*ELOKUISET 07 SYYSKUUHUN*

Täällä on ihan hiljaista, esikoinen 5,5v huitelee pihalla jossain ja mies ja Luukas nukkuu päikkyjä. Itse tulin just suihkusta ja jahka saan aikaiseksi singahdan shoppailemaan! Tarviin kipeästi uudet farkut!



Meillä otettiin miehen kanssa yhteen oikein kunnolla torstaina ja oltiin melkeen vuorokausi puhelakossa, mutta nyt on kaikki taas niin hyvin. Ja riidan aiheena oli meidän parhaillaan nousevan talon sisustusjutut, säilytystilat ym. Niiden takiahan kannattaa riidellä! Noh, oli mulla ehkä syytäkin kimpaantua, mies meinas taas jyrätä mielipiteillään, hän ei aina muista, että muidenkin mielipiteet täytyy ottaa huomioon, se kun on meidän yhteinen talo ja koti. Ja minä ehkä tiedän paremmin säilytystilojen tarpeen ja kodinhoitohuoneen käyttömukavuuden. Paljon isoja päätöksiä! No, täytyy alkaa matkimaan telkkarin sisustussuunnittelijoita ja alkaa piirtämään kaikki mittakaavaan, niin näkee mitä minnekin mahtuu ja miten paljon.



Luukas meillä syö melkeen mitä vaan ja miten paljon Tuttipullosta pitäisi alkaa vierottamaan, muttta mikäpä kiire tässä. Nokkamukia ja taikamukia välillä ihmetellään, eiköhän tuo ennen kouluikää opi lasista juomaan. Maitoa menee niin paljon ku annan.



Esikon kanssa ihan kivasti meilläkin leikkivät hetkittäin yhdessä, ja parhaat naurut se sisko aina saa! Ja äidin mielestä ihan hölmöistä jutuista!



Eiköhän siinä tärkeimmät tällä kertaa, lähden nyt sinne shoppailemaan, toivottavasti ne farkut sieltä löytyy! Palataan!



emma ja Luukas 1v1kk

siispä siinä aihe.onko muilla?

meillä tuli vk sitten tollanen kauhee huutokohtaus,eikä oikeen tiedetä mistä.oli miehen ja esikon kanssa kotona,onneksi mä tulin just silloin kotiin kun oli about 10min huutanu kun henkeä vietäis.

nyt sitten ollu kahden pvn aikana enempi,liittyen nukkumaan menoon. eilen päikkäreille mennessä,huutaa kun henkeä vietäis,enkä saanu päiväunille kun vasta myöhään iltapäivällä (oltiin meinaan kylässä,ja puoltuntia sikahuutoa riitti mulle).

sitten toistamiseen yöunille mennessä.edellisyönä huusi 45min (naapureita lähinnä säälin,kun klo jo 22 ja ylikin) ja nyt eilen kun meni yöunille n.20min tosin vaan.

ekana oli pakko ottaa sängystä pois kun oli ihan sekasin koko mies,kilju ihan hysteerisenä,mutta ei siltikään saanu loppumaan vaikka mitä tein.eilen sitten vaan omassa sängyssä,ja olin kuitenkin vieressä.

että hoh hoi..



toinen on tuo ruoan kanssa kronkelointi.mä tuun kohta hulluksi.

mulle tulee kertakaikkiaan jo olo,että hän vois kyllä miltei itsensä nälkäänkin tappaa.enkä olis uskonu että meikä tarjoo "herkkuja" kun ruoka ei mene alas,siis epätoivoissani annoin jo keksiä.meillä ei menee mikään sapuska kuin harvoin pari tl enemmän.ja nytpä jo hylkii jo maitoakin =(

onneksi siskon tyttö oli tosi kronkeli 3v asti,söi joka aterialla aina noin lusikallisen,mutta kyllä hälle tissi silti kelpas 2v asti.

aikansa kai kutakin,että ootellaan sitä ihmeiden päivää kun jotain syö.

mun mielestä on kaikkea kokeillut,enkä enää keksi mitään.ruokailutilanteet on leppoisia,en tuputa,koitan laulaa,pelleillä...me syödään yhtäaikaa,saa syödä itsekin jos haluaa lusikalla sohia jne...

leipäpaloja ja noita muroja syö melkein ainoastaan.

plaahh...



tänä kaksi aihetta meillä nyt pinnalla,muuta en ehdi nyt kirjoitelle!

mukavaa loppuviikkoa kaikille!



neitiniiskunen ja pojat 1v1kk ja 5,5v

tämän viikon ja flunssakin vaivaa lapsia. Ihania päiviä tosin on ollut. Auringon paiste on tosi ihanaa.



Nyt o n vähän "rauhallisempi" päivä. Ei tarvitse kuin hakea mattoja pesulasta ja käydä kaupassa ja tehdä ruokaa ja siivota kotia ja pestä pyykkiä ja astioita ja tehdä vähän töitä ja vähän jossain välissä ulkoilla.. Huomattavan paljon vähemmän tekemistä kuin esim. eilen.



Neitiniiskunen: Oisko kipuitkuihin syy korvissa tai jossain muussa? Meillä kyllä hampaatkin viimeeksi aiheuttivat sellaisia yhtäkkisiä kiljahduksia ja itkuja.



Aurinkoista viikkoa!!



Västis

Tätä Kauhajoen tragediaa täällä koetan sulatella ja ymmärtää. Hirveää. Surullista. Julmaa. Käsittämätöntä.



No joo. piti vain tässä pikaisesti kertoa Neitiniiskuselle, että mä valvoin nyt kolme viikkoa Samppuran kanssa, kun ensin tämä megaflunssa alkoi ja tukki hengitystiet, ja nyt viikon verran on peuhtaroinut öisin aivan järkyllä tavalla. Päivisin on aktiivinen leikkijä, ei kuumetta. Ruoka ei oikein maistu, maito kyllä onneksi. Ja öisin siis meuhkaa, heittelehtii, voihkii, vaikertaa, muttei huuda eikä itke. Potkii meitä vaarallisen lujaa, ja kun lauantaiyönä yritin rauhoittaa voimanpesää sylissäni, vääntäytyi jätkä yllättäen niin lujaa kaarelle ja potkaisi, että multa joko revähti rintalihas tai meni olka sijoiltaan! KAuhea, pistävän viiltävä kipu enkä koko yönä pystynyt liikkumaan. piti antaa toisen vain mellestää. Aamusta lähdin sitten hautajaisiin kipeine olkineni (kipu hellitti hissukseen päivän aikana), ja illasta onnelliselle isänukuttajalla oli taas ollut melkoinen mellakka pojun kanssa, ennen kuin oli uni voittanut ja miekko simahtanut (se pienempi siis ensin!). Eilen sitten nousi pientä lämpöä, ja kiikutin lapsen lopultakin tk:een. Tavallisesti kun siellä nuivina vain ilmoitetaan neljän tunnin jonottelun jälkeen, että eikös kotiäiti tiedä lasten sairastavan näitä perusflunssia kymmenenkin vuodessa! Noh, nyt anteeksipyydellen esitin asian luukulla, ja päästiinkin miltei heti hoitajalle. Tulehdusarvot ok, mutta korvissa kuulemma paha tulehdus! RAukka pieni! kun tämä on muuene tällainen kiltti ja rauhallinen, en ole osannut edes ajatella sen kipuilevan niin kovaa. Nuo vanhemmat kun huutavat pää punaisena kaikesta pienen pienestäkin, kun taas tämä ei päiväsaikaan ole valitellut - eikä siis huutamalla öisinkään - tommostakaan tulehdusta. Tulehdusarvoja varten kun pistettiin sormeen, ei Samuli reagoinut siihenkään kuten siskonsa, jonka ääni kuului sumusireeniin lailla kaikkialle tunnin ajan pistoshetkestä lähtien, sen kuin istui ja ihmetteli kaikkea uutta ympärillään. Lääkärijonoon päästiin, symppis lääkäri totesi saman tulehduksen ja kirjoitti oitis reseptin.

Nyt on sit antibiootit viikon ajan, onneksi tykkää lääkeruiskuista ja lääkkeiden mausta (taas täysi vastakohta edeltäjilleen!).

Eli voisiko tosiaan teidänkin vauvaa vaivata jokin kipu?



Vitanova

Ja osanotto kaikille, joilla omaisia tuolla Kauhajoella. Ei voi ymmärtää tämä ihminen, miten paha pitää ihmisellä olla, että haluaa kuollessaan viedä muita mukanaan. Olisi sitten ampunut itsensä, ja jättänyt viattomat ihmiset rauhaan! Käsittämätöntä, surullista, ihan kamalaa.



Noihin itkukohtauksiin; uskomattoman kauan noin levottomia öitä kattelette, minä singahdan lekuriin jo yhdenkin pahan yön jälkeen. Meillä tosin yksi korvatulehdusneiti ennestään ja Luukaksellahan tosiaan on ne putket siellä korvissa, toinen vaan tosiaan on jo tulossa pois. Mutta joskus olen mennyt toki turhaankin, mutta yllättävän usein (jopa itsekkin yllättyneenä) olen ollut ihan aiheesta liikkeellä. Molemmilla on meinaan ollut aina paha märkäinen tulehdus, kun olen sinne lekuriin päässyt. Esikoisella vielä aina molemmissa korvissa.



Meillä tehdään taas hammasta. Ien on sen näköinen, että räjähtää varmaan kohta. Viime yönä sitä vähän valitteli, nyt annoinkin suosiolla särkylääkkeen, jotta saan nukuttua, on meinaan flunssaa punkemassa, enkä sitä todellakaan halua.



Mahtavia aurinkoisia päiviä ollut täällä eteläsuomessa, näillä pitää sitten varmaan loppu vuosi jaksella ;) Vielä ainakin huomenna paistaa. Kävin tuossa illalla hakemassa jo villavaatteet sisälle, täytyy tarkistaa, mitä kenellikin menee päälle. Pettyneenä vaan totesin, että esikon vanhat poinit (kengät) ovatkin just nyt sopivat, eli ei kasvuvaraa! Ja minä olin kuvitellut Luukaksen selviävän niillä tämän talven. Ja seuraava koko mitä esikolta vanhoja on ihan liian isoja. Joudun sittenkin ostamaan molemmille talvikengät, argh! Ja rahaa palaa....



Koetin muuten niitä orgaanisia vaippoja, Prismasta ostin ja oli muuten oikein hyviä! Hinta sama kuin muissakin ja yhtä hyvin pitää kuivan tuntuisena ja pitää tuotokset sisällään ;)



Nyt miehen hoitoon: mobilatia hertioihin ja särkylääke naamaan ja nukkumaan!

Pidetään huolta lähimmäisistämme ja tietenkin itsestämme! emma ja Luukas

pari viikkoa on ottanut silloin tällöin tuon pari askelta,mutta tänään varmaan sata kertaa ees taas telkkari-sohva väliä,matkaa hänelle n.7 askelta =) ihanaa!

keksi itse tuon jutun,ja voi sitä onnellista naamaa aina kun pääsi perille,ja eikun kymmeniä kertoja meni päivän aikana ees taas tuota matkaa =) ja vähän muuallakin huushollissa taitoaan esitteli =)



tänään ei ollut yhtään itkukohtausta.en tiedä siis minkä piikkiin laitan.

meillä on ollut monta korvatulehdusta,ja aika arpapeliä nekin olleet.paitsi silloin on kyllä lopulta yötkin menneet tosi risaiseksi,ja selvästi ei ole saanut mitenkään oltua.

mun tyttökaveri sanoi että heillä oli vaikea aika juuri kun opetteli kävelemään. se maailma kai jotenkin hamottui erilailla,ja olikin turvaton olo yksin...liekö se syynä tuohon nukkumaan menoon,en tiedä.

voi kun osaiskin arpoa mikä aina vaivaa.ja meillä se onkin todella salapoliisi työtä,nimittäin tämä heppu on alusta asti ollut TODELLA VAATIVA tapaus.ja sitä on edelleen.en aina todellakaan tiedä mistä ne vinkumiset ja itkut johtuu.mutta temperamenttia löytyy,ja on itsekin itsensä kanssa hukassa.

en voi edelleen kun ihmetellä itsekseen olevia,tai vähään seuraan tyytyväisiä taaperoita ja vauvoja.meillä on koko ajan saanut kantaa ja pitää aktionia yllä. ne hetket kun on itsekseen,ovat edelleen todella vähissä,tai se että kaikki sujuisi hyvin pidemmän aikaa.kyllä se vinkun ja raivo aina jokusen minuutin päästä alkaa.

esikko ollut samanlainen,mutta sen elämä helpottui juuri kun oppi kävelemisen taidon.jos tässäkin olis sitä samaa taikaa =) esikko vaan lähti jo 11kk joten tätä on saanut odotella kauemmin.



hyvää yötä...nyt miehen kanssa katsomaan nauhoituksia telkusta.

neitiniiskunen

Meillä esikoinen oli kiukkuinen pari viikkoa ennen kävelemään oppimista. Lähti kävelemään noin 13kk ikäisenä. Olisi osannut aikaisemminkin, mutta ei ollut rohkeutta. Se oli aika rankkaa äidillekin.. Tämä toinen teki kävelytreenit ilman moista dramatiikkaa.



Itse olen ihan tarkoituksella ollut hyvin vähän telkkarin tai muiden medioiden ääressä tuosta kauhajoen tapahtumasta. Osanottoni uhrien läheisille. Mutta tämän toisen puolen takia, kuten mässäilyn jne takia en halua itse nyt osallistua sen enempää katsomiseen kuin lukemiseenkaan aiheesta. Onneksi tuo eskoinen ei ole myöskään bongannut mistään uutisia. Sitten, kun oppii lukemaan, ei voi enää toista suojella. Montakohan päivää vielä lööpit kirkuvat aiheesta..



Muuten meillä on ollut vähän taas risaisia öitä. Nyt esikoisen flunssan vuoksi. Taapero on vielä säästäynyt tältä kolmannelta flunssalta tai sitten hänellä oli kaksi niin peräkkäin, ettei taukoa tullut.



Tuo taapero on meillä aika täystuho tällä hetkellä. Ei-sana pysyy mielessä pari sekunttia..



Nyt pitää lopettaa..



Västis

...tuli taas ihan vahingossa pitkä tauko kirjoitteluuni, pahoittelen! Jotenki tää aika menee ku siivillä, on niin paljo tekemistä: töitä, kotihommia, lapset ja sitte vielä tuo turkkasen rakennushomma tähän päälle...Joten myötätuntotsempit Emmalle!!



Neitiniiskunen: meillä tulee TAHTOitkukohtauksia...siis jos ei joku asia mee niin ku hän tahtoo tai sitte hän ei saa jotain mitä tahtoo niin voi sitä huutoa ja krokotiilikyyneiliä... :DD on siinä itellä vaan pokan pitelemistä...joskus kyllä kieltämättä menee hermotki..

Ruuan kanssa meillä on vähän (vaikka aiemmin kerroin ettei meillä nirsoilla) niin ja näin...ruokaa menee hyvin mutta välillä saa ihan tosissaan huijata pikkumies syömään...milloin autoleikillä, pianolla (sillä on sellanen lasten minipiano johon se on hullantunu ihan tyystin) ja milloin juustonpaloilla tai naksuilla...yleensä sen saa huijattua syömään koko annoksen..selvä merkki "nyt riittää" on se että ku lusikkaa tarjoaa niin puistaa päätään ja sen jälkeen nyökyttää (joka meillä on "kiitos")....eli aluksi jos hällä ei ole hirveä nälkä, hän yrittää kääntää päätään pois, mutta sitte tuollain "huijaten" suu rupeaa aukeamaan ku lusikka lähenee...En ole viittiny ruveta tappelemaan ruokailujen suhteen, siksi annan hänen leikkiä siinä samalla, on se sitte oikein tai ei....mutta näin meillä on menty kaikkien kans ja hyvät ruokatavat noilla kahella isommalla on...



Pikaista paranemista sairastaville!



Vitsit mulla sitte vihdoin alko ne turkkasen menkat joita saiki sitte 3kk oottaa sen km:n jälkeen....vuoto on suloisen runsasta muttei lähellekkään samaa luokkaa ku toukokuussa...mutta jospa tää kroppa alkais vihdoin toimia niin ku tän ikäsen naisen kropan kuuluiski toimia...mitä se sitte liekkin....



Ihana ilma ulkona, mutta mää hakkaan sisällä konetta...voih..pitäs nuo tyrnipuskat tyhjentää (tuli ihan hirveesti!) ja sipulikukat maahan laittaa kevättä varten (edelliset meniki parempiin suihin tuon pullukan rusakon massuun)...



mutta menen taas....Toivottavasti aurinkoista viikonloppua!



nani ja nukkuva Jooel...

Neitiniiskunen: Onneksi olkoon kävelytaidosta! Maailma tosiaan muuttuu tuossa ja teillä itkuisuus varmasti liittyy siihen :) Meillä Luukas alkoi viihtymäänkin paremmin, kun pääsi kävelemään. Kitisi myös siinä opetteluvaiheessa enemmän! Luukas on kyllä teihin verrattuna varmaan se helppo tapaus, on enimmäkseen itekseen, tutkailee tavaroita, tyhjentää keittiön laatikoita, käy vaan välillä tankkaamassa äitiä, ja jatkaa matkaa. Toki meillä luetaan ja välillä yhdessä leikitään, samoin esikko välillä leikkii Luukaksen kanssa, mutta paljon enempi on iteksiin kuin esikko aikoinaan. Saan siis lukea aamulla hesarinkin lähes kokonaan rauhassa, kun lapset touhuaa keskenään, kunhan masut on täynnä ja vaippa kuiva.



Toisaalta Luukas sairasti tasaisen tappavaan tahtiin tammikuun alusta, ensin kuukauden kestänyt yskä ja sitten korvatulehduskeirre. Sairastin itekki keväällä poskiontelontulehduksen ensimmäistä kertaa elämässäni. Toukokuussa putkitus (tulehdus päällä) ja kesä- ja heinäkuussa tulehdukset. Tästä meillä maksetaan edelleen: yöt on todella levottomia. Luukas kun ei ole oppinut nukkumaan öitään rauhassa, käyn hänen luonaan 1-5 kertaa yössä, jos jotain erikoista, niin vähintään tunnin välein. Ole siinä sitten hyvä äiti, kun väsyttää koko ajan.



Tempperamanttia meiltäkin löytyy, kamala huuto jos ei mee mieliksi! Jos joku lelu ei toimi tai ei mahu kävelemään jostain kolosta, kamala huuto ;) Tänään luokkaantu, kun kielsin hakkaamasta lusikalla lautasta syödessä, oikeat krokotiilinkyyneleet valuivat, eikä voinut syödä, kun niin harmitti. Hetken päästä jo sitten naurettiin!



Olin muuten tänään Luukaksesta niin ylpeä, tultiin siskon tanssitunnilta, ja riisuin Luukaksen ulkovaatteet. Luukas otti kengät ja kantoi ne kenkätelineelle omalle paikalleen! Pyytämättä ja ennekaikkea opettamatta. Ja sitten taputettiin yhdessä. Ei ole ainakaan ällissä vikaa ;))



Naniko se kanssa rakentaa? On tämä raksalesken elämä välilllä rankkaa ;) Ja vielä ne miljoonat valinnat mitä on tässä pian tehtävä, mikä keittiö, mitkä kaakelit, mikä parketti/laminaatti, minkä väriset seinät, mitkä lamput, huonekalut, jne, jne.



Minä pohdin täällä parhaillaan tuttien kohtaloa, joko veirottaa vai ei. Ja odotan puhkeamaisillaan olevaa hammasta. Aina joku pohtiminen ja arpominen menossa. Mies just laulaa esikolle iltalaulua, taidan siirtyä hänen seuraan hetkeksi, ennenkuin kaadun sänkyyn. Luukas valvotti viime yönä tunnin yskällään :(



Voikaa hyvin ja ihanaa viikonloppua kaikille! emma ja Luukas

sitä on selvitty miltei viikon valvomisesta, taaperon nuhaflunssasta, hampaiden tulosta ja kävelemään oppimisesti...eli nuo kaikkl i yhteen niin ihmekös viime viikko oli TODELLA hankala.ja ite oli kyllä ihan zombie kun nukuin parituntia per yö. HUH!



olin lauantaina äitien hemmotteluillassa.aivan upeaa ja ihanaa.oli kävelylenkki, sauna ja takkatilat, uintia, leikkejä, nyyttärisyötävää jokainen tehnyt, musiikkia, boolia.. ja ym ym..kaikki oli täysillä mukana. sai hierontaa, hiusten leikkuuta, kampausta, meikkiä muutaman euron maksua vastaan =) kyllä kelpas.

kotona olin 3.30 yöllä, että mikäs se oli vielä yksi yö valvoessa.



nyt taudit ja kitinät takanapäin,ja kaksi hyvin nukuttua yötä.



tutista: meillä ei kyllä vielä pärjätä ilman. yöllä en jaksa ajatella että olis kokonaan ilman.meillä ei mene tutti suussa yöunille,mutta aamuyöstä sen annan kun herää johonkin,tai kitisee.ja sen turvin jatkaa untansa rauhassa.

päikkäreille nukahtaa tutti suussa,mutta otan sen pois kun nukahtanut.

muuten en anna tuttia,paitsi jos on kovin itkuinen tai umpiväsynyt ja jostain syystä nukkumaanmeno pitkittyy. ja autossa/bussissa sitten kun menee pinna.

meillä oltu kans niin paljon kipeänä,että toi tutti on ollut kyllä pelastus.

2v mennessä se jonnekin hätistetään mutten pidä kiirettä.en jaksa ajatella vielä =) aikansa kutakin.

Täällä raskaan työn raataja, joka ei kerta kaikkiaan jaksa/ ehdi käydä kovin usein naputtelemassa palstalle!

Olen pahoillani!



Meillä miehen kanssa tilanne rauhottunut. Tajusi kai vihdoin, että minäkin oikeasti käyn töissä ja hänen on autettava kotitöissä muutenkin kun vain olemalla lasten kanssa!

Nyt on siis sujunut paremmin.



Meillä esikoinen huuteli ja vehtas yöt joka kerta kun oppi uuden taidon (ryömiminen, konttaus, kävely). Saana onkin ollut rauhallisempi. Nyt on kyllä mennyt jokusia öitä huutaessakin, mutta usein osuvat niille öille kun on ollut päivän tarhassa, joten luulen että päivän touhut menee uniin. Ikäväkin Saanaa selvästi vaivaa. Varsinkin näinä iltavuoroviikkoina, kun ei nähdä kun aamusta vaan vähäsen! Surkeaa!

Muuten ovat kuitenkin tarhassa pärjänneet hyvin ja olleet erittäin reippaita!

Saanakin on jo hyväksynyt hoitotädit ja nukkuukin jopa 2 tunnin päikkäreitä!



Saanalla on vasta kolme hammasta! Nyt toinen ylähammas on tulossa ja nekin kyllä vaikuttaa yöuniin. Läpi tulo kestänyt nyt jo kolmatta viikkoa!! Tosi kauan mielestäni, eikä särkylääkettäkään voi koko ajan antaa.



Ei olla oltu edes kauheesti kipeenä. Saanalla edellis viikonloppuna hiukan lämpöö (hampaista?) mutta muilla ei mitään! Aika jännä, kun yleensä töissä ja tarhassa saa kaikki mahdolliset pöpöt!



Ens viikonloppuna lapset menee mummulle pe-su! Saadaan nukkua rauhassa ja viettää hiukan aikusten aikaa keskenämme ja se tulee TODELLA TARPEESEEN!!!!!



Nyt täytyy mennä laittaan ruokaa, jotta ehditään töihin!

Hauskaa viikkoa kaikille!Yritän kirjoitella useammin...



T:Mona ja Saana 1v. 2kk

Neitiniiskusen taaperolle onnittelut kävelytaidosta!!!



Ja meilläkään ei aiota tutista vierottaa vielä pitkään aikaan!

En ota tämän kaiken hässäkän kekselle sellaista stressiä enää!

Sanoin neuvolassakin kun sitä kysyivät, että sitten laitetaan tutit pois kun Saana osaa ne itse roskiin laittaa :)!



Potalla Saana on ruvennut nyt istumaan ja kakka ja pissojakin on sinne vahingossa tupsahtanut!

Eilen kävi seisomassa potassaan kaikki vaatteet päällä ja kakkas :). Paikka oikea, mutta asento väärä... Ja yleensä housutkin ja vaippa otetaan pois...

Ihan hauska kuitenkin!



Nyt poistun... Heippa!

kun meidän Saana pallero on nyt pari viikkoa KIIVENNYT esikon PARVISÄNKYYN!!!!!!!!!!!!!!!!

KAUHEETA!!!!!!!!!!!!!!!

Se kiipee ihan reippasti aika jyrkät tikapuut ylös asti ja huutaa sitten siellä,, kun ei pääse enää alas!!!

Ja vielä reilu vuosi sitten olin jumpassa ihan varma, ettei Ella (silloin 2,5v) osaa kiivetä puolapuita. Osasi kyllä hienosti, mutta näin sitä omia lapsiaankin aliarvioi!



Että sellasta vahtimista......

joku voisi kopsata tuon viime pinon.mä en tiedä miten se tällä macilla menee...

meillä pikkumies taas nuhastelee =( edellisestä onkin JOPA kaksi viikkoa aikaa,joten hohhoijaa.Silloin oli vaan nuhaa ja lämpöä pari päivää,ja kuin taikaiskusta loppui siihen.

Toivottavasti ei nytkään mitään muuta,on toistaiseksi vaan tuo eilen alkanut nuha.

Yö meni ihan harakoille.Kertakaikkiaan herää kokoajan vitisemään kun röörit menee tukkoon.En ole mistään tropeista saanut helpotusta.en lääkkeistä,en sipulista,ei auta sängyn päädyn pitäminen ylhäällä.Joten nollaminuuttia unta täällä takana.

Mutten valita,muutenhan meillä nukutaan hyvin.



piti kommentoida.mutta jätän toiseen kertaan.nyt nautin hiljaisuudesta ja kahvikupista hetkoisen.pikkumies päikkäreillä ja esikoinen meni iskän kanssa harrastukseen.aah,mikä rauha!

Myöhästyneet 1v onnittelut neitiniiskusen pikkumiehelle! Nyt alkaa olemaan koko porukka sen maagisen rajan ylittäneet...ja virallisesti meidän kaikkien vaavat on nytten taaperoita...niisk...



Kertokaahan ku tuossa viime kuussa oli puhetta että minkä näköstä rouvaa täällä roikkuu...siis ihan vaan yleispiirteisesti...ois vaan ihan kiva miettiä ku juttujanne lukee että millainen ihminen tämänki takana on...tosin ei ole mikään pakko jos tuntuu siltä...mutta mää voin vaikka aloittaa vaikka olen minä joskus odotuspuolella jo tuntomerkkejäni Västikselle laittanu, mutta tuskimpa muistatte näin tärkeää asiaa :DD

Eli mulla on tumma, suorahko ja pitkä tukka, joka on melkein aina ponnarilla ja jakaus menee kans melkein aina keskellä päätä...(näin siksi koska en ehdi kauheesti itteeni laittelemaan ja ko "tyyli" on erit. nopea ja yksinkertainen), silmäni ovat yleensä ruskeat, joskus vihreät (tunteitteni mukaan), iso pottu nokka (ainaki omasta mielestäni)...Olen tosi lyhyt vain 160cm mutta painoa sitte vois vähän muillekki jakaa eli olen pyöreähkö leveellä takamuksella, josta en yllättäen tykkää mutta ukkokultani kuulemma tykkää jos ei hirveesti valehtele :DD, reiteni ovat lyhyet mutta paksut....olen sellanen päärynä varmaanki...että tällanen pakkaus...kertokaa teki jotaki etten nolannu itteeni tässä :DD



Meillä aletaan pikkuhiljaa toipumaan noin neljän viikon flunssasta...joten pikaista paranemista ainaki Västiksen ja neitiniiskusen pojille!



Täytyy lopettaa, tuo yks tuolla alhaalla roikkuu lahkeessani ja niistää housuni ihan limaiseksi...ne olivat ihan puhtaat...



nyt iltapuurolle...Öitä!



nani ja Jooel

kiva toin nanin alulle laittama juttu,millaisia me ollaan "oikeesti".

mä ajattelin että nani olis pitkä ja tumma (heh),mutta lyhyt olitkin.

mä olen lyhyt 161cm hoikahko (54kg) pirteä punapää, lyhyet hiukset, milloin minnekin suuntaan pörrötettynä,tai ilman pörröä lippiksen alla ulkona piilossa.

kasvot ovat aika sopusuhtaiset,pottunokkaa tai mitään muuta "eriskummalista" ei löydy, siniharmaat silmät. hiukset on ollut n4v syklissä olkapäille ja vaaleat (oikea väri) mutta se on niin karsee pehko,että tämä punainen ja lyhyt on niin mua jo.

ja kaitpa mä urheilulliselta näytän kun niin paljon urheilen =)



nimimerkki ei tuu mistään,niiskuneitiä mietin (en ole erityinen muumifani) mutta se oli tietty varattu,joten laitoinpa sitten toisinpäin.

joskus esikoisen vauva-aikana olin nimimerkillä princessa,ja se taas tulee jostain nuoruusvuosilta, jostain chatista =)



mitäs muuta. aamulla koitan jotenkin ehtiä sutasta vähän tasotetta nassuun =) ja ripsari on tärkee, tekee heti ihmisen näköseksi.eli vähän jotain,en kuitenkaan mikään pakkelinassu ole,jossen sitten juhliin ole lähdössä. ulkoiluvaatteet ulkona, (milloin mitkäkin tuulipöksyt), kotona usein lötköhousut tai pyjamahousut. pyrin kauppaan ja kylään pukeutumaan ihmismäisesti,aina se ei vain onnistu =) (apua)

oikeesti,musta aika usein tuntuu,että helpoin reitti olis olla vaan koko päivä sisällä ja ulkona näillä reikiintyneillä pyjamahousuilla =) heh.



hei mulla onkin tällä viikolla synttärit ja miehellä ensi viikolla.juhlitaan niitä viikonloppuna ystätäpariskunnan luona,ollaan kaksi yötä erossa lapsista,todella tervetullutta.ei olla kun hei ja moi ehditty miehen kanssa sanoa.eli jos nyt ehtis vähän jotain muutakin (heh heh)...

kolmekymppiä lähestyy,vielä ei mee sentäs rikki.



öitä!

Meillä on flunssaa, nyt pikkumies, sitä ennen isosisko.. Viime yö oli vähän surkeampi, mutta ei niin surkea kuin neitiniiskusella.



Itse olen n170 senttiä pitkä. Ja hiukset ovat ruskeat (oikea väri on maantie) ja ulottuvat hartioiden alapuolelle. Hiukset ovat sen verran itsepäiset ja taipuisat, ettei niistä mitään geometristä kampausta saa ikinä. Silmien väri on vihertävät, sellaiset kumman väriset sotkut. Naama on usein meikkaamatta ja siltä sitten näyttääkin.. Minulla on mielestäni aika voimakkaat kulmakarvat, eivätkä ripsetkään suuresti väriä kaipaa. Vartalo on omena. Vatsaan tulee kaikki ja lähtevät huonosti pois. Vieläkin on pömppövatsa, vaikka muualta raskauskilot ovatkin vähentyneet. Tosin en ole vatsaa jumpannutkaan, joten se on varmasti osasyynä. Aiemmin sain traumoja liian ohuista jaloista, pattipolvista, pömppövatsasta ja leveistä hartioista sekaihon lisäksi. Nykyisin en enää niin paljon stressaa, paitsi sovituskopeissa.. Ja nykyisin naamallani on lähes aina silmälasit.



Neitiniiskusesta oli vähän erilainen mielikuva,mutta nyt kuvauksesi on tatuoituna mieleeni.. :)



Eilen lapsilleni syntyi ensimmäinen serkkunsa. Kyllä jännitti odotella uutisia. Enemmän kuin omia synnytyksiä sitä jännää muita. Harmi, että en pääse näiden nuhanenien kanssa vauvaa tänään katsomaan. Mies tuo kuvia vauvasta sitten illemmalla..



Missäs muuten on mm. Hannele ja pari muutakin, joiden nimimerkit eivät vain tule mieleen..



Västis

Olen tällainen hiukan vajaat 170 cm pitkä. Entisessä elämässäni, kun ehdin flamenceerata, jumpata ja muutenkin liikkua itseäni varten paljon ja usein, painoin 63 kultaista kiloa, nyt saamari siinä päällä on sellaiset viisi, jotka eivät vain lähde, jököttävät tiukasti vatsalla, lanteilla ja reisissä kuin naulapyssyllä kiinnitettyinä. Tosin nyt kirjoittauduin jumppiin, joten alkaisiko tästä Vitanovan lihasten uusi tuleminen...? Kropastani näkee, ehkä vielä ryhdistä, että jumpattua ja tanssittua on tullut, mutta nyt olen levinnyt (mamma mia näitä reisiä!!!), suonikohjuuntunut ja lylleröitynyt melkoisesti menneistä ajoista. Maha on yhtä arpimössöä ja napatyrää, lotisevaa nahkaa ja laardia siinä välissä.



Naama on sellainen, että monet luulevat venäläiseksi: Äitini mukaan olen perinyt pappani pallinaaman ja korkeat poskipäät. Silmät ovat sitä vihreän-harmaata sekoitusta ja hiukan mantelinmuotoiset. Rillit keikkuvat nokassa aina, ilman niitä olen yhtä terävänäköinen kuin myyrä. Minäkin koetan aina sipaista edes hiukan mascaraa ja kajalia näkimieni ympärille, muuta ehostusta hiukan fiinimpiin tilaisuuksiin.

Hiusta on paljon. Se on väritykseltään tämä perusmaantie, jota olen raidoitellut hiukan. nyt olen taas kasvattanut pitemmät suortuvat, mutta vaikka kuinka harjaan, näyttäydyn kuvissa melkoisen roikkopehkon kanssa. Nyt olisikin päätettävä, mitä tehdä, kun siskon kampaajaopiskelijakaveri tulee tänne torstai-iltana saksineen harjoittelemaan... Leikkautanko polkan vai kevennän tätä ryteikköä. Lisäksi on ongelmana (ongelmansa kullakin!) että nämä taipuvat pyörteen mukaisesti toiselta puolelta sisäänpäin, toiselta ulos, ja olenkin yleensä melkoinen takkuuinen harakanpesä, kun runsas kuontalo keikkuu ja sojottaa minne sattuu. Mutta ehkä se kuvaa hiukan tätä luonnettanikin. Kauluspaidat ja sliipatun jäykkä olemus ei oikein tunnu istuvan meitsiin.

Suu on usein auki. Pälätän, jaarittelen, kuvailen ja pauhaan. Amorinkaari on vahva ja hampaat isot. Hymyilen ja ilveilen.. EIpä siis ihme, että lapseni huusi: "Kato äiti!", kun näki Alexander Stubbin hymykuvan lehdessä (auts).

Vaatetus on sekalainen. Joskus urheilullisempaa ja melkoisen casualia, joskus taas sellaista sivistyneempää. Mieliasuni töissä on varmaan jokin villakankainen mekko, peittävät mustat sukkikset, kivat kengät, villatakki ja toppi. mutta usein olen ihan pökissä ja paidassa. Niissä täytyy tätä nykyä olla tarkkana, että ovat tarpeeksi pitkiä, muuten vilkkuu opella ihana mahalöllö esillä.

Liikuskelen mieluiten kävellen ja fillarilla, tosin lasten kanssa on pakko joskus turvautua autoonkin. Minut näkee siis usein hikisenä, punanaamaisena tarpomassa kiireisesti paikasta a paikkaan b.

Lempparivärejäni pukeutumisessa taitavat olla beige, ruskea, oranssi, roosa ja vaaleanvihreä - ja lisänä musta.



Väreistä tuli mieleen: Eilen vein kaksi isompaa ekaa kertaa kirppujumppaan. Ohjaaja oli mukava, mutta vähän velton ja kokemattoman oloinen likka. Hän pyysi napukoita esittäytymään ja kertomaan lempivärinsä. Kaikki muut joko ujostelivat tai sanoivat oikean nimensä, mutta nämä minun omani aiheuttivat hiukan hässäkkää: Alma sanoi: "Minä olen inkessa ja minun lempiväini on inkessaväi!" jonka sitten suomensin sanoen sen olevan prinsessa ja tykkäävän vaaleanpunaisesta. "No mutta kaikkihan täällä ovat prinsessoja!" ohjaajatyttö kasvatti meitä. Ihan kuin mä olisin tarkoittanut, että meidän tyttö se on sitten joukon ainoa prinsessa! Suomensin ja selittelin kaksivuotiaan ajatusmaailmaa vielä likalle, kunnes oli Mikaelin vuoro. Hän ilmoitti olevansa Muikkunen. Siihen toinen poika: "Äitiii, eihän tuo ole mikään oikea Nuuskamuikkunen!" Ja Mikael vieressäni: "Olenpas!" Aaahhh... Koetetaan nyt kuitenkin käydä jumpassa... Vitanova

että silleen.mutta olo on kyllä helpottunut.melkein rukoilin jo lääkäriä että "pliis löydä joku vika,ennen en pois lähde"

tosiaan oli kaksi viikkoa sitten duhainen ja itkuinen.juuri kun hetken hengähdin,meni 5päivää mukavasti,alkoi tämä uusi tauti sunnuntaina.

ihme heppu,että voi voi.olin kyllä ihan riekaleina kun viime yökin alkoi kamalalla konsertolla tunnin nukkumisen jälkeen.ei auttanut mikään,ei tutit,ei supot ja hyssytys.tai joo,se auttoi,mutta en mä voinu ruveta nukkumaan pikkuheppu käsivarsilla.ja kun sänkyyn laitoin alkoi vehtaus ja parkukonsertto.

klo 03 rauhouttui (siinä vaiheessa ei mua kyllä ton rumban jälkeen väsyttänyt) ja pikkumies oli niin piipussa että oli "pakko" nukkua.

soitin aamupäivällä lääkärille,saatiin heti tunnin päähän aika (olin kyllä varma ettei mitään ole) ja toinen korva oli mätäinen.tämä on sitten neljäs tulehdus 6kk sisään, 6kk iässä oli ensimmäinen.

en kysynyt eikä mitään puhunut tuubien laitosta.



onko jollain laitettu putket korviin,ja onko auttanut,ja onko täällä muita kellä paljon korvatulehduksia?

esikolla oli aikoinaan 1,5v mennessä 4 tulehdusta,mutta sitten ne loppui,että sen jälkeen ollut n. kerran vuodessa.että aikansa kai tätäkin.se on vaan niin pöllöä,että melkein joka kerta, nuha=korvatulehdus.eikä sen nuhan tarvi olla kuin pari päivää,ja naks se on korvissa.



mutta aika vauhdikas päivä on ollut,ja kun toinen kitisee,hakee esikoinen huomiota.levitti lattialle koko pakastepussirullan, vispilät,kauhat, roskapussirullan...(tosi nerokasta 5veeltä) ja pikkumies kävi kaapilla ja oli sitten jauhopussissa ja sitä on joka paikka täynnä edelleen.en jaksa nyt vaan siivota.

ja olen kyllä ollut niin ajatuksissa,että aamulla klo 9 oli aamupala,äsken klo 17 söimme sitten seuraavan kerran (tosi hyvä äiti joo).ei tullut mieleenkään ruoka sitä ennen.



ihanaa,kohta lähden jumpalle/kuntosalille ja olen kolmetuntia poissa.mies kyllä aamulla näki kuinka rikki mä olin,että sanoi että voin rauhassa olla illalla poissa.

jee!se kuntoilu kun on mun se henkireikä ja "elämä".



vitanova oli aikalailla sen oloinen näköinen kun olin ajatellut =)



vettä vihmonut koko päivän..ja huomenna vissiin myös...voi taivas kun tulee hulluksi tästä harmaudesta.torstaina sitten ollaankin 12tuntia ulkona =) jos aurinko paistaa,tai on satamatta.



neitiniiskunen ja korvapipi pikkumies 1v4pv + esikko 5.5v

Pakko tulla äkkiä piipahtaan...

Se on sitten kaksi ekaa työyötä takana ja ihan hyvin on mennyt! Vanha työporukka otti hyvin vastaan ja sama hyvä henki vanhojen työntekijöiden kesken edelleen voimissaan. Ihanaa!

Paljon uusia naamojakin tullut...Niistä ei vielä käsitystä.



Tytöt oli tänään ekaa päivää tarhassa. Muuten oli menny hyvin paitsi Saana ei oltu oikein saatu päiväunille ja kun ressukka oli vihdsta viimein hoitotädin syliin kyyneleisin silmin nukahtanut oli nukkunut VAAN tunnin! Ei riitä ei!!!!

Ehkä helpottaa kun paikka tulee tutummaksi??!!



Ihania kuvauksia itsestänne!!

Nanin kuvauksen odotuspuolelta muistin. Västis ja Vitanova aika lailla sellaisia kun olin kuvitellutkin, mutta mutta..... Neitiniiskunen ei sinne päinkään!!! Olen ajatellut, että olet vaalea pitkähiuksinen jne... :)!!



Kuvailen itseni huomenna. Nyt on pakko lähteä töihin!



Hyvää yötä yöllä nukkuville ja pikaista paranemista nuhanenille!!

Meilläkin niitä kaksi ja kova yskä päällä myös :(!



T:Mona ja pimut