Lue keskustelun säännöt.
Tämä äitiydessä uuvuttaa: muut odottavat äidiltä liikoja
Pitkä selostus eli älä lue, jos et jaksa.
Heti alkuun: äitinä oleminen ei uuvuta minua. Nautin lapsiemme seurasta ja pidin pitkät hoitovapaat ennen töihin palaamista. Lapsemme eivät ole ylipitkää päivää päiväkodissa, vapaapäivinä ja lomilla vietämme tavallista lapsiarkea. En äitinä rehki liikaa, lapsillamme ei ole mitään ohjattuja harrastuksia ja muutenkin olemme halunneet tehdä arjesta mahdollisimman rauhallista. Emme elä mitään suorituskeskeistä instagram-elämää, vaan hyvinkin yksinkertaista arkea. Tämä on ollut ihan tietoinen päätös, koska pikkulapsiarjessa riittää työtä jo muutenkin.
Se nyppii, että kun yritän rauhoittaa näitä ns. ruuhkavuosia, niin ihmiset ympärillä eivät ymmärrä asiaa ja vaativat minulta ihan hirveästi. Töissä vaaditaan paljon, vaikka en ole missään esimiestehtävissä. Valitetaan, jos lapsi sairastuu tai itse sairastun. Ihmetellään, miksi sitä kaksivuotiasta ei voi ottaa sairastumistapauksessa töihin mukaan, kun kyllä meidän Isla 11 v ihan hyvin pärjää palaverini ajan. Niin, miksiköhän en voi ottaa vilkasta taaperoa mukaan töihin ja miksi ihmeessä toisin sairaan lapsen työpaikalleni? Osalla on aivan unohtunut, millaista pienen lapsen kanssa on.
Päiväkodissa kaikki lapsiin liittyvä kritiikki annetaan minulle, ei miehelle. Jos mies hakee lapset päiväkodista, niin miehelle ei anneta juuri mitään palautetta. Minä saan sitten kuulla pitkät selostukset siitä, mikä lasten päiväkotipäivässä on mennyt pieleen. Tai jos mies on aamulla pukenut pienemmän lapsen, niin minä saan kritiikin siitä, jos lapsella oli jalassa kumpparit ja päivällä ei satanutkaan vettä. Minulle tyrkätään päiväkodista kaikki laput ja vaatimukset, vaikka olemme sanoneet, että mieskin voi nämä asiat hoitaa. Äitinä ärsyttää, että minut nähdään ainoana vanhempana, vaikka lapsilla on osallistuva isäkin. Jos lapsi on jossain asiassa hieman ikätovereita jäljessä, niin minua äitinä syyllistetään siitä, miksi en _äitinä_ ole opettanut tätä asiaa lapselle.
Raskauksien jälkeen molempien lasten vauvavuonna tuli perheen ulkopuolisilta kommenttia siitä, että pitäisi karistaa raskauskilot nopeasti. Siinä kiireisen lapsiarjen keskellä ulkopuoliset tulivat vaatimaan, että nyt syöt salaattia ja jumppaat itsesi kuntoon. Ensimmäiset kommentit raskauskilojen pudottamisesta tulivat, kun esikoinen oli 1,5 kk. Laihdutin molemmilla kerroilla loput raskauskilot vauvavuoden päätteeksi, sillä vauvavuosina ei todellakaan ollut kropan timmimmäksi treenaaminen päällimmäisenä mielessä. Äidin ulkonäkökin on arvostelun ja vaatimisen kohteena.
Nämä nyt vain esimerkkinä. Äitinä uuvuttaa se, että muut ihmiset vaativat äideiltä niin hemmetisti. Mitä sitten, jos lapsella on kumpparit kuivana päivänä jalassa, jos ruokana on valmista pilttiä tai en halua paiskia ylitöitä, kun kotona on pienet lapset? Ei elämän tarvitse olla mitään täydellistä, mutta äideiltä odotetaan ihan liikaa. En yhtään ihmettele, että monia ei perheellistyminen kiinnosta, kun monien reaktiot äiteihin ovat tätä luokkaa.
Kommentit (464)
Ymmärrän, että äiteihin kohdistuu lapsiarjessa enemmän vaatimuksia. Äidin ehkä yleisesti oletetaan ottavan lapsistaan enemmän vastuuta kuin isän.
Jos arki kuormittaa, ensimmäinen askel kuorman vähentämiseksi on keskustella lapsen isän kanssa. Perheessä sekä äidillä ja isällä on tehtäviä. Kaikkea ei voi täysin tasan jakaa, mutta molempien vanhempien käydessä töissä, kotityöt on jaettava.
Kaikelle ei kannata korvaansa lotkauttaa. Turhat harrastukset ja arjen kuormittajat kannattaa unohtaa. Kun lapset ovat pieniä, arki-illoissa ei juurikaan ole aikaa lasten tai vanhempien harrastuksille. Jos joku siitä vanhempia arvostelee, siinäpä on hänelle ajankulua.
Lasten kasvatuksesta ja vaatteista täytyy huolehtia. Niitä ei voi ulkoistaa muiden hoidettavaksi. Lapsen perustarpeet täytyy hoitaa.
Uhriutua ei kannata. Siitä ei yleensä mitään hyvää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että äiteihin kohdistuu lapsiarjessa enemmän vaatimuksia. Äidin ehkä yleisesti oletetaan ottavan lapsistaan enemmän vastuuta kuin isän.
Jos arki kuormittaa, ensimmäinen askel kuorman vähentämiseksi on keskustella lapsen isän kanssa. Perheessä sekä äidillä ja isällä on tehtäviä. Kaikkea ei voi täysin tasan jakaa, mutta molempien vanhempien käydessä töissä, kotityöt on jaettava.
Kaikelle ei kannata korvaansa lotkauttaa. Turhat harrastukset ja arjen kuormittajat kannattaa unohtaa. Kun lapset ovat pieniä, arki-illoissa ei juurikaan ole aikaa lasten tai vanhempien harrastuksille. Jos joku siitä vanhempia arvostelee, siinäpä on hänelle ajankulua.
Lasten kasvatuksesta ja vaatteista täytyy huolehtia. Niitä ei voi ulkoistaa muiden hoidettavaksi. Lapsen perustarpeet täytyy hoitaa.
Uhriutua ei kannata. Siitä ei yleensä mitään hyvää seuraa.
Yhteiskunnan ongelmallisiin asenteisiin ja käytäntöihin puuttuminen, tai niistä puhuminen, ei ole uhriutumista.
Minkälaisia tuttavapiirejä teillä oikein on jos niissä kommentoidaan toisten liikakiloja? En osaa kuvitella, että kukaan tuntemani ihminen olisi niin moukka, että kommentoisi hiljattain lapsen saaneelle (tai ylipäätään kenellekään) tämän ylipainoa.
Työ on vain työtä, lapset ovat numero 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aloitus, kiitos ap kun jaoit! En ole itse törmännyt näihin ja nyt mietin johtuuko se siitä että olen totaaliyksinhuoltaja. Olen aina ajatellut että niissä perheissä, joissa vanhempia on useampi, olisi helpompaa, koska hommat jakautuvat useammalle henkilölle. Mutta ei se välttämättä olekaan niin. Mietin myös, onko meillä vaan lapsimyönteinen työpaikka ja onko meillä sattumalta fiksu päiväkoti jossa ei jaarata turhista. Heillä on varavaatetta siellä jos joskus menee arvio pieleen. Kukaan ei ole huomautellut raskauskiloista ja olen saanut rauhassa olla äitiyslomalla. Toki opiskelin vanhempainvapaalla viimeksi joten voi olla ettei lähipiiri sitten viitsinyt muusta aloittaa. Mutta mietin tosiaan että kohdistuuko yhden vanhemman perheisiin erilaiset odotukset ja mistä se johtuu.
Odotan esikoista ja mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sitä enemmän olen huomannut, että suurimmat odotukset on muilla äideillä/naisilla ja heillä on oikeus sanoa, miten tulee toimia ja kaikki mitä ajattelin tehdä, on ehdottoman väärin.
Pitää imettää, mutta lopettaa ajoissa. Täytyy nukkua perhepedissä, vauva ei saa nukkua omassa sängyssä. Pitää olla kotona lapsen kanssa vähintään kolme vuotta, mutta ei tule unohtaa omaa uraa. Ei saa nukuttaa ulkona pakkasella, mutta sisälläkään ei saa olla koko päivää. 100 euron rattaat ei ole hyvä eikä turvakaukalokaan saa olla käytetty, joten alle 10 000 eurolla ei pääse vauvaan uppoavien tavaroiden kanssa. Lapsella tulee olla paljon virikkeitä, mutta tv ja tabletti ehdottoman kielletty. Taaperon tulee osata lukea itsenäisesti mieluiten jo kaksivuotiaana, vaikka häntä kiinnostaa selkeästi enemmän paloautot. Ja jos vaan erehtyy poikana tykkäämään autoista ja traktoreista, niin siitä pitää ohjata pois, hiuksiakaan ei saa pitää lyhyenä, vaan lapsella tulee itsellä olla oikeus valita. Ja hänhän valitsee ennemmin purkan hiuksissa. Muskarit ja muut päiväkerhot ihan ehdottomasti ravattava läpi, koska muuten lapsesta tulee narsisti jo ennen esikouluikää. Mutta luova hänen täytyy antaa olla ja kaikesta pitää keskustella, jottei henkinen kasvu häiriinny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aloitus, kiitos ap kun jaoit! En ole itse törmännyt näihin ja nyt mietin johtuuko se siitä että olen totaaliyksinhuoltaja. Olen aina ajatellut että niissä perheissä, joissa vanhempia on useampi, olisi helpompaa, koska hommat jakautuvat useammalle henkilölle. Mutta ei se välttämättä olekaan niin. Mietin myös, onko meillä vaan lapsimyönteinen työpaikka ja onko meillä sattumalta fiksu päiväkoti jossa ei jaarata turhista. Heillä on varavaatetta siellä jos joskus menee arvio pieleen. Kukaan ei ole huomautellut raskauskiloista ja olen saanut rauhassa olla äitiyslomalla. Toki opiskelin vanhempainvapaalla viimeksi joten voi olla ettei lähipiiri sitten viitsinyt muusta aloittaa. Mutta mietin tosiaan että kohdistuuko yhden vanhemman perheisiin erilaiset odotukset ja mistä se johtuu.
Johtuu ehkä ympäristöstäsi enemmän, ihmisistä, työpaikastasi. Koska totaali-yh vasta saakin usein ruotimista osakseen. Lisäksi jo etupainotteisesti tarkkaillaan, eetei mikään vain ole vähänkään huonosti, esim yhtenä päivänä eriparin sukat tai paita väärinpäin päiväkodissa, koska se voi olla merkki, että nyt pitäisi olla äidistä huoliasaan. Tämä siis oma kokemukseni. Varmasti projisoin jotain omia kokemuksianikin, mutta käsitykseni on, että totaali yh on erityisen altis joutumaan yhteiskunnan hampaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aloitus, kiitos ap kun jaoit! En ole itse törmännyt näihin ja nyt mietin johtuuko se siitä että olen totaaliyksinhuoltaja. Olen aina ajatellut että niissä perheissä, joissa vanhempia on useampi, olisi helpompaa, koska hommat jakautuvat useammalle henkilölle. Mutta ei se välttämättä olekaan niin. Mietin myös, onko meillä vaan lapsimyönteinen työpaikka ja onko meillä sattumalta fiksu päiväkoti jossa ei jaarata turhista. Heillä on varavaatetta siellä jos joskus menee arvio pieleen. Kukaan ei ole huomautellut raskauskiloista ja olen saanut rauhassa olla äitiyslomalla. Toki opiskelin vanhempainvapaalla viimeksi joten voi olla ettei lähipiiri sitten viitsinyt muusta aloittaa. Mutta mietin tosiaan että kohdistuuko yhden vanhemman perheisiin erilaiset odotukset ja mistä se johtuu.
Johtuu ehkä ympäristöstäsi enemmän, ihmisistä, työpaikastasi. Koska totaali-yh vasta saakin usein ruotimista osakseen. Lisäksi jo etupainotteisesti tarkkaillaan, eetei mikään vain ole vähänkään huonosti, esim yhtenä päivänä eriparin sukat tai paita väärinpäin päiväkodissa, koska se voi olla merkki, että nyt pitäisi olla äidistä huoliasaan. Tämä siis oma kokemukseni. Varmasti projisoin jotain omia kokemuksianikin, mutta käsitykseni on, että totaali yh on erityisen altis joutumaan yhteiskunnan hampaisiin.
Olen kuullut myös muilta vastaavia kokemuksia ja ihmetellyt itsekin että missä kuplassa elän. Ehkä hyvä näin. Olen miettinyt myös että vaikuta ko sitten siltä ettei kukaan tule turhasta avautumaan ja mistä se sitten johtuu. Nämä on mielenkiintoisia eroja. Olen asunut sekä pk-seudulla että muualla, isommissa kaupungeissa kuitenkin. Eli kokemusta on myös eri päiväkodeista ja palveluista. Olen sekä ollut töissä että opiskellut lasten aikana. Lapset ovat olleet tavallisessa kunnan päiväkodissa, myöhemmin koulussa ja tuetenkin harrastuksissa. Oikeastaan ainoat hölmöt tilanteet joissa koen että perheemme ei löydä paikkaansa on vanhempainillat eli ei ajatella että yh:n täytyy hommata hoitaja jos haluaa paikalle, ja sitten monesti harratuksissa ei älytä että jotkut yhteiskeräyssummat voisi joskus jakaa muullakin periaatteella kuin sillä että yh maksaa saman kuin kahden tulonsaajan perhe. Mutta muuten siis kaikki sujunut älyttömän hyvin. Tämä nyt hieman jo ohi aiheen. Olisi joskus mielenkiintoista keskustella yhden vanhemman perheiden kokemista odotuksista erikseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Minusta tässä ei näy perheiden suosiminen vaan yleensä sellainen ajatus että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja moni haluaa päästä työpaikalta poiskin ajoissa, vaikka harrastuksiin. Vaikka minulla ei olisikaan lapsia niin haluan saada duunit hoidettua pois alta jotta illalla ehtii muutakin kuin kotiin syömään ja unille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monessa asiassa sympatiseeraan mistä puhut, mutta sitä en ymmärrä että kuvittelet lasten takia voivasi löysäillä töissä. Muiden ei tarvitse tehdä sinun töitäsi, koska olet äiti. Olet ihan vapaaehtoisesti hankkinut lapset ja jatkanut töissä. Jos olet jatkuvasti poissa, niin kyllähän siinä työkavereiden pinna alkaa kiristyä. Miksi et jäänyt pidemmälle hoitovapaalle?
Ja sitten kun jäät pidemmälle hoitovapaalle, saat kuulla olevasi laiska loinen, joka ei viitsi töitä tehdä.
No, minä olen aina ollut oman tieni kulkija, ja kun lapseni sairasteli päiväkodissa paljon ja lääkäri kysyi, että olisiko mitään mahdollisuutta ottaa kotihoitoon, tein sen miettimättä muiden reaktioita.
Irtisanoin itseni ja seuraavien lasten kohdalla en edes vienyt päiväkotiin, vaan hoidin kotona kouluikään asti, kävivät tietysti kerhoissa, muskareissa, kirjaston satutunnilla jne ja kaikista kasvoi fiksuja lapsia.
Ihmettelijöille totesin tv-mainoksen tapaan: Koska minä voin. Koska meillä on siihen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Minusta tässä ei näy perheiden suosiminen vaan yleensä sellainen ajatus että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja moni haluaa päästä työpaikalta poiskin ajoissa, vaikka harrastuksiin. Vaikka minulla ei olisikaan lapsia niin haluan saada duunit hoidettua pois alta jotta illalla ehtii muutakin kuin kotiin syömään ja unille.
Näin minäkin ajattelen, mutta ottaisin srn oman ajan mieluiten aamusta. Se tunti 9-10 on mun elämänlaadulle se arvokkain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Voi-voi, on sinulla rankkaa, kun joudut aamulla nousemaan ylös. Koita kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Voi-voi, on sinulla rankkaa, kun joudut aamulla nousemaan ylös. Koita kestää.
Kiitos, en ylläty asenteestasi. Tyypillinen perheelliselle, jonka mielestä hällä on rankkaa ja kenenkään muun elämäkään ei saisi olla parermpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.
Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.
Miten tuo on lapsiperheen mukaan menemistä??? En minä ainakaan halua siellä työpaikalla iltaan notkua. Menen usein jopa kuudeksi että pääsem valoisalla kotiin.
Ei ole tunnollisuudesta kyse. Ja miksi sen pitää olla juuri äiti, joka muistaa perunat, opettaa syömään lusikalla ja huolehtii kroppansa kuntoon? Miksi isä ei pystyisi samaan?