Suomessa ollaan kauheita suorittajia! Ilo puuttuu kokonaan elämästä

Teinit vauhdissa taas. Ei niinku yhtään kinosta raataa kun tehä omia juttuja omaan tahtiin niinku.

Kyllä se alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun tulee nälkä ja vilu.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset voi henkisesti pahoin lähes kaikki. Näkee kateutena, toisten haukkumisena, pahansuopuutena. 

Myös näitä negaatioita nähdään siellä missä niitä ei ole.

Roska omassa silmässä.

Suomessa se on aina vaan työ, työ ja työ!   S...tana!!

Tämä sää kyllä hyydyttää innokkaimmimmankin iloitsijan.

Ja mua surettaa, että me suomalaiset ollaan tämmösiä introvertteja kotona möllöttäjiä. Ei se kynttilä paljon ilahduta kun sitä vaan yksikseen tuijottelee.

Miten me saatais tänne edes hippunen eteläeurooppalaista iloa ja menoa?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa se on aina vaan työ, työ ja työ!   S...tana!!

Oletko käynyt Jenkeissä koskaan?

Vierailija kirjoitti:

No tämäpä just! Ei tarvitse mennä kuin Espanjaan, Portugaliin, Italiaan, Ranskaan niin huomaa eron. Ihmiset nauttii arjestaan, istuvat kahviloissa, ravintoloissa syödään päivittäin. Ollaan iloisia..

Itse Ulkosuomalaisena ihmettelen suomalaisten totisuutta Olen ollut poissa sieltä niiin kauan että omin silmin näen sen😮

Vierailija kirjoitti:

No tämäpä just! Ei tarvitse mennä kuin Espanjaan, Portugaliin, Italiaan, Ranskaan niin huomaa eron. Ihmiset nauttii arjestaan, istuvat kahviloissa, ravintoloissa syödään päivittäin. Ollaan iloisia..

Mä teen etätöitä ja saan määritellä työaikani itse, mutta en kehtaa mennä kahviloihin kesken päivän ilman läppäriä, ettei muut paheksu. Ja kaikki ovat vielä kyttäämisen ja kadehtimisen lisäksi superankeita tosikkoja. Jösses, että inhoan tätä ilmapiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen asiantuntijatöitä. Nautin työstäni. Nautin arjesta. Nautin erityisen paljon lomista ja vapaapäivistä. Suomi on ihan hyvä maa, ja oon kiitollinen simppelistä elämästäni. Olen onnellinen suomalainen. Täällä on tosi hyvin asiat!

Kaikin mokomin. Onnea sinulle, että olet saanut hyvän työn ja toimeentulon. Ilman sitä täällä on melko ankeaa!

Monessa maassa vielä ankeampaa kuin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo maailman onnellisin on kyllä iso vitsi. Miten se on oikein tutkittu? Joku terveydenhoitaja kysellyt satunnaisilta asiakkailta, että oletko onnellinen ja kaikki on vastanneet että kyllä, ettei vain masennusdiagnoosia tipahda elämää pilaamaan?

On täällä hyvin vrt Usa: ei tarvitse puiston penkillä nukkua ja pyytää ravintoloista tulevilta doggybag jämiä. Silti mietin että kyllähän täällä itsemurhaluvut on tapissaan eli kuka nämä tilastot on kiillottanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin heti lottovoiton saatuani kauas täältä. Tässä maassa ei ole enää mitään hyvää jäljellä.

Onpa outo kommentti. Miksi siihen lottovoitto tarvittaisiin? Täältä voi vapaasti lähteä mihin päin maailmaa vaan, jos ei kerran ole mitään hyvää mielestäsi. Ei ne muualle muuttavat mitään lottovoittajia ole.

No se vaatii sen, että työllistyy heti uudessa maassa tai muuttaa työn perässä (eli joku työnantaja haluaa juuri sinut maahan).

Ilman taloudellisia velvotteita olisi helpompi nauttia elämästä. Enkä minä miljonäärinä jäisi Suomeen mistään syystä.

Esim. Jenkkeihin voit muuttaa jos tuot tarpeeksi ison säkin rahaa maahan (investoit), mutta työn saaminen sieltä on vaikeaa. Ja paikallinen työkulttuuri hankala vähine lomineen.

Eri

Täytyy myös muistaa, että lyhyet ulkomaanreissut eivät kerro koko totuutta muiden maiden ilmapiiristä ym. Oletteko asuneet muualla kuin Suomessa? Paluumuutin Suomeen takaisin jokin aika sitten ja olen ollut todella onnellinen päästessäni tänne takaisin. Osa asioista voi olla huonommin, mutta on meillä paljon hyvääkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä saisin onnellisen elämän sillä, että saisin tehdä päivät pitkät pihahommia, kotiaskareita, voisin käydä kuntosalilla aamupäivällä, kävisin kaupoilla, jne. Täyttelisin ristikkoja, lukisin kirjoja, askartelisin. Päiväni täyttyisivät itselle merkityksellisistä asioista. Ehkä vielä joku päivä pystyn jäämään taloudellisesti riippumattomana kenestäkään / mistään kotiin. Siitä todella unelmoin ja sitä kohti menen. Ei kiinnosta raataa melkein 70-vuotiaaksi työelämässä (aikaisin arvioitu eläkeikä minun ikäluokalle, tosin en usko että mitään eläkettä edes on tulevaisuudessa).

No -ei tuokaan kovin houkuttelevalta kuulosta. Että vähän haravoi  ja askartelee? Onhan näitä mielenkiintoisia töitäkin. En jaksaisi nysvätä kotona, kirjoitella ristikoita ja käydä kaupassa. Teen noita muutenkin ja eläkkeellä ehtii taas. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä sää kyllä hyydyttää innokkaimmimmankin iloitsijan.?

Voi luoja! Just oli (aivan heinäkuun alkua lukuunottamatta) todella hieno, valoisa ja vähäsateinen kesä. Ja lämpöä (+20) riitti ihan tälle viikolle asti, lokakuulle.

Koko kesän (oikeasti) täällä maristiin, että ei valoa ja lämpöä ei kestä, tulisipa oikein pimeä ja ankea syksy. No nyt on. Ei kelpaa vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen asiantuntijatöitä. Nautin työstäni. Nautin arjesta. Nautin erityisen paljon lomista ja vapaapäivistä. Suomi on ihan hyvä maa, ja oon kiitollinen simppelistä elämästäni. Olen onnellinen suomalainen. Täällä on tosi hyvin asiat!

Kaikin mokomin. Onnea sinulle, että olet saanut hyvän työn ja toimeentulon. Ilman sitä täällä on melko ankeaa!

Monessa maassa vielä ankeampaa kuin täällä.

Ilmeisesti hallituskin on havahtunut tähän, ja aikovatkin nyt tähdätä uuteen meriittiin: "maailman ankein maa". Ajatelkaa mitkä mahdollisuudet meillä olisi voittaa, kun rutistetaan kunnolla pienituloisilta mehut ja rahat pois, niin kaamoksen ja kylmyyden ansiosta voitamme muut kehitysmaat leikiten!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saisin onnellisen elämän sillä, että saisin tehdä päivät pitkät pihahommia, kotiaskareita, voisin käydä kuntosalilla aamupäivällä, kävisin kaupoilla, jne. Täyttelisin ristikkoja, lukisin kirjoja, askartelisin. Päiväni täyttyisivät itselle merkityksellisistä asioista. Ehkä vielä joku päivä pystyn jäämään taloudellisesti riippumattomana kenestäkään / mistään kotiin. Siitä todella unelmoin ja sitä kohti menen. Ei kiinnosta raataa melkein 70-vuotiaaksi työelämässä (aikaisin arvioitu eläkeikä minun ikäluokalle, tosin en usko että mitään eläkettä edes on tulevaisuudessa).

No -ei tuokaan kovin houkuttelevalta kuulosta. Että vähän haravoi  ja askartelee? Onhan näitä mielenkiintoisia töitäkin. En jaksaisi nysvätä kotona, kirjoitella ristikoita ja käydä kaupassa. Teen noita muutenkin ja eläkkeellä ehtii taas. 

Vaan haluat tehdä mitä? Esiintyä ja teeskennellä, päteä muille ja suorittaa? Samaa paskaa tulee perseestä ja haudassa märkänet, unohdut muutamassa vuodessa vaikka kuinka yrität päteä. Kyllä minä mieluummin olisin vain onnellinen, rento ja tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saisin onnellisen elämän sillä, että saisin tehdä päivät pitkät pihahommia, kotiaskareita, voisin käydä kuntosalilla aamupäivällä, kävisin kaupoilla, jne. Täyttelisin ristikkoja, lukisin kirjoja, askartelisin. Päiväni täyttyisivät itselle merkityksellisistä asioista. Ehkä vielä joku päivä pystyn jäämään taloudellisesti riippumattomana kenestäkään / mistään kotiin. Siitä todella unelmoin ja sitä kohti menen. Ei kiinnosta raataa melkein 70-vuotiaaksi työelämässä (aikaisin arvioitu eläkeikä minun ikäluokalle, tosin en usko että mitään eläkettä edes on tulevaisuudessa).

No -ei tuokaan kovin houkuttelevalta kuulosta. Että vähän haravoi  ja askartelee? Onhan näitä mielenkiintoisia töitäkin. En jaksaisi nysvätä kotona, kirjoitella ristikoita ja käydä kaupassa. Teen noita muutenkin ja eläkkeellä ehtii taas. 

Mietin tätä asiaa aika usein, kun käyn iltalenkillä. Useinkaan juuri muita ei liikkeellä, isot taulutöllöt paistavat kotien ikkunoista. Että mistä se onnellisuus täällä tulee, kun ei juurikaan OLE elämää tai elämyksiä? Mutta se taitaa olla noista kuvailluista pikkuasioista. Suomalainen on vähään tyytyväinen, moni ei osaa edes haaveilla muusta.

Kävelylenkki kodin lähistöllä turvallisessa ja harmaassa lähiympäristössä, iltapäiväkahvit ja sit telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella mitä minusta puhutaan selkäni takana, kun olen 1,5-vuotiaan lapseni kanssa VIELÄKIN kotona. Minusta olisi silkkaa hulluutta laittaa lapsi meluiseen päiväkotiin hankkimaan pöpöjä, varsinkin kun siihen ei ole juuri nyt taloudellista pakkoa. Mutta sitä ei moni tunnu ymmärtävän. Olen päättänyt että tämä lapsi jää ainoaksi ja koen tasan kerran tämän pikkulapsiajan. Haluan mahdollistaa lapselleni kiireettömän alkuajan elämälle ja rutkasti hoivaa. Kyllä siihen oravanpyörään "pääsee" sitten isompana tutustumaan.

1,5v on kyllä lyhyt aika vielä, nytkö jo arvostellaan? Ite olin 6v eikä kiinnostanut yhtään muiden arviot mun elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen asiantuntijatöitä. Nautin työstäni. Nautin arjesta. Nautin erityisen paljon lomista ja vapaapäivistä. Suomi on ihan hyvä maa, ja oon kiitollinen simppelistä elämästäni. Olen onnellinen suomalainen. Täällä on tosi hyvin asiat!

Kaikin mokomin. Onnea sinulle, että olet saanut hyvän työn ja toimeentulon. Ilman sitä täällä on melko ankeaa!

Monessa maassa vielä ankeampaa kuin täällä.

No ei nyt kovin monessa oikeasti. Köyhempää voi olla, mutta muuten taas paremmin. On yhteisöllisyyttä, suku jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saisin onnellisen elämän sillä, että saisin tehdä päivät pitkät pihahommia, kotiaskareita, voisin käydä kuntosalilla aamupäivällä, kävisin kaupoilla, jne. Täyttelisin ristikkoja, lukisin kirjoja, askartelisin. Päiväni täyttyisivät itselle merkityksellisistä asioista. Ehkä vielä joku päivä pystyn jäämään taloudellisesti riippumattomana kenestäkään / mistään kotiin. Siitä todella unelmoin ja sitä kohti menen. Ei kiinnosta raataa melkein 70-vuotiaaksi työelämässä (aikaisin arvioitu eläkeikä minun ikäluokalle, tosin en usko että mitään eläkettä edes on tulevaisuudessa).

No -ei tuokaan kovin houkuttelevalta kuulosta. Että vähän haravoi  ja askartelee? Onhan näitä mielenkiintoisia töitäkin. En jaksaisi nysvätä kotona, kirjoitella ristikoita ja käydä kaupassa. Teen noita muutenkin ja eläkkeellä ehtii taas. 

Mietin tätä asiaa aika usein, kun käyn iltalenkillä. Useinkaan juuri muita ei liikkeellä, isot taulutöllöt paistavat kotien ikkunoista. Että mistä se onnellisuus täällä tulee, kun ei juurikaan OLE elämää tai elämyksiä? Mutta se taitaa olla noista kuvailluista pikkuasioista. Suomalainen on vähään tyytyväinen, moni ei osaa edes haaveilla muusta.

Kävelylenkki kodin lähistöllä turvallisessa ja harmaassa lähiympäristössä, iltapäiväkahvit ja sit telkkaria.

Miten niin telkkaria? Kirjoja, äänikirjoja, musiikkia laidasta laitaan. Laatusarjoja ja elokuvia, maalausta, omia instrumentteja, käsitöitä. Erilaisia kokkauskokeiluja. Näin ainakin minun tuttavapiirissäni ja omalla kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saisin onnellisen elämän sillä, että saisin tehdä päivät pitkät pihahommia, kotiaskareita, voisin käydä kuntosalilla aamupäivällä, kävisin kaupoilla, jne. Täyttelisin ristikkoja, lukisin kirjoja, askartelisin. Päiväni täyttyisivät itselle merkityksellisistä asioista. Ehkä vielä joku päivä pystyn jäämään taloudellisesti riippumattomana kenestäkään / mistään kotiin. Siitä todella unelmoin ja sitä kohti menen. Ei kiinnosta raataa melkein 70-vuotiaaksi työelämässä (aikaisin arvioitu eläkeikä minun ikäluokalle, tosin en usko että mitään eläkettä edes on tulevaisuudessa).

No -ei tuokaan kovin houkuttelevalta kuulosta. Että vähän haravoi  ja askartelee? Onhan näitä mielenkiintoisia töitäkin. En jaksaisi nysvätä kotona, kirjoitella ristikoita ja käydä kaupassa. Teen noita muutenkin ja eläkkeellä ehtii taas. 

Mietin tätä asiaa aika usein, kun käyn iltalenkillä. Useinkaan juuri muita ei liikkeellä, isot taulutöllöt paistavat kotien ikkunoista. Että mistä se onnellisuus täällä tulee, kun ei juurikaan OLE elämää tai elämyksiä? Mutta se taitaa olla noista kuvailluista pikkuasioista. Suomalainen on vähään tyytyväinen, moni ei osaa edes haaveilla muusta.

Kävelylenkki kodin lähistöllä turvallisessa ja harmaassa lähiympäristössä, iltapäiväkahvit ja sit telkkaria.

Miten niin telkkaria? Kirjoja, äänikirjoja, musiikkia laidasta laitaan. Laatusarjoja ja elokuvia, maalausta, omia instrumentteja, käsitöitä. Erilaisia kokkauskokeiluja. Näin ainakin minun tuttavapiirissäni ja omalla kohdalla.

Joo - mä takaan sulle, että kirjat, maalaus ja laatuelokuvat yms. itsensä kehittäminen eivät ole suurimman osan ihmisistä elämää täällä. Are you kidding? Näkeehän sen jo äänstystuloksesta ja hallituksen ohjelmasta.