Lue keskustelun säännöt.
Yritin kertoa miehelleni mustasukkaisuudesta - Sai hirveät raivarit
01.10.2023 |
Minua on petetty pahasti. Exällä oli puolenvuoden suhde toisen kanssa ja tää toinen oli muka meidän molempien ystävä. Nyt yritin ottaa puheeksi nykyisen miesystäväni kanssa, että omat tunteeni ovat varmasti ylireagointia, mutta koen mustasukkaisuutta tilanteissa joissa minua ei huomioida ja että jos hän vaikka on juttelemassa naispuolisen ystäväni kanssa eikä näytä huomaavan ollenkaan minua, niin tunnen mustasukkaisuutta. Tarkoituksena oli selvittää asiaa ja avata tunteitani hänelle, niin hän sai välittömästi raivarit ja alkoi huutaa. On nyt mököttänyt ja ilkeillyt minulle tästä monta tuntia, miten minä olen sairas. Ihan suoraan sanottuna en tiedä itsekään kumpi tässä on enemmän sekaisin.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle?
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei saisi puhua kumppanille tunteistaan? Ehkäpä jonkinlainen kylmä järkiavioliitto. Koska rakkauskin on tunne.
Jos ei pysty puhumaan tunteistaan syyllistämättä, niin ei kannata olla parisuhteessa tuhoamassa toisen elämää.
Jos kokee kaiken toisen puheen syyllistämisenä, ei varmastikaan ole kypsä olemaan ylipäätään tekemisissä muiden kanssa. Terapian paikka.
Ap: Exäni petti minua. Ahdistun helposti, jos en saa seurassa huomiota. En pidä siitä, että puhut muiden kanssa, kun olen paikalla.
Nyxä: Ok, en puhu muille 😳
Näin ap:n ahdistus siirtyi muiden vaivoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
On todella syytä hakeutua terapiaan, jos kantaa mukanaan tunnistettavia tunnelukkoja.
-ohis
Ei tuokaan ukkeli ihan täyspäiseltä vaikuta. Vaihtoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Mielestäni paljon esineellistävämpi ajatusmalli on se, että toinen ihminen on olemassa ainoastaan minun tarpeitani ja minun tunteitani varten, joten hänen tulee käyttäytyä sellaisella tavalla että minä en vaan mitenkään loukkaannu.
Se ei ollut tämän aloituksen pointti, vaan se että mies yrittää hiljentää ap:n puheet tunteista/menneisyydestä raivoamisella. Eihän ap edes päässyt keskustelussa siihen vaiheeseen, mitä hän toivoo mieheltä jatkossa. Keskustelemalla mies olisi saanut rauhoitettua ap:n ylireagoinnin vakuuttamalla että hän rakastaa juuri ap:ta eikä yritä vikitellä toisia. Nyt reaktio osoitti pikemminkin päinvastaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle?
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei saisi puhua kumppanille tunteistaan? Ehkäpä jonkinlainen kylmä järkiavioliitto. Koska rakkauskin on tunne.
Jos ei pysty puhumaan tunteistaan syyllistämättä, niin ei kannata olla parisuhteessa tuhoamassa toisen elämää.
Jos kokee kaiken toisen puheen syyllistämisenä, ei varmastikaan ole kypsä olemaan ylipäätään tekemisissä muiden kanssa. Terapian paikka.
Ap: Exäni petti minua. Ahdistun helposti, jos en saa seurassa huomiota. En pidä siitä, että puhut muiden kanssa, kun olen paikalla.
Nyxä: Ok, en puhu muille 😳
Näin ap:n ahdistus siirtyi muiden vaivoiksi.
Aika tyhmä mies, jos se vastaisi ap:n avautumiseen noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Mielestäni paljon esineellistävämpi ajatusmalli on se, että toinen ihminen on olemassa ainoastaan minun tarpeitani ja minun tunteitani varten, joten hänen tulee käyttäytyä sellaisella tavalla että minä en vaan mitenkään loukkaannu.
Minusta taas on käsittämätöntä ottaa loukkaantuminen syyllistämisenä. Ei ole olemassajåkaan tervettä suhdetta, jossa ei molemmat välillä loukkaantuisi toisiinsa. Loukkaantumisen ilmaiseminen ei ole syyllistämistä vaan sen kertomista, että nyt minuun hiertää jokin. Siihen voi suhtautua myös ihan rauhallisesti ja kohdata sen toisen ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle?
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei saisi puhua kumppanille tunteistaan? Ehkäpä jonkinlainen kylmä järkiavioliitto. Koska rakkauskin on tunne.
Jos ei pysty puhumaan tunteistaan syyllistämättä, niin ei kannata olla parisuhteessa tuhoamassa toisen elämää.
Jos kokee kaiken toisen puheen syyllistämisenä, ei varmastikaan ole kypsä olemaan ylipäätään tekemisissä muiden kanssa. Terapian paikka.
Ap: Exäni petti minua. Ahdistun helposti, jos en saa seurassa huomiota. En pidä siitä, että puhut muiden kanssa, kun olen paikalla.
Nyxä: Ok, en puhu muille 😳
Näin ap:n ahdistus siirtyi muiden vaivoiksi.
Hups, taisit vääristellä ap:n sanomaa, jotta oma pointtisi näyttäisi oikeutetummalta.
Ap EI kritisoinut muille puhumista. Ap kertoi kokevansa ikäväksi sen, ettei puoliso tunnu huomaavan häntä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Mielestäni paljon esineellistävämpi ajatusmalli on se, että toinen ihminen on olemassa ainoastaan minun tarpeitani ja minun tunteitani varten, joten hänen tulee käyttäytyä sellaisella tavalla että minä en vaan mitenkään loukkaannu.
Se ei ollut tämän aloituksen pointti, vaan se että mies yrittää hiljentää ap:n puheet tunteista/menneisyydestä raivoamisella. Eihän ap edes päässyt keskustelussa siihen vaiheeseen, mitä hän toivoo mieheltä jatkossa. Keskustelemalla mies olisi saanut rauhoitettua ap:n ylireagoinnin vakuuttamalla että hän rakastaa juuri ap:ta eikä yritä vikitellä toisia. Nyt reaktio osoitti pikemminkin päinvastaista...
Niin, miehellä ja ap:n ystävällä on seksisuhde menossa, joten vähän nyt näyttää siltä, että ap on menettämässä molemmat. Toisaalta se on hänen oma valintansa, jota meidän tulee kunnioittaa.
Oikeastiko puolisoa saa vaatia elämään niin, että minulla on vain mukavia tunteita? On niin paha mieli, kun et ota pikavippiä ja maksa sitä sohvaa, jonka haluan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle?
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei saisi puhua kumppanille tunteistaan? Ehkäpä jonkinlainen kylmä järkiavioliitto. Koska rakkauskin on tunne.
Jos ei pysty puhumaan tunteistaan syyllistämättä, niin ei kannata olla parisuhteessa tuhoamassa toisen elämää.
Jos kokee kaiken toisen puheen syyllistämisenä, ei varmastikaan ole kypsä olemaan ylipäätään tekemisissä muiden kanssa. Terapian paikka.
Ap: Exäni petti minua. Ahdistun helposti, jos en saa seurassa huomiota. En pidä siitä, että puhut muiden kanssa, kun olen paikalla.
Nyxä: Ok, en puhu muille 😳
Näin ap:n ahdistus siirtyi muiden vaivoiksi.Hups, taisit vääristellä ap:n sanomaa, jotta oma pointtisi näyttäisi oikeutetummalta.
Ap EI kritisoinut muille puhumista. Ap kertoi kokevansa ikäväksi sen, ettei puoliso tunnu huomaavan häntä lainkaan.
Ja tässä se asian ydin on: ap kokee ikäväksi sen, että puoliso EI TUNNU huomaavan häntä. Vaikka puoliso tekisi mitä tahansa, niin ap:lla on tämä tunne ja sen takia puoliso saa tehdä vain asioita, joihin ap antaa luvan, koska muuten hänellä on paha olo! Ap:sta ei ikinä tule tuntumaan siltä, että puoliso huomaa hänet, jos mies ei intensiivisesti tuijota vain häntä. Tunteiden mukaan mennään ja miehen on se hyväksyttävä, miehen raivo kun on ihan väärä tunne, ei semmoisia tunteita nyt sovi näyttää, kun kyse on ap:n tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle?
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei saisi puhua kumppanille tunteistaan? Ehkäpä jonkinlainen kylmä järkiavioliitto. Koska rakkauskin on tunne.
Jos ei pysty puhumaan tunteistaan syyllistämättä, niin ei kannata olla parisuhteessa tuhoamassa toisen elämää.
Jos kokee kaiken toisen puheen syyllistämisenä, ei varmastikaan ole kypsä olemaan ylipäätään tekemisissä muiden kanssa. Terapian paikka.
Ap: Exäni petti minua. Ahdistun helposti, jos en saa seurassa huomiota. En pidä siitä, että puhut muiden kanssa, kun olen paikalla.
Nyxä: Ok, en puhu muille 😳
Näin ap:n ahdistus siirtyi muiden vaivoiksi.Hups, taisit vääristellä ap:n sanomaa, jotta oma pointtisi näyttäisi oikeutetummalta.
Ap EI kritisoinut muille puhumista. Ap kertoi kokevansa ikäväksi sen, ettei puoliso tunnu huomaavan häntä lainkaan.Ja tässä se asian ydin on: ap kokee ikäväksi sen, että puoliso EI TUNNU huomaavan häntä. Vaikka puoliso tekisi mitä tahansa, niin ap:lla on tämä tunne ja sen takia puoliso saa tehdä vain asioita, joihin ap antaa luvan, koska muuten hänellä on paha olo! Ap:sta ei ikinä tule tuntumaan siltä, että puoliso huomaa hänet, jos mies ei intensiivisesti tuijota vain häntä. Tunteiden mukaan mennään ja miehen on se hyväksyttävä, miehen raivo kun on ihan väärä tunne, ei semmoisia tunteita nyt sovi näyttää, kun kyse on ap:n tunteista.
No hei trolli! Ap ja ap:n tilanteessa olevat, jättäkää tuo kirjoittelija huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Ap ei ole osannut kohdata omia tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläköhän tavalla "otit puheeksi"? Jos olit syyttävä ja yritit sysätä oman ongelmasi miehen vastuulle ja rajoittaa hänen toimintaa ja ihmissuhteita niin ymmärrän miehen reaktion, vaikka se ei niin mukava ollutkaan.
En ollut syyttävä, vaan tarkoitus oli puhua ainoastaan itsestäni ja että minua auttaisi, jos myös minua huomioidaan. Eikö tuollainen ole silti vähän ylimitoitettu reaktio rauhalliseen keskusteluun. Jos kerron, että asia mietityttää. - ap
Jos keskustelunavaus oli aidosti rauhallinen, oli reaktio ylimitoitettu. Jos keskustelunavaus oli sellainen, jota sinä pidit rauhallisena mutta avauksen kohde ei, reaktio on periaatteessa ymmärrettävissä, riippuen siitä millainen tausta vastaavissa reaktioissa on. Ei voi yleistää, mutta subjektiivisena aikaisempana kokemuksena vain sanon sen, että se mitä toinen pitää rauhallisena avauksena jostakin aiheesta voi olla toisen mielestä aikamoista huutamista, kettuilua ja/tai syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Ap ei ole osannut kohdata omia tunteitaan.
Ap nimenomaan on osannut kohdata omat tunteensa, kun toi ne miehelle tiedettäväksi eikä alkanut mihinkään (passiivis)aggressiivisiin toimiin. Mies sen sijaan ei osaa kohdata omia tunteitaan eikä ap:n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei koskaan saisi puhua muille kuin puolisolle?
Miksi parisuhde olisi vankila, jossa oleva ei saisi puhua kumppanille tunteistaan? Ehkäpä jonkinlainen kylmä järkiavioliitto. Koska rakkauskin on tunne.
Jos ei pysty puhumaan tunteistaan syyllistämättä, niin ei kannata olla parisuhteessa tuhoamassa toisen elämää.
Jos kokee kaiken toisen puheen syyllistämisenä, ei varmastikaan ole kypsä olemaan ylipäätään tekemisissä muiden kanssa. Terapian paikka.
Ap: Exäni petti minua. Ahdistun helposti, jos en saa seurassa huomiota. En pidä siitä, että puhut muiden kanssa, kun olen paikalla.
Nyxä: Ok, en puhu muille 😳
Näin ap:n ahdistus siirtyi muiden vaivoiksi.Hups, taisit vääristellä ap:n sanomaa, jotta oma pointtisi näyttäisi oikeutetummalta.
Ap EI kritisoinut muille puhumista. Ap kertoi kokevansa ikäväksi sen, ettei puoliso tunnu huomaavan häntä lainkaan.
Tunnu huomaavan... mistä tuollainen tunne kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Ap ei ole osannut kohdata omia tunteitaan.
Ap nimenomaan on osannut kohdata omat tunteensa, kun toi ne miehelle tiedettäväksi eikä alkanut mihinkään (passiivis)aggressiivisiin toimiin. Mies sen sijaan ei osaa kohdata omia tunteitaan eikä ap:n.
Joitakin viestejä lukiessa alkaa todella hahmottaa noita avioliittoja, joissa mies vain jurottaa puhumattomana vuosikaudet ja räjähtelee kännissä väkivaltaisesti. Jos tunteista ei kuulu eikä voi kumppanille puhua vaan ne pidetään omana tietona, kun nehän ovat vain tunteita, niin varmasti tulee patoumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Ap ei ole osannut kohdata omia tunteitaan.
Ap nimenomaan on osannut kohdata omat tunteensa, kun toi ne miehelle tiedettäväksi eikä alkanut mihinkään (passiivis)aggressiivisiin toimiin. Mies sen sijaan ei osaa kohdata omia tunteitaan eikä ap:n.
Mieshän nimenomaan toi omat tunteensa esille! Miksi on väärin osoittaa tunteitaan, vaikka ne eivät olekaan toivotunlaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo joiden mielestä tunteista ei tarvitse keskustella ja tunteet eivät merkitse mitään ovat selvästi niitä, joille kumppani on vain esine ja noin vain korvattavissa uudella.
Tai sitten niitä, joiden mielestä jokaisen tunteen mukaan ei kannata mennä, vaan rakastaan voi kunnioittaa niinkin, ettei painosta tunteisiin vedoten muuttumaan.
Kuten joku totesi, on tunteista puhuminen minä-puhetta eli hyvinkin itsekästä toimintaa. Koetut tunteet eivät keskustelemalla muutu, joten miten usein kannattaa kaivella menneitä tunteitaan sen sijaan, että ymmärtäisi niiden muuttuvan vain omasta toimesta, eivät toisen muuttumisen tuloksena.
Puoliso ei ole terapeutti, jonka pitää kuunnella tunnekeskustelua.
Ihmiset eivät tarvitsisi terapeutteja, jos he osaisivat kohdata omat ja toisten tunteet. Säälittävää ettei siedetä toiselta mitään puhetta tunteista, vaan passitetaan se ulkopuolisen juttusille.
Ap ei ole osannut kohdata omia tunteitaan.
Ap nimenomaan on osannut kohdata omat tunteensa, kun toi ne miehelle tiedettäväksi eikä alkanut mihinkään (passiivis)aggressiivisiin toimiin. Mies sen sijaan ei osaa kohdata omia tunteitaan eikä ap:n.
Joitakin viestejä lukiessa alkaa todella hahmottaa noita avioliittoja, joissa mies vain jurottaa puhumattomana vuosikaudet ja räjähtelee kännissä väkivaltaisesti. Jos tunteista ei kuulu eikä voi kumppanille puhua vaan ne pidetään omana tietona, kun nehän ovat vain tunteita, niin varmasti tulee patoumia.
Iso osa liitoista tuhoutuu sillä, että ei ole mitään muuta kuin tunteet, joita sitten jauhetaan loppumattomasti ja ollaan niin tyytyväisiä, kun on se tunneyhteys. Tosielämässä on vain ne toisen tunteet ja puoliso myötäilee, koska tietää, että jokainen vastakkainen mielipide tuo esiin ikävän tunteet ja sitä pitää sitten jauhaa loppumattomiin, että miten sinä voisit muuttua, että minulla olisi parempi olla.
Ap:n esimerkissä mies toi tunteensa esille, ap:n mielestä kaikki meni väärin, kun miehen tunteet olivat voimakkaita ja ne sanottiin ääneen.
Mielestäni paljon esineellistävämpi ajatusmalli on se, että toinen ihminen on olemassa ainoastaan minun tarpeitani ja minun tunteitani varten, joten hänen tulee käyttäytyä sellaisella tavalla että minä en vaan mitenkään loukkaannu.