana, yli kymmenen vuotta sitten. Pystyin silloin kyllä olemaan töissä mutta muuten tilanne oli huono ja jotain pysyvää valitettavasti tapahtui mm. aiemmin erittäin hyvän muistini osalta. Vasta nyt lähivuosina on alkanut tuntua siltä, että jaksaakin jotain ja siinä varmaan on auttanut, että onnekkaasti olen pärjännyt vuosia sekä ilman töitä että ilman tukia eikä ole tarvinnut stressata kummastakaan. Useimmille tämä valitettavasti ei ole mahdollista ja varmaan siksikin toipumista ei välttämättä tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni auttoi viimeinen mahdollisuus eli lääkitys. Ilmeisesti aivokemiat meni sekaisin ja lääkityksellä sai arvot kohdilleen
Mikä lääke tällaiseen auttaa?
Mulla meni työkyky masennuslääkevieroituksessa. Uni häiriintyi tosi pahasti.
Ei liity tuohon. Kysyin mikä lääke auttaa uupumukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni auttoi viimeinen mahdollisuus eli lääkitys. Ilmeisesti aivokemiat meni sekaisin ja lääkityksellä sai arvot kohdilleen
Mikä lääke tällaiseen auttaa?
Mulla meni työkyky masennuslääkevieroituksessa. Uni häiriintyi tosi pahasti.
Ei liity tuohon. Kysyin mikä lääke auttaa uupumukseen.
No juurikin masennuslääke. Jos työ aiheuttaa stressiä niin lääkityksellä se stressi ei tunnu niin pahalta ja suurimmat väsymyksen huiput poissa.
Ongelma noissa on se että niitä usein joutuu syömään loppuelämän, tai ainakin niin kauan kuin on työelämässä. Eli tuo toinen joka sanoi että viekkarit oli niin pahat että työkyky meni, silloin niitä ei pidä lopettaa.
Toisekseen masennuslääkkeitä on erilaisia ja kaikilla ei sama toimintamekanismi, voi viedä aikaa että löytyy se oikea. Vaikka uupumus ei ole ahdistuneisuutta niin kummasti sama hoitomuoto siihen käy kuten ahdistukseen
Täällä myös yksi uupunut, joka on jo vaihtanut töitä mutta silti menee veitsenterällä. Muisti toimii, mutta stressiä en kestä tippaakaan. Syke on jatkuvasti korkealla tai heittelee, on uniongelmia ja ahdistusta milloin mistäkin. Työni on helpohkoa, mutta todella sosiaalista. Yritän vain sinnitellä viikosta toiseen. Kieltämättä mietin, onko tämä sen arvoista. Mutta ilmeisesti ihmisen ainoa tarkoitus on käydä töissä. Ja todellakin olen tunnollinen ihminen, ja kaikin puolin kunnollinen. Siitä syystä en näe itseäni ruinaamassa eläkettä, vaikka mieli tekisi.
Mulla auttaa tarpeeksi vähäinen työ, eli teen osa-aikaista työtä ja keikkoja, en ikinä voisi tehdä perinteistä työaikaa. Jos vapaa-aikaa on enemmän kuin työtä niin uupumus ei ole läsnä
Uupumuksestani on aikaa yli 3 vuotta. Jatkoin samassa työpaikassa, mutta jätin kuormittavat työtehtävät pois. En ole ennallani, kuin osa iloisesta minusta olisi kuollut tuon uupumuksen seurauksena. Paineensietokyky on pysyvästi alentunut. Pystyn tekemään kaikki työtehtäväni, mutta kiireisinä aikoina huomaan olevani kireä ja kiukkuinen. Piirre, mitä minussa ei ennen uupumusta ollut.
Minä en uupunut työssä, mutta lapseni vakavan sairauden takia. Elimme pitkään 24h hälytystilassa. Nyt asiat ovat paremmin ja tilanteeseen sopeuduttu, mutta... Minä en taida enää koskaan palautua ennalleni. Ennen luotin muistiini ja hyvä muisti oli "tavaramerkkini". Muisti ei ole palautunut ennalleen, unohtelen asioita ja olen hajamielinen. Stressinsietokykyni ei ole varsinaisesti ole laskenut, minusta on vaan tullut aika immuuni stressille. Juuri mikään asia ei enää hetkauta. Kunnianhimoni työelämässä on kadonnut täysin. Olin johtotehtävissä, nykyään asiantuntijana, mutta haaveilen lähinnä hyllytystehtävistä.
Toivuin työuupumuksesta. Sairaslomaa oli muutama kuukausi. Työstin työterveyspsykologin kanssa ajatusmallejani, esim. tarvetta kontrolloida, taipumusta ahdistua, taipumusta olla huomaamatta omaa stressiä, vaikeutta rajata ja sanoa ei. Aloin huolehtia palautumisesta. Uupumus ei ole uusiutunut.