Yritin kertoa miehelleni mustasukkaisuudesta - Sai hirveät raivarit

Minua häiritsee tässä keskustelussa se, että liki kaikki kommentoijat ovat sitä mieltä, että mies pettää, koska reagoi noin. Toki voi pettääkin, mutta kyseessä voi olla myös tosiaan se, että miehellä on ollut suhde aiemmin sairaalloisen mustasukkaisen naisen kanssa, josta voi myös johtua tuo reaktio.

Ei se aina mene niin, että raivostuu, jos ei "ole puhtaat jauhot pussissa" jonkin asian suhteen ja sitten se otetaan esille. Minulla on ollut pettävä mies, eikä hän koskaan hermostunut kun nostin esiin epäilykseni asiasta. Että ei se aina mene "yks yhteen".

Itse taas loukkaantuisin, jos minua syytettäisiin valehtelusta, koska en todellakaan valehtele. Eikä se tarkoita, että valehtelen, koska loukkaannun tällaisesta väitteestä.

Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, että olisipa ihmiset selvästi merkitty sen mukaan, millä tasolla he ovat kehityksessä. Osaisi kiertää kaukaa kaikki ne, jotka eivät esimerkiksi osaa puhua tunteista ja leikkivät edelleen jotain alakoulutason ihmissuhteita, tai odottavat että naisystävä kohtelee heitä kuin äiti lastaan. Tuollainen raivolla toisen luottamuksella kertomiin tunteisiin reagoiva kuuluu näihin kehityksessä jälkeenjääneisiin. 

Tunteista puhuminen on minä-minä -puhetta, tunteet kun ovat silkkaa sähkökemiaa ja niitä voi itse säädellä. Elämä menee hukkaan, jos koko ajan selittää sitä, millaisia tunteita on eikä mieti sitä, että ne eivät ole oikeastaan edes totta, ne ovat pelkkä oma kokemus ja oma reagointi. Kehittyneen yksilön ei tarvitse julistaan tunteitaan perusteluna sille, miksi haluaa toisen muuttuvan. Kehittynyt yksilö punnitsee omia tunteitaan ja miettii, mitä voisi itse tehdä, että omat tunteen muuttuvat eikä odota toisen olevan muutoksen avain.

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee tässä keskustelussa se, että liki kaikki kommentoijat ovat sitä mieltä, että mies pettää, koska reagoi noin. Toki voi pettääkin, mutta kyseessä voi olla myös tosiaan se, että miehellä on ollut suhde aiemmin sairaalloisen mustasukkaisen naisen kanssa, josta voi myös johtua tuo reaktio.

Ei se aina mene niin, että raivostuu, jos ei "ole puhtaat jauhot pussissa" jonkin asian suhteen ja sitten se otetaan esille. Minulla on ollut pettävä mies, eikä hän koskaan hermostunut kun nostin esiin epäilykseni asiasta. Että ei se aina mene "yks yhteen".

Itse taas loukkaantuisin, jos minua syytettäisiin valehtelusta, koska en todellakaan valehtele. Eikä se tarkoita, että valehtelen, koska loukkaannun tällaisesta väitteestä.

Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.

Lisään vielä, että jotkut ihmisethän raivostuvat nimenomaan turhasta syyttelystä. Se riippuu niin ihmisestä, että miten reagoi mihinkin asiaan. Joku on viilipytty ja joku toinen voi loukkaantua verisesti ja siksi raivostua, kun joku kyseenalaistaa yhden hänen elämänsä "kulmakivistä", kuten minulla esim. tuo valehtelusta syyttäminen, jollain toisella se voi olla pettäminen, varastaminen jne. Mikä kenellekin on se peruspilari, jonka ympärille omaa identitettiään rakentaa.

Tee sinä samoin hänelle  ja juttele muille miehille ja flirttaile.Saa maistaa omaa lääkettään.

Hyvin vaikeaa kommentoida, koska ei ole sitä toisen osapuolen mielipidettä asiaan. Sun pitäis keskustella ukkosi kans tästä asiasta. Kuten huomaat niin täällä on tuhat ja yksi ehdotusta miehesi käytökselle. Jos kyräilet syytä itseksesi niin et ikinä saa selvyyttä asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, että olisipa ihmiset selvästi merkitty sen mukaan, millä tasolla he ovat kehityksessä. Osaisi kiertää kaukaa kaikki ne, jotka eivät esimerkiksi osaa puhua tunteista ja leikkivät edelleen jotain alakoulutason ihmissuhteita, tai odottavat että naisystävä kohtelee heitä kuin äiti lastaan. Tuollainen raivolla toisen luottamuksella kertomiin tunteisiin reagoiva kuuluu näihin kehityksessä jälkeenjääneisiin. 

Tunteista puhuminen on minä-minä -puhetta, tunteet kun ovat silkkaa sähkökemiaa ja niitä voi itse säädellä. Elämä menee hukkaan, jos koko ajan selittää sitä, millaisia tunteita on eikä mieti sitä, että ne eivät ole oikeastaan edes totta, ne ovat pelkkä oma kokemus ja oma reagointi. Kehittyneen yksilön ei tarvitse julistaan tunteitaan perusteluna sille, miksi haluaa toisen muuttuvan. Kehittynyt yksilö punnitsee omia tunteitaan ja miettii, mitä voisi itse tehdä, että omat tunteen muuttuvat eikä odota toisen olevan muutoksen avain.

Tunteista pitääkin puhua minä-minä -muodossa, juuri siksi, että ne ovat minun kemiaani eivätkä välttämättä liity toisen tekemisiin lainkaan. Sinä-sinä -puhehan sitä syyllistävää olisi!

Tukahdutetut ja salatut tunteet vaikuttavat sen salaajan käytökseen ja hyvinvointiin, ja siksi ne on hyvä ilmaista. Juuri se niiden tunteiden kertominen toiselle on monesti avain oman itsen muutokseen: nyt se on sanottu ääneen ja heti tuntuu helpommalta. Voi avata toiselle, että "saatoin käyttäytyä silloin vähän omituisesti, koska minulle tuli tällainen tunne, joka ei välttämättä edes liity sinuun mitenkään". Luulisi tämän helpottavan toisenkin oloa, että tietää mitä toinen ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytit kunnon red flagin miehellesi!. Jos nainen ottaa jälkikäteen puheenaiheeksi, että mies ei saisi edes jutella naisen ystävän kanssa ja alkaa valitus, että sinua siinä olisi pitänyt huomioda, niin tuossa kyllä varoituskellot soi miehellä ja kovaa! Ensimmäisiä merkkiä sairaalloisesta mustasukkaisuudesta!

Niinkö tässä tehtiin? 🤦

Täällä vedetään kyllä mutkat suoriksi. Musta tuo kuulosti siltä, että AP on pyytänyt miestä vain kuuntelemaan että saa kerrottua omasta epävarmuudesta, ei kieltää miestä juttelemasta toisen kanssa

Näin juuri, yritin kertoa että omien kokemusten vuoksi ylireagoin ja tunnen mustasukkaisuutta. En tee sille kuitenkaan mitään siinä tilanteessa vaan menen pois ja mietiskelen itsekseni ja yleensä heti ymmärrän ettei tunteeni ole ihan ok. Tästä halusin vain jutella enkä syyllistää. - ap

Miksi te tunteista puhuvat aina haluatte puhua niistä tunteista, joilla toinen asetetaan tilanteeseen, jossa hänen tulee muuttua, vaikka ei tee mitään väärää? Sinä koet mustasukkaisuutta, kun mies puhuu toiselle ja oikeastaan tarkoitat sitä, että on miehen vika, että joudut moisen tunteen kokemaan. Jos mies lopettaa muille puhumisen, on sinun elämäsi mukavampaa eikä ole ikäviä tunteita.

Sinä ylireagoit, mutta miksi kerrot sen miehelle noin konkreettisesti asettaen hänet syylliseksi? Miksi et kerro jossain toisenlaisessa tilanteessa ilman esimerkkiä, jolloin miehelle ei tule tunnetta, että hän teki väärin.

Katsos kun myös miehillä on tunteet ja aiheeton syyttely vaikka miten omien tunteiden avaamisella perustellen ei ole kenenkään mielestä mukavaa. Toivon, että mies ymmärtää lähteä, koska sinähän et tule muuttumaan, vaan vaadit miehen muuttumista.

Sinäkin taidat olla tyyppiä, jolle ei voi mitään sanoa ilman että koet sen vaatimuksena muuttua. Jos minun kumppanini tai vaikka ystävänikin kokisi joissakin tilanteissa, että jätän hänet ulkopuolelle, niin haluaisin tietää siitä. Arvaa miksi? Koska en todellakaan halua käyttäytyä siten, että minulle tärkeille ihmisillle tulee siitä kurja olo. Käytöstapojaan voi aina kehittää ilman että se tarkoittaa itsensä muuttamista ihan vain toisen mieliksi.

Ap:n tapauksessa ihmetyttää se ystävä, joka ei mitenkään ota ap:ta huomioon, mutta ap ei näytä tuntevan yhtään mitään hänen takiaan. Jokainen normaali ihminen kykenee jo siinä keskustelutilanteessa sanomaan, että hei, tämä on minun mielipiteeni eikä haudo asiaa ja sitten syytä menneestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, että olisipa ihmiset selvästi merkitty sen mukaan, millä tasolla he ovat kehityksessä. Osaisi kiertää kaukaa kaikki ne, jotka eivät esimerkiksi osaa puhua tunteista ja leikkivät edelleen jotain alakoulutason ihmissuhteita, tai odottavat että naisystävä kohtelee heitä kuin äiti lastaan. Tuollainen raivolla toisen luottamuksella kertomiin tunteisiin reagoiva kuuluu näihin kehityksessä jälkeenjääneisiin. 

Tunteista puhuminen on minä-minä -puhetta, tunteet kun ovat silkkaa sähkökemiaa ja niitä voi itse säädellä. Elämä menee hukkaan, jos koko ajan selittää sitä, millaisia tunteita on eikä mieti sitä, että ne eivät ole oikeastaan edes totta, ne ovat pelkkä oma kokemus ja oma reagointi. Kehittyneen yksilön ei tarvitse julistaan tunteitaan perusteluna sille, miksi haluaa toisen muuttuvan. Kehittynyt yksilö punnitsee omia tunteitaan ja miettii, mitä voisi itse tehdä, että omat tunteen muuttuvat eikä odota toisen olevan muutoksen avain.

Tunteista pitääkin puhua minä-minä -muodossa, juuri siksi, että ne ovat minun kemiaani eivätkä välttämättä liity toisen tekemisiin lainkaan. Sinä-sinä -puhehan sitä syyllistävää olisi!

Tukahdutetut ja salatut tunteet vaikuttavat sen salaajan käytökseen ja hyvinvointiin, ja siksi ne on hyvä ilmaista. Juuri se niiden tunteiden kertominen toiselle on monesti avain oman itsen muutokseen: nyt se on sanottu ääneen ja heti tuntuu helpommalta. Voi avata toiselle, että "saatoin käyttäytyä silloin vähän omituisesti, koska minulle tuli tällainen tunne, joka ei välttämättä edes liity sinuun mitenkään". Luulisi tämän helpottavan toisenkin oloa, että tietää mitä toinen ajattelee.

Kun puhuu tunteistaan, puhuu asioista, joita ei ole. Sen sijaan teot ovat olemassa. Minusta olisi omituista, jos kumppani oikeuttaisi tekonsa vetoamalla siihen, että hänellä nyt on tällaisia tunteita. Ei minun oloni siitä helpottuisi, päinvastoin. Tietäisin, että siitä eteenpäin en koskaan voisi luottaa toiseen, koska hän menee täysin omien tunteittensa vietävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinillä oli kaverpiirissään tällainen tyyppi, joka oli huomiota vailla. Jos hänelle tuli tunne, että häntä ei huomioida tai joku muu saa huomiota häipyi hän ahdistuneena toiseen huoneeseen. Syytti olostaan muita.

Sekoitti myös kaverisuhteita määrittelemällä ketkä saavat olla seurueessa paikalla, jotta hän tuntisi itsensä mahdollisimman huomioiduksi. Oli aika raskasta seuraa.

Vertaat minua teiniin? Ok. Oletko itsekin sellainen, joka jättää esim miehesi tai naisesi ilman minkäänlaista huomiota kun paikalla on muita kiinnostavia ihmisiä? Kuulostat melko empatiakyvyttömältä ihmiseltä. - ap

Puolisoni on aikuinen hyväitsetuntoinen ihminen, joka ei koe tulleensa hylätyksi vaan pärjää ihan itse muiden seurassa. Hän ei ole myöskään erityisen huomionhakuinen.

Eli jos olette kolmestaan ja juttelet puolison ystävän kanssa, niin häntä ei haittaa ollenkaan jos käyttäydyt kuin hän olisi ilmaa? Tässä ei ollut kyse isommasta porukasta, että olisin voinut mennä juttelemaan vastaavasti itsekin jonkun muun kanssa. - ap

Miten käyttäydytään kuin joku olisi ilmaa?

Vierailija kirjoitti:

Tee sinä samoin hänelle  ja juttele muille miehille ja flirttaile.Saa maistaa omaa lääkettään.

Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle? Jos on ap:n tavoin raivomustasukkainen normaaleista keskusteluista, niin syynä ei ole miehen toiminta lainkaan. Samalla tavalla ap kokee suuria tunteita, jos mies katsoo iltapäivälehden kantta liian pitkään tai päästää mummon yli suojatien. Aina on syytä olla mustasukkainen!

Ap:n ystävä yrittää saada miehen itselleen, siitäkö tässä on kyse? Ystävälle ei voi sanoa, että näpit irti, mutta miehelle voi olla vihainen, kun ystävä tyrkyttää itseään?

Seurustelin mun exän kanssa ja sekin aina hermostu kun sanoin että vaikea luottaa ja tarvitsen varmistelua. (Suhde oli alussa ) ja tätä ärsytti ku en luottanut. Mä sit jätin tän miehen kun en saanut siltä tarpeeksi omille henkisille tarpeille. 10kk eron jälkee sen silloinen tyttöystävä tuli kertomaan mulle, että petti exä petti mua hänen kanssa. Kävi ilmi että exä sitten oli pettänyt tätä myöhemmin mun ja kahden muun kanssa :D Mun intuitio oli siis oikeessa, vaikka tää POIKA aneli mun luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle?

Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei saisi puhua kumppanille tunteistaan? Ehkäpä jonkinlainen kylmä järkiavioliitto. Koska rakkauskin on tunne.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin mun exän kanssa ja sekin aina hermostu kun sanoin että vaikea luottaa ja tarvitsen varmistelua. (Suhde oli alussa ) ja tätä ärsytti ku en luottanut. Mä sit jätin tän miehen kun en saanut siltä tarpeeksi omille henkisille tarpeille. 10kk eron jälkee sen silloinen tyttöystävä tuli kertomaan mulle, että petti exä petti mua hänen kanssa. Kävi ilmi että exä sitten oli pettänyt tätä myöhemmin mun ja kahden muun kanssa :D Mun intuitio oli siis oikeessa, vaikka tää POIKA aneli mun luottamusta.

Miksi sun henkiset tarpeet ohittaisi pojan fyysiset tarpeet? Seksi on vain seksiä.

Vierailija kirjoitti:

No mitenkäs, saako mies olla töissä? Hänellä lienee naispuolisia työkavereita? Aiotko kieltää heillekin puhumisen, tai kaikille naispuolisille asiakaspalvelijoille jne?

Työskentelen miesvaltaisella alalla ja työkavereitani kaupungilla nähdessäni tervehdin hyvinkin neutraalisti. Oikeasti olen olen hymyileväinen ja puhelias. Liian iloinen moi aiheuttaa työkaverin puolison myrkyllisen mulkaisun.

Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle?

Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei saisi puhua kumppanille tunteistaan? Ehkäpä jonkinlainen kylmä järkiavioliitto. Koska rakkauskin on tunne.

Jos ei pysty puhumaan tunteistaan syyllistämättä, niin ei kannata olla parisuhteessa tuhoamassa toisen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin mun exän kanssa ja sekin aina hermostu kun sanoin että vaikea luottaa ja tarvitsen varmistelua. (Suhde oli alussa ) ja tätä ärsytti ku en luottanut. Mä sit jätin tän miehen kun en saanut siltä tarpeeksi omille henkisille tarpeille. 10kk eron jälkee sen silloinen tyttöystävä tuli kertomaan mulle, että petti exä petti mua hänen kanssa. Kävi ilmi että exä sitten oli pettänyt tätä myöhemmin mun ja kahden muun kanssa :D Mun intuitio oli siis oikeessa, vaikka tää POIKA aneli mun luottamusta.

Miten ihmeessä päädyit itsekin varatun sänkyyn? Joku pieni kylä, jossa kaikki seurustelevat tai pettävät kaikkien kanssa? DNSA sulupuu voisi olla kiva joululahja koko lähisuvulle, oletetulle sellaiselle 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle?

Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei saisi puhua kumppanille tunteistaan? Ehkäpä jonkinlainen kylmä järkiavioliitto. Koska rakkauskin on tunne.

Jos ei pysty puhumaan tunteistaan syyllistämättä, niin ei kannata olla parisuhteessa tuhoamassa toisen elämää.

Jos kokee kaiken toisen puheen syyllistämisenä, ei varmastikaan ole kypsä olemaan ylipäätään tekemisissä muiden kanssa. Terapian paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee sinä samoin hänelle  ja juttele muille miehille ja flirttaile.Saa maistaa omaa lääkettään.

Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle? Jos on ap:n tavoin raivomustasukkainen normaaleista keskusteluista, niin syynä ei ole miehen toiminta lainkaan. Samalla tavalla ap kokee suuria tunteita, jos mies katsoo iltapäivälehden kantta liian pitkään tai päästää mummon yli suojatien. Aina on syytä olla mustasukkainen!

Pitäisikö sun vähän vetää henkeä, lukea sitten aloitus uudestaan ja miettiä tätä viestiäsi. Tuliko vähän keksittyä mukaan?