Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elättekö elämää jotain tulevaisuutta varten? Voin kertoa että herätkää, elämä on tässä ja nyt ja aivan heti nyt
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Totisinta totta. Tuttavapiirissä on tapauksia, joissa työikäinen on menehtynyt äkillisesti. Oma appiukkoni lähti 40-vuotiaana. Tavallinen arkiaamu, anoppi oli lähtenyt jo töihin ja appiukon piti viedä lapset päiväkotiin / kouluun. Vessaan pääsi, sai sydänkohtauksen. Lapset heräilivät hyvin pian, vanhin osasi lähettää keskimmäisen lapsista hakemaan apua naapurista ja jäi itse nuorimman kanssa odottamaan apua. Anoppi sai tietää tästä kaikesta, kun oma mies tuotiin sairaalalle.
Elämä on tosiaankin tässä ja nyt.
Anoppi siis tosiaan työskenteli tuossa sairaalassa hoitajana. Melkoinen koettelemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on tässä ja nyt. Jotta siitä nauttisi niin pitäisi osata huomata ja nauttia arjen pienistä asioista ja hetkistä.
No siis ennen joo, tein paljon silleen tulevaisuuden takia tai et mikä on hyödyllistä. Mut terveysongelmien takia tuli kanssa sillee, et haluu ns. todistukset kaikesta, jos lenkkeilee, käy kisassa näyttämässä sen. Yms. Jos opiskelee ni koulus vaa läpi ja kurssii eteenpäin. Koska yhdessä vaiheessa huolehdi itsestäni tosi hyvin, ja elin tosi hyvin. Sit mulle tuli mystisiä terveysongelmia ja mua kohdeltiin suunnilleen kuin Ra Pa - nis ti ä, ja lenkkeilystäni ja salilla käynnistä pyydettiin jotain tositteita ja kaikesta 🤣 niinkuin elämässä tärkeintä olisi todistukset. Toki olen aina korkeakoulutuksen ajatellut hankkia, mut siis olin joku 20v🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena sairastettu syöpä herätti todellisuuteen jo nuorena. Sen jälkeen olen elänyt. Mutta toki myös tulevaisuuteen taloudellisesti varautuen kun sitä on kuitenkin näyttänyt olevan vuosi toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen selvinnyt hengissä pisteeseen jossa voin lopulta elää "tässä ja nyt".
Eläkkeellä, fasiliteetit kunnossa, vähän ylimääräistä rahaakin, aikaa nauttia hetkestä.
Valitettavasti ruuhkavuosissa usein elää vain (mahdollisesti) helpompaa huomista odottaen. Toki silloinkin on hetkiä jolloin pystyy hölläämään ja vain nauttimaan mutta paljon vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En elä elämääni tulevaisuutta varten, enkä mitään muutakaan varten. Syy sille, että elän on yksinkertaisesti se, etten ole vielä kuollut. Jossain kohtaa sekin aika koittaa ja siksi yritän ottaa tämän välivaiheen mahdollisimman rennosti.
Kannattaa nauttia jokaisesta hetkestä, pienet ilot ovat parhaita. Iloisin mielin eteenpäin miksi surra turhia.
Alue: Aihe vapaa
Totisinta totta. Tuttavapiirissä on tapauksia, joissa työikäinen on menehtynyt äkillisesti. Oma appiukkoni lähti 40-vuotiaana. Tavallinen arkiaamu, anoppi oli lähtenyt jo töihin ja appiukon piti viedä lapset päiväkotiin / kouluun. Vessaan pääsi, sai sydänkohtauksen. Lapset heräilivät hyvin pian, vanhin osasi lähettää keskimmäisen lapsista hakemaan apua naapurista ja jäi itse nuorimman kanssa odottamaan apua. Anoppi sai tietää tästä kaikesta, kun oma mies tuotiin sairaalalle.
Elämä on tosiaankin tässä ja nyt.