Lue keskustelun säännöt.
Tämä äitiydessä uuvuttaa: muut odottavat äidiltä liikoja
Pitkä selostus eli älä lue, jos et jaksa.
Heti alkuun: äitinä oleminen ei uuvuta minua. Nautin lapsiemme seurasta ja pidin pitkät hoitovapaat ennen töihin palaamista. Lapsemme eivät ole ylipitkää päivää päiväkodissa, vapaapäivinä ja lomilla vietämme tavallista lapsiarkea. En äitinä rehki liikaa, lapsillamme ei ole mitään ohjattuja harrastuksia ja muutenkin olemme halunneet tehdä arjesta mahdollisimman rauhallista. Emme elä mitään suorituskeskeistä instagram-elämää, vaan hyvinkin yksinkertaista arkea. Tämä on ollut ihan tietoinen päätös, koska pikkulapsiarjessa riittää työtä jo muutenkin.
Se nyppii, että kun yritän rauhoittaa näitä ns. ruuhkavuosia, niin ihmiset ympärillä eivät ymmärrä asiaa ja vaativat minulta ihan hirveästi. Töissä vaaditaan paljon, vaikka en ole missään esimiestehtävissä. Valitetaan, jos lapsi sairastuu tai itse sairastun. Ihmetellään, miksi sitä kaksivuotiasta ei voi ottaa sairastumistapauksessa töihin mukaan, kun kyllä meidän Isla 11 v ihan hyvin pärjää palaverini ajan. Niin, miksiköhän en voi ottaa vilkasta taaperoa mukaan töihin ja miksi ihmeessä toisin sairaan lapsen työpaikalleni? Osalla on aivan unohtunut, millaista pienen lapsen kanssa on.
Päiväkodissa kaikki lapsiin liittyvä kritiikki annetaan minulle, ei miehelle. Jos mies hakee lapset päiväkodista, niin miehelle ei anneta juuri mitään palautetta. Minä saan sitten kuulla pitkät selostukset siitä, mikä lasten päiväkotipäivässä on mennyt pieleen. Tai jos mies on aamulla pukenut pienemmän lapsen, niin minä saan kritiikin siitä, jos lapsella oli jalassa kumpparit ja päivällä ei satanutkaan vettä. Minulle tyrkätään päiväkodista kaikki laput ja vaatimukset, vaikka olemme sanoneet, että mieskin voi nämä asiat hoitaa. Äitinä ärsyttää, että minut nähdään ainoana vanhempana, vaikka lapsilla on osallistuva isäkin. Jos lapsi on jossain asiassa hieman ikätovereita jäljessä, niin minua äitinä syyllistetään siitä, miksi en _äitinä_ ole opettanut tätä asiaa lapselle.
Raskauksien jälkeen molempien lasten vauvavuonna tuli perheen ulkopuolisilta kommenttia siitä, että pitäisi karistaa raskauskilot nopeasti. Siinä kiireisen lapsiarjen keskellä ulkopuoliset tulivat vaatimaan, että nyt syöt salaattia ja jumppaat itsesi kuntoon. Ensimmäiset kommentit raskauskilojen pudottamisesta tulivat, kun esikoinen oli 1,5 kk. Laihdutin molemmilla kerroilla loput raskauskilot vauvavuoden päätteeksi, sillä vauvavuosina ei todellakaan ollut kropan timmimmäksi treenaaminen päällimmäisenä mielessä. Äidin ulkonäkökin on arvostelun ja vaatimisen kohteena.
Nämä nyt vain esimerkkinä. Äitinä uuvuttaa se, että muut ihmiset vaativat äideiltä niin hemmetisti. Mitä sitten, jos lapsella on kumpparit kuivana päivänä jalassa, jos ruokana on valmista pilttiä tai en halua paiskia ylitöitä, kun kotona on pienet lapset? Ei elämän tarvitse olla mitään täydellistä, mutta äideiltä odotetaan ihan liikaa. En yhtään ihmettele, että monia ei perheellistyminen kiinnosta, kun monien reaktiot äiteihin ovat tätä luokkaa.
Kommentit (464)
Tuohon että kavereilta ja sukulaisilta ei tule apuja: ei valitettavasti pysty auttaa jos on jo itsekin ihan loppu.
Opiskelija olen ja pari kaveria saaneet lapsen. Keikun omassa elämässäni loppuunpalamisen reunalla, ei ole varaa vain opiskella, pakko tehdä myös töitä ja ihan pelkkä opiskelu on jo rankkaa.
Mistä sitä repisi energian lapsenvahtina toimimiseen? Valitettavasti joudun miettimään ensin omaa jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Onhan se lapsettomuuskin sinun oma valintasi. Puhu pomolle vaikeuksistasi aamu-unisuutesi kanssa tai vaihda työpaikkaa sellaiseen jossa saat määrätä työaikataulusi muista riippumatta. Muuta ohjetta ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Minusta tässä ei näy perheiden suosiminen vaan yleensä sellainen ajatus että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja moni haluaa päästä työpaikalta poiskin ajoissa, vaikka harrastuksiin. Vaikka minulla ei olisikaan lapsia niin haluan saada duunit hoidettua pois alta jotta illalla ehtii muutakin kuin kotiin syömään ja unille.
Näin minäkin ajattelen, mutta ottaisin srn oman ajan mieluiten aamusta. Se tunti 9-10 on mun elämänlaadulle se arvokkain.
No ttu mene sanomaan pomollesi että otat klo 9-10 vapaaksi mielenterveydellisistä syistä. Ei ole noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Onhan se lapsettomuuskin sinun oma valintasi. Puhu pomolle vaikeuksistasi aamu-unisuutesi kanssa tai vaihda työpaikkaa sellaiseen jossa saat määrätä työaikataulusi muista riippumatta. Muuta ohjetta ei tule.
Olen eri, mutta kommentoin. Eihän aamu-unisuus katoa mihinkään lapsen saannin myötä. Minusta on todella syvältä että yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen ehdoilla.
Olen juuri saamassa ensimmäisen lapsen ja hirvittää jo valmiiksi että joudun kenties elämään monta vuotta hiljaisessa kidutuksessa jossa en saa nukkua tarpeeksi pitkään sillä lapset pitää raahata kukonpierun aikaan matkaan. Lyhentää elinikää ja on luultavasti lapsille lähinnä haitaksi että äiti on yksi nukkuneen rukous.
Jopa yläkoulut pyörivät aamuihmisten ehdoilla, vaikka teinit tutkitusti tarvivat paljon unta ja ovat iässä jossa kaikilla rytmi painottuu enemmän iltaan, heidän täytyisi saada nukkua!
Samaistuttava aloitus. Kaikki koulun yhteydenotot minulle, samoin päiväkodin. Ydinperheemme ehjä ja muistutan että isään voi myös olla yhteydessä.
Puoliso vaatii paljon enemmän kuin huomaa, kiukuttelee jos annan enemmän huomiota lapsille (vaikka sekin huoltoaika jaettuna useammalle lapselle yhtäaikaisesti). Vaaditaan parisuhdeaiksa sitten yön pimeinä tunteina kun on rättiväsynyt töistä,opinnoista,kotitöistä ja ihan perus ruuhkavuosiarjen pyörittämisestä vaikkei mitään kipeilyviikkoa olisikaan osunut kohdalle tai muuta äkillistä menoa. Nipistän yöunista ja ajoittain kumppani myös havahtuu etten ole itsekäs vaan rakastava jolloin tuppaa hemmottelemaan hyvityksenä
Ulkonäköäni arvosteltu kovin kääntein. Nykyisin ei enää kiinnosta muiden mielipide juurikaan sen osalta muutoin kun jos se vaikuttaa työllisyysnäkymiin. Ihon alle meni kyllä kun ulkonäköä haukuttiin raskaana ollessa
Sukulaisilla omat kasvatusvinkit päällepäsmäröintituputuksena.
Siinäpä yhdyssanahirviö.
Haukutaan ja vertaillaan muihin äiteihin, haukut kohdistuu milloin sisustukseen, siihen että viihdyn kotona tai esim. valmisaterioihin joita pahan päivän kiireisiin ostettu arkea helpottamaan. Joskus kuitenkin esim.liikenteessä lasten kanssa venähtää jos retkeilty tms ja ruokaa hyvä olla nopeasti saatavilla. Niitä jasvatusvinkkejä tuputettu sähköpostilla, whatsapilla, soitoin, yllärivisiiteillä ja työntämällä kassikaupalla toisen kirppisheräteostoksia perustellen että perheelle tarvetta ja vastattu toistuvasti ettei ole kun ei ole ylimääräistä kaappitilaakaan.
Erehdyin ottamaan kampukselle ja työhön lapsen mukaan kun hoitoa ei siksi ajaksi järjestynyt. Lapsi oli kiltisti ja hiljaa mutta se lapsiviha mitä oksennetaan äidin päälle niissä kentässä ollut käsittämätöntä. Asioinnit ja tehtävät hoituivat muutoin hyvin mutta se lapsiperheisiin kohdistettu vihapuhetta osuu usein äiteihin. Milloin bussissa, ravintolassa jne. Mikä ei sivuuta omaa elämäntilannetta joillekin vaikea ymmärtää. Ja sitten ihmetellään jos nuoriso tulevaisuudessa oireilee yhä enemmän kun kohdanneet aikuisilta poistyöntävää vihamielisyyttä ympäri kaupunkia pienestä pitäen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut kirjoitusvirheistä ja erikoisista sanavalinnoista, puhelimessa autocorrect ja heittelee sanoja toisiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Onhan se lapsettomuuskin sinun oma valintasi. Puhu pomolle vaikeuksistasi aamu-unisuutesi kanssa tai vaihda työpaikkaa sellaiseen jossa saat määrätä työaikataulusi muista riippumatta. Muuta ohjetta ei tule.
Tämä. Ei tulisi mieleenkään vetää itkupotkuraivareita vaikka syy työkaverin erilaisiin työaikatauluihin olisi se että hänen täytyisi käydä säännöllisesti hoitamassa isovanhempiensa asioita tai ihan vaan vaikka lähteä harrastamaan. Ei kuulu minulle miten muut käyttää vapaa-aikansa ja miten heidän työelämä on järjestetty arkeen sopivaksi. Pomot päättää palaverien aikataulut jne. Voi sille pomollekin puhua jos toivoo ettei aikaisin aamulla kokoustella kun väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Onhan se lapsettomuuskin sinun oma valintasi. Puhu pomolle vaikeuksistasi aamu-unisuutesi kanssa tai vaihda työpaikkaa sellaiseen jossa saat määrätä työaikataulusi muista riippumatta. Muuta ohjetta ei tule.
Olen eri, mutta kommentoin. Eihän aamu-unisuus katoa mihinkään lapsen saannin myötä. Minusta on todella syvältä että yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen ehdoilla.
Olen juuri saamassa ensimmäisen lapsen ja hirvittää jo valmiiksi että joudun kenties elämään monta vuotta hiljaisessa kidutuksessa jossa en saa nukkua tarpeeksi pitkään sillä lapset pitää raahata kukonpierun aikaan matkaan. Lyhentää elinikää ja on luultavasti lapsille lähinnä haitaksi että äiti on yksi nukkuneen rukous.
Jopa yläkoulut pyörivät aamuihmisten ehdoilla, vaikka teinit tutkitusti tarvivat paljon unta ja ovat iässä jossa kaikilla rytmi painottuu enemmän iltaan, heidän täytyisi saada nukkua!
No olen ihan samaa mieltä tuosta aamuvirkku yhteiskunnasta, mutta en silti näe miten se on lapsiperheiden vika jos joku lapseton haluaisi nukkua kauneusuniaan silloin kun hänelle parhaiten sopisi, mutta ei kuitenkaan osaa tällaista erityisoikeutta vaatia pomoltaan.
Minulle on sukulaiset vittuilleet lasten koulunkäynnistä koko ajan.
Eniten loukkaa se että lasten koulumenestys on muka negatiivinen asia ja minä paska äiti sen takia.
Yksi sukulainen oikein naukui miten tapan lasten elämästä ilon, kun pakotan opiskelemaan.
Huippulukioon pääsy otettiin vastaan vittuilemalla ja sitten alettiin painostaa lasta ettei nyt vaan rasitu liikaa.
Niin törkeää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa todenmukainen aloitus, kiitos ap! Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta tunnistan näistä monta kohtaa. Pääsääntöisesti arvostelijat ovat olleet vanhempia naisia (ulkonäkö, lapsen vaatteet, lapsen ruokinta, töissä/hoidossa), mutta työelämässä tätä tekevät molemmat sukupuolet.
Olen itse saanut niin paljon taivastelua/väheksyntää/syyllistämistä/töksäyttelyjä osakseni, että teen itse juuri päinvastoin kuin minua on kohdeltu. Olin kahden lapsen totaaliyh (käytännössä, paperilla oli yhteishuoltajuus) ja samaan aikaan loin uraa. En pystynyt jäämään ylitöihin, osallistumaan iltamenoihin kuten pikkujouluihin tai yli yön työmatkoille, koska kukaan ei olisi hoitanut lapsiani. Kun lapset sairastivat, olin ainoa hoitaja. Sain kerran potkut koeajalla, kun lapselle osui kaksi sairastumista tuohon ajankohtaan. Toki virallinen syy oli jotain muuta.
Itse esihenkilönä olen vilpittömästi onnellinen raskausuutisista. Kannustan viettämään pienten lasten kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista, osittaista hoitovapaata ja lyhennettyjä työpäiviä. Se aikaa menee niin nopeasti, kyllä ne työt odottavat. Kaikki aktiviteetit ja juhlat järjestetään työaikana niin, että lapset ehditään hakemaan hoidosta tai viemään harrastuksiin. Myös täysi etätyön tekeminen on sallittua kaikille. Hyvinvoiva henkilöstö on oikeasti paljon tyytyväisempi ja tuottavampi.
Omat vanhempani eivät ole koskaan oikein kiinnostuneet lastenhoidosta, joskus sain palkattua MLL:n kautta heille hoitajan päiväksi että sain käytyä asioilla. Itse odotan innolla, jos joskus saan lapsenlapsia ja haluan olla tukena ja mukana heidän elämässään - eli olla sellainen isovanhempi jota itse olisin toivonut lapsilleni. Olen ajatellut, että asenteet ja maailma muuttuvat yksi ihminen ja teko kerrallaan.
Kaikista hämmentävintä ja ylivoimaisesti ärsyttävintä oli huomata että tässä tasavertaista vanhemmuutta toitottavassa yhteiskunnassa äiti on näkymätön siihen saakka kun äiti ei olekaan paikalla 24/7.
Meillä pyrittiin jo alusta saakka, yhteisestä sopimuksesta jakamaan vanhemmuus mahdollisimman pitkälle tasan. Oli aivan itsestäänselvää meille. No tämä nyt sitten ulospäin tuntui näyttävän sille että minä äitinä nyt sluibailen omasta vanhemmuudestani ja olen lykännyt vastuun kokonaan isälle ja jopa pakottanut isän hoitamaan lasta.
Kertaakaan ei esimerkiksi neuvolassa ihmetelty missä isä on kun neuvola-aika oli keskellä päivää. Isältä taas kysyttiin miksi äiti ei ole paikalla kun neuvola-aika niin ikään oli keskellä päivää. On jopa soitettu neuvolan jälkeen minulle ja kerrottu samat asiat jotka olin jo kuullut hetkeä aiemmin isältä.
Töihin palatessa oli taas automaattinen oletus etten voi tai halua edetä työssäni koska se vaatisi satunnaisia matkoja ja iltatöitä. Tässäkin kohtaa täytyi taas perustella että lapsella on myös toinen vanhempi.
Tästä nyt voisi kirjoittaa vaikka kuinka laajasti mutta tiivistetysti se vaan on että äidin osa on näkymätön silloin kun äiti on lapsen kanssa mutta kun isä on lapsen kanssa niin äidin puuttuminen herättää heti kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me eletään mielestäni kuten niin sanotusti pitää, hoidetaan oma okt, ollaan miehen kanssa molemmat vaativissa yliopistokoulutusta vaativissa töissä, lapset on ikätasoisia koululaisia, kuskataan heitä kavereille ja harrastuksiin, molemmat vanhemmat huolehditaan omasta kunnosta, tietääkseni pärjätään ihan hyvin. Isovanhemmat tai sukulaiset eivät auta, mutta kaikesta edellä mainitusta huolimatta ovat kyllä kertomassa, miten pitäisi vähän vielä treenata, opiskella, tehdä sitä ja tätä, matkustella ainakin! Jos heitä yhtään kiinnostaisi minun vointini, voisin kertoa, että tällä tekemisen määrällä pysyn juuri ja juuri pinnalla, palaisin loppuun varmaan, jos vielä enemmän puuhaisin. Itse ovat hoidattaneet lapsensa toisilla ja piereskelleet vaan sohvalla.
Ihan samaa mieltä. Olin itse esikoisen kanssa yh, ja työelämä oli ihan helvettiä kun jopa pomo kyseli että eikö ne isovanhemmat tai vaikka joku kaveri voi sitä lasta hoitaa kun se on kipeä tai hakea päivähoidosta että voin jäädä ylitöihin.
Myöhemmin kun lapsia tuli lisää, olisi pitänyt hyppiä isovanhempien ja muiden sukulaisten mielen mukaan kylässä heillä kaikki juhlapyhät ja vapaapäivät. Hoitoapua oli ihan turha kysellä koska "teitähän on kaksi vanhempaa".
Kouluiässä ilmeisesti kuuluisi harrastaa jotain monta kertaa viikossa että voisi valittaa miten raskasta on kuskata lapsia oman työpäivän jälkeen. Sit kun ei harrasta, on ilmeisesti syrjäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun lapsena muistan, miten kerrastaloon muuttaneet isovanhemmat JATKOIVAT LAPSIPERHEARKEAAN kun heidän omat lapsensa perheellistyivät. Ukki kävi ajamassa poikansa nurmikon ja mamma teki pari kertaa viikossa ruuat lapsenlapsille. Lapset olivat koko suvun - koko kylän - juttu. Nykyajan lapsiperheellisiltä odotetaan ihan uskomatonta panostusta, vaikka heitä on vähemmän kuin koskaan ennen. Joka päivä pitää järjestää lämmin ruoka, kehittävät harrastukset ja valmentaa lasta tuplaamaan itsensä. Sen sijaan sukupolvi, joka sai omien vanhempiensa vankkumattoman tuen, lepää laakereillaan ja keskittyy nauttimaan "ansaituista eläkepäivistä". Minulta meinaa räjähtää pää, kun seuraan tätä kehitystä.
Omista vanhemmistani vain toisella on tämä "lapsiperhearki on ikuista" -asenne. Että kun omat lapset ovat aikuistuneet, esikoisella on jo lapsi tulollaan ja sitten autetaan heitä. Keski-iän helppous on sitä, ettei ole enää ensisijaista vastuuta eikä aikaisia aamuherätyksiä. Toinen katsoo, että omat lapset on nyt tehty ja hän ei enää tikkuakaan pistä ristiin. Jos enemmistö potentiaalisista suomalaisista isovanhemmista on jälkimmäistä tyyppiä, niin lapsiperheiden tukiverkot ovat uskomattoman huonolla tolalla.
Tämä. Näitä ansaittuja eläkepäiviä viettäviä +65 v ikäisiä on nyt todella paljon. Odotan, miten 10 vuoden päästä jossakin Kotiliedessä nuristaan näin: "Tuula 80 v: aikuiset lapset ja lapsenlapset eivät halua auttaa". Niin, miksiköhän eivät halua? Tuulan mielestä nuorempi sukupolvi on epäreilu ja itsekeskeinen. Tuula sen sijaan unohti mainita, miten jätti omat aikuiset lapsensa ilman apua, kun halusi viettää ansaittuja eläkepäiviä eikä olla lapsiperheen apuna. En tarkoita tällä sitä, että isovanhempien pitäisi olla jatkuvasti apuna. Mutta se olisi monessa perheessä jo paljon, jos isovanhempi veisi vaikka kerran kuussa perheen piltit leikkipuistoon pariksi tunniksi niin, että vanhemmat saavat levähtää/hoitaa asioita rauhassa.
Monilla lapsiperheillä on surkeat tukiverkot ja yksi syy on "muka" välimatka isovanhempien luokse. Oli aivan eri juttu joskus vuosikymmeniä sitten, jos isovanhemmat asuivat parin tunnin päässä eikä perheessä välttämättä ollut autoakaan/maalla oli maatalon työt tehtävänä. Nykyään monet isovanhemmat asuvat kaupungissa, eikä mitään maatalon töitä ole. Auto tai jopa kaksikin löytyy, eikä mikään estäisi lähtemästä avuksi. Sitten arki täytetään eläkeläisten jumppapiireillä ja konserteilla ja valitetaan, kun arki on niin kiireistä ettei ehdi avuksi.
Pakko on kuitenkin huomauttaa, että ennen eläkkeelle jäätiin huomattavasti nuorempana. Minun kaikki isovanhempani ovat päässeet eläkkeelle 55-59-vuotiaina, siinä missä omat vanhempani ovat työelämässä vielä yli kuusikymppisinä. Itse tulen pääsemään eläkkeelle vasta seitsemänkympin tienoilla ja odotan jo kauhulla sitä aikaa, jos omat lapset odottavat saavansa lastenhoitoapua ja omat ikääntyvät vanhemmat pitäisi hoitaa työssäkäynnin ohella vielä 68-vuotiaana. Omalla työpaikallani ainakin huomaan, että eivät ne yli kuusikymppiset enää meinaa selviytyä työstä samalla tavalla kuin ennen.
Minua uuvuttaa sukulaiset. Olin taas kirppiksellä tämän päivän myymässä sitä heidän kantamaansa turhaa tavaraa.
Olen nyt ottanut sen linjan että jos ne ei mene niin että ensin ne on Torissa sen määräajan ja sen jälkeen kerran kirppiksellä niin sitten ne menee kierrätyskeskukseen ja sillä selvä.
Ei tarvitse kysellä miksen muynyt kun olison tehnyt jättiomaisuuden niillä tai miksen säilytä kun ne on niin hienoja.
Taas on yksi iso Ikea-kassi roinaa ja toinen kierrätettävää pois kuskattavaksi. Huoh.
Kaikkein eniten tässä tavarassa ärsyttää se että jos ja kun itse hankin kotiin tai lapsille jotain, se koetaan luvaksi kantaa roinaa meille. Kun sinäkin ostat/hankit niin minäkin saan -idea on päätön.
Olen nyt laittanut täyden stopin. Lapsille saa lahjaksi tuoda korkeintaan rahaa/lahjakortin tai hedelmiä tms terveellistä suötävää. Niin kypsä olen tähän!
En myöskään jaksa sitä loputonta sekaantumista ja neuvomista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Meillä saa tarvittaessa varata hoitoaikaa klo 18 asti. Olen tätä toisinaan käyttänyt kokousten tai luentojen vuoksi. Toki ymmärrän pointtisi etkä varmaan tätä hakenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Miksi lapsettoman pitää tulla aamulla palaveriin niitten perheellisten takia? Ei ole mitään sellaista syytä, että "päiväkotiin pitää viedä kello se ja se, että saa aamupalaa, joten sama se on sitten jo heti töihin tulla, kun on lapset vienyt"
Just tää korpeaa, että perheelliset pitää niin selvänä, että muidenkin työt rytmittyy heidän säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Miksi lapsettoman pitää tulla aamulla palaveriin niitten perheellisten takia? Ei ole mitään sellaista syytä, että "päiväkotiin pitää viedä kello se ja se, että saa aamupalaa, joten sama se on sitten jo heti töihin tulla, kun on lapset vienyt"
Just tää korpeaa, että perheelliset pitää niin selvänä, että muidenkin työt rytmittyy heidän säännöillä.
Kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Minusta tässä ei näy perheiden suosiminen vaan yleensä sellainen ajatus että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja moni haluaa päästä työpaikalta poiskin ajoissa, vaikka harrastuksiin. Vaikka minulla ei olisikaan lapsia niin haluan saada duunit hoidettua pois alta jotta illalla ehtii muutakin kuin kotiin syömään ja unille.
Näin minäkin ajattelen, mutta ottaisin srn oman ajan mieluiten aamusta. Se tunti 9-10 on mun elämänlaadulle se arvokkain.
No ttu mene sanomaan pomollesi että otat klo 9-10 vapaaksi mielenterveydellisistä syistä. Ei ole noin vaikeaa.
Kas, heti alkaa ilkeys, kun vähänkin kyseenalaistaa perheellisten oikeutta määrätä tahti. Niin tottuneita te ootte oikeuksiinne.
Sitä toivoisin. Harmi, että siihen pitää olla todella painavat perusteet, mikäli siitä joutuu riitelemään. Exälle oli tärkeää erossa se, että lapsilla säilyy hänen sukunimensä, yhteishuoltajuus ja mahdollisimman pienet elatusmaksut. Mitään kiinnostusta hänellä ei ole lapsen asioihin tai edes tutustua syvemmin omiin lapsiin. Elimme ydinperheenä kuitenkin melkein 10 vuotta. Nyt jos pyydän häneltä valtakirjaa johonkin niin siinä menee helposti muutama viikko, jonka aikana useampaan otteeseen muistutan häntä. "Joo joo, sitku ehdin." Kun lapset ovat isällään ja tarvitsevat apua koulutehtävissä, autan heitä etänä. Ex vain toteaa, ettei hän ehdi tai osaa auttaa.