Olen laihtunut puolessa vuodessa 25 kiloa, ihmiset eivät enää tunnista

Oi, mahtava suoritus jolle on nostettava hattua. Itsekin olen samalla tiellä mutta tuskastuttavan hidas on painonputoamisen tahti mulla ja varsinkin kun sinuun vertaa.

Pakko muuten kysyä, että oletko minkäikäinen ja jäikö roikkonahkaa tai ylipäätään sellaista "valuvuutta" olemukseen? Itsellä kun tuntuu etenkin naama valahtavan jo tällä hitaammallakin tahdilla.. :(

Vierailija kirjoitti:

Seisoin eilen entisen tuttuni ja naapurini vieressä kaupungilla. Hän on jopa asunut aikoinaan luonani pari kuukautta. Ei tunnistanut minua enkä sanonut mitään. Ei tunnista kaverit eikä työkaveritkaan menneisyydestä nähdessä. No en minä herättele. Menneet on menneitä. Laihtuminen vaikuttaa paljon ulkonäköön.

Tuo on totta ja yhtä iso se muutos on myös lihoessa.

Vierailija kirjoitti:

Oi, mahtava suoritus jolle on nostettava hattua. Itsekin olen samalla tiellä mutta tuskastuttavan hidas on painonputoamisen tahti mulla ja varsinkin kun sinuun vertaa.

Pakko muuten kysyä, että oletko minkäikäinen ja jäikö roikkonahkaa tai ylipäätään sellaista "valuvuutta" olemukseen? Itsellä kun tuntuu etenkin naama valahtavan jo tällä hitaammallakin tahdilla.. :(

No mikäs tuosta sen lauseen vei, että omalla kohdalla en ihmettele siis yhtään josko ei kukaan pian tunnistakaan koska naama menee laihtuessa ihan kumman näköiseksi..

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap. Annoskokoa pienentämällä ja liikuntaa lisäämällä laihtuu ja tulos on pysyvä. En ymmärrä miksi osalle tämä on vaikeaa ymmärtää. Yritetään kaikkea poppaskonsteja leikkauksista ja laihdutuslääkkeistä lähtien. Elintapoja muuttamalla laihtuu. Kaikki.

Minä lihoin elintapoja muuttamatta ja nyt kun syy on korjattu lääkkeellä, laihdun elintapoja muuttamatta. Eli kyllä niillekin sijansa on.

Vierailija kirjoitti:

Laihtuminen vaikuttaa myös omaan psyykeen. Ajattelee itseään isompana kuin on vieläpitkän aikaa. Minulle laihtumisen ( 27kg) seurauksena oli hämmentävää kuinka ihmisten suhtautuminen minuun muuttui. Yhtäkkiä minut otettiin huomioon ja kohdeltiin tasavertaisena.

No tottakai. Miksi ihmisten pitäisi kunnioittaa läskejä, jotka eivät kunnioita edes itseään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse laihdutin normaalipainon ylärajoilta alarajoille(takaisin vanhaan painooni) pätkäpaastolla ja elvyttämällä vanhan juoksuharrastuksen. Ihmisten kommentit on olleet aika tympeitä. Kun en ollut koskaan varsinaisesti lihava, en saisi laihduttaa. Nyt olen anorektikko, pulkan naru, kuihtunut ja ties mikä, vaikka olen saman painoinen kuin ennen koronan ja lihomiseni alkua.

Siis TÄMÄ!!! Olin myös ennen normaalipainon alarajoilla, omasta mielestäni juuri sopiva. Koronan aikana lihoin myös normaalipainon ylärajoille. Nyt haluan laihduttaa liikakilot pois, ja yhtäkkiä työkaverit ja muut ovat kovin huolissaan syömisistäni ja jaksamisestani. Jokaisessa ateriassa, jonka työpaikalla syön tai en syö on jotain vikaa. Ei kukaan huomautellut ja ollut huolissaan silloin, kun aloin lihoa hallitsemattomasti. Nyt en missään nimessä saisi pudottaa painoa, syömishäiriöiseksi moittivat.

Minusta on jännä ilmiö miten lihomisesta ei saa kukaan sanoa mitään, mutta laihtuminen ja laihduttaminen on vapaasti kaikkien arvosteltavissa.

Se on tämä nykyinen käänteinen pellemaailma missä elämme.

Vierailija kirjoitti:

Paljon onnea sinulle! Kunpa itse saisin edes 5 kiloa alas puolessa vuodessa.

No jos lohduttaa niin mä sain (tai itseasiassa 6kg) mutta ei se näy, eikä tunnu, oikeasti yhtään missään. Aikaa on siis mennyt tammikuusta tähän lokakuun alkuun.

Ei näy peilissä, ei vaatteissa, ei olossa. Vaa'alla seisoessa on sen ainoastaan näkee että joo-o, ollaan aiempaan pienemmällä kymmenluvulla mutta that's it.

Eikä tosiaan ole "ilmaiseksi" nuokaan kilot lähteneet ja varsinkaan ei näin sitkaassa luulisi liikojen olevan, koska sitä pudotettavaa on vieläkin joku 20 kg ja vähän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Oi, mahtava suoritus jolle on nostettava hattua. Itsekin olen samalla tiellä mutta tuskastuttavan hidas on painonputoamisen tahti mulla ja varsinkin kun sinuun vertaa.

Pakko muuten kysyä, että oletko minkäikäinen ja jäikö roikkonahkaa tai ylipäätään sellaista "valuvuutta" olemukseen? Itsellä kun tuntuu etenkin naama valahtavan jo tällä hitaammallakin tahdilla.. :(

Olen eri, mutta laihduin 10 kg varsin nopealla tahdilla (2,5kk). Ei kyllä mikään ole valahtanut. Lisää saisi mennä vielä toiset 10 kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seisoin eilen entisen tuttuni ja naapurini vieressä kaupungilla. Hän on jopa asunut aikoinaan luonani pari kuukautta. Ei tunnistanut minua enkä sanonut mitään. Ei tunnista kaverit eikä työkaveritkaan menneisyydestä nähdessä. No en minä herättele. Menneet on menneitä. Laihtuminen vaikuttaa paljon ulkonäköön.

Tuo on totta ja yhtä iso se muutos on myös lihoessa.

Hyvä mittari jos paino pääsee uudestaan nousemaan, että on aika laihduttaa kun tutut alkaa tunnistaa

Miten niin eivät tunnista? Tuttu laihdutti yli 30 kg, mutta kyllä hän oli ihan tunnistettavissa vielä. 

Kyllä nuo annoskoot on ratkaisevia laihdutuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tasan varmasti jokainen todella lihava on yrittänyt myös tätä annoskokojen vähentämistä ja liikunnan lisäämistä. Mutta se vaan kaikilla onnistu

Kyllä se onnistuu, mutta kokeilu ei riitä. Sitä pitää jatkaa ja tehdä uusi elämäntapa. Ei voi kokeilla kolmea päivää ja todeta että ei onnistunut, en laihtunut normaalipainoon.

Ei ne läskit ole yhdessä yössä tulleet, joten eivät myöskään lähde parissa päivässä. Pitää olla itsekuria mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse laihdutin normaalipainon ylärajoilta alarajoille(takaisin vanhaan painooni) pätkäpaastolla ja elvyttämällä vanhan juoksuharrastuksen. Ihmisten kommentit on olleet aika tympeitä. Kun en ollut koskaan varsinaisesti lihava, en saisi laihduttaa. Nyt olen anorektikko, pulkan naru, kuihtunut ja ties mikä, vaikka olen saman painoinen kuin ennen koronan ja lihomiseni alkua.

Siis TÄMÄ!!! Olin myös ennen normaalipainon alarajoilla, omasta mielestäni juuri sopiva. Koronan aikana lihoin myös normaalipainon ylärajoille. Nyt haluan laihduttaa liikakilot pois, ja yhtäkkiä työkaverit ja muut ovat kovin huolissaan syömisistäni ja jaksamisestani. Jokaisessa ateriassa, jonka työpaikalla syön tai en syö on jotain vikaa. Ei kukaan huomautellut ja ollut huolissaan silloin, kun aloin lihoa hallitsemattomasti. Nyt en missään nimessä saisi pudottaa painoa, syömishäiriöiseksi moittivat.

Huomaatko, normaalipainon yläraja on eri asia kuin lihava 😄 ehkä jotain syömishäiriön tynkää on kun kirjoitat lihoneesi hallitsemattomasti. Silti mielestäni toisen syömisiä ja painoa ei pidä koskaan kommentoida.

Parempi karistaa liikakilot heti alkuunsa, eikä kerryttää niitä kymmeniä kiloja. Ihmettelen myös tuota, että jokaista hoikkaa tai edes normaalipainoisia epäillään automaattisesti syömishäiriöiseksi.

Juuri näin. Se laihduttaminen ja elintapojen ryhtiliike on todella paljon helpompaa siinä vaiheessa, kun ei ole kymmeniä kiloja ylipainoinen. Lisäksi kyllä välttyy myös monilta terveyshaitoilta, kun pitää itsensä kunnossa.

Minusta tämä nykyinen suuntaus on aika huolestuttava, kun ihmiset vaan lihoo ja lihoo jo lapsesta lähtien. Ja sitten normaalipainoisia ja hoikkia nälvitään ja arvostellaan, kun ovat pitäneet terveydestään huolta.

Totta. Lisäksi kun ei anna niitä kilojen "ensin" kertyä kymmenittäin niin välttyy myös siltä kuinka se ylipaino laskee elämänlaatua vuosien ajaksi.

Moni kyllä vakuuttaa ettei tunnu missään, mutta viimeistään kilojen pudottua sitä huomaa kuinka tympääntynyt sitä onkaan ollut kaikkeen vaikka onkin kuvitellut olevansa ihan normaalihyvällä fiiliksellä.

Ylipaino johtuu aina huonoista elämäntavoista, mutta kaikki lähtee aina itsestä. Kukaan muu ei pysty sitä muutosta sinun puolestasi tekemään. Sitä on haluttava itse niin paljon, että on valmis tekemään töitä sen eteen pitkäjänteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino johtuu aina huonoista elämäntavoista, mutta kaikki lähtee aina itsestä. Kukaan muu ei pysty sitä muutosta sinun puolestasi tekemään. Sitä on haluttava itse niin paljon, että on valmis tekemään töitä sen eteen pitkäjänteisesti.

Ikävä tosiseikka, jota ei haluta myöntää. Helpompi vaan uskotella itselleen että on niin uniikki, että aineenvaihdunta ei toimi, että lihoo vaikkei söisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tasan varmasti jokainen todella lihava on yrittänyt myös tätä annoskokojen vähentämistä ja liikunnan lisäämistä. Mutta se vaan kaikilla onnistu

Kyllä se onnistuu, mutta kokeilu ei riitä. Sitä pitää jatkaa ja tehdä uusi elämäntapa. Ei voi kokeilla kolmea päivää ja todeta että ei onnistunut, en laihtunut normaalipainoon.

Ei ne läskit ole yhdessä yössä tulleet, joten eivät myöskään lähde parissa päivässä. Pitää olla itsekuria mukana.

Tämä on niin totta. Itse en ehtinyt lihoa paljoa ennen kuin heräsin tilanteeseeni. Vain 12kg. Ne kuitenkin hiipivät kehooni pikkuhiljaa kuin huomaamatta samalla, kun elintapani muuttuivat huonommaksi. Aloin tekemään muutoksia yksi kerrallaan. Sellaisia, joihin pystyin sitoutumaan pitkäksi aikaa. Mieluiten loppuelämäksi. Ensin pätkäpaasto ilman muita syömisrajoituksia. Sitten säännöllinen liikkuminen. Sitten herkkujen jättäminen lähes kokonaan (ehkä kerran kuukaudessa syön). Sitten oikea treeniohjelma ja tavoite juosta puolimaraton ensi keväänä. Ja kappas 6kg on lähtenyt jo heinäkuun aloituksen jälkeen enkä ole edes tajunnut kiinnittää asiaan huomiota, kun nämä muutokset ovat tulleet niin luontaisesti osaksi elämää. Näin normaalipainon sisällä laihduttaminen on hitaampaa, mutta suunta on oikea ja näitä juttuja voin jatkaa loppielämäni.

Lihomisen seurauksena jo tulleet ongelmat ovat isoksi osaksi poistuneet. Painavampana kuulautiset olivat ihan järkyttävät, kivuliaat ja runsaat. Nyt ollaan palattu takaisin normaaleihin kuukautisiin. Lihomisen seurauksena ihoni meni ihan kamalaan kuntoon. Nyt se taas hehkuu ja näyttää hyvältä. Lisäksi veriarvoni olivat kaikin puolin aivan pielessä, mutta nyt ovat takaisin viitearvojen sisällä. Ja nämä kaikki ongelmat siis tulivat jo normaalipainon sisällä lihoessa. Siksi on vähän vaikea uskoa, että ylipainoiset olisivat yhtä terveitä kuin normaalipainoiset ja hoikat.

Laihtunut mies kirjoitti:

Ihmisten on vaikea tajuta että liikuntaa lisäämällä laihtuu. Minäkin lisäsin liikuntaa 15 tuntiin viikossa ja laihduin 34 kg.

Itsen on tosi helppo laihtua katsomalla sinne lautaseen sekä mitä nestettä kitaansa kastaa, koska liikun jo työpäivän aikana 10-20 tuhatta askelta. Tähän muu liikunta päälle.

Painoa on lähtenyt keväästä vasta kymmenisen, koska kesällä tyssäsi.. Nyt vauhti on kiihtynyt ja esim työvaatteet ja muutkin vaatteet tuntuu mukavilta ja osa vähän jo löysältäkin. Matkaa on, mut siinä se tapahtuu itsekseen. 

Olen elämäni aikana paljon urheillut ja ollut eri painoissa. Nyt olin päässyt suurimmilleni. Minä jos joku tiedän, että miten paljon laihtuminen ja lihominen vaikuttaa ulkonäköön, mutta myös siihen miten muut kohtelee. Työelämässä ei oteta vakavasti lihavia. Naureskellaan ja kettuillaan. (vähintään selän takana) 

Ja lihava ei ole aina huonokuntoinen..Kaikki on silti helpompaa, kun on kevyempi. Myös nivelet kärsii lihavuudesta, jos on liikkuva työ, vaikka kunto oliskin hyvä. 

Tästä huomaa, miten epäluonnollista on olla lihava. Sitä ei enää näytä omalta itseltään tai miltei edes ihmiseltä. Hyvää työtä, ap. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä huomaa, miten epäluonnollista on olla lihava. Sitä ei enää näytä omalta itseltään tai miltei edes ihmiseltä. Hyvää työtä, ap. 

Mutta ihmisarvo on silti sama ja kaikkia pitäisi kohdella tasavertaisesti, vaikka se ei luontevaa olisikaan, jos omat arvot ovat vain pinnallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä huomaa, miten epäluonnollista on olla lihava. Sitä ei enää näytä omalta itseltään tai miltei edes ihmiseltä. Hyvää työtä, ap. 

Miehet saa olla pystyyn nostettuja sikoja menettämättä arvoaan, mutta naiset ei. Tämä on tullut joskus nähtyä töissä, kun löysämahaset tai pömppömahamiehet arvostelee naisten vartaloita. Ihan todella alakoulun juttuja.