Liikaan rutiiiniin opetetut lapset ärsyttää .. ja varsinkin heidän vanhempansa!
" emme voi kyläillä teillä kuin puolituntia, kun meidän niko-petteri syö iltapalaa AINA KOTONA 19.30 omalla punaisella lusikallaan nallelautaselta äidin ja isän istuessa vieressä samalla laulaen pupulaulua ... pikkuinen niko-petteri voi ruveta itkemään, meidän pitää nyt varmuuden vuoksi lähteä ajoissa, ettei myödästytä iltapalalta jne..." Että mua ottaa kaaliin tuommonen!
Mielestäni on hyvä, että lapsilla on arkena tietyt rutiinit, kunhan ne eivät ole aivan minuuttiaikataululla laadittu. En ole kuitenkaan ikinä ymmärtänyt, miksi lapsien kanssa ei voisi silloin tällöin poiketa tutuista rutiineista esim. kyläillessa tms. poikkeustapauksissa. Tuntuu, että monet vanhemmat tekevät itse perhe-elämästä vaikeampaa, kuin se onkaan. Sitten valitetaan, että on niin vaikeaa!
Tietysti ymmärrän, että osa lapsista on luonnostaan tarkempia, kuin toiset, esimerkiksi uniaikojensa/ruoka-aja suhteen... mutta suuri osa on siihen em. tavalla opetettu. Useimmiten nämä ovat näitä ensimmäisen lapsen vanhempia...
Kommentit (237)
Tuntuuko sinusta, että kaikki maailman aikuisetkin ovat juuri samanlaisia, kuin sinä?
Vierailija:
kun on vieraita. Nuorempi ensin, sitten isompi. Sitten voidaan istua vielä iltaa vieraiden kanssa, yleensä mennään alas takkahuoneeseen. Lapset nousevat aamulla 8 - 9 välillä, eikä rytmiä haittaa se, että välillä menevät nukkumaan puoli tuntia myöhemmin. Eikä heitä tarvitse sen kummemmin nukuttaa, hampaat pestään ja toinen vanhemmista istuu vähän aikaa vieressä ennen nukahtamista.
usein samanlaisia. Ja sekuntikelloon tuijottavat kellokallet ovat toisenlaisia.
Minusta tuo on ihan opettelukysymys. Minä en ole halunnut meille mitään nukutusshowta, joten siihen ei ole ryhdytty. Ja minä kyllä edellytän, että lapseni tottelevat minua ja isäänsä.
Puhutaankohan täällä nyt meidän perheestä?... Meidän nyt 5-vuotias lapsi rytmitettiin vauvana, koska hän oli hyvin vaativa, huonouninen ja herkkä. Pidin noin 1,5-vuotiaaksi asti lapsella minuutintarkkaa rytmiä, mikä selvästikin ärsytti monia kavereitani. MUTTA. Kiitos orjallisten rutiinien lapsonen alkoi nukkua 12 tunnin yöunia jo 2-kuisena. Minkäännäköisiä uniongelmia ei ole ollut.
Tiedän monia rentoja äitejä, jotka etenevät lapsentahtisesti. Heillä kaikilla (otos ei kattava) on uniongelmia. Vielä 5-vuotiaat vaativat yöpalveluja. Ja kun lapsia on esim. neljä, äipät on tosi väsyneitä lapsentahtiseen rumbaan.
Olen sitä mieltä, että oma neuroottinen kellontuijottamiseni palkitsee perheemme nyt. Lapsemme on temperamenttinen mutta hyväkäytöksinen. Hän ei huuda öisin eikä saa raivareita julkisilla paikoilla. Hän tietää, ettei hän ole perheen pomo. En ole väsyneenä tukistellut lasta tai raivonnut pää punaisena, koska olen itse saanut levätä ja viettää iltaisin omaa aikaa. En usko lapsentahtisuuteen yhtään.
ei ole uniongelmia, eikä käytöshäiriöitä. Eivät myöskään ole alistettuja kellokallejakaan. Rutiinit ovat meillä sitä että yöllä nukutaan, päivällä valvotaan ja leikitään, syödään aamulla, päivällä ja illalla, hampaat pestään aamulla ja illalla. Ja ihan siihen aikaan kun on sopiva hetki. Ilosia, leikkiviä, sosiaalisia lapsia he ovat. En usko yhtään tiukkaan rytmiin!
mielestä tuo äärimmäisyyksiin meno on ihan kamalaa. Että kaikki tapahtuu aina minuutilleen.
Meillä on ystävin' sellsinen perhe jossa näin toimitaan ja kieltämättä en jaksa enää pahemmin sopia yhteisiä tapaamisia kun kaikki pitää tehdä niin kuin heillä on aina tehty. Ei siinä vikaa jos toimii oman perheen kesken mutta kun on kaksi perhettä kysymyksessä niin pitäisi pystyä joustamaan omistaan.
Useimmiten nämä perheet ovat sitten niitä jotka eivät lomaile lastensa kanssa ulkomailla ennen kuin nuorimmainen on seitsemän ja jos lomailisikin niin omassa hotellihuoneessa istutaan tasan klo 19.30 ja jännätään syökö pikku-miro espanjalaista appelsiinia, hui!!!
Meidän ystävät suunnittelivat mökkireissua meidän luokse 50 km päähän kolme päivää, ajoivat matkat lasten nukkuessa eivätkä voineet pysähtyä kauppaan edes matkalla koska lapsethan saattaisivat herätä.....mukaan oli tietenkin pakattu kaikki tuttu ja turvallinen ja jätesäkkejä jos mökillämme ei ole verhoja.
Meidän perheessä kyllä pelaa rytmi ilman että täytyy koko ajan kytätä kelloa, ihan maalaisjärjellä mennään: kun lapset herää , saavat tietysti aamupalaa ja pukeutuvat omatoimisesti.
Meillä ei ole perinteisiä kylpypäiviä tai kynsienleikkauspäivää vaan asiat hoidetaan kun huomataan.
Ymmärrän myös että lasten vuoksi pitää joustaa mutta miksi mennä äärimmäisyyksiin ja en voi sille mitään mutta ihmettelen ja jopa säälin näitä kelloperheitä jotka eivät ymmärrä että rytmiä voi hoitaa toisellakin tavalla.
Meillä kans tarkka rytmi, voidaan toki puolella tunnilla eikoistilanteissa joustaa. Helposti jos nukkumaanmeno kovasti viivästyy, mene eilta huutamiseksi ja yöllä heräilyä ym. En koe rytmin ylläpitämistä hankalaksi mutta usein ärsyttää se miten tarkka rytmimme ärsyttää muita lapsellisia. Mutta palkinnoksi saamme pitkät ehkät yöunet. Näissä vapaan rytmin perheissä (ei myöskään kattava otos!) kaikissa lapsilla iltaisin nukahtamisvaikeuksia ja öisin heräilyä.
Esimerkiksi lastenpsykiatrit (Sinkkonen, Tamminen) ovat painottaneet säännöllisen päivärytmin merkitystä lapsen elämässä. Arvellaan että kouluikäisillä levottomuuden ja häiriökäyttäytymisen taustalla nimenomaan se rytmin puute!
Oikeesti huvittaa nämä kelloontuijottajaäidit. =) Aika monesti useamman lapsen kanssa sitäosaa ottaa rennommin.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..
että lapset noudattavat vuorokausirytmiä. Ei tarvitse olla mitään kellontarkkaa ohjelmaa ja taulukkoa.
Ja se että joku lapsi käyttäytyy hyvin eikä koskaan raivostu tms. ei minusta kuulosta terveeltä. Taitaa olla jokin anoreksia-viiltely-show tulossa teini-iässä. Tunteiden tukahduttaminen ei ole tervettä.
Se päinvastoin aiheuttaa ylimääräistä stressiä lapselle. Tuo väite, että jos et noudata tiukkaa aikataulua niin lapset ei nuku öisin on siis TÄYTTÄ PUPPUA! Jos näillä kellokalleilla tapahtuu joskus puolen tunnin viivästyminen aikataulussa niin nehän ovat heti ihan sekaisin, se se vasta haitallista onkin ettei ole YHTÄÄN kykyä joustaa. Lopuuelämä kun tuskin sujuu ilman ainuttakaan muutosta päivärytmissä.
ei voi kun nauraa että oikeasti joku luulee että rytmitys auttaa uhmakohtauksissa well well get a life!
Ai että ihan näin: jos joku lapsi käyttäytyy hyvin, kaikki ei ole kunnossa.
Missä järki??
Jos on selkeä päivärytmi jo vauvana, tulee aika vähän niitä tilanteita, joissa vauva/lapsi on yliväsynyt ja ylikuormitettu. Huomaan omalla rytmitetyllä lapsellani sen, että kiukkua ja huutoa on enemmän aina, kun rytmit heittävät häränpyllyä.
Kyllä on tasan varmasti totta se, että rytmi auttaa varsinkin vaativia ja levottomia vauvoja sopeutumaan tähän maailmaan.
Terveisin, oman levottoman vauvansa rytmittänyt äiti (TYYTYVÄINEN)
eli ehkä he itse tarvitsevat ne minuuttirytmit eikä lapsi.
Meillä on unihäiriöinen puolitoistavuotias (ollut unihäiriöinen koko elämänsä, ekan vuoden nukkui pääasiassa vain 20 min. pätkissä)ja meillä pidetään tiukkaa aikataulua iltaruuan ja nukkumaanmenon suhteen. Ei minuutintarkkaa, mutta jotain varttitunnin-puolen tunnin tarkkuudella tarkkaa.
Se on *ainoa* tähän asti löydetty keino saada lapsi nukkumaan yöllä sen verran hyvin että vanemmatkin saavat n. 7-8 h unta yössä, tosin pätkissä.
Sitä alkaa kummasti arvostaa (ja puolihysteerisesti vahtia) kun on parinsadan tunnin univaje takana...
huolella rytmitetty esikoinen tällä hetkellä sairaalassa anoreksiaosastolla. On kasvatettu esimerkillisesti, rytmi ja käytös on aina ollut esimerkillistä, lapsi kuin unelma, perhe-elämä samoin. Nyt on tyttö teini-iässä ja purkaa tunteitaan siihen, ettei syö. On nimittäin tapa hallita ulkomaailmaa, joka yllättäen ei olekaan niin tarkkaa ja tiukkaa kuin kellontarkka lapsuus antoi ymmärtää. Ei ole kuulemma muita keinoja hallita maailmaa, hallitsee sitten ainakin itseään, sanoi psykiatri.
että kyllä suurimpia ongelmia on todellakin niillä lapsilla/nuorilla, joiden elämästä se rytmi ja kuri puuttuu kokonaan. Anoreksianuorten sairaudesta ei muuten kannata syyllistää nuoren äitiä.
Miksiköhän nykyäidit pelkäävät niin paljon hyvään käyttäytymiseen kasvattamista? Tämä ilmiö näkyy kouluissa NIIN selvästi. Ennen hyvä käytös oli hyve, av-mammojen mielestä se näyttää olevan psykopatian esiaste.
Mutta ei minuuttiaikataulua. =)
Vierailija:
että kyllä suurimpia ongelmia on todellakin niillä lapsilla/nuorilla, joiden elämästä se rytmi ja kuri puuttuu kokonaan. Anoreksianuorten sairaudesta ei muuten kannata syyllistää nuoren äitiä.Miksiköhän nykyäidit pelkäävät niin paljon hyvään käyttäytymiseen kasvattamista? Tämä ilmiö näkyy kouluissa NIIN selvästi. Ennen hyvä käytös oli hyve, av-mammojen mielestä se näyttää olevan psykopatian esiaste.
Terve järki on hyvä vaihtoehto.
Ja tunteiden tukahduttaminen on paha asia, ja siihen kyllä vaikuttaa nimenomaan kodin ilmapiiri.
Ihemettelekkö tota vielä sen jälkeen kun annan sulle hoitoon yliväsyneen lapseni??
Sori vaan, mutta on pienempi paha keskeyttää leikki kuin kuunnella skitsokohtauksen saavaa lasta pari tuntia.
Lapset on lapsia, ei ne ymmärrä että juhlapyhän takia saa leikkiä -huudatetaan sitten pari tuntia ja iltarytmi menee samalla sekasin..
Pahimmillaan kuulemma voi mennä useampi päivä sekasin jos rytmi menee sekasin, vaan että lapsi saa leikkiä " puolituntia pidempään" .