Lue keskustelun säännöt.
Liikaan rutiiiniin opetetut lapset ärsyttää .. ja varsinkin heidän vanhempansa!
27.12.2006 |
" emme voi kyläillä teillä kuin puolituntia, kun meidän niko-petteri syö iltapalaa AINA KOTONA 19.30 omalla punaisella lusikallaan nallelautaselta äidin ja isän istuessa vieressä samalla laulaen pupulaulua ... pikkuinen niko-petteri voi ruveta itkemään, meidän pitää nyt varmuuden vuoksi lähteä ajoissa, ettei myödästytä iltapalalta jne..." Että mua ottaa kaaliin tuommonen!
Mielestäni on hyvä, että lapsilla on arkena tietyt rutiinit, kunhan ne eivät ole aivan minuuttiaikataululla laadittu. En ole kuitenkaan ikinä ymmärtänyt, miksi lapsien kanssa ei voisi silloin tällöin poiketa tutuista rutiineista esim. kyläillessa tms. poikkeustapauksissa. Tuntuu, että monet vanhemmat tekevät itse perhe-elämästä vaikeampaa, kuin se onkaan. Sitten valitetaan, että on niin vaikeaa!
Tietysti ymmärrän, että osa lapsista on luonnostaan tarkempia, kuin toiset, esimerkiksi uniaikojensa/ruoka-aja suhteen... mutta suuri osa on siihen em. tavalla opetettu. Useimmiten nämä ovat näitä ensimmäisen lapsen vanhempia...
Kommentit (237)
ei ole tunteiden tukahduttamista! Tää on just tätä, että lasten pitää antaa kaupoissa, museoissa, kirjastoissa ja kirkossa huutaa, ettei vain tule traumoja. Kyllä terveen lapsen tulee oppia olemaan kunnolla esim. julkisilla paikoilla. Tunteiden vapaa ilmaiseminen joka paikassa ei ole hyve. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
83
mun tuntemat rytmiäidit nimenomaan itse sekoavat jos lapsi ei syö kun on ruoka-aika tai kylvetys ei tapahdu tiettyyn aikaan tiettynä päivänä
Siksi emme tee kaikkea samalla tavalla. Itselleni orjallinen rytmi sopii. Nykyisin hyväksytään vauvojen temperamenttierot. Milloin hyväksytään äitien temperamenttierot?
valvomisen ja anoreksian yhteydestä en ole ennen kuullutkaan.. täällähän on joukossamme joku vallan keittiöpsykologi!!
kannattaisi olla empaattinen eikä vahingoniloinen, jos jonkun tutun lapsi sairastuu anoreksiaan. siinä on pahempi kuolleisuus kuin lasten leukemiassa.
ett silleen.
vaan nähnyt ko. perheen lastenkasvatusta viimeiset 15 vuotta. Eniten siinä on minusta mättänyt se kellontarkka ulkoa säädelty rytmi ja pakonomainen kiltteys. Kaikkinainen tunteiden näyttäminen on täysi kirous ja kaiken pitää edetä kuin lukujärjestyksessä. Minusta sillä on selkeä yhteys siihen, että kiltti, kunnollinen, huolella kasvatettu ja koulittu tyttö ratkeaa murrosiässä. Sori vaan, jos kuulostaa liian utooppiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole koskaan ollut muita rutiineja, kuin että yöaikaan nukutaan ja päivällä ei niinkään. Aamulla otetaan aamupalaa, päivällä lounasta jne.. Em. tapahtumien maantieteellisellä paikalla ei niinkään ole ollut väliä. Usein pitemmät automatkat (varsinkin kesällä) ajoitetaan yöaikaan ja lapset nukkuu yöuniaan turvaistuimissa. Helppoa ja rauhallista matkantekoa!
Esimerkiksi ruoka- ja nukkumaanmenoajat on hyvä olla, mutta jos ne on määritelty minuutin tarkkuudella ilman mahdollisuutta edes puolen tunnin joustoon, ja jos niiden on tapahduttava aina samalla lailla samassa paikassa (tyyliin nukutaan vaan omassa sängyssä, ja syödään aina samassa ruokapöydässä samalla lusikalla) niin se menee yli ymmärrykseni.
Ja jos lapset opettaa hieman joustamaan, he osaavat joustaa myös isompina, aikataulusta ja muutenkin.
Meillä on kaksi lasta, ja noudatamme jonkinlaista rytmiä ja rutiinia. Aamulla herätään joskus seitsemältä ja joskus puoli yhdeksältä. Aamupala syödään aina, joskus se on puuroa, joskus vaikka muroja. Lounas ja päivällinen on aina suunnilleen samaan aikaan, tunnin heitto voi olla suuntaan tai toiseen, mutta sillä ei ole väliä missä syömme (kotona, mummolassa, ravintolassa...). Nukkumaan lapset menee yleensä klo 20 maissa, joskus aikaisemmin jos ovat väsyneen oloisia, mutta maailma ei kaadu siihen jos joskus saamme lapset petiin vasta kello 21 jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelloa en silti tuijota ja rytmistä voi myös poiketa silloin tällöin ilman suuria ongelmia. Mutta esimerkiksi tämä joulunaika on sellaista aikaa, että jokainen haluaisi käydä kylässä tai kutsua kylään ja jokainen on sitä mieltä, että juuri heidän takiaan pitäisi meidän lasten lyhentää yöuniaan - kun aamulla kuitenkin on herättävä päiväkotiin ja ennen joulua kouluunkin. Pari viikkoa ennen joulua oli joka ilta vieraita ja tai meidät oli kutsuttu johonkin kylään ja joka ikinen ilta olisi pitänyt jatkaa illanviettoa tuntia tai paria pidempään. Kahdessa viikossa se tarkoittaa aika suurta univelkaa pienille lapsille.
En tiedä kuinka harvoin te kyläilette tai kuinka vähän teillä käy ystäviä, jos jokaisen aikuisen takia pystyy venyttämään lapsen iltaa ihan miten vain. Minusta se osoittaa aikamoista itsekkyyttä aikuisilta. Mutta joku kerran kuukaudessa tapahtuva yöunen väheneminen ei varmasti haittaa mitään.
" Ai, teidän nicopetteri nukkuu päiväunet joka päivä yhdestätoista yhteen ja kyläily siis sopisi sen jälkeen? Meille ei tänään käy siihen aikaan, koska meillä on sellaista ja huomennakin meillä on tällaista ja ylihuomenna se muskari, mutta kävisikö esimerkiksi keskiviikkona?"
Vaan eihän sellaista voi tehdä. Pitää mennä nettipalstalle kuuluttamaan, kuinka inhottava nicopetterin äiti onkaan, koska hänen lapsensa nukkuu joka päivä yhdestätoista yhteen. Pitää vielä toivoa, että nicopetterin äiti näkee viestin ja hänelle tulee paha mieli ja hän säikähtää ja päättää lopettaa nicopetterin yhdentoista ja yhden väliset päiväunet ja antaa päiväuniajan ajelehtia kahdentoista ja kuuden välillä, kuten meidän jurpoervastillakin tekee.
Ja se, että ajelehtivat päiväunet ja pahastunut nicopetterin äiti haittaavat kyläilyä vielä entisestäänkin ei häiritse yhtään. Koska todellisuudessa nicopetterin äiti ei ole mikään ystävä, vaan miehen sisar; miehen veljen vaimo (juuri se anopin lellikki); veljen vaimo (joka yrittää saada minun äitini kokonaan omakseen); se kelju _ex_-ystävä, joka selvästi katsoi vahingoniloisesti kun jurpoervasti ei oppinutkaan sanoja samaan aikaan kuin heidän nicopetteri; se naapuri, jonka pihaan on ilmestynyt uudempi auto, kuin meidän pihaan; ... Eikö vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 2½ vee ei tee mitään ilman rutiineja.
Syömisen rutiinit: Ensin kiivetään tuoliin. Sitten laitetaan ruokalappu. Sitten pitää saada tietty lusikka. Tietty nokkamuki ja tietty lautanen. Kaikki ruoka kelpaa, kunhan se ei ole vihreää. Muki pitää olla puolillaan maitoa, kun ruokailu aloitetaan. Leipä pitää voidella tietyltä puolelta. Jne.
Neuvolan mukaan kaksivuotiaat pitävät rutiineista ja tämäkin vaihe päättyy joskus. Sitä odotellessa naureskelen teidän juttuja.
eikä hänellä ole mitään tuollaisia pakkomielteitä.
Istuu muuten jo tavallisella tuolilla, syö itse haarukalla, eikä käytä ruokalappujakaan enää. Syö yhtä hyvin kotona kuin matkoillakin, myös Kiinassa, kokeili jopa puikoilla muuten, eikä ole mitään ihme mielipiteitä ruoistakaan.
Ei meillä esikoisellakaan tuollaisia ollut. Eikä neuvola mistään rutiineista kummankaan kanssa 2- tai 3-vuotisneuvoloissa puhunut. On tainnut teillä lohduttaa ylistressaavaa äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän toisen parivuotiaan äiti ole kysynyt, lieneekö vaarallista, jos parivuotias toimii kuten toimii. Ja neuvolassa on kerrottu, että parivuotiaat pitävät rutiineista. Tällä kyseisellä parivuotiaalla kyse on ollut juuri tuosta syömisestä. Eiköhän teidänkin lapsellanne ole ja ole ollut omia rutiinejaan jossain muussa kuin syömisessä.
Vierailija:
Ei meillä esikoisellakaan tuollaisia ollut. Eikä neuvola mistään rutiineista kummankaan kanssa 2- tai 3-vuotisneuvoloissa puhunut. On tainnut teillä lohduttaa ylistressaavaa äitiä.
Istuu tavallisessa tuolissa, ei käytä ruokalappua, kaikki lusikat kelpaa (joskus toki toivoo esim. Muumi-lusikkaa mutta muutkin käy), nokkamukista ei oo juonut enää vuoteen, lautaseksi kelpaa mikä vaan, kaikenvärinen ruoka käy, mukissa voi olla maitoa tai vettä tai mehua minkä verran vaan...
Vierailija:
Meidän 2½ vee ei tee mitään ilman rutiineja.Syömisen rutiinit: Ensin kiivetään tuoliin. Sitten laitetaan ruokalappu. Sitten pitää saada tietty lusikka. Tietty nokkamuki ja tietty lautanen. Kaikki ruoka kelpaa, kunhan se ei ole vihreää. Muki pitää olla puolillaan maitoa, kun ruokailu aloitetaan. Leipä pitää voidella tietyltä puolelta. Jne.
Neuvolan mukaan kaksivuotiaat pitävät rutiineista ja tämäkin vaihe päättyy joskus. Sitä odotellessa naureskelen teidän juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kodin perusturvallisuus kunnossa? Kuulostaa tosi omituiselta käytökseltä.
Voi järkky mitä idiootteja täällä pyörii, anteeksi nyt vaan. Osalla 2-3-vuotiaista on tarkkoja rutiineja, joista poikkeaminen aiheuttaa herkästi uhmakohtauksen. Kyseessä ei todellakaan ole mikään pakkomielle ja menee iän mukana ohi. Menee muuten nopeammin ohi jos lapsen annetaan noudattaa tätä rutiiniaan. Eli neuvolantäti oli ihan oikeassa, onneksi olet sanaut fiksun sellaisen.
Toivon kaikille näille rytmiä ymmärtämättömille äideille erittäin hankalia rajattomia murroikäisiä. Rytmillä ja syömishäiriöillä ei ole mitään yhteyttä. Sen sijaan rytmittömyydellä ja käytöshäiriöillä on todistettu yhteys (ja hakekaa itse artikkelit aiheesta, tämä sinulle joka seuraavaksi huudat linkkejä tutkimuksiin, tästä on nimittäin kirjoitettu paljon). Voi olla että osalla tämä rytmin vahtiminen menee liiallisuuksiin mutta eiköhän äitiys ole sitä, että aina joskus jossain kasvatusjutussa menee vähän yli. Paitsi tietysti teillä kaiken ymmärtävillä täydellisillä äideillä jotka käytätte aikanne muiden haukkumiseen. Ja huom, en ole kukaan edellisistä kirjoittajista.
Jos lapsen elämä (tai lapsen äidin elämä) sekoaa ihan totaalisesti siitä, että syö eri lusikalla kuin yleensä tai juo vettä maidon sijasta, se ei ole ihan normaalia. Miten sellaisen lapsen kanssa yleensä voi koskaan edes mennä mihinkään, jos ruokailu ei onnistu kuin omassa kodissa, omassa tuolissa, tietyllä lusikalla ja lautasella, tietty muki jossa tietynverran maitoa, ja kaulassa just se ainoa oikea ruokalappu?
Meillä on rytmi, mutta lapsille on yks hailee millä lusikalla syövät, ja mikä ruokalappu kaulassa roikkuu. Ja tälle äidillekin on yks hailee millä lusikalla lapset syövät....Meillä onnistuu ruokailu jopa - Luoja paratkoon - keskustassa ravintolassa tarvittaessa, tai kyläpaikassa.
Ja pitäisikö uhmakohtauksia välttää? Mitä haittaa siitä voi lapselle olla, jos hän oppii että äiti ei nyt ala kaivamaan sitä tiettyä pupulusikkaa tiskikoneesta, vaan nallelusikka saa kelvata tällä kertaa? Kyllä minä ainakin uskallan lapsiani ohjata ja kieltää, silläkin uhalla että saavat uhmakohtauksen. Miten lapset muuten oppii mikä on ns. normaalielämää pienine vastoinkäymisineen?
T: 2½-vuotiaiden kaksosten ja 4-vuotiaan äiti
Vierailija:
Voi järkky mitä idiootteja täällä pyörii, anteeksi nyt vaan. Osalla 2-3-vuotiaista on tarkkoja rutiineja, joista poikkeaminen aiheuttaa herkästi uhmakohtauksen. Kyseessä ei todellakaan ole mikään pakkomielle ja menee iän mukana ohi. Menee muuten nopeammin ohi jos lapsen annetaan noudattaa tätä rutiiniaan. Eli neuvolantäti oli ihan oikeassa, onneksi olet sanaut fiksun sellaisen.Toivon kaikille näille rytmiä ymmärtämättömille äideille erittäin hankalia rajattomia murroikäisiä. Rytmillä ja syömishäiriöillä ei ole mitään yhteyttä. Sen sijaan rytmittömyydellä ja käytöshäiriöillä on todistettu yhteys (ja hakekaa itse artikkelit aiheesta, tämä sinulle joka seuraavaksi huudat linkkejä tutkimuksiin, tästä on nimittäin kirjoitettu paljon). Voi olla että osalla tämä rytmin vahtiminen menee liiallisuuksiin mutta eiköhän äitiys ole sitä, että aina joskus jossain kasvatusjutussa menee vähän yli. Paitsi tietysti teillä kaiken ymmärtävillä täydellisillä äideillä jotka käytätte aikanne muiden haukkumiseen. Ja huom, en ole kukaan edellisistä kirjoittajista.
En ole ikinä tavannut tuollaista, vaikka päivät pitkät pyörin lasten kanssa ja kotonakin niitä on kaksi...
Toinen on autistinen, toisella Aspenger.....
rytmiäidit,
oletteko koskaan miettineet että tottakai jos koko ajan tuijottetaan sitä kelloa ja kaikki on mennyt sen mukaan niin ei ole ihme että 1,5 vee itkee kun juuri niin ei tapahdu.
Mutta jos se rytmi ei olisi AINA ollut niin kellon tarkka niin lapsi ei reagoisi niihin pieniin muutoksiin.
Ja totta että vuorokausirytmi on hyväksi lapselle mutta olen samaa mieltä kuin aiemmin kirjoittanut että rytmise on sekin että aamulla pestään hampaat, syödään aamupala, sitten välipala, lounas jne....
ei siihen kelloa tarvita, minulla on oma pää joka tunnistaa nämä asiat.
ja olenpahan nähnyt niitäkin perheitä joissa rytmitetyt lapset huutavat, on vaikea nukahtaa vieraaseen paikkaan ja ennen kaikkea usein äiti hermostuu jos kaikki ei mene minuutilleen.