Uusi lapsi ja vuoroviikoista luopuminen
Miehelläni on noin kymmenenvuotias lapsi, joka on hänelle vuoroviikoin. Meille on tulossa myös yhteinen lapsi. Olen varma siitä, että mun voimavarat eivät riitä miehen lapseen täällä vuoroviikoin, jos on vauva hoidettavana. Asunto on kaksio, joten mitään omaa rauhaa ei ole. Miehen lapsi vain pelaa, eikä ole omatoiminen.
Onko teistä normaalia, että hän ei itsenäisesti tee esimerkiksi läksyjä, peseydy, vaihda vaatteita jne. Häntä pitää aina olla muistuttamassa moneen kertaan. En halua, että keskittyminen vauvaan herpaantuu.
Kysyn teiltä siis, olenko vaativa, jos ehdotan miehelle vuoroviikoista luopumista vauvan synnyttyä?
Kiitos
Kommentit (185)
Hei nyt meni hieman kierroksille siellä päässä. Se että pystyt muodostamaan ajatuksia ei suoraan tarkoita että kannattaisi ilmaista niitä. Jos jotain Ap tästä opit on että ei pidä kysyä vauvapalstalta mammojen mielipiteitä. Puhu miehesi kanssa, Isompi asunto yms..
Ei helvt.. soikoon mitä ihmiset kirjoittelee anonyymiteetin turvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin lapseton syrjäytynyt mies kun mies jolla lapsia jonkun kanssa. Kuka täysjärkinen katselee omassa kämpässään toisen kakaroita elleivät ole tilapäisesti hoidossa maksua vastaan tms oman sukulaisen lapsia. Mutta että tuntemattomia lapsia omassa kodissaan, en kerta kaikkiaan käsitä.
Jos se vieras lapsi on omassa huoneessa, niin ketä se haittaa?
Vieras lapsi on tietenkin oman vanhempansa kanssa. Vanhemman puoliso pysyy omassa huoneessa pois silmistä, niin hän ei haittaa ketään.
Se on aivan sama missä se lapsi on, mitä ihmettelen on miksi kukaan haluaisi asua saman katon alla jonkun toisen lapsen kanssa
Minä elän uusperheessä, tosin miehen lapset tulee vain 2-3 yötä kuukaudessa. He ovat silloin omassa huoneessaan. Poika pelaa ja tyttö somettaa. Ei minua haittaa yhtään.
Kuulostaapa kauhealta tämäkin. Eikö lasten kanssa tehdä muuta, vaikka he vierailevatkin noin harvoin.
Meillä on miehen kanssa sopimus, että hän hoitaa omat lapsensa. Mies tekee aina jotain heidän kanssaan, mutta silloin minä teen omiani. Eivät lapset tule minua katsomaan, vaan isäänsä. Kotona he ovat joko ruokapöydässä, tai omissa huoneissaan.
Sama
Mulla on parempi idea. Kun se sinun synnyttämä mukula ei tunne vielä ketään teistä niin jätät sen sairaalaan ja annat adoptioon. Niin sille löytyy joku joka keskittyy siihen ja sä saat jaksaa olemista itsekkäänä prinsessana. Eikö kuulostakin hyvälle ratkaisulle?
Hassua, että tämä provo lähti näin lentoon.
Tai sitten hyvin ongelmaisen ihmisen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin lapseton syrjäytynyt mies kun mies jolla lapsia jonkun kanssa. Kuka täysjärkinen katselee omassa kämpässään toisen kakaroita elleivät ole tilapäisesti hoidossa maksua vastaan tms oman sukulaisen lapsia. Mutta että tuntemattomia lapsia omassa kodissaan, en kerta kaikkiaan käsitä.
Jos se vieras lapsi on omassa huoneessa, niin ketä se haittaa?
Vieras lapsi on tietenkin oman vanhempansa kanssa. Vanhemman puoliso pysyy omassa huoneessa pois silmistä, niin hän ei haittaa ketään.
Se on aivan sama missä se lapsi on, mitä ihmettelen on miksi kukaan haluaisi asua saman katon alla jonkun toisen lapsen kanssa
Minä elän uusperheessä, tosin miehen lapset tulee vain 2-3 yötä kuukaudessa. He ovat silloin omassa huoneessaan. Poika pelaa ja tyttö somettaa. Ei minua haittaa yhtään.
Jotenkin tosi surullista. Äitipuoli on tyytyväinen kun lapset on poissa silmistä. Itse olisin pikkasen enemmän huolissani, että miksi ne lapset pakoilee siellä suljettujen ovien takana.
Niin, ikävä kertoa se sinulle, mutta äitipuolta ei kiinnosta finun lapsesi.
Jos olisit ajatellut lastesi parasta, et olisi ottanut eroa miehestäsi.
Kovin harva ydinperheestä eroava ynmärtää, että kvieraat ihmiset eivät tule välittämään heidän lapsistaan ikinä niin kuin oikeat vanhemmat. Itsekkäästi vain erotaan ja kuvitellaan olevansa oikeutettuja vaatimaan jotain toista, uutta naista hoitamaan omia lapsia kotonaan.
Aamen
Vierailija kirjoitti:
Mulla on parempi idea. Kun se sinun synnyttämä mukula ei tunne vielä ketään teistä niin jätät sen sairaalaan ja annat adoptioon. Niin sille löytyy joku joka keskittyy siihen ja sä saat jaksaa olemista itsekkäänä prinsessana. Eikö kuulostakin hyvälle ratkaisulle?
No periaatteessa ihan hyvä idea. Miehen lapsi voi mennä myös esim sijotukseen niin ei myöskään pyöri nurkissa turhaan tiellä. Aiheuttanut luultavasti jo tarpeeksi ongelmia elinaikanaan.
Tarviitte joka tapauksessa isomman asunnon. Oma huone 10-vuotiaalle, jonka uusi lapsi sitten aikanaan saa itselleen, kun vanhempi lapsi on aikuinen. Täytyyhän sen 10-vuotiaankin saada omaa rauhaa ja nukkua jossain muualla kuin huutavan vauvan lähellä.
Miten ihmeessä tarvitset jotain vauvaan tutustumiseen pyhitettyä aikaa 😂 Etköhän siinä mammalomalla tutustu. Miksi edes halusit lapsen? Kuulostat ongelmavyyhdiltä. Ihan mukavasti meni itsellä kaksoset, eikä olisi tullut mieleenkään kohdella miehen aiemman liiton lasta noin.
Ja tuo asunto on todellakin ihan liian pieni. Kolmio hakuun, vähintään. 10v tarvii oman huoneen eikä mitään olohuoneviritystä.
Kahdeksan vuoden päästä hän ei enää ole vuoroviikkolapsi. Todennäköisesti jo vähän sitä aiemminkin tulee aika, jolloin isomman lapsen kannalta on järkevää painottua asumaan jommassa kummassa kodissa luontevasti. Aika kuluu nopeasti. Juuri nyt ei kuitenkaan ole hyvä hetki, kymmenvuotias on vielä lapsi, ja uuden sisaruksen syntyminen olisi ikävä hetki tulla laitetuksi sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että tämä provo lähti näin lentoon.
Tai sitten hyvin ongelmaisen ihmisen tarina.
Vaikea uskoa että kukaan kolmekymppinen olisi näin naivi? Miksi hän kuvittelee olevansa miehelle tärkeämpi kuin oma lapsi? Minullakin on edellisestä suhteesta murrosikäinen lapsi ja nykyisen vaimon kanssa lapsi, mutta jos joutuisin valintatilanteeseen, niin lapset ensin. Minun tapauksessani tälläistä tilannetta tuskin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että tämä provo lähti näin lentoon.
Tai sitten hyvin ongelmaisen ihmisen tarina.Vaikea uskoa että kukaan kolmekymppinen olisi näin naivi? Miksi hän kuvittelee olevansa miehelle tärkeämpi kuin oma lapsi? Minullakin on edellisestä suhteesta murrosikäinen lapsi ja nykyisen vaimon kanssa lapsi, mutta jos joutuisin valintatilanteeseen, niin lapset ensin. Minun tapauksessani tälläistä tilannetta tuskin tulee.
Eiköhän lapsesi ole yhtä typeriä kuin isänsä, toivottavasti nainen pääsee teistä eroon lopullisesti
Sanon samaa, kuin joku tuolla aiemmin: miehesi lapsi on sinun lapsesi sisaruspuoli. Sisaruus on lähtökohtaisesti pisin ihmissuhde elämässä. Sinuna tukisin kovasti lasten välistä suhdetta, kun ikäeroakin on noin paljon. Hyvät perhesuhteet ovat tuki ja rikkaus elämässä. He oli itse rakentavat suhteensa sitten myöhemmin, mutta antakaa lasten isän kanssa heille pohja, jolle rakentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sun lapsi ei korvaa miehesi esikoista ja vauvasi ei merkitse meille mitään
t. miehesi sisko
Mitä ihmettä se tähän kuuluu? Luuletko että ap välittää pätkän vertaa, mitä joku miehen sukulainen ajattelee? Aika hassua, että luulet niin.
jo ruikuttaa lapsenne vanhoja vaatteita. vihjailee hoidon tarpeesta, kummiudesta
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen nainen ja aloitus oli pala elämästäni.
Ap
Ja oot jotenkin älyllisesti heikkolahjainen tai muuten kehitysvammainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotte, että lasta ei voi laittaa sivuun. Mutta kyseisellä lapsella on kyllä omakin äiti, joka en ole minä. Ei mulla ole mitään velvollisuutta huolehtia hänestä ja tästä on sovittu mieheni kanssa
Kauhistelkaa, mutta näin se on
Ap
Vaikka lapsella on oma äiti (toivottavasti parempi kuin sinä kauhistus), lapsella on myös oikeus isään ja kunnolliseen kohteluun sinunkin perheessä. Sä et ole diktaattori, vaan sulla on myös velvollisuus huolehtia miehen lapsesta. Muuten voit muuttaa pois ja jättää sen miehen lapsineen rauhaan.
Siis mikä hiton velvollisuus on huolehtia toisten lapsesta, kun ei siihen lapseen ole myöskään mitään oikeuksia? Ei todellakaan ole velvollisuutta huolehtia muiden lapsista. Kukin huolehtikoon omistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sun lapsi ei korvaa miehesi esikoista ja vauvasi ei merkitse meille mitään
t. miehesi sisko
Luuletko että sinä tai lapsesi merkkaatte mitään?
en
Minulla on kaksi lasta, kolmen vuoden ikäerolla. Ihan hyvin ehdin tutustua vauvaan vaikka minulla oli myös kolmevuotias hoidettavana. Kolmevuotias on hieman työläämpi kuin kouluikäinen ja hän oli läsnä joka päivä. AP yrittää väittää että tarvitsee aikaa tutustua vauvaan kun ei kehtaa suoraan sanoa että on niin itsekäs ettei halua miehensä lasta enää heille. Toivottavasti mies ottaa eron ja hänen uusi vaimo haluaa raskaaksi tultuaan estää AP:n lasta tapaamista isäänsä. Sitten AP on täällä palstalla parkumassa miten törkeä hänen lapsensa isän uusi kumppani on.
Mihin ajattelit dumpata oman esikoisesi sitten kun teille ehkä syntyy toinen lapsi? Pitää siihenkin vauvaan tutustua. Mites luulet että tämä hoituu muissa perheissä joissa voi olla paljonkin lapsia?
Miestä vaan pitää toki jututtaa että 10-vuotiaan kuuluu jo osallistua hieman kotitöihin ja ottaa vastuuta läksyistään ja henk.koht. hygieniastaan, että nyt täytyy alkaa häntä opettaa.
Älä sano herrasi nimeä turhaan!
T. Saatana