Suomessa ollaan kauheita suorittajia! Ilo puuttuu kokonaan elämästä

Vierailija kirjoitti:

Tää maailman onnellisin kansakin liittyy vaan erilaisiin standardeihin ja just tuohon suorittamiseen. Halutaan olla parhaita ja no, onko ne hikarit kovin onnellisia?

Missään ei ole puhuttu onnellisimmasta kansasta vaan maailman onnellisemmasta maasta, kansa repii hampaillaan ranteita auki !

Itse saan iloa ja tyytyväisyyttä siitä että teen töitä ja tienaan hyvin. Se ei edes tunnu suorittamisesta vaan päinvastoin on todella palkitsevaa. Multa hajoaisi pää, jos en voisi tehdä mitään tavoitteellista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi kaikki edellytykset luoda ihan oikeasti hyvinvointia ja onnellisia ihmisiä. Miksi sitä ei tehdä?

Hyvinvointiyhteiskunta on laiskistanut ihmiset. Kaikki tulee liian helpolla ja ihmiset vain valittavat.

Enemmän vastuuta yksilölle, siitä se lähtee.

Aurinko vaikuttaa positiivisesti ja runsas valo mielialaan. Suomessa pitkä sateinen, pimeä ja kylmä syksy/talvi.

Suomalaisissa ainakin on paljon kateellisia jurottajia. Vaikka itse tienaisit ja ostat jotain,kateellinen löytyy silloinkin murisemaan. Itse olen päättänyt vain olla oma itseni,tyytyväinen ja nautin elämästä. Hymyilen vaan tälläiselle jurottajalle.

Kuulostaa velttoilijoiden itkulta

Mitä iloa ja hyötyä ilosta on jos siitä ei saa palkkaa?

Mietitäänpä. Mitkä asiat täällä masentaa eniten ja mitä sille voitaisiin tehdä?

Itselläni yksi rajoittavimmista asioista on Suomen ilmasto. Rakastan kesää, tosin sekin on ailahtelevainen, mutta sen kanssa vielä pärjää. Kylmät, kosteat, pimeät, tuuliset syysillat ei kyllä houkuttele lähtemään kotoa minnekään eikä tekemään mitään. Mitä tälle voisi tehdä?

Suomalaisten outo epävarmuus itsestään, ja siitä aiheutuva jurotus. Mitä nuorempi sitä pahempi. Vaikea tutustua kehenkään, saati ystävystyä. Tätä on varmaan meillä jokaisella. Vaikka olisi itsevarmempi yksilö ja ottaisi kontaktia muihin, niin kyllä se itsevarmuus latistuu, kun vastassa on vain jurotusta tai jos saakin ihan hyvän vastaanoton, niin toinen on täysin perässävedettävä. Harvat poikkeukset onkin sitten usein epätoivoisia takertujia. Miksi täällä ei ole terveesti toisiin ihmisiin suhtautuvia ihmisiä? Mikä meitä vaivaa näin kansakuntana? Nettikeskusteluissa porukka on täysin jakautunutta omiin poteroihinsa. Ihan hirveää.

Ihmissuhteissa outo kulttuuri, että halutaan omistaa toiset henkilöt, oma kumppani ja paras ystävä. Toisaalta epälojaalius ystäviä kohtaan, vikitellään jopa parhaan ystävän kumppania. Kateus ja kyräily.

Mihinkään kivaan ei ole varaa, tai tosi harvoin. Pienemmissä paikoissa ei ole oikein mitään enää tarjollakaan. Ennen oli, mutta nykyään kaikki paikat on ihan kuol.leita. Tästä on tullut kierre ja yhdessä edellisten kohtien kanssa vain pahenee.

Mikä teitä muita ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tultiin just Kreikasta lomalta voi hitsi miten mä olisin halunnut jäädä sinne! Tää ilmapiiri on todella raskas mikä meillä on tässä maassa .

Siellä taksikuskit loikoili riippumatoissa odottamassa asiakkaita, asiakaspalvelu on aidon ystävällistä. Ihmiset katsoo silmiin, hymyilee. Lapsia jumaloidaan.. No tervetuloa kotisuomeen.. Kyllä ihan oikeasti mietin muuttoa lämpimään. Mitähän se tekisi lapsille. Niistä voisi jopa tulla onnellisia, itseensä uskovia aikuisia. Kun kaikkea ei mitata, testata, arvioida. Huoh.

Listasta unohtui ainakin pisteytys, luokittelu ja lokerointi.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä päättäjät on valinnut tän linjan, että kansalaisilla ei saa olla rahaa. No mutta tämä vaivalla rakennettu hyvinvointiyhteiskunta kuolee, jos yritykset kaikki menee konkkaan. Edes ruokaan ja asumiseen ei riitä varat.

Mihin tämä maa on menossa? Nyt herätys.

Tavoitteenahan on ajaa kaikki pienyritykset konkurssiin, jotta jäljelle jäis vain suuryritykset jotka omistaa maailman rikkain väki. Ei tämä mikään salaisuus ole. Suomenkin päättäjät on täysin eliitin talutusnuorassa käveleviä zombeja.

Rahalla saa ja hevosella pääsee, ei hätää!

Minä saisin onnellisen elämän sillä, että saisin tehdä päivät pitkät pihahommia, kotiaskareita, voisin käydä kuntosalilla aamupäivällä, kävisin kaupoilla, jne. Täyttelisin ristikkoja, lukisin kirjoja, askartelisin. Päiväni täyttyisivät itselle merkityksellisistä asioista. Ehkä vielä joku päivä pystyn jäämään taloudellisesti riippumattomana kenestäkään / mistään kotiin. Siitä todella unelmoin ja sitä kohti menen. Ei kiinnosta raataa melkein 70-vuotiaaksi työelämässä (aikaisin arvioitu eläkeikä minun ikäluokalle, tosin en usko että mitään eläkettä edes on tulevaisuudessa).

Vierailija kirjoitti:

Minä saisin onnellisen elämän sillä, että saisin tehdä päivät pitkät pihahommia, kotiaskareita, voisin käydä kuntosalilla aamupäivällä, kävisin kaupoilla, jne. Täyttelisin ristikkoja, lukisin kirjoja, askartelisin. Päiväni täyttyisivät itselle merkityksellisistä asioista. Ehkä vielä joku päivä pystyn jäämään taloudellisesti riippumattomana kenestäkään / mistään kotiin. Siitä todella unelmoin ja sitä kohti menen. Ei kiinnosta raataa melkein 70-vuotiaaksi työelämässä (aikaisin arvioitu eläkeikä minun ikäluokalle, tosin en usko että mitään eläkettä edes on tulevaisuudessa).

ihan ensiksi,kannattaa kouluttautua itselle kiinnostavaan ammattiin. Paljon on työssäkäyvissä valittavia, kun oma ammatti ei kiinnosta. Silloin viimeistään kannattaa vaihtaa toiseen alaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo maailman onnellisin on kyllä iso vitsi. Miten se on oikein tutkittu? Joku terveydenhoitaja kysellyt satunnaisilta asiakkailta, että oletko onnellinen ja kaikki on vastanneet että kyllä, ettei vain masennusdiagnoosia tipahda elämää pilaamaan?

Ei se ole mikään kyselytutkimus.

Itse taas saan iloa "suorittamisesta" ahdistaa ajatuskin olla tekemättä asioita. Nukun paremmin kun olen tyytyväinen omaan panokseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saisin onnellisen elämän sillä, että saisin tehdä päivät pitkät pihahommia, kotiaskareita, voisin käydä kuntosalilla aamupäivällä, kävisin kaupoilla, jne. Täyttelisin ristikkoja, lukisin kirjoja, askartelisin. Päiväni täyttyisivät itselle merkityksellisistä asioista. Ehkä vielä joku päivä pystyn jäämään taloudellisesti riippumattomana kenestäkään / mistään kotiin. Siitä todella unelmoin ja sitä kohti menen. Ei kiinnosta raataa melkein 70-vuotiaaksi työelämässä (aikaisin arvioitu eläkeikä minun ikäluokalle, tosin en usko että mitään eläkettä edes on tulevaisuudessa).

ihan ensiksi,kannattaa kouluttautua itselle kiinnostavaan ammattiin. Paljon on työssäkäyvissä valittavia, kun oma ammatti ei kiinnosta. Silloin viimeistään kannattaa vaihtaa toiseen alaan.

Ei minua kiinnosta opiskelu jossain koulussa, tykkään kyllä opiskella esim. puutarhan kasvillisuudesta kertovia juttuja OMAAN tahtiin silloin kun huvittaa. Vielä vähemmän minua kiinnostaa raataa töissä jonkun alaisena. Etkö tosiaan ymmärrä, etten kaipaa työtä tai opiskelua pätkääkään elämääni?

Tämä yhteiskuntamme tila tällä hetkellä aiheuttaa PAHAA OLOA!

Suomi on takapajula

Vierailija kirjoitti:

No tämäpä just! Ei tarvitse mennä kuin Espanjaan, Portugaliin, Italiaan, Ranskaan niin huomaa eron. Ihmiset nauttii arjestaan, istuvat kahviloissa, ravintoloissa syödään päivittäin. Ollaan iloisia..

Oletko asunut noissa maissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saisin onnellisen elämän sillä, että saisin tehdä päivät pitkät pihahommia, kotiaskareita, voisin käydä kuntosalilla aamupäivällä, kävisin kaupoilla, jne. Täyttelisin ristikkoja, lukisin kirjoja, askartelisin. Päiväni täyttyisivät itselle merkityksellisistä asioista. Ehkä vielä joku päivä pystyn jäämään taloudellisesti riippumattomana kenestäkään / mistään kotiin. Siitä todella unelmoin ja sitä kohti menen. Ei kiinnosta raataa melkein 70-vuotiaaksi työelämässä (aikaisin arvioitu eläkeikä minun ikäluokalle, tosin en usko että mitään eläkettä edes on tulevaisuudessa).

ihan ensiksi,kannattaa kouluttautua itselle kiinnostavaan ammattiin. Paljon on työssäkäyvissä valittavia, kun oma ammatti ei kiinnosta. Silloin viimeistään kannattaa vaihtaa toiseen alaan.

Ei minua kiinnosta opiskelu jossain koulussa, tykkään kyllä opiskella esim. puutarhan kasvillisuudesta kertovia juttuja OMAAN tahtiin silloin kun huvittaa. Vielä vähemmän minua kiinnostaa raataa töissä jonkun alaisena. Etkö tosiaan ymmärrä, etten kaipaa työtä tai opiskelua pätkääkään elämääni?

Kaipaatko kuitenkin rahaa? laskuja ei voi maksaa omaan tahtiin silloin kun huvittaa.