*~*~*~NELIAPILOIDEN SYYSKUU~*~*~*

Mä en oikein vieläkään tiedä, että miten mä sain mieheni suostumaan kolmanteen lapseen. Hän on aina ollut sitä mieltä, että kaksi olisi hyvä. Ja nyt sitten yritämme sitä neljättä ;o)



Mä olen perustellut tätä asiaa esim. sillä, että se on se asia, mitä mä en halua kiikkustuolissa miettiä, et olisi vaan se neljäs pitänyt tehdä. Neljä lasta on taas AINA ollut mun unelma. Mä vaan olen sanonut, että mä niin haluaisin vielä yhden... Kaipa tämä on aika paljon vain miehen myötäilemistä rakkaan puolison hyväksi, mutta täytyy kyllä sanoa, että mies on tässä nyt 110% mukana =) Hän se kysyi nyt tässä kierrossa, että olenko tehnyt ovistestejä...! Mä olen jopa lekkisästi kiusoitellut, että mitä "onko sulla VAUVAKUUME, että eihän miehellä voi olla vauvakuumetta", johon toinen ei vastaa juuta ei jaata ;o) Mulla on sellainen epäily ja vahva tunne näin 15-v yhteisen vuoden perusteella, että enempi ukkokultani kuumeilee vauvaa kuin koskaan ennen, mutta ei vain saa sanottua sitä ääneen... Ja meille tämä neljäs olisi ehdottomasti viimeinen, myös minun mielestä =)



Uskokaa tai älkää, mutta meillä esikoiseen on kai tarttunut tämä kuume (kai 5-v voi sivulauseista jotain ymmärtää, vaikka emme puhu heidän kuullensa vauvahaaveista), kun toissapäivänä poika mietti, että jos äiti odottaisi nyt vauvaa, niin hän ehtisi täyttää kuusi ennenkuin se syntyisi. Mä olin ihan puulla päähän lyöty ja pystyin vain myötäilemään ja sanomaan, että ei ole nyt vauvaa masussa... Pojalla on kaksi pikkusiskoa, ja hän sitten mietti, että olisi kivaa saada vielä yksi sisko. Sanoin sitten, että jos vauva tulisi, voishan se olla poikakin. Esikoinen sanoi, et "ei, kyllä mä haluun siskon, mä tykkään meidän Pepistä niin kovin, kun sillä on niin nätti naamakin!"

Ihanasti sanottu, ihan sydän suli =)



Mä en nyt yhtään muista mitä täällä on kirjoiteltu, joten tuli nyt hiukan omaanapaa, sorry! Mulla on nyt kp20, ja voin kyllä nyt sanoa satavarmana että viikon päästä alkaa menkat... Uutta kiertoa päin vaan =) Katotaan saadaanko Karamellin kanssa vaikka sama kp1 ;o)



T:Anttuli

Olen aiemmin enempi lukenut näitä viestejä kuin kirjoitellut, mutta nyt taitaa alkaa kuumeilu kunnolla!!



Olen lähdässä kohta puoliin poistattamaan tätä hormonikierukkaa ja sitten voi yritys alkaa.Jesh! taidetaan kyllä mennä enemmänkin tjot meolla tai sitten vielä hiukan vitkuttelemme aloitusta.



Ja aiemminkin viesteissä on ollut keskustelua... Meillä mies oli aluksi ehdottomasti nelosta vastaan, mutta kun olimme ostamassa uutta autoa niin totesikin että, ei kai sitä tila-autoa nyt ihan vielä tarvitaa... olin siinä ihan huuli pyöreenä kaupan pihalla... ja nyt sitten sain luvan poistaa kierukan... Saas nähdä mitä tulee



tyttöä teimme aikoinaan pari vuotta ja muutenkin sairastan erittäin agressiivista endometrioosia joten lopputulosta ei sitten tiedä.



mutt se omasta navasta..



tsemppiä yrityksiin!



äiti x3

Kera syyskuun tuulien lennähdän mukaanne kuumeilemaan meillekin "vielä sitä yhtä"... (Äitini huokaisisi syvään kun tietäisi tästä, siis hys hys..)

Kun ensimmäinen tyttömme syntyi jouluna -04, sanoin miehelle, että meidän kokoonpano on nyt sitten tässä. Näiden kolmen saamiseksi oli kestetty clomi-kuureja, kivuliaita kystia, kaksi munasarjatulehdusta, yksi kohtutulehdus, km-kaksonen kakkosen kohdalla, ennenaikaisia supistuksia ja kokoelma erilaisia muita tulehduksia... Miksi siis täällä nyt? Hyvä kysymys, johon kaikki vauvaa kaipaavat osaavat vastata... Se alkoi pienistä pisaroista ja voimistui ja kasvoi...niin, että pidin kuuluisan palopuheeni miehelle aiheesta ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten. Tietysti hän oli arvannut, sanoi, että tiesi sen jo tavasta, jolla tyttöämme katsoin tai kun itkin vesiputouksen lailla hänen ensimmäisiä pieniä vaatteita pois laittaessani. Höh, näköjään sitä oppii toisen tuntemaan.

Kun sitten vajaa vuosi sitten papa hälytti ja minulla todettiin solumuutoksia, sanoin, että alkaa todella olla aika yrittää tai sitten unohtaa koko aihe kokonaan (meillä suvussa naisilta poistettu kohtu jo ennen 40 ikävuotta...), näkyi jo keltaista valoa...

Olin jälleen eilen täällä lukemassa teidän toivontäyteisiä viestejänne, mies tuli viereen ja oli ihan hölmönä, että oikeastiko naiset kirjoittavat näin, että onko se toivominen ja haaveileminen todella NIIN iso asia, että ? Minä sanoin, että on!!! Puhuttiin sitten niistä muutoksista ja yleensä kaikista hankaluuksista, mitä meillä on ollut, mutta myös siitä, miten helpot synnytykset on olleet ja vauva-ajat jne. Perustelin ensi syksyä myös sillä, että erikoislapsemme menee silloin kouluun. Annan nyt sulatella.. teen tänään hyvää ruokaa ja saatan olla illalla erityisen suopea ennen nukkumaan menoa.. Halpamaista, eikö totta, mutta meillä niiiiiiin heikko kohta :D Tavoite olisi siis suoriutua kierukasta eroon ihan lähiviikkoina.

Tässä siis tarinaani, jota tuli taas kamalasti...sori, olen tosi kova kirjoittamaan. Olen lukenut kuulumisenne, mutta en vielä muista nikkejänne. Onnea kuitenkin yritykseen kaikille tärppipäivillä oleville ja odotusta muille. Erityisrutistukset teille, jotka olette unelmanne menettäneet ja uusia onnentuulia seuraavaan yritykseen!!

Olette ajatuksissani: omppuli

Mä olen yrittänyt olla täältä poissa... Nyt oli pakko tulla kurkkaa mitä teille kuuluu.

Jalkkis: Mäkin emmin, välillä haluan neljännen ehdottomasti ja toisena päivänä ajattelen että nämä kolme riittää, että tämä on meidän kokoonpano.



Toisekseen mun mies on selvästi kuumeillu neljättä. Jo kolmosen odotusaikana sanoi, että samahan se sitten on onko kolme vai neljä... Mutta nyt (kun höpötin jotain vauvasta...) sanoi EI meille neljättä!!!

Firmalla on kesän jälkeen tiukkaa ja luulen sen vaikuttavan asiaan, mies on muutenkin tosi kiree ja ollaan oltu tukka nuottasilla jo pari viikkoa ihan tyhjästä.

Joten yhdistelmänä eripura, oma empiminen/jaksaminen ja miehen ei...



Miestä yritin taivutella kolmoseen jo jonkun aikaa. Päästiin keskuteiluissa silloin (tammikuussa) siihen loppu tulokseen, että odotetaan vuosi ja katsotaan tilanne uudelleen sitten. Joulukuussa olin joutunut lopettamaan e -pillereiden käytön (ei sovi mulle) joita söin kohdunlimakalvon ja kipujen takia. Kas kummaa maaliskuussa kerran hajosi kumi ja tulin raskaaksi. Kun testi ilmoitti plussaa (viikon päästä negatestistä), mies oli onnensa kukkuloilla. Ja on edelleen onnellinen kolmosesta ja kiittää hänestä useasti.



Mutta siis pieni muistutus asiasta silloin tällöin (mahd. harvaan) luulisi olevan paras keino tässä ja muihinkin asioihin soveltuu. Saa mies itsekin miettiä rauhassa mitä oikeastaan haluaa, eikä tarvii toista vaan olla toppuuttelemassa.



Palailen paremmalla ajalla, pitää rientää postiin kun kuopus herää.

yssikseni, kun sain tämän valtaisan kipinän taasen. Seikkailin aikoinani tuolla nimipuolella, ja siellä meni aika yölläkin kivasti nimiehdotusten ja -visojen parissa, ku oli kaiken maailman loppuraskauden jomotuksia ja puristuksia...



Aiheesta "Nelonen" ei ole passanut puhua tänään ollenkaan. Ukko tekee jotain työhommia kiukkuisena koneella ja poltti aiemmin päreensä kahteen nuorimmaiseen, jotka iltapalat ja -pesut vaan nahistelivat keskenään. Ajoitus on tärkeää, tänään siis vaan leppoisaa oleskelua ja rauhallista "hyrinää" ( soitan kyllä huomenna yksityiselle gynelle ja varaan ajan perusteelliseen katselmukseen/ mahdolliseen kierukan poistoon...) Olo on heittääntynyt maltillisesta mietiskelystä ihan "heti mulle kaikki tänne"- vaihteelle ja tää palsta on kyllä omiaan pitämään sitä yllä... Olen tän päivän aikana lueskellut täällä vaikka kuinka kaukaa noita juttuja ja kasvatellut vaan kuumettani! :_|



Niin voisin vielä valaista, että aikaa minulla juuri nyt on. Lapset on päivisin muutaman tunnin kaikki pois, ku on koulu, eskari ja tarha. Itse olen vielä kaksi kuukautta sairaslomalla työuupumuksesta johtuvan masennuksen vuoksi, ja se on todnäk. se suurin syy miehen empimiseen... Mitä mieltä olette, olenko luopio kun kuitenkin suunnittelen tällaista, vaikka en ole ns. kunnossa? En ole koskaan kärsinyt mistään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tms. Paha PMS vaivaa, mutta vauva-ajat koen olleeni elämäni vedossa. Kaikkia lapsia olen imettänyt (6kk, 10kk ja 11kk), enkä koe, että olisin ollut mitenkään suuremmin väsynyt. Tietysti tämä mahdollinen pahnanpohjimmainen saattaa olla koliikkinen, allerginen tm. vastaavaa, mutta olen kuitenkin optimisti siinä, että lapsien kanssa olen aina jaksanut, he olivat se syy, miksi jaksoin kun vielä kuukausi sitten tuntui, ettei sängystä ylös pääse. Olen joka tapauksessa jo katsastellut uutta työpaikkaakin, eli pyrin eliminoimaan kaiken sen, mikä huonon oloni aiheutti. Ja itse asiassa tämän asian ajattelu tuntuu piristävän ihan valtavasti!



Tuleepa taas kilometrikaupalla niiiiin omanapaista jutustelua, että paree varmaan lopettaa tältä erää tähän.



Ihanasu: Kovin kuulostaa samantapaisilta nuo meidän ukkelit. Meillä näkyy heti kaikessa se, jos työasiat tökkii... tai raha... Ollaan niin erilaisia tuon raha-asian kanssa muutenkin: mulle se on vain välttämätön hyödyke, jota joko on tai ei, miehelle se on kutsumus. Pitäis olla säästöjä ja maata ja mammonaa...Pah, kellä normituloisella asunto- ja autovelallisella sellaisia on, kysyn vaan!?



Ja toki on tärkeä miettiä haluaako oikeasti sen lapsen, vaikka tottahan sekin on, että lapsia ei tehdä ne saadaan. Biologian tuntien opit kuitenkin kun tietää, riskin ottaa usein tietoisesti... Tässä suhteessa ihmiset on niin ihanan erilaisia. Siinä missä toiset pohtivat asiaa eri parametrien avulla joka kantilta, toiset antautuvat täysin tunteidensa ja intuitionsa valtaan. Itse taidan kuulua enemmän tähän jälkimmäiseen kategoriaan..



Musta on ihan hirmu masentavaa kattoo vierestä, kun ainakin täällä meillä päin on ollu melkein trendinä tehdä muksu tosi nuorena, ku ei huvita mennä kouluun tai töihin! Kiehuttaa jo pelkästään niiden puolesta, jotka vuosikaudet yrittävät lasta siinä onnistumatta.



Mut nyt oikeesti lemppaan itteni ulos täältä, ennenku mut heitetään!



Öitä toivottelee maalaisomppu :x

Kun on niin omituiset oireet. Olen tässä miettinyt että varmaan luulotauti vaivaa..



Pari päivää ollut vilunväreitä, vatsan nippailua, rinnat kipeät ja tänään pyyhkiessä ruskehtavaa tuhrua, jota ei siis muuten tule kun välillä vessakäynnin yhteydessä. Mitään menkkaoireita ei ole kuitenkaan vielä ollut. Mulla siis nyt kp22/24-25.



Mietin sitäkin, että ei taida kohtu olla ihan normitilassa vielä sen kierukanpoiston jälkeen. Mitään erityistä tyhjennysvuotoa mulla ei sen poiston jälkeen ollut. (Poisto tapahtui menkkojen aikaan.)



Ärsyttävä olotila. Todellakin tiedän että epätodennäköistä on raskautua heti kun vasta yk 1 menossa, mutta ihme oireita tässä kummastelen. Kun tämmöisiä ei ole ennen mulla ollut...



Kiitos jos jaksoitte lukea tämän purkauksen.



Syyshalit teille kaikille

T. Karamelli ja oudot oireet