Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat tuntuvat toisille ihmisille täysin normaaleilta asioilta mutta sinulle saavuttamattomilta?
Minulle on käsittämätöntä se että jollakin on varaa omaan autoon ja omistusasuntoon. Auton varsinaisen hankintahinnan lisäksihän tulee pakolliset vakuutukset, bensat, renkaat eri vuodenajoille, huollot ja tietenkin ensin pitää olla ajokortti.
Kommentit (264)
Hyvät ja asialliset välit sisaruksiin. Ettei aina tarvitse stressata, millä mielellä on kun soittaa ja yrittää selvittää perikunnan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde
Hyvä parisuhde.
Ne, joilla on ollut hyvät lähtökohdat jo alusta saakka, ovat saaneet myös tasapainoisen parisuhteen. Näin olen nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ja asialliset välit sisaruksiin. Ettei aina tarvitse stressata, millä mielellä on kun soittaa ja yrittää selvittää perikunnan asioita.
No mutta sehän on hyvä että on edes perikunta. Huonoissa perhesuhteissa olet yksin ja muut ovat pesseet kätensä koko p.kasasta..
Vierailija kirjoitti:
Uskoontulo! En vain kykene ilman mitään näyttöä! Tunnen itseni debiiliksi kirkossa.
En tarvitse näyttöä, mutta haluaisin saada sen tunteen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka löytää parisuhteen aina niin helposti. Edellisestä eronnut ja korkeintaan kuukausi menee niin on taas umpirakastunut ja uusi löytynyt. Miten tuo tapahtuu?
Monethan löytää uuden suhteen jo ennenkuin edellinen on päättynyt. Pitää vain silmänsä auki, meressä on kalaa loputtomasti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että jotkut ilmeisesti pystyvät päivästä toiseen ärsyyntymättä kuuntelemaan samoja mitäänsanomattomia kommentteja muilta kun itse tahtoisi keskittyä oikeasti kiinnostaviin asioihin. En haluaisi esim jatkuvasti keskustella vaatetuksestani. Kohteliaisuudet toki ovat ok.
Voithan itse vaihtaa puheenaihetta.
En voi saada naista koskaan. En käsitä miten rikolliset naisten hakkaajat saa seurusella naisten kanssa ja minä en saa vaikka en ole koskaan rikosta tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Omistusasunto jossa voi vain ASUA eikä joka jumalan päivä ja viikko miettiä mistä päin pitää korjata. Ikkunalasien vaihto, lämmitysjärjestelmä, katon vuodon korjaus, valojen vaihto LED-pohjaiseksi. Haluan vain olla ja asua ja miettiä mikä on söpöin sohva enkä mihin joku ruma lämmityspönttö ja tuhat vesiputkea ja rööriä pitää asentaa.
- Auton omistaminen. Viime kahden viikon aikana olen mm. hakenut vaatekaapin jollain naurettavalla työntökärryllä, vienyt ison pahvilaatikollisen maaleja ongelmajätekeräykseen pyörän sarvissa, joutunut istumaan junassa 3 tuntia hoitaakseni tunnin asian. Haluan istua oman auton ratissa oman musiikin ympäröimänä ja takapenkki täynnä vaikka harrastuskasseja, kuuden viikon ruoat tai motillinen polttopuita jos siltä tuntuu. Ärsyttää aina joutua joustamaan ja tekemään vaikeimman kautta.
- Kumppanin hankkiminen ja parisuhteen aloittaminen. Lopetan kaikki parisuhteeni kun panikoin, enkä uskalla antaa uusien ihmisten tutustua minuun. Vanhemmiten olen myös ruvennut kyynistymään ja jotenkin olen jo luovuttanut sen sijaan että maailmassa olisi joku minulle sopiva kumppani. Helpompi hyväksyä tuollainen karu fakta/tuntemus kuin pettyä joka kerta.
Kuulostaapa negatiiviselta mutta kai se tästä.
Kiitos tästä. Olen ajoittain tyytymätön 18- vuotiaaseen romuautooni. Olen kuitenkin kokenut kaiken kirjoittamasi ja nyt osaan taas nähdä autoni henkilökohtaisen vapauteni symbolina.
Neurotyyppisyys (itse olen asperger ja vihannut sitä joka ikinen elämäni päivä).
Elämä, jossa rakastetaan omia vanhempia (en voi kun äitini on väkivaltainen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvaitsevaisessa ja tasa-arvoa arvostavassa yhteiskunnassa eläminen (asun Itä-Euroopassa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoontulo! En vain kykene ilman mitään näyttöä! Tunnen itseni debiiliksi kirkossa.
En tarvitse näyttöä, mutta haluaisin saada sen tunteen.
ekstaasi, piritorilta saa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde, täysin mahdoton asia minulle. Kuussa käyntikin olisi helpompi.
Kiltti mies kirjoitti:
En voi saada naista koskaan. En käsitä miten rikolliset naisten hakkaajat saa seurusella naisten kanssa ja minä en saa vaikka en ole koskaan rikosta tehnyt.
Missä näitä lupalappuja jaetaan? Saithan kirjallisen päätöksen, jossa perustellaan miksi seurustelulupasi evättiin? Ehkäpä päätöksessä on virhe, kannattaa laittaa valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää ihmiset, joilla on ns. luonnostaan hyvä itsetunto ja joita on selvästi kannustettu kotona ja ovat aikuisenakin hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Sen näkee heistä, he ovat reippaita, vankkumattomia omissa tavoitteissaan, avoimia, saavat helposti ystäviä ja toteuttavat itseään ja ovat mukavia seuraihmisiä.
Sen näkeminen on todella hämmentävää ja jopa vähän tuskallista, kun tietää että itse ei tule koskaan yltämään samaan. Mahtaa olla hienoa kasvaa maailmaan niin, että joku on aina omalla puolella. Toki lapsuuden traumoista on mahdollista eheytyä, mutta ei varmasti koskaan täysin. Ja vaikka olisikin, saavuttaisin saman itseluottamuksen tason vasta joskus vanhemmalla iällä, jolloin kaikki mahdollisuudet eivät ole enää samalla tavalla auki.
Samat murheet täällä. Ajatuskin siitä, että esimerkiksi omat vanhemmat olisivat automaattisesti tukemassa, kannustamassa tai vaikka pitäisivät minun puoltani jossakin ristiriitatilanteessa on täysin outo.
Oman hyvinvointinne vuoksi: kannattaa lopettaa tuo erilaiseen perheeseen tai erilaisille vanhemmille syntymisestä haaveilu. Olkaa ylpeitä itsestänne ja itse tehdystä elämästänne.
Ellette ole alaikäisiä, lapsuus on taakse jäänyttä elämää. Suurin osa aikuisista ihmisistä ei muuten saa eikä kaipaa vanhempiensa tukea, vaan elävät ihan omaa elämäänsä. Minun lapsuudessani ei ollut edes muotia lasten kannustaminen, ajateltiin että se pilaisi lapsen sisäisen motivaation ja tekisi tästä miellyttämishaluisen.
Totta kai. Mutta ajattelepa asiaa näin päin.
Jos ne lähimmät ihmiset elämässäsi ovat jo lähtökohtaisesti "vihollisia" (tarkoitan tässä sitä, minkä toinenkin kirjoittaja toi esille, että uskovat - ja jopa puolustavat - ventovierasta ihmistä oman lapsensa sijaan), niin se aikuiseksi kasvaminen ei ikinä tapahdu. Tai tapahtuu, mutta ihmisen psyyke vinoutuu. Jossain terapiassa tuollaisia ehkä saa hoidettua, mutta monelle jää elinikäiset arvet. Jotkut sitten lähtevät oman käden kautta. Tai kostavat väärintekijöilleen.
Sitten joku alkaa mussuttamaan, että "ota itseäsi niskasta kiinni", tai että "olisit valinnut toisin".
Onnenkekseistäkin saa parempia neuvoja.
Tai vaikka muropaketin kyljestä.Jaa, osalla meistä "huonoista neuvojista" on ollut tosi karmeat vanhemmat, mutta hyvä aikuisuus. Koska on ymmärtänyt, ettei se huonoon lapsuuteen vetoaminen muuta mitään paremmaksi, ja lapsuus meni jo. Mutta jatka sinä vanhempien syyttämistä, loputtomiin. Minusta on hyödyllisempää rakentaa itselle hyvä elämä.
Kuinka tulette vanhempienne kanssa toimeen nyt myöhemmin? Onko asiat siinäkin suhteessa asettuneet uomiinsa ajan kanssa, onko ristiriidat hälvenneet ja menneet unohdettu? Jos saisi jotain vinkkiä.
Toinen jo haudassa ja toiseen katkaisin välit.
Ehkä jotain sukujuttuja lukuunottamatta.
Eli aika huonosti meni 😂Näin arvelin :). Itselle jotenkin välien katkaiseminen on haastavaa ja syyllisyyttä aiheuttavaa. Toki kun on juuri niin kasvatettu, niin se tuottaa hedelmää. Täysi, siis täysi työ on tästä päästä. Että kärsii yhteydenpidosta ja tuntee syyllisyyttä erillisyydestä. Asia tiedostettu, mutta yllättävän vaikea. Kovat vastukset myös, se on heille tunnustuksena annettava jos ei muuta. Mutta lunastaa tuo oikeus omaan elämään, vaikkei erityisesti pyrkisi uhriutumaan. Tehtävissä, mutta mikä matka. Yksin.
Kyllä minuakin syyllisyys kalvaa. Jopa vuosikymmeniä sitten tapahtuneista asioista. Ei siitä mihinkään pääse. Tulin vain siihen johtopäätökseen, että se vielä elossa oleva vanhempi piti yhteyttä käytännössä oman itsensä takia. Eikä ilmeisesti tajunnut - tai ei halunnut ymmärtää - että aiheutti vain lisää vahinkoa sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka löytää parisuhteen aina niin helposti. Edellisestä eronnut ja korkeintaan kuukausi menee niin on taas umpirakastunut ja uusi löytynyt. Miten tuo tapahtuu?
Monethan löytää uuden suhteen jo ennenkuin edellinen on päättynyt. Pitää vain silmänsä auki, meressä on kalaa loputtomasti :D
Kertoisitko minullekin, missä tämä "loputtoman kalan meri" sijaitsee? Omaan onkeeni on tattunut vain mädäntynyttä puuta. Tai mutaa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde, täysin mahdoton asia minulle. Kuussa käyntikin olisi helpompi.
Tai lotossa 7 oikein. Joka viikko. Vuoden ajan.
Lastenleikkiä parisuhteen löytämiseen verrattuna...
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
En voi saada naista koskaan. En käsitä miten rikolliset naisten hakkaajat saa seurusella naisten kanssa ja minä en saa vaikka en ole koskaan rikosta tehnyt.
Missä näitä lupalappuja jaetaan? Saithan kirjallisen päätöksen, jossa perustellaan miksi seurustelulupasi evättiin? Ehkäpä päätöksessä on virhe, kannattaa laittaa valitusta.
Mulle taidettiin antaa jo synnytyslaitokselta lappu, jossa lukee; "Toivoton tapaus. Paras unohtaa koko juttu"
Parisuhde, ja yleensäkin ystävystyminen ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalon omistaminen. Vaatii niin paljon rahaa ja sitä en koskaan tule tienaamaan sen vertaa, vaikka töissä käynkin.
No ainakaan kahdelle työssäkäyvälle ei mikään ihme. Jos ei miljoonia maksavaa ole havittelemassa.
Hyvä parisuhde.