Lue keskustelun säännöt.
Tämä äitiydessä uuvuttaa: muut odottavat äidiltä liikoja
Pitkä selostus eli älä lue, jos et jaksa.
Heti alkuun: äitinä oleminen ei uuvuta minua. Nautin lapsiemme seurasta ja pidin pitkät hoitovapaat ennen töihin palaamista. Lapsemme eivät ole ylipitkää päivää päiväkodissa, vapaapäivinä ja lomilla vietämme tavallista lapsiarkea. En äitinä rehki liikaa, lapsillamme ei ole mitään ohjattuja harrastuksia ja muutenkin olemme halunneet tehdä arjesta mahdollisimman rauhallista. Emme elä mitään suorituskeskeistä instagram-elämää, vaan hyvinkin yksinkertaista arkea. Tämä on ollut ihan tietoinen päätös, koska pikkulapsiarjessa riittää työtä jo muutenkin.
Se nyppii, että kun yritän rauhoittaa näitä ns. ruuhkavuosia, niin ihmiset ympärillä eivät ymmärrä asiaa ja vaativat minulta ihan hirveästi. Töissä vaaditaan paljon, vaikka en ole missään esimiestehtävissä. Valitetaan, jos lapsi sairastuu tai itse sairastun. Ihmetellään, miksi sitä kaksivuotiasta ei voi ottaa sairastumistapauksessa töihin mukaan, kun kyllä meidän Isla 11 v ihan hyvin pärjää palaverini ajan. Niin, miksiköhän en voi ottaa vilkasta taaperoa mukaan töihin ja miksi ihmeessä toisin sairaan lapsen työpaikalleni? Osalla on aivan unohtunut, millaista pienen lapsen kanssa on.
Päiväkodissa kaikki lapsiin liittyvä kritiikki annetaan minulle, ei miehelle. Jos mies hakee lapset päiväkodista, niin miehelle ei anneta juuri mitään palautetta. Minä saan sitten kuulla pitkät selostukset siitä, mikä lasten päiväkotipäivässä on mennyt pieleen. Tai jos mies on aamulla pukenut pienemmän lapsen, niin minä saan kritiikin siitä, jos lapsella oli jalassa kumpparit ja päivällä ei satanutkaan vettä. Minulle tyrkätään päiväkodista kaikki laput ja vaatimukset, vaikka olemme sanoneet, että mieskin voi nämä asiat hoitaa. Äitinä ärsyttää, että minut nähdään ainoana vanhempana, vaikka lapsilla on osallistuva isäkin. Jos lapsi on jossain asiassa hieman ikätovereita jäljessä, niin minua äitinä syyllistetään siitä, miksi en _äitinä_ ole opettanut tätä asiaa lapselle.
Raskauksien jälkeen molempien lasten vauvavuonna tuli perheen ulkopuolisilta kommenttia siitä, että pitäisi karistaa raskauskilot nopeasti. Siinä kiireisen lapsiarjen keskellä ulkopuoliset tulivat vaatimaan, että nyt syöt salaattia ja jumppaat itsesi kuntoon. Ensimmäiset kommentit raskauskilojen pudottamisesta tulivat, kun esikoinen oli 1,5 kk. Laihdutin molemmilla kerroilla loput raskauskilot vauvavuoden päätteeksi, sillä vauvavuosina ei todellakaan ollut kropan timmimmäksi treenaaminen päällimmäisenä mielessä. Äidin ulkonäkökin on arvostelun ja vaatimisen kohteena.
Nämä nyt vain esimerkkinä. Äitinä uuvuttaa se, että muut ihmiset vaativat äideiltä niin hemmetisti. Mitä sitten, jos lapsella on kumpparit kuivana päivänä jalassa, jos ruokana on valmista pilttiä tai en halua paiskia ylitöitä, kun kotona on pienet lapset? Ei elämän tarvitse olla mitään täydellistä, mutta äideiltä odotetaan ihan liikaa. En yhtään ihmettele, että monia ei perheellistyminen kiinnosta, kun monien reaktiot äiteihin ovat tätä luokkaa.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oletteko huomanneet, että ne mahdottomia naisilta ja äideiltä vaativat ja naisia arvostelevat ovat muita naisia?
Oman pikkulapsiarkeni kuuntelin anopin ylpeilyä kuinka hän vaan jaksoi sitä ja tätä, kun lapset olivat pieniä. No se olikin sitä aikaa, kun lapset lähinnä pidettiin hengissä ja pääpaino oli kaikessa ulkokultaisessa, kuten kodin siisteydessä, lapsille laitettiin ruoka, jonka jälkeen taas huiskittiin pois jaloista, siinä kaikki. Olin itsekin silloin lapsi ja en hirveästi vanhemmiltani saanut, koska olivat niin kiireisiä askareissaan.
Töissä kun taas puhun perhe edellä, toivon enemmän joustoa, niin naisesimiehet ja naistyökaverit siellä kiljuu, kuinka hekin raatoivat henkihieverissä työt ja lapset ja kodin selvisivät siitä hengissä. No ok, entäs jos mulla on jotkut muut ajatukset elämästä kuin raataminen ja selviytyminen?
Myös edelleen vuonna 2023 perheen ja kodin hoitamiseen osallistuva isä nähdään sankarina. Naisessa on taas joku vika, jos kokkaus, leipominen ja kaikki muut perinteiset naisten jutut ei ole mieleisintä puuhaa. Äideiltä myös odotetaan osallistumista lasten luokkien ja harrastusseurojen varainkeruuseen ja muuhun vapaaehtoistoimintaan, yksin lasten juhlien järjestämiseen jne. Lapseni ovat jo teinejä ja yhdenkään luokkaretken rahankeruuta ei ole ollut järjestämässä isät, vanhempainyhdistykset pyörii naisten voimin, ei olla viety lapsiamme yksillekään synttäreille, jossa vastassa on järjestävä isä, kun äiti on töissä tai muilla menoilla. Jos jonkun tällaisen puuhan vuoksi perustetaan wa-ryhmä, sinne liitetään vain perheiden äidit. Itse olen joka kerta pyytänyt erikseen, että myös isä liitetään ryhmään. Toisaalta, tämäkin menee niin, että naiset omivat tällaiset jutut itselleen, ehkä ne isätkin osallistuisi, jos heidät laitettaisiin osallistumaan.
Minua nälvii kiloista ja käytännössä ihan kaikesta muusta veljeni. Hön arvostelee jopa lasten ulkomuotoa.
Ja appiukko kuvittelee olevansa maailman nerokkain lastenkasvatuksessa. Ikinä ei ole lapsia hoitanut.
No totta, olen itsekin joiltakin sukulaismiehiltä saanut jotain kommenttia, mutta se on ollut siihen omaan vaimoon vertaamista, ei varsinaisesti suoraa arvostelua tai suoria neuvoja. Myös yksi mieheni kaveri vertasi usein siskonsa lasten kasvatukseen, vaikka hänellä itsellään ei ollut lapsia. Mutta esimerkiksi töissä en ole saanut ikinä kritiikkiä miehiltä, kyllä ne on ollut muut naiset (itseäni vanhemmat), jotka arvostelee. Mulla on käsitys, että miehet pääasiassa arvostaa vaimojaan ja muita lähipiirin naisia, mutta se kovin kritiikki tulee muilta naisilta, jos yhtään poikkeat totutusta.
Minun miespomoni räyhäsi kun olin päivän poissa koska kuopus joutui yöllä sairaalaan.
Olin itse aamulöa jo hoitanut töilleni sijaisen joten hänelle ei edes ollut siitä mitään vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Miksi lapsettoman pitää tulla aamulla palaveriin niitten perheellisten takia? Ei ole mitään sellaista syytä, että "päiväkotiin pitää viedä kello se ja se, että saa aamupalaa, joten sama se on sitten jo heti töihin tulla, kun on lapset vienyt"
Just tää korpeaa, että perheelliset pitää niin selvänä, että muidenkin työt rytmittyy heidän säännöillä.
Etkö sinä pälli nyt ymmärrä ettei teidän palaverejä ole rytmitetty perheellisten mukaan vaan niin että te satutte olemaan kaikki paikalla - ja ilmeisesti ne voisi pitää pari tuntia myöhemminkin eikä juuri klo 9-10 sinun päiväunien aikaan, mutta sinä olet niin kädetön ettet osaa tätä pomoltasi pyytää? Vai ihan kiusallasiko haluat kokoustaa juuri ennen työpäivän loppumista siihen aikaan kun perheelliset joutuu hakemaan lapset päiväkodista? Mitäs ne aamuvirkut jotka väsähtää illasta, oletko miettinyt heidän tuntemuksiaan kun itsekkäästi vaadit muuta maailmaa elämään oman sisäisen kellosi mukaan?
Taivas miten itsekkäitä ja tyhmiä ihmisiä onkaan.
Työn rytmin kannalta ne voitaisiin pitää klo 9-10 tai klo 15-16. Se, että ne pidetään aina klo 9,johtuu työkavereiden perhetilanteesta eli jousto on aina ja joka ikinen kerta heidän hyväkseen.
Kerro pomolle ettet voi osallistua palaveriin koska väsyttää. Tule sitten kertomaan meille mitä se vastasi jos kehtaat. 😂
No taidan ilmoittaa, että liukuma on kymppiin. Se mitä sen tunnin teen, ei taida kuulua kenellekään. Jätän työkavereiden murheeksi sen, milloin saavat multa tiedot, joita tarvitsevat työn hoitamiseen (ehkä välillä 15-18 voisi olla hyvä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Miksi lapsettoman pitää tulla aamulla palaveriin niitten perheellisten takia? Ei ole mitään sellaista syytä, että "päiväkotiin pitää viedä kello se ja se, että saa aamupalaa, joten sama se on sitten jo heti töihin tulla, kun on lapset vienyt"
Just tää korpeaa, että perheelliset pitää niin selvänä, että muidenkin työt rytmittyy heidän säännöillä.
Etkö sinä pälli nyt ymmärrä ettei teidän palaverejä ole rytmitetty perheellisten mukaan vaan niin että te satutte olemaan kaikki paikalla - ja ilmeisesti ne voisi pitää pari tuntia myöhemminkin eikä juuri klo 9-10 sinun päiväunien aikaan, mutta sinä olet niin kädetön ettet osaa tätä pomoltasi pyytää? Vai ihan kiusallasiko haluat kokoustaa juuri ennen työpäivän loppumista siihen aikaan kun perheelliset joutuu hakemaan lapset päiväkodista? Mitäs ne aamuvirkut jotka väsähtää illasta, oletko miettinyt heidän tuntemuksiaan kun itsekkäästi vaadit muuta maailmaa elämään oman sisäisen kellosi mukaan?
Taivas miten itsekkäitä ja tyhmiä ihmisiä onkaan.
Työn rytmin kannalta ne voitaisiin pitää klo 9-10 tai klo 15-16. Se, että ne pidetään aina klo 9,johtuu työkavereiden perhetilanteesta eli jousto on aina ja joka ikinen kerta heidän hyväkseen.
Kerro pomolle ettet voi osallistua palaveriin koska väsyttää. Tule sitten kertomaan meille mitä se vastasi jos kehtaat. 😂
No taidan ilmoittaa, että liukuma on kymppiin. Se mitä sen tunnin teen, ei taida kuulua kenellekään. Jätän työkavereiden murheeksi sen, milloin saavat multa tiedot, joita tarvitsevat työn hoitamiseen (ehkä välillä 15-18 voisi olla hyvä).
Onnea vaan seuraaviin yt-neuvotteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Minusta tässä ei näy perheiden suosiminen vaan yleensä sellainen ajatus että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja moni haluaa päästä työpaikalta poiskin ajoissa, vaikka harrastuksiin. Vaikka minulla ei olisikaan lapsia niin haluan saada duunit hoidettua pois alta jotta illalla ehtii muutakin kuin kotiin syömään ja unille.
Näin minäkin ajattelen, mutta ottaisin srn oman ajan mieluiten aamusta. Se tunti 9-10 on mun elämänlaadulle se arvokkain.
No ttu mene sanomaan pomollesi että otat klo 9-10 vapaaksi mielenterveydellisistä syistä. Ei ole noin vaikeaa.
Kas, heti alkaa ilkeys, kun vähänkin kyseenalaistaa perheellisten oikeutta määrätä tahti. Niin tottuneita te ootte oikeuksiinne.
Vautsi vau! Oikeus viedä ja hakea lapsi päiväkodista ajallaan? Kuulostaa velvollisuudesta minusta, mutta jos se on sinusta jokin kadehdittava etuoikeus niin hanki sellainen mukula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Miksi lapsettoman pitää tulla aamulla palaveriin niitten perheellisten takia? Ei ole mitään sellaista syytä, että "päiväkotiin pitää viedä kello se ja se, että saa aamupalaa, joten sama se on sitten jo heti töihin tulla, kun on lapset vienyt"
Just tää korpeaa, että perheelliset pitää niin selvänä, että muidenkin työt rytmittyy heidän säännöillä.
Etkö sinä pälli nyt ymmärrä ettei teidän palaverejä ole rytmitetty perheellisten mukaan vaan niin että te satutte olemaan kaikki paikalla - ja ilmeisesti ne voisi pitää pari tuntia myöhemminkin eikä juuri klo 9-10 sinun päiväunien aikaan, mutta sinä olet niin kädetön ettet osaa tätä pomoltasi pyytää? Vai ihan kiusallasiko haluat kokoustaa juuri ennen työpäivän loppumista siihen aikaan kun perheelliset joutuu hakemaan lapset päiväkodista? Mitäs ne aamuvirkut jotka väsähtää illasta, oletko miettinyt heidän tuntemuksiaan kun itsekkäästi vaadit muuta maailmaa elämään oman sisäisen kellosi mukaan?
Taivas miten itsekkäitä ja tyhmiä ihmisiä onkaan.
Työn rytmin kannalta ne voitaisiin pitää klo 9-10 tai klo 15-16. Se, että ne pidetään aina klo 9,johtuu työkavereiden perhetilanteesta eli jousto on aina ja joka ikinen kerta heidän hyväkseen.
Kerro pomolle ettet voi osallistua palaveriin koska väsyttää. Tule sitten kertomaan meille mitä se vastasi jos kehtaat. 😂
Jep jep, niin tottuneita olette siihen, että maailma pyörii pillinne mukaan. Sen sijaan teidän iltamenoille ei sovi naureskella. Pask a K a soj a olette.
Mene nyt sinne pomollesi sanomaan että tämä maailma pyörii sinun persreikäsi ympärillä tästä eteenpäin. Huumoriarvon vuoksi kerro meille mitä se vastas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Minusta tässä ei näy perheiden suosiminen vaan yleensä sellainen ajatus että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja moni haluaa päästä työpaikalta poiskin ajoissa, vaikka harrastuksiin. Vaikka minulla ei olisikaan lapsia niin haluan saada duunit hoidettua pois alta jotta illalla ehtii muutakin kuin kotiin syömään ja unille.
Kyllä, enemmistö kansasta on aamuvirkkua ja haluaa päästä ajoissa töistä. Olen ollut työpaikassa jossa oli työvuoroja 8-16, 9-17, 10-18, 11-19. Ei kukaan tehnyt vapaaehtoisesti noita klo 10-11 alkavia vuoroja, kun taas 8-16 oli kaikkein halutuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Kumpia teillä on enemmistö? Varmaan enemmistö voi päättää palaveriajat.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Miksi lapsettoman pitää tulla aamulla palaveriin niitten perheellisten takia? Ei ole mitään sellaista syytä, että "päiväkotiin pitää viedä kello se ja se, että saa aamupalaa, joten sama se on sitten jo heti töihin tulla, kun on lapset vienyt"
Just tää korpeaa, että perheelliset pitää niin selvänä, että muidenkin työt rytmittyy heidän säännöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Miksi lapsettoman pitää tulla aamulla palaveriin niitten perheellisten takia? Ei ole mitään sellaista syytä, että "päiväkotiin pitää viedä kello se ja se, että saa aamupalaa, joten sama se on sitten jo heti töihin tulla, kun on lapset vienyt"
Just tää korpeaa, että perheelliset pitää niin selvänä, että muidenkin työt rytmittyy heidän säännöillä.
Etkö sinä pälli nyt ymmärrä ettei teidän palaverejä ole rytmitetty perheellisten mukaan vaan niin että te satutte olemaan kaikki paikalla - ja ilmeisesti ne voisi pitää pari tuntia myöhemminkin eikä juuri klo 9-10 sinun päiväunien aikaan, mutta sinä olet niin kädetön ettet osaa tätä pomoltasi pyytää? Vai ihan kiusallasiko haluat kokoustaa juuri ennen työpäivän loppumista siihen aikaan kun perheelliset joutuu hakemaan lapset päiväkodista? Mitäs ne aamuvirkut jotka väsähtää illasta, oletko miettinyt heidän tuntemuksiaan kun itsekkäästi vaadit muuta maailmaa elämään oman sisäisen kellosi mukaan?
Taivas miten itsekkäitä ja tyhmiä ihmisiä onkaan.
Työn rytmin kannalta ne voitaisiin pitää klo 9-10 tai klo 15-16. Se, että ne pidetään aina klo 9,johtuu työkavereiden perhetilanteesta eli jousto on aina ja joka ikinen kerta heidän hyväkseen.
Kerro pomolle ettet voi osallistua palaveriin koska väsyttää. Tule sitten kertomaan meille mitä se vastasi jos kehtaat. 😂
No taidan ilmoittaa, että liukuma on kymppiin. Se mitä sen tunnin teen, ei taida kuulua kenellekään. Jätän työkavereiden murheeksi sen, milloin saavat multa tiedot, joita tarvitsevat työn hoitamiseen (ehkä välillä 15-18 voisi olla hyvä).
Voin kertoa, että 90% sun työkavereista haluaisi pitää sen palaverin klo 9 vaikka heillä ei olisikaan lapsia. Oikeastihan he voisi hakea lapsensa klo 16 jälkeenkin, järjestelykysymys, mutta kun enemmistö haluaa sen palaverin aamuun niin se on siellä. Silleen nää asiat työelämässä usein menee, enemmistö päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oletteko huomanneet, että ne mahdottomia naisilta ja äideiltä vaativat ja naisia arvostelevat ovat muita naisia?
Oman pikkulapsiarkeni kuuntelin anopin ylpeilyä kuinka hän vaan jaksoi sitä ja tätä, kun lapset olivat pieniä. No se olikin sitä aikaa, kun lapset lähinnä pidettiin hengissä ja pääpaino oli kaikessa ulkokultaisessa, kuten kodin siisteydessä, lapsille laitettiin ruoka, jonka jälkeen taas huiskittiin pois jaloista, siinä kaikki. Olin itsekin silloin lapsi ja en hirveästi vanhemmiltani saanut, koska olivat niin kiireisiä askareissaan.
Töissä kun taas puhun perhe edellä, toivon enemmän joustoa, niin naisesimiehet ja naistyökaverit siellä kiljuu, kuinka hekin raatoivat henkihieverissä työt ja lapset ja kodin selvisivät siitä hengissä. No ok, entäs jos mulla on jotkut muut ajatukset elämästä kuin raataminen ja selviytyminen?
Myös edelleen vuonna 2023 perheen ja kodin hoitamiseen osallistuva isä nähdään sankarina. Naisessa on taas joku vika, jos kokkaus, leipominen ja kaikki muut perinteiset naisten jutut ei ole mieleisintä puuhaa. Äideiltä myös odotetaan osallistumista lasten luokkien ja harrastusseurojen varainkeruuseen ja muuhun vapaaehtoistoimintaan, yksin lasten juhlien järjestämiseen jne. Lapseni ovat jo teinejä ja yhdenkään luokkaretken rahankeruuta ei ole ollut järjestämässä isät, vanhempainyhdistykset pyörii naisten voimin, ei olla viety lapsiamme yksillekään synttäreille, jossa vastassa on järjestävä isä, kun äiti on töissä tai muilla menoilla. Jos jonkun tällaisen puuhan vuoksi perustetaan wa-ryhmä, sinne liitetään vain perheiden äidit. Itse olen joka kerta pyytänyt erikseen, että myös isä liitetään ryhmään. Toisaalta, tämäkin menee niin, että naiset omivat tällaiset jutut itselleen, ehkä ne isätkin osallistuisi, jos heidät laitettaisiin osallistumaan.
Minua nälvii kiloista ja käytännössä ihan kaikesta muusta veljeni. Hön arvostelee jopa lasten ulkomuotoa.
Ja appiukko kuvittelee olevansa maailman nerokkain lastenkasvatuksessa. Ikinä ei ole lapsia hoitanut.
No totta, olen itsekin joiltakin sukulaismiehiltä saanut jotain kommenttia, mutta se on ollut siihen omaan vaimoon vertaamista, ei varsinaisesti suoraa arvostelua tai suoria neuvoja. Myös yksi mieheni kaveri vertasi usein siskonsa lasten kasvatukseen, vaikka hänellä itsellään ei ollut lapsia. Mutta esimerkiksi töissä en ole saanut ikinä kritiikkiä miehiltä, kyllä ne on ollut muut naiset (itseäni vanhemmat), jotka arvostelee. Mulla on käsitys, että miehet pääasiassa arvostaa vaimojaan ja muita lähipiirin naisia, mutta se kovin kritiikki tulee muilta naisilta, jos yhtään poikkeat totutusta.
Minun miespomoni räyhäsi kun olin päivän poissa koska kuopus joutui yöllä sairaalaan.
Olin itse aamulöa jo hoitanut töilleni sijaisen joten hänelle ei edes ollut siitä mitään vaivaa.
Ok, poikkeuksiakin on, mutta huomaatteko, että taas joku nainen yrittää vähätellä ja mitätöidä naisten naisiin kohdistamaa kritiikkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No käytä ne liukumat haluamallasi tavalla. Voi tietysti olla, että pomosi ei ole kovin tyytyväinen, jos jätät osallistumatta aamupalavereihin.
Miten tämä muuten eroaa siitä, että toinen väen vänkään haluaa käyttää liukumat lähtemällä aikaisin pois töistä? Ei silloinkaan voisi palavereja pitää iltapäivällä.Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Miksi lapsettoman pitää tulla aamulla palaveriin niitten perheellisten takia? Ei ole mitään sellaista syytä, että "päiväkotiin pitää viedä kello se ja se, että saa aamupalaa, joten sama se on sitten jo heti töihin tulla, kun on lapset vienyt"
Just tää korpeaa, että perheelliset pitää niin selvänä, että muidenkin työt rytmittyy heidän säännöillä.
Kyllä on.
Tarkoitan, että lapsettomalla ei ole sitä syytä ja silti se vaikuttaa hänen elämäänsä niin, että lapseton joustaa.
Niin. Koska sulla ei ole syytä ja toisella on. Siksi sitä jolla on syy kuunnellaan.
Eli lapseton joustaa muiden takia. Miten joku voi pitää oikeudenmukaisena sitä. Käsittämättömän itsekkäitä p as koja.
Ei vaan se jolla ei ole syytä,
Se että sulla on lapsia ei saa poistaa toisen oikeutta käyttää liukumiasn haluamallaan tavalla. Miksi muiden pitää osallistua sun lapsiperhearkesi tukemiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oletteko huomanneet, että ne mahdottomia naisilta ja äideiltä vaativat ja naisia arvostelevat ovat muita naisia?
Oman pikkulapsiarkeni kuuntelin anopin ylpeilyä kuinka hän vaan jaksoi sitä ja tätä, kun lapset olivat pieniä. No se olikin sitä aikaa, kun lapset lähinnä pidettiin hengissä ja pääpaino oli kaikessa ulkokultaisessa, kuten kodin siisteydessä, lapsille laitettiin ruoka, jonka jälkeen taas huiskittiin pois jaloista, siinä kaikki. Olin itsekin silloin lapsi ja en hirveästi vanhemmiltani saanut, koska olivat niin kiireisiä askareissaan.
Töissä kun taas puhun perhe edellä, toivon enemmän joustoa, niin naisesimiehet ja naistyökaverit siellä kiljuu, kuinka hekin raatoivat henkihieverissä työt ja lapset ja kodin selvisivät siitä hengissä. No ok, entäs jos mulla on jotkut muut ajatukset elämästä kuin raataminen ja selviytyminen?
Myös edelleen vuonna 2023 perheen ja kodin hoitamiseen osallistuva isä nähdään sankarina. Naisessa on taas joku vika, jos kokkaus, leipominen ja kaikki muut perinteiset naisten jutut ei ole mieleisintä puuhaa. Äideiltä myös odotetaan osallistumista lasten luokkien ja harrastusseurojen varainkeruuseen ja muuhun vapaaehtoistoimintaan, yksin lasten juhlien järjestämiseen jne. Lapseni ovat jo teinejä ja yhdenkään luokkaretken rahankeruuta ei ole ollut järjestämässä isät, vanhempainyhdistykset pyörii naisten voimin, ei olla viety lapsiamme yksillekään synttäreille, jossa vastassa on järjestävä isä, kun äiti on töissä tai muilla menoilla. Jos jonkun tällaisen puuhan vuoksi perustetaan wa-ryhmä, sinne liitetään vain perheiden äidit. Itse olen joka kerta pyytänyt erikseen, että myös isä liitetään ryhmään. Toisaalta, tämäkin menee niin, että naiset omivat tällaiset jutut itselleen, ehkä ne isätkin osallistuisi, jos heidät laitettaisiin osallistumaan.
Minua nälvii kiloista ja käytännössä ihan kaikesta muusta veljeni. Hön arvostelee jopa lasten ulkomuotoa.
Ja appiukko kuvittelee olevansa maailman nerokkain lastenkasvatuksessa. Ikinä ei ole lapsia hoitanut.
No totta, olen itsekin joiltakin sukulaismiehiltä saanut jotain kommenttia, mutta se on ollut siihen omaan vaimoon vertaamista, ei varsinaisesti suoraa arvostelua tai suoria neuvoja. Myös yksi mieheni kaveri vertasi usein siskonsa lasten kasvatukseen, vaikka hänellä itsellään ei ollut lapsia. Mutta esimerkiksi töissä en ole saanut ikinä kritiikkiä miehiltä, kyllä ne on ollut muut naiset (itseäni vanhemmat), jotka arvostelee. Mulla on käsitys, että miehet pääasiassa arvostaa vaimojaan ja muita lähipiirin naisia, mutta se kovin kritiikki tulee muilta naisilta, jos yhtään poikkeat totutusta.
Minun miespomoni räyhäsi kun olin päivän poissa koska kuopus joutui yöllä sairaalaan.
Olin itse aamulöa jo hoitanut töilleni sijaisen joten hänelle ei edes ollut siitä mitään vaivaa.
Ok, poikkeuksiakin on, mutta huomaatteko, että taas joku nainen yrittää vähätellä ja mitätöidä naisten naisiin kohdistamaa kritiikkiä?
Täh? Vastaan vaan omilla kokemuksillani. En minä vähättele tai mitätöi mitään. Eikö tämän pitänyt olla vertaistukiketju?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
No se ei liene niiden lapsiperheellisten syytä että sinä olet aamu-uninen (on moni perheellinenkin mutta silti mennään). Työpaikkasi syytä etteivät osaa järjestää aikatauluja tehokkaammin. Kannattaisiko tehdä se aloite muutokseen eikä syyttää viattomia työkavereita?
Joo tuo onkin yleinen ajatus, että lapsettoman aamu-unisen pitäisi kärsiä aikaisista aamuista, koska lapsellisetkin (oman valintansa takia) kärsii. Työntekijät ovat myös tekemässä työpaikkaa ja nyt nuo, joilla on lapsia, ovat saaneet anella niitä liikaa. Esinainen on samassa tilanteessa, joten hänen intresseissään on myös ylläpitää lapsiperheitä suosivaa ajankäyttöä.
Minusta tässä ei näy perheiden suosiminen vaan yleensä sellainen ajatus että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja moni haluaa päästä työpaikalta poiskin ajoissa, vaikka harrastuksiin. Vaikka minulla ei olisikaan lapsia niin haluan saada duunit hoidettua pois alta jotta illalla ehtii muutakin kuin kotiin syömään ja unille.
Näin minäkin ajattelen, mutta ottaisin srn oman ajan mieluiten aamusta. Se tunti 9-10 on mun elämänlaadulle se arvokkain.
No ttu mene sanomaan pomollesi että otat klo 9-10 vapaaksi mielenterveydellisistä syistä. Ei ole noin vaikeaa.
Kas, heti alkaa ilkeys, kun vähänkin kyseenalaistaa perheellisten oikeutta määrätä tahti. Niin tottuneita te ootte oikeuksiinne.
Vautsi vau! Oikeus viedä ja hakea lapsi päiväkodista ajallaan? Kuulostaa velvollisuudesta minusta, mutta jos se on sinusta jokin kadehdittava etuoikeus niin hanki sellainen mukula.
Ihan itse otettu velvollisuus, mutta silti siitä pitää vinkua.
Vierailija kirjoitti:
Mutta oletteko huomanneet, että ne mahdottomia naisilta ja äideiltä vaativat ja naisia arvostelevat ovat muita naisia?
Pahimmat arvostelijat ovat miehiä. Tutkitustikin miehet vaativat ja odottavat naisilta enemmän kuin naiset naisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muut ärsytyksen aiheet ymmärrän, mutta en sitä, että valitat työpaikastasi. Ei työpaikan tarkoitus ole se, että se tukisi sun äitiyttäsi.
Näin jos kyseessä surkea työpaikka jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Hyvä työpaikka on inhimillinen, ottaa huomioon että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja siitä huolimatta heidän työpanoksensa on yhteiskunnallisesti tärkeä, ja joustaa siinä missä työntekijäkin joskus joutuu, ei vaadi liikaa. Harva käy töissä vain sen työntekemisen takia tai pomon rikastuttamisen nimissä, vaan siksi että siitä saa palkkaa jolla rahoittaa sitä työn ulkopuolista OIKEAA elämää.
Juu mutta mä esim. lapsettomana aamu-unisena joudun kärsimään perheellisten aikatauluista. Meillä aamuliukuma on 8-10 ja iltaliukuma 15-18. Päiväkotien hakuaikojen vuoksi yhteisten palaverien ym ajankohdat on aamupainotteiset ja mitään ei voi sopia klo 15:n jälkeen, vaikka työaikaa ois periaatteessa 3 tuntia käytettävissä. Ja silti nää viittii valittaa, miten työpaikalla ei ymmärretä.
Siis ymmärsinkö nyt oikein että sinua kiukuttaa se ettei työpaikan palaverejä järjestetä silloin kun sinua huvittaa vaan pitää ottaa muidenkin aikataulut huomioon?
Mua kiukuttaa se, että ne järjestetään lapsiperheiden aikataulujen ehdoilla eli vain heidät huomioiden. Vaikka aamuliukuma on kymmeneen saakka, tulen viikottain useammban kerran palaveriin kello yhdeksäksi. Joustoa toiseen suuntaan ei! ole, hirveä älämölö, jos yrität ehdottaa, että palaveri olisi klo 15 (jolloin iltaliukuma alkaa).
Ja työhön kuuluu siis asiakastapaamisia toimiston ulkopuolella, minkä vuoksi palaverit järkevintä sijoittaa niin, ettei kesken päivän tarvitse tulla toimistolle.Mitä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitäisi sitten tehdä? Mulla on just tuo vastaavan tapainen ongelma eli iltapäiväpalaverit eivät kohdallani juurikaan toteudu, koska minulla ei ole lapselle iltapäivähakijaa, jos mun pitäisi jäädä 15 jälkeen töihin. Harvat poikkeukset olen saanut jotenkin järjestettyä niin, että mies hakee, mutta tällöin hänenkin pitää olla pois töistä tehdäkseen niin. Meidän järjestely on, että hän vie lapset ja minä haen, koska hän on myöhempään töissä. Lapsiahan ei voi noin vain jättää päiväkotiin yli sovitun hoitoajan ja klo 17 päiväkoti sulkeutuu. Ymmärrän kyllä, että työpaikalla tuo ärsyttää joitakin, mutta en voi mitään sille, jos lastenhoitopaikka on määritellyt sääntönsä noin, että hoitoaikaa ei voi noin vain ylittää ja heillä on tietty sulkemisaika.
Miksi lapsettoman pitää tulla aamulla palaveriin niitten perheellisten takia? Ei ole mitään sellaista syytä, että "päiväkotiin pitää viedä kello se ja se, että saa aamupalaa, joten sama se on sitten jo heti töihin tulla, kun on lapset vienyt"
Just tää korpeaa, että perheelliset pitää niin selvänä, että muidenkin työt rytmittyy heidän säännöillä.
Etkö sinä pälli nyt ymmärrä ettei teidän palaverejä ole rytmitetty perheellisten mukaan vaan niin että te satutte olemaan kaikki paikalla - ja ilmeisesti ne voisi pitää pari tuntia myöhemminkin eikä juuri klo 9-10 sinun päiväunien aikaan, mutta sinä olet niin kädetön ettet osaa tätä pomoltasi pyytää? Vai ihan kiusallasiko haluat kokoustaa juuri ennen työpäivän loppumista siihen aikaan kun perheelliset joutuu hakemaan lapset päiväkodista? Mitäs ne aamuvirkut jotka väsähtää illasta, oletko miettinyt heidän tuntemuksiaan kun itsekkäästi vaadit muuta maailmaa elämään oman sisäisen kellosi mukaan?
Taivas miten itsekkäitä ja tyhmiä ihmisiä onkaan.
Työn rytmin kannalta ne voitaisiin pitää klo 9-10 tai klo 15-16. Se, että ne pidetään aina klo 9,johtuu työkavereiden perhetilanteesta eli jousto on aina ja joka ikinen kerta heidän hyväkseen.
Kerro pomolle ettet voi osallistua palaveriin koska väsyttää. Tule sitten kertomaan meille mitä se vastasi jos kehtaat. 😂
No taidan ilmoittaa, että liukuma on kymppiin. Se mitä sen tunnin teen, ei taida kuulua kenellekään. Jätän työkavereiden murheeksi sen, milloin saavat multa tiedot, joita tarvitsevat työn hoitamiseen (ehkä välillä 15-18 voisi olla hyvä).
Onnea vaan seuraaviin yt-neuvotteluihin.
Niin. Meistä iltapainotteisesti työskentelevistä on pulaa tuolla, joten kiitos.
Vuosi sitten minulla oli ongelmia vastasyntyneeni imetyksessä. Anoppi oli meillä auttamassa, ja kommentoi ja ihmetteli koko ajan, että "mikä tuossa nyt voi olla niin vaikeaa" ja "vieläkö se syö, ei taida tulla maitoa tarpeeksi", kun tuskailin imuotteen ja parituntisten imetyssessioiden kanssa. Yhtenä aamuna sitten piti minulle moittivaan sävyyn oikein luennon siitä, kuinka imetykseni ei toimi siksi, että en syö kunnolla (oikeasti söin ihan riittävästi ja terveellisesti) ja ilmoitti laatineensa minulle listan siitä, mitä minun on syötävä jatkossa. Olin tuolloin hormonien jne. vuoksi aika muissa maailmoissa, mutta nyt saisi anoppi kuulla kunniansa, jos tulisi tuollaista esittämään. Mikään ei lopulta saanut imetystä toimimaan ja päädyin lopettamaan sen vauvan ollessa nelikuinen. Paras päätös ikinä, sillä se vauva että minä olimme tyytyväisiä pulloruokintaan.
Kun anoppi oli itse ollut vauva, oli hänen äitinsä kuulemma joutunut lopettamaan imetyksen jo kolmen kuukauden kohdalla, koska se ei hänelläkään toiminut. Ilmeisesti tähän vaikutti lähinnä stressi, sillä hänen miehensä kaksi sukulaistätiä majoittuivat heille pidemmäksi aikaa vauva-avuksi, ja he syyllistivät ja arvostelivat tuoretta äitiä aivan kaikesta. Anoppi itse kertoi tämän minulle ja miehelleni. Tuon huomioon ottaen on erikoista, ettei hän ollut minua kohtaan yhtään myötätuntoisempi.
60-70-vuotiaat miehet on ihan pahimpia arvostelijoita.
Eläköitymisen myötä pätemisen alueet vähenee, ja kaikkitietävyys lisääntyy.
Sehän oli juurikin tuollainen vaari se entinen sosiaalityöntekijäkin joka kyttäsi vanhempia lapsineen Helsingin ratikoissa ja arvosteli julkisesti.
Minunkin isäni tiesi kaiken kodin ja lasten hoidossa, vaikka mitään kokemusta ei ollut kummastakaan. Samaten appiukko haukkui suut silmät täyteen tyttäriään. Minua ei uskaltanut sentään mutta kodin kyllä haukkui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oletteko huomanneet, että ne mahdottomia naisilta ja äideiltä vaativat ja naisia arvostelevat ovat muita naisia?
Oman pikkulapsiarkeni kuuntelin anopin ylpeilyä kuinka hän vaan jaksoi sitä ja tätä, kun lapset olivat pieniä. No se olikin sitä aikaa, kun lapset lähinnä pidettiin hengissä ja pääpaino oli kaikessa ulkokultaisessa, kuten kodin siisteydessä, lapsille laitettiin ruoka, jonka jälkeen taas huiskittiin pois jaloista, siinä kaikki. Olin itsekin silloin lapsi ja en hirveästi vanhemmiltani saanut, koska olivat niin kiireisiä askareissaan.
Töissä kun taas puhun perhe edellä, toivon enemmän joustoa, niin naisesimiehet ja naistyökaverit siellä kiljuu, kuinka hekin raatoivat henkihieverissä työt ja lapset ja kodin selvisivät siitä hengissä. No ok, entäs jos mulla on jotkut muut ajatukset elämästä kuin raataminen ja selviytyminen?
Myös edelleen vuonna 2023 perheen ja kodin hoitamiseen osallistuva isä nähdään sankarina. Naisessa on taas joku vika, jos kokkaus, leipominen ja kaikki muut perinteiset naisten jutut ei ole mieleisintä puuhaa. Äideiltä myös odotetaan osallistumista lasten luokkien ja harrastusseurojen varainkeruuseen ja muuhun vapaaehtoistoimintaan, yksin lasten juhlien järjestämiseen jne. Lapseni ovat jo teinejä ja yhdenkään luokkaretken rahankeruuta ei ole ollut järjestämässä isät, vanhempainyhdistykset pyörii naisten voimin, ei olla viety lapsiamme yksillekään synttäreille, jossa vastassa on järjestävä isä, kun äiti on töissä tai muilla menoilla. Jos jonkun tällaisen puuhan vuoksi perustetaan wa-ryhmä, sinne liitetään vain perheiden äidit. Itse olen joka kerta pyytänyt erikseen, että myös isä liitetään ryhmään. Toisaalta, tämäkin menee niin, että naiset omivat tällaiset jutut itselleen, ehkä ne isätkin osallistuisi, jos heidät laitettaisiin osallistumaan.
Minua nälvii kiloista ja käytännössä ihan kaikesta muusta veljeni. Hön arvostelee jopa lasten ulkomuotoa.
Ja appiukko kuvittelee olevansa maailman nerokkain lastenkasvatuksessa. Ikinä ei ole lapsia hoitanut.
No totta, olen itsekin joiltakin sukulaismiehiltä saanut jotain kommenttia, mutta se on ollut siihen omaan vaimoon vertaamista, ei varsinaisesti suoraa arvostelua tai suoria neuvoja. Myös yksi mieheni kaveri vertasi usein siskonsa lasten kasvatukseen, vaikka hänellä itsellään ei ollut lapsia. Mutta esimerkiksi töissä en ole saanut ikinä kritiikkiä miehiltä, kyllä ne on ollut muut naiset (itseäni vanhemmat), jotka arvostelee. Mulla on käsitys, että miehet pääasiassa arvostaa vaimojaan ja muita lähipiirin naisia, mutta se kovin kritiikki tulee muilta naisilta, jos yhtään poikkeat totutusta.
Minun miespomoni räyhäsi kun olin päivän poissa koska kuopus joutui yöllä sairaalaan.
Olin itse aamulöa jo hoitanut töilleni sijaisen joten hänelle ei edes ollut siitä mitään vaivaa.
Ok, poikkeuksiakin on, mutta huomaatteko, että taas joku nainen yrittää vähätellä ja mitätöidä naisten naisiin kohdistamaa kritiikkiä?
Täh? Vastaan vaan omilla kokemuksillani. En minä vähättele tai mitätöi mitään. Eikö tämän pitänyt olla vertaistukiketju?
Jos toinen sanoo, että on saanut kritiikkiä äitiyteen liittyen naisilta, ei miehiltä, niin mitä vertaistukea on tullu kertomaan, että kyllä sinä olet saanut huudot miespomolta? Olisit voinut kirjoittaa tuon kommentin jollekin joka on kokenut saman, silloin se on vertaistukea. Nyt se vaan kuulosti siltä, että kyllä ne miehetkin kuule arvostelee yhtä lailla äitiyttä.
No joo. Mun puolesta tämä saa nyt olla.
Äiti on vapaata riistaa kaikelle arvostelulle. Voisin kirjoittaa kirjan kokemuksistani äitinä, mutta en jaksa elää negatiivisen kautta. Kritiikkiä on satanut paljon tutuilta ja tuntemattomilta. Äitiys on asia, jota ihmiset kokevat oikeutetusti voivansa kommentoida tietämättä mitään olosuhteista, syistä ja seurauksista tai perheen sisäistä tilanteista. Ja olen siis akateeminen, hyvin toimeentuleva sekä paljon lapsilleni aikaa antanut ja omistautunut äiti. Kaikkein eniten äitiyttäni (olet huono äiti) ovat arvostelleet ihmiset, jotka eivät ole itse asettaneet lapsiaan etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oletteko huomanneet, että ne mahdottomia naisilta ja äideiltä vaativat ja naisia arvostelevat ovat muita naisia?
Oman pikkulapsiarkeni kuuntelin anopin ylpeilyä kuinka hän vaan jaksoi sitä ja tätä, kun lapset olivat pieniä. No se olikin sitä aikaa, kun lapset lähinnä pidettiin hengissä ja pääpaino oli kaikessa ulkokultaisessa, kuten kodin siisteydessä, lapsille laitettiin ruoka, jonka jälkeen taas huiskittiin pois jaloista, siinä kaikki. Olin itsekin silloin lapsi ja en hirveästi vanhemmiltani saanut, koska olivat niin kiireisiä askareissaan.
Töissä kun taas puhun perhe edellä, toivon enemmän joustoa, niin naisesimiehet ja naistyökaverit siellä kiljuu, kuinka hekin raatoivat henkihieverissä työt ja lapset ja kodin selvisivät siitä hengissä. No ok, entäs jos mulla on jotkut muut ajatukset elämästä kuin raataminen ja selviytyminen?
Myös edelleen vuonna 2023 perheen ja kodin hoitamiseen osallistuva isä nähdään sankarina. Naisessa on taas joku vika, jos kokkaus, leipominen ja kaikki muut perinteiset naisten jutut ei ole mieleisintä puuhaa. Äideiltä myös odotetaan osallistumista lasten luokkien ja harrastusseurojen varainkeruuseen ja muuhun vapaaehtoistoimintaan, yksin lasten juhlien järjestämiseen jne. Lapseni ovat jo teinejä ja yhdenkään luokkaretken rahankeruuta ei ole ollut järjestämässä isät, vanhempainyhdistykset pyörii naisten voimin, ei olla viety lapsiamme yksillekään synttäreille, jossa vastassa on järjestävä isä, kun äiti on töissä tai muilla menoilla. Jos jonkun tällaisen puuhan vuoksi perustetaan wa-ryhmä, sinne liitetään vain perheiden äidit. Itse olen joka kerta pyytänyt erikseen, että myös isä liitetään ryhmään. Toisaalta, tämäkin menee niin, että naiset omivat tällaiset jutut itselleen, ehkä ne isätkin osallistuisi, jos heidät laitettaisiin osallistumaan.
Minua nälvii kiloista ja käytännössä ihan kaikesta muusta veljeni. Hön arvostelee jopa lasten ulkomuotoa.
Ja appiukko kuvittelee olevansa maailman nerokkain lastenkasvatuksessa. Ikinä ei ole lapsia hoitanut.
No totta, olen itsekin joiltakin sukulaismiehiltä saanut jotain kommenttia, mutta se on ollut siihen omaan vaimoon vertaamista, ei varsinaisesti suoraa arvostelua tai suoria neuvoja. Myös yksi mieheni kaveri vertasi usein siskonsa lasten kasvatukseen, vaikka hänellä itsellään ei ollut lapsia. Mutta esimerkiksi töissä en ole saanut ikinä kritiikkiä miehiltä, kyllä ne on ollut muut naiset (itseäni vanhemmat), jotka arvostelee. Mulla on käsitys, että miehet pääasiassa arvostaa vaimojaan ja muita lähipiirin naisia, mutta se kovin kritiikki tulee muilta naisilta, jos yhtään poikkeat totutusta.
Minun miespomoni räyhäsi kun olin päivän poissa koska kuopus joutui yöllä sairaalaan.
Olin itse aamulöa jo hoitanut töilleni sijaisen joten hänelle ei edes ollut siitä mitään vaivaa.
Ok, poikkeuksiakin on, mutta huomaatteko, että taas joku nainen yrittää vähätellä ja mitätöidä naisten naisiin kohdistamaa kritiikkiä?
Täh? Vastaan vaan omilla kokemuksillani. En minä vähättele tai mitätöi mitään. Eikö tämän pitänyt olla vertaistukiketju?
Jos toinen sanoo, että on saanut kritiikkiä äitiyteen liittyen naisilta, ei miehiltä, niin mitä vertaistukea on tullu kertomaan, että kyllä sinä olet saanut huudot miespomolta? Olisit voinut kirjoittaa tuon kommentin jollekin joka on kokenut saman, silloin se on vertaistukea. Nyt se vaan kuulosti siltä, että kyllä ne miehetkin kuule arvostelee yhtä lailla äitiyttä.
No joo. Mun puolesta tämä saa nyt olla.
Kommentoin käsitystäsi että miehet eivät arvostelisi ja väitteitäsi miten muka vain naiset arvostelee. Koska ne eivät mielestäni ole totta.
Olen töissä konsulttitoimistossa (sitä ennen olin toimituksessa).
Suurin syy siihen aamupalaveriin on se, että sen jälkeen pääsee heti tuorein muisten tekemään niitä siinä sovittuja juttuja.
Soittamaan asiakkaille, sopimaan asiakastapaamisia, viettämään päivän asiakkaan luona, tekemään töitä parina tai pienessä ryhmässä.