Monet tuntemani nuoret miehet (n. alle 35v) viettävät mielummin aikaa kavereiden kanssa hauskaa pitäen, naiset ei edes kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Omassa tuttavapiirissäni raittiit, hoikat, liikkunnalliset, ja koulutetut miehet oli kolmenkympin korvilla jo kaikki rengastettu, ja monella pieni lapsi ja/tai raskaana oleva vaimo kotona.

Minkä ikäinen sinä olet?

omassa kuplassasi noin. Omassa tuttavapiirissäni raittiit, hoikat, liikunnalliset ja koulutetut miehet eivät ole parisuhteessa ja se on ihan heidän omasta tahdostaan johtuen. Kokevat etteivät naiset tarjoa mitään positiivista heidän elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

No ei yhdisty jos puhutaan yhtään enemmän tieteellisestä teoriasta. Kyllä se kaupan kassa nyt vain iskee niitä hintoja kassaan eikä siinä tarvita taloustieteen teorioita eikä niiden tietäöminenkään muuttaisi sitä työtä mihinkään. Mutta jos olet jonkun yrityksen talousasioista vastaava niin sitten tarvitaankin jo käytännön taitojen lisäksi myös kauppatieteen opintojan antamaan teoreettista pohjaa jotta osaat tehdä oikeita päätöksiä.

Ja sanoit itsekin että koulutus kertoo ihmisestä mitä työtä se haluaa tehdä. Mutta sille halulle on joku syy ja se syy on usein yhdistelmä sen henkilön luonnetta, kykyjä ja arvoja. Ja ne taas vaikuttavat myös sen henkilön persoonaan ja siihen millainen hän on ihmisenä. Onko hän lyhyt- tai pitkäjännitteinen, käytäntöön vai teoriaan suuntautunut, sosiaalinen vai erakkotyyppi, empaattinen vai järki-ihminen jne. Nuo kaikki vaikuttavat sekä ihmisen koulutus- ja uravalintaan kuin siihenkin millainen hän on ihan muuten ihmisenä.

Kaikenlaiset miehet ovat parisuhteessa, myös ne, joilla ei ole elämänhallinta- ja sosiaalisia taitoja. Kyllä se on fakta, että nimenomaan se parisuhde lisää miesten onnellisuutta ja terveyttä. Seksi on varmasti yksi syy, lisäksi se, että yksinäisyys vähenee, ja parisuhteen myötä elintavat useimmiten paranevat, sillä ne ovat naisilla useimmiten paremmat, kuin miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

No ei yhdisty jos puhutaan yhtään enemmän tieteellisestä teoriasta. Kyllä se kaupan kassa nyt vain iskee niitä hintoja kassaan eikä siinä tarvita taloustieteen teorioita eikä niiden tietäöminenkään muuttaisi sitä työtä mihinkään. Mutta jos olet jonkun yrityksen talousasioista vastaava niin sitten tarvitaankin jo käytännön taitojen lisäksi myös kauppatieteen opintojan antamaan teoreettista pohjaa jotta osaat tehdä oikeita päätöksiä.

Ja sanoit itsekin että koulutus kertoo ihmisestä mitä työtä se haluaa tehdä. Mutta sille halulle on joku syy ja se syy on usein yhdistelmä sen henkilön luonnetta, kykyjä ja arvoja. Ja ne taas vaikuttavat myös sen henkilön persoonaan ja siihen millainen hän on ihmisenä. Onko hän lyhyt- tai pitkäjännitteinen, käytäntöön vai teoriaan suuntautunut, sosiaalinen vai erakkotyyppi, empaattinen vai järki-ihminen jne. Nuo kaikki vaikuttavat sekä ihmisen koulutus- ja uravalintaan kuin siihenkin millainen hän on ihan muuten ihmisenä.

Kaikenlaiset miehet ovat parisuhteessa, myös ne, joilla ei ole elämänhallinta- ja sosiaalisia taitoja. Kyllä se on fakta, että nimenomaan se parisuhde lisää miesten onnellisuutta ja terveyttä. Seksi on varmasti yksi syy, lisäksi se, että yksinäisyys vähenee, ja parisuhteen myötä elintavat useimmiten paranevat, sillä ne ovat naisilla useimmiten paremmat, kuin miehillä.

Oletko kuullut ns. parisuhdekiloista? Näkyy niin naisella, kuin miehellä parisuhteen alkamisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

Sinulla ei taida häävisti olla koulutusta?

Minulla on amk suoritettuna ja työskentelen sähkösuunnittelijana.

Millainen ihminen on rakennustyöntekijä?

Entäpä sairaanhoitaja?

Kerta työ kertoo sinusta sen millainen ihminen on niin osaat vastata.

No kerropa miksi valitsin juuri sen ammatin etkä vaikkapa ryhtynyt lääkäriksi, papiksi tai juristiksi? Oliko ammatinvalintasi silkka sattuma vai voisiko se kuitenkin kertoa jotain sinusta?

En valinnut ammattiani oikeastaan minkään takia, sähköala ei sillee edes kiinnostanut minua vaan olisin ehkä halunnut olla rekkakuski. Kouluttaudun asentajasta suunnittelijaksi ihan rahan takia, nyt saan enemmän palkkaa helpommalla.

Eli tuo valinta kertoi jo heti sen että arvostat palkkaa enemmän kuin sitä että työ kiinnostaisi sinua tai olisi intohimosi. Et siis olisi koskaan ryhtynyt vaikka taiteilijaksi jossa tärkeintä on intohimo eikä raha ole tärkeää. Toisaalta sinulla on kuitenkin jonkin verran älliä ja matemaattista kykyä koska kykenit opiskelemaan sähkösuunnittelijaksi. Niin paljon sinulla ei sitten ollut halua eteenpäin että olisit tähdännyt diplomi-insinooriksi. 

Joten kuten huomaat, valitasi kertoi sinusta jo monia asioista.

En muuttunut ihmisenä yhtään vaikka opiskelin, olen samanlainen kuin mitä sähköasentajana olin.

Ei tuo nyt paljoa älliä tai matemaattisia kykyjä vaatinut, kyllä tuon pystyy kuka vaan suorittamaan jos haluaa.

Teen töitä rahan takia enkä minkään muun takia.

En väittänytkään että olisit muuttunut ihmisenä opiskelujen takia vaan että opsikelupolkusi oli sellainen kuin se oli koska olet luonteeltasi sellainen kuin olet. Ja sinä halusit suorittaa juuri tuon verran opintoja, et enempää tai vähempää, koska se on sinun luonteesi ja kykyjesi mukaista. Pidemmällä kouluttautuminen olisi sitten vaatinut sinultakin enemmän ponnisteluja johon et sitten ollut valmis panostamaan mutta et toisaalta halunnut jäädä vain asentajaksikaan koska lisäkoulutus ei ollut sinulle liikaa ponnistuksia vaativaa (jollekikn toiselle se olisi kyllä sitä ollut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Omassa tuttavapiirissäni raittiit, hoikat, liikkunnalliset, ja koulutetut miehet oli kolmenkympin korvilla jo kaikki rengastettu, ja monella pieni lapsi ja/tai raskaana oleva vaimo kotona.

Minkä ikäinen sinä olet?

omassa kuplassasi noin. Omassa tuttavapiirissäni raittiit, hoikat, liikunnalliset ja koulutetut miehet eivät ole parisuhteessa ja se on ihan heidän omasta tahdostaan johtuen. Kokevat etteivät naiset tarjoa mitään positiivista heidän elämäänsä.

Ovat kuitenkin tilastollisia poikkeuksia. Tilastojen mukaan koulutetuimmat miehet saavat eniten lapsia, vähiten koulutetut miehet vähiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nykynuori nainen ei halua sitoutua ja/tai haluaa vapaan suhteen. Deittikulttuuri on aivan vääristynyt. Etsitään täydellistä ja virheetöntä. Monta rautaa tulessa, tapaillaan tapaamisen ilosta. Pienistä puutteista huolimatta, oikeasti potentiaalinen jää rannalle. Kaiken pitäisi olla valmista. Ei ymmärretä sitä, että ihmiset muuttuu, suhde ajan mittaa muuttuu ja siihen pitäisi sopeutua. Siis töitä pitäisi kaiken aikaa tehdä suhteen eteen. 

Naisilla on rima vieläkin turhan alhaalla. Ketään ei kannusteta hakemaan täydellistä, MUTTA moni nainen törmää selvään henkiseen väkivaltaan hakiessaan seuraa. Lähinnä tästä naisille on ruvettu sanomaan. Deitin täytyy vaikuttaa normaalilta. Normaalilla tarkoitetaan perus käytöstapoja omaavaa puhekyvyn kantavaa henkilöä. Ei pelejä,ei näkyviä elämänhallinnan puutteita. Tavis,kiitos!

Täytyy kyllä sanoa, että en henkilökohtaisesti tunne yhtäkään sinkkua, jolla olisi rima liian matalalla. Minä itse mukaan luettuna.

Päinvastoin, väittäisin että nykypäivän sinkuilla se rima on jossain maapallon ilmakehän korkeudella: vaatimuslistat potentiaalisille kumppaneille ovat nykyään kilometrien mittaisia.

Tilastollisesti naisella on suuri riski kuolla kotonaan oman miehensä käsiin. Naisten pitäisi jo tuonkin syyn varjolla katsoa tarkemmin kenen matkaan lähtevät. Oot oikeassa tähän ei saisi vaikuttaa status/ulkonäkö.

Ja 2/3 vakavista terveyteen kohdistuvista rikoksista on naisen tekemää miehiä kohtaan. Tämän kertoo terveydenhuollon tilastot.

Hae poika apua itsellesi. Harhoihin on olemassa lääkkeitä.

Valitettavasti se pitää ihan paikkansa. Se ettet ole halukas myöntämään asiaa ei muuta sitä vääräksi. eli pidä sinä tyttö naamasi ummessa.

Laita se tilasto vain näkyviin niin sitten voidaan jatkaa keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Tuollaiset miehet viedään käsistä jo aika pian, useat jo opiskeluaikana. Joten olet vain myöhässä.

Ai meinaat ettei ihmiset eroa? Ja kyllähän 50% miehistä on lapsettomia vielä 35-vuotiaana. Toki monilla on ylipainoa, epäterveelliset elintavat ja addiktioita. Itsekin olen sinkku nyt eron jälkeen. En viitsinyt katsella peliongelmaista. Siinä menee vaan oma elämä hukkaan. N40

Niin siis listalle pitää saada myös "ei peliongelmaa" ?

Miksi hyvät miehet eroaisi, siis jos ovat edes päätyneet parisuhteeseen. Miksi luulet että saisit sellaisen kun ei aikaisemminkaan tärpännyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Tuollaiset miehet viedään käsistä jo aika pian, useat jo opiskeluaikana. Joten olet vain myöhässä.

Ai meinaat ettei ihmiset eroa? Ja kyllähän 50% miehistä on lapsettomia vielä 35-vuotiaana. Toki monilla on ylipainoa, epäterveelliset elintavat ja addiktioita. Itsekin olen sinkku nyt eron jälkeen. En viitsinyt katsella peliongelmaista. Siinä menee vaan oma elämä hukkaan. N40

Ja heistä todella iso osa myös jää lopullisesti lapsettomaksi. Joten kyllä lapsia on keskimäärin niillä miehillä jotka niitä tekevät ennen 35 ikävuotta eli usein pariutuvat jo parikymppisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nykynuori nainen ei halua sitoutua ja/tai haluaa vapaan suhteen. Deittikulttuuri on aivan vääristynyt. Etsitään täydellistä ja virheetöntä. Monta rautaa tulessa, tapaillaan tapaamisen ilosta. Pienistä puutteista huolimatta, oikeasti potentiaalinen jää rannalle. Kaiken pitäisi olla valmista. Ei ymmärretä sitä, että ihmiset muuttuu, suhde ajan mittaa muuttuu ja siihen pitäisi sopeutua. Siis töitä pitäisi kaiken aikaa tehdä suhteen eteen. 

Naisilla on rima vieläkin turhan alhaalla. Ketään ei kannusteta hakemaan täydellistä, MUTTA moni nainen törmää selvään henkiseen väkivaltaan hakiessaan seuraa. Lähinnä tästä naisille on ruvettu sanomaan. Deitin täytyy vaikuttaa normaalilta. Normaalilla tarkoitetaan perus käytöstapoja omaavaa puhekyvyn kantavaa henkilöä. Ei pelejä,ei näkyviä elämänhallinnan puutteita. Tavis,kiitos!

Täytyy kyllä sanoa, että en henkilökohtaisesti tunne yhtäkään sinkkua, jolla olisi rima liian matalalla. Minä itse mukaan luettuna.

Päinvastoin, väittäisin että nykypäivän sinkuilla se rima on jossain maapallon ilmakehän korkeudella: vaatimuslistat potentiaalisille kumppaneille ovat nykyään kilometrien mittaisia.

Tilastollisesti naisella on suuri riski kuolla kotonaan oman miehensä käsiin. Naisten pitäisi jo tuonkin syyn varjolla katsoa tarkemmin kenen matkaan lähtevät. Oot oikeassa tähän ei saisi vaikuttaa status/ulkonäkö.

Ja 2/3 vakavista terveyteen kohdistuvista rikoksista on naisen tekemää miehiä kohtaan. Tämän kertoo terveydenhuollon tilastot.

Hae poika apua itsellesi. Harhoihin on olemassa lääkkeitä.

Valitettavasti se pitää ihan paikkansa. Se ettet ole halukas myöntämään asiaa ei muuta sitä vääräksi. eli pidä sinä tyttö naamasi ummessa.

Laita se tilasto vain näkyviin niin sitten voidaan jatkaa keskustelua.

Sinulla ei taida olla pääsyä sinne. Joudumme nyt vain luottamaan kun asiasta on kerrottu julkisuudessa.

Huomasitko että sinulta pyydettiin tilastoa ja lukua tuohon omaan väitteeseesi "suuri riski kuolla oman miehensä käsiin". Laitas tyttö se tulemaan ja vauhdilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Omassa tuttavapiirissäni raittiit, hoikat, liikkunnalliset, ja koulutetut miehet oli kolmenkympin korvilla jo kaikki rengastettu, ja monella pieni lapsi ja/tai raskaana oleva vaimo kotona.

Minkä ikäinen sinä olet?

omassa kuplassasi noin. Omassa tuttavapiirissäni raittiit, hoikat, liikunnalliset ja koulutetut miehet eivät ole parisuhteessa ja se on ihan heidän omasta tahdostaan johtuen. Kokevat etteivät naiset tarjoa mitään positiivista heidän elämäänsä.

Joku Seta? Joo niissä piireissä pintaliito ja partnerin tiuha vaihtuvuus on normi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

Sinulla ei taida häävisti olla koulutusta?

Minulla on amk suoritettuna ja työskentelen sähkösuunnittelijana.

Millainen ihminen on rakennustyöntekijä?

Entäpä sairaanhoitaja?

Kerta työ kertoo sinusta sen millainen ihminen on niin osaat vastata.

No kerropa miksi valitsin juuri sen ammatin etkä vaikkapa ryhtynyt lääkäriksi, papiksi tai juristiksi? Oliko ammatinvalintasi silkka sattuma vai voisiko se kuitenkin kertoa jotain sinusta?

En valinnut ammattiani oikeastaan minkään takia, sähköala ei sillee edes kiinnostanut minua vaan olisin ehkä halunnut olla rekkakuski. Kouluttaudun asentajasta suunnittelijaksi ihan rahan takia, nyt saan enemmän palkkaa helpommalla.

Eli tuo valinta kertoi jo heti sen että arvostat palkkaa enemmän kuin sitä että työ kiinnostaisi sinua tai olisi intohimosi. Et siis olisi koskaan ryhtynyt vaikka taiteilijaksi jossa tärkeintä on intohimo eikä raha ole tärkeää. Toisaalta sinulla on kuitenkin jonkin verran älliä ja matemaattista kykyä koska kykenit opiskelemaan sähkösuunnittelijaksi. Niin paljon sinulla ei sitten ollut halua eteenpäin että olisit tähdännyt diplomi-insinooriksi. 

Joten kuten huomaat, valitasi kertoi sinusta jo monia asioista.

En muuttunut ihmisenä yhtään vaikka opiskelin, olen samanlainen kuin mitä sähköasentajana olin.

Ei tuo nyt paljoa älliä tai matemaattisia kykyjä vaatinut, kyllä tuon pystyy kuka vaan suorittamaan jos haluaa.

Teen töitä rahan takia enkä minkään muun takia.

Mikset jättänyt kouluja peruskouluun? Tai jättänyt sitäkin kesken? Maksetaanhan ihmisille rahaa vaikkei ne tekisi mitään. Olisitko ihan sama tyyppi vaikka et olisi opiskellut itsellesi ammattia?

Ei nyt millään pahalla, mutta onhan nuoret nykyään todella outoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Omassa tuttavapiirissäni raittiit, hoikat, liikkunnalliset, ja koulutetut miehet oli kolmenkympin korvilla jo kaikki rengastettu, ja monella pieni lapsi ja/tai raskaana oleva vaimo kotona.

Minkä ikäinen sinä olet?

omassa kuplassasi noin. Omassa tuttavapiirissäni raittiit, hoikat, liikunnalliset ja koulutetut miehet eivät ole parisuhteessa ja se on ihan heidän omasta tahdostaan johtuen. Kokevat etteivät naiset tarjoa mitään positiivista heidän elämäänsä.

Joku Seta? Joo niissä piireissä pintaliito ja partnerin tiuha vaihtuvuus on normi.

Joo, eikö homomiehille ole oikeasti parempaa paikkaa kuin tämä perheiden vauva? Mitä te täältä oikein haette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Tuollaiset miehet viedään käsistä jo aika pian, useat jo opiskeluaikana. Joten olet vain myöhässä.

Ai meinaat ettei ihmiset eroa? Ja kyllähän 50% miehistä on lapsettomia vielä 35-vuotiaana. Toki monilla on ylipainoa, epäterveelliset elintavat ja addiktioita. Itsekin olen sinkku nyt eron jälkeen. En viitsinyt katsella peliongelmaista. Siinä menee vaan oma elämä hukkaan. N40

Niin siis listalle pitää saada myös "ei peliongelmaa" ?

Miksi hyvät miehet eroaisi, siis jos ovat edes päätyneet parisuhteeseen. Miksi luulet että saisit sellaisen kun ei aikaisemminkaan tärpännyt?

Hyvä mies ja hyvä nainen voivat erota ihan siitä syystä, että tulevaisuuden suunnitelmat ei enää käy yksiin. Usein tuo syy on toisen halu saada lapsia ja toisen pysyä lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

Sinulla ei taida häävisti olla koulutusta?

Minulla on amk suoritettuna ja työskentelen sähkösuunnittelijana.

Millainen ihminen on rakennustyöntekijä?

Entäpä sairaanhoitaja?

Kerta työ kertoo sinusta sen millainen ihminen on niin osaat vastata.

No kerropa miksi valitsin juuri sen ammatin etkä vaikkapa ryhtynyt lääkäriksi, papiksi tai juristiksi? Oliko ammatinvalintasi silkka sattuma vai voisiko se kuitenkin kertoa jotain sinusta?

En valinnut ammattiani oikeastaan minkään takia, sähköala ei sillee edes kiinnostanut minua vaan olisin ehkä halunnut olla rekkakuski. Kouluttaudun asentajasta suunnittelijaksi ihan rahan takia, nyt saan enemmän palkkaa helpommalla.

Eli tuo valinta kertoi jo heti sen että arvostat palkkaa enemmän kuin sitä että työ kiinnostaisi sinua tai olisi intohimosi. Et siis olisi koskaan ryhtynyt vaikka taiteilijaksi jossa tärkeintä on intohimo eikä raha ole tärkeää. Toisaalta sinulla on kuitenkin jonkin verran älliä ja matemaattista kykyä koska kykenit opiskelemaan sähkösuunnittelijaksi. Niin paljon sinulla ei sitten ollut halua eteenpäin että olisit tähdännyt diplomi-insinooriksi. 

Joten kuten huomaat, valitasi kertoi sinusta jo monia asioista.

En muuttunut ihmisenä yhtään vaikka opiskelin, olen samanlainen kuin mitä sähköasentajana olin.

Ei tuo nyt paljoa älliä tai matemaattisia kykyjä vaatinut, kyllä tuon pystyy kuka vaan suorittamaan jos haluaa.

Teen töitä rahan takia enkä minkään muun takia.

En väittänytkään että olisit muuttunut ihmisenä opiskelujen takia vaan että opsikelupolkusi oli sellainen kuin se oli koska olet luonteeltasi sellainen kuin olet. Ja sinä halusit suorittaa juuri tuon verran opintoja, et enempää tai vähempää, koska se on sinun luonteesi ja kykyjesi mukaista. Pidemmällä kouluttautuminen olisi sitten vaatinut sinultakin enemmän ponnisteluja johon et sitten ollut valmis panostamaan mutta et toisaalta halunnut jäädä vain asentajaksikaan koska lisäkoulutus ei ollut sinulle liikaa ponnistuksia vaativaa (jollekikn toiselle se olisi kyllä sitä ollut).

Raha on se mikä ratkaisee. Asentajan hommia tekisin mieluummin mutta nyt saan parempaa palkkaa helpommalla joten siksi opiskelin.

Eiköhän monet tekisi niitä alemman koulutason töitä ilomielin jos niistä maksettaisiin hyvin ja siksi monet opiskelee koska se tietää parempaa palkkaa ja sen palkan saa helpommalla hyvin usein.

Jos korkeakouluttautumalla ei saisi parempaa palkkaa niin kuinka moni sitten korkeakouluttautuisi? Siinä tilanteessa raha ei vaikuttaisi vaan sitten se olisi enemmänkin luonnekysymys ja haluaako saada sen palkan helpommalla vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nykynuori nainen ei halua sitoutua ja/tai haluaa vapaan suhteen. Deittikulttuuri on aivan vääristynyt. Etsitään täydellistä ja virheetöntä. Monta rautaa tulessa, tapaillaan tapaamisen ilosta. Pienistä puutteista huolimatta, oikeasti potentiaalinen jää rannalle. Kaiken pitäisi olla valmista. Ei ymmärretä sitä, että ihmiset muuttuu, suhde ajan mittaa muuttuu ja siihen pitäisi sopeutua. Siis töitä pitäisi kaiken aikaa tehdä suhteen eteen. 

Naisilla on rima vieläkin turhan alhaalla. Ketään ei kannusteta hakemaan täydellistä, MUTTA moni nainen törmää selvään henkiseen väkivaltaan hakiessaan seuraa. Lähinnä tästä naisille on ruvettu sanomaan. Deitin täytyy vaikuttaa normaalilta. Normaalilla tarkoitetaan perus käytöstapoja omaavaa puhekyvyn kantavaa henkilöä. Ei pelejä,ei näkyviä elämänhallinnan puutteita. Tavis,kiitos!

Täytyy kyllä sanoa, että en henkilökohtaisesti tunne yhtäkään sinkkua, jolla olisi rima liian matalalla. Minä itse mukaan luettuna.

Päinvastoin, väittäisin että nykypäivän sinkuilla se rima on jossain maapallon ilmakehän korkeudella: vaatimuslistat potentiaalisille kumppaneille ovat nykyään kilometrien mittaisia.

Tilastollisesti naisella on suuri riski kuolla kotonaan oman miehensä käsiin. Naisten pitäisi jo tuonkin syyn varjolla katsoa tarkemmin kenen matkaan lähtevät. Oot oikeassa tähän ei saisi vaikuttaa status/ulkonäkö.

Ja 2/3 vakavista terveyteen kohdistuvista rikoksista on naisen tekemää miehiä kohtaan. Tämän kertoo terveydenhuollon tilastot.

Hae poika apua itsellesi. Harhoihin on olemassa lääkkeitä.

Valitettavasti se pitää ihan paikkansa. Se ettet ole halukas myöntämään asiaa ei muuta sitä vääräksi. eli pidä sinä tyttö naamasi ummessa.

Laita se tilasto vain näkyviin niin sitten voidaan jatkaa keskustelua.

Etsi poika ihan itse.

Jos mies haluaa olla sinkku ja viettää aikaa samanlaisten miesten kanssa, kun nainen ei heidän mielestään tarjoa mitään heidän elämäänsä, niin mikä siinä on ongelma? Jättävät naiset rauhaan kokonaan ja se on ihan OK. Ja tarkoittaa myös sitä, että ei sitten vinguta seksiä eikä syytellä jos sitä ei saada.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa olla sinkku ja viettää aikaa samanlaisten miesten kanssa, kun nainen ei heidän mielestään tarjoa mitään heidän elämäänsä, niin mikä siinä on ongelma? Jättävät naiset rauhaan kokonaan ja se on ihan OK. Ja tarkoittaa myös sitä, että ei sitten vinguta seksiä eikä syytellä jos sitä ei saada.

Juurikin näin, siksi on ihan hyvä että osa miehistä on "päikyssä" pelimaailmassa. Eivät sovi puolisoiksi eikä isiksi.

Miksi kiinnostaisi, kun ovat niin perseestä. Tämä on itse asiassa, varsin yksinkertainen yhtälö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tuo on outoa. Itselleni tuli vasta eron jälkeen 40 vuotiaana ajatus, että enää tarvitsen naista vain seksiin.

Niin tätä just meinasin että mihin miehet muka oikeasti naista "tarvitsee" muuhun kuin tuohon. Ei miehiä kiinnosta syvälliset keskustelut, yleensä ei samat harrastukset, ei samat tv sarjat, ei kodinhoito ja ruuanlaitto jne. Viimeeksi miesystäväni kanssa mökillä ollessa mietin että olisin varmaan iloisempi yksin siellä, kiisteltiin illalla tv ohjelmista, kumpaakaan ei kiinnosta toisen ohjelmat, mies haluaisi nukkua pitkään, minä herätä ajoissa, mies tykkäisi tissutella iltamyöhään, minä en nykysin jaksa ruokaviinejä enempää juoda, kiisteltiik kumpi lämmittää saunan ja kumpi menee lisäämään puita, (minulla neulominen kesken, miehellä kännykällä pelaus) jne. Ap

No tämä kuvaa aika hyvin. Jännä miten pirteistä, iloisista, menevistä ja rennon rempseistä naisista tulee parisuhteessa jotain ihan muuta. "Neulominen kesken". Niinpä. Kun elämän täyttää neuloiminen, hömppäsarjojen katsominen ja kodinhoito, niin ei se ole mikään ihme että arki todellakin tulee suhteeseen. Mä haluan tissutella iltamyöhään, kuunnella musiikkia, kutsua kavereita kylään, juhlia, matkustaa ja harrastaa kinkyä seksiä ihan spontaanisti. Naisilla tuo 30-40v on tuota seesteisyyden aikaa. Nuorena ne menee kyllä ja sitten taas toki vähän vanhemmalla iällä. Silloin kyllä vedetään korkkarit kattoon taas uudestaan. Mutta tuo pesänrakennusaika siinä kolmissakymmenissä on pelkkää beigejä instakuvia uusista sohvatyynyistä, saippuasarjoja ja hotjoogaa. Sitä ei moni täys'päinen mies kyllä kestä.

Miksi pilkkaat neulomista? Se on hyvä harrastus, tekee hyvää aivoille. Ihan yhtä hyvä harrastus on sudokut ja sanaristikot. Vaikutat ikuiselta teiniltä, etkö osaa koskaan rauhoittua?