Monet tuntemani nuoret miehet (n. alle 35v) viettävät mielummin aikaa kavereiden kanssa hauskaa pitäen, naiset ei edes kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

Sinulla ei taida häävisti olla koulutusta?

Vierailija kirjoitti:

Naisilla menee aina näppärästi puurot ja vellit sekaisin. He muistavat mielellään että sinkkumiehet kärsivät sinkkuudestaan naisia enemmän. Sehän ei pidä paikkaansa, sillä YLE:n Clarissa Jäärni kirjoitti tutkijatohtori Anu Kinnusen väikkäristä sopivan epäselvästi. Siinä vertailtiin VASTENTAHTOISESTI ilman parisuhdetta olevia miehiä VAPAAEHTOISESTI ilman parisuhdetta oleviin naisiin.

---

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että etenkin miesten kokema vastentahtoinen parisuhteettomuus on myös terveys- ja hyvinvointiriski: kumppania toivovilla sinkkumiehillä on muita sinkkuja enemmän psyykkisiä oireita, kuten ylirasittuneisuutta, painajaisia ja ahdistuneisuutta. Pitkällä aikavälillä parisuhteettomuus ennustaa miehillä myös aikaisempaa kuolemaa.

Sinkkunaiset ovat merkittävästi sinkkumiehiä onnellisempia. Mikäli sinkkunainen kokee yksinäisyyttä, laskee onnellisuus kuitenkin rajusti. Sinkkumiehillä onnellisuutta lisäsi erityisesti hyvä terveys ja liikunnallisuus.

---

Eikö ole siis hienoa että miehet eivät enää ole vastentahtoisesti sinkkuja niin paljon kuin ennen?

Erityistä hilpeyttä herätti muuten tämä kohta:

Etenkin niiden kohdalla, joilla ei vielä ollut kokemuksia parisuhteesta, välittyi myös pelkoa siitä, että tämä tärkeä kokemus jää heiltä kokonaan kokematta

Aika nopeasti kun on parisuhteessa käväissyt, miehille selviää se ettei siinä ollutkaan mitään hienoa. Tieto tästä leviää nykymaailmassa eikä miehillä ole enää odotuksia parisuhteen tai naisten osalta.

Nämä jatkuvat tutkimukset siitä, kuinka parisuhteessa olevat miehet ovat onnellisempia / terveempiä jne kuin parisuhteettomat miehet, ovat arvoltaan samanlaisia, kuin tutkimukset jäätelönsyönnin yhteydestä hukkumiskuolemiin.

Kyllä, silloin kun jäätelöä syödään eniten, on kesä - joskus jopa juhannus. Ja on tieteellinen tosiasia, että kauniit kesäpäivät ja kesäiset vapaapäivät edistävät hukkumisalttiutta ja sitä tietä myös hukkumiskuolemia. Kauniit kesäiset vapaapäivät lisäävät myös jäätelön kuluttamista.

Samalla tavalla miesten hyvät sosiaaliset taidot edistävät (hyvän) parisuhteen muodostamisalttiutta, ne edistävät ihmisen menestymistä myös parisuhteen ulkopuolella. Ja sitä tietä yleensä myös kokonaisonnellisuutta.

Huonot sosiaaliset taidot eivät edistä miesten pariutumisalttiutta, eivätkä onnellisuutta muillakaan elämän osa-alueilla. Huonot sosiaaliset taidot lisäävät myös mm. alttiutta päihteiden liikakäyttöön.

Mutta onnellisuus ei riipu siitä, saako sosiaalisesti (ja muutenkin) elämässä taitava ja onnistuva mies parisuhteen vai ei - se riippuu enimmäkseen yksilön ominaisuuksista, jotka johtavat toivottuihin asioihin elämänkulussa.

Kaikki miehet eivät toivo parisuhdetta, ja osaavat olla ilman sitä onnellisiakin. Väittäisin jopa, että onnellinen mies ei usein edes tavoittele parisuhdetta, vaan se tulee onnellisen elämän sivutuotteena (kun kohtaa jollakin tavalla ominaisuuksiltaan aivan ylivertaisen naisen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

Sinulla ei taida häävisti olla koulutusta?

Minulla on amk suoritettuna ja työskentelen sähkösuunnittelijana.

Millainen ihminen on rakennustyöntekijä?

Entäpä sairaanhoitaja?

Kerta työ kertoo sinusta sen millainen ihminen on niin osaat vastata.

Vierailija kirjoitti:

Oman elämänsä objektit ilmestyivät jälleen sylkemään naisvihaa. Se on jännä, että tämän palstan ulkopuolella on miehiä, jotka osaavat sanoa 'ei', jos eivät halua ravintolaan syömään tai eivät halua maksaa muista naisten toiveista. Tällä palstalla miehille asiat vain tapahtuvat.

Keskustelun aiheena ei ole mikään tuollainen. Miksi tulet sylkemään miesvihaasi ketjuun joka ei käsittele aihetta tuolla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

No ei yhdisty jos puhutaan yhtään enemmän tieteellisestä teoriasta. Kyllä se kaupan kassa nyt vain iskee niitä hintoja kassaan eikä siinä tarvita taloustieteen teorioita eikä niiden tietäöminenkään muuttaisi sitä työtä mihinkään. Mutta jos olet jonkun yrityksen talousasioista vastaava niin sitten tarvitaankin jo käytännön taitojen lisäksi myös kauppatieteen opintojan antamaan teoreettista pohjaa jotta osaat tehdä oikeita päätöksiä.

Ja sanoit itsekin että koulutus kertoo ihmisestä mitä työtä se haluaa tehdä. Mutta sille halulle on joku syy ja se syy on usein yhdistelmä sen henkilön luonnetta, kykyjä ja arvoja. Ja ne taas vaikuttavat myös sen henkilön persoonaan ja siihen millainen hän on ihmisenä. Onko hän lyhyt- tai pitkäjännitteinen, käytäntöön vai teoriaan suuntautunut, sosiaalinen vai erakkotyyppi, empaattinen vai järki-ihminen jne. Nuo kaikki vaikuttavat sekä ihmisen koulutus- ja uravalintaan kuin siihenkin millainen hän on ihan muuten ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on helvetin kallis ylläpidettävä. Koko ajan saa olla kaivamassa lompakkoa esiin naisen tuhlailun vuoksi milloin minkäkin mieliteon ja tarjoamisen takia. 

Kannattaa valita hyvin toimeentuleva nainen.

Mutta kun... mutta kun... mutta kun meitä miehiä ei kiinnosta naisen koulutus, ammatti tai talotaso, meitä kiinnostaa vain naisen ulkonäkö ja nuori ikä.

Etkö ole huomannut: ketjun aihe onkin "miehiä ei enää kiinnosta naiset"

Mitä nainen tuo parisuhteeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on helvetin kallis ylläpidettävä. Koko ajan saa olla kaivamassa lompakkoa esiin naisen tuhlailun vuoksi milloin minkäkin mieliteon ja tarjoamisen takia. 

Kannattaa valita hyvin toimeentuleva nainen.

Mutta kun... mutta kun... mutta kun meitä miehiä ei kiinnosta naisen koulutus, ammatti tai talotaso, meitä kiinnostaa vain naisen ulkonäkö ja nuori ikä.

Ja niillä kriteereillä me valitaan kumppani ihan väärin, sitkutellaan huonossa suhteessa kunnes erotaan, toistetaan samaa ad nauseam ja pettymysten jälkeen tullaan palstalle haukkumaan kaikki naiset kamaliksi.

Enemmän täällä näkee ketjuja miehistä joissa haukutte kaikki miehet.

Mitä sinulla on sanottavana naisten parisuhdekriteereihin?

Ai niin joo, se perinteinen: mies näytteli Oscarin arvoisesti vuosien ajan (vaikka kaikki kaverit ja sukulaiset varoitti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

Sinulla ei taida häävisti olla koulutusta?

Minulla on amk suoritettuna ja työskentelen sähkösuunnittelijana.

Millainen ihminen on rakennustyöntekijä?

Entäpä sairaanhoitaja?

Kerta työ kertoo sinusta sen millainen ihminen on niin osaat vastata.

No kerropa miksi valitsin juuri sen ammatin etkä vaikkapa ryhtynyt lääkäriksi, papiksi tai juristiksi? Oliko ammatinvalintasi silkka sattuma vai voisiko se kuitenkin kertoa jotain sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan nuoret miehet ovat puolieunukkeja. Hyvin matalat testosteronipitoisuudet. Videopelit ovat kivempia.

Kuulostaa hyvältä uutiselta.

Vai yrititkö haukkua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan hyvä vaan, että ovat keskenään jos oikeasti suhde naisiin ei kiinnosta. Aika moni nainenkin on vain kavereiden kesken, kun parisuhde miesten kanssa ei kiinnosta. 

Mutta ei kannata sitten itkeä sitä, ettei ole naista tai ei enää tulevaisuudessa saa naista, kun ei kykene edes kanssakäymiseen naisten kanssa, koska sosiaaliset taidot saattavat olla aika olemattomat, jos vain miesten kanssa hengaa.

Ei minun kommunikointi kyvyt naisten kanssa ole mihinkään kadonneet vaikka olen ollut pitkään sinkkuna ihan omasta tahdosta. Kun on terve itsetunto ja elää täyspainoista elämää noin muuten. On itseasiassa helpottavaa huomata kuinka ei tarvitsekkaan naisia yhtään mihinkään, ilmankin voi olla. En ikinä puhu aiheesta mitään normielämässä, muita se tuntuu kuitenkin kiinnostavan jatkuvasti, se on ikäänkuin itseisarvo, että kaikki juoksee naisten perässä kuin päättömät kanat, monet sanoo ei kiitos.

Minulla on sama juttu. Pitkä liiton jo eläneenä ja sen jälkeen muutama tapailusuhde naisten kanssa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että iässäni kaikki ovat itsekkäitä. Kukaan ei kelpaa, ellei se toinen tuo jotain Lisää omaan elämään. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten, että vain toinen saisi lisää ja toinen vain antaisi itsestään. Todella hankalaa löytää suhde, jossa molemmat tuovat vain lisää, molemmat haluavat aina samoja asioita, kumpikaan ei joudu joustamaan, luopumaan, tekemään kompromisseja jne.

Ei, se ei vaan onnistu itsekkäillä ihmisillä, jotka haluavat vain lisää. Eli yksin on helpointa, saa tehdä juuri niin kuin haluaa, eikä joudu tekemään kompromisseja.

Totta kai näin on - ei minua kiinnosta ryhtyä mihinkään parisuhteeseen, jos mies vain huonontaisi elämänlaatuani! Sen kumppanin nimenomaan pitää tuoda lisää hyvää, ei heikentää tilannetta. Kuka hullu haluaa muuttaa tämänhetkisen mukavan elämänsä surkeaksi, ilottomaksi ja kurjaksi?

Just näin, eli miksi kukaan mies ryhtyy parisuhteeseen koska kaikki naiset vain huonontaa miesten elämänlaatua. Mitä nainen muka tekee tuodakseen miehen elämään mitään hyvää? Sehän on poissa naiselta, ei naiset siihen suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Omassa tuttavapiirissäni raittiit, hoikat, liikkunnalliset, ja koulutetut miehet oli kolmenkympin korvilla jo kaikki rengastettu, ja monella pieni lapsi ja/tai raskaana oleva vaimo kotona.

Minkä ikäinen sinä olet?

Sama juttu. Ne miehet jotka ovat kypsiä ja valmiita perustamaan perheen ennen kuin ovat paljon yli kolmeakymppiä ovat kyllä yleensä nopeasti varattuja jos niissä ei ole mitään sen isompaa vikaa muuten. Omassa tuttavapiirissäni oli varsinainen pariutumisen aalto siinä 25-30 vuotiaana ja silloin pareiutuivat ne jotka yleensä pariutuivat. Ne jotka eivät, ovat suurimmalta osalta sinkkuja ja perheettömiä myös nyt 10 vuotta myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kykene saamaan sellaisia naisia joita kohtaan koen seksuaalista vetoa. Siksi elän elämääni ilman naista, ja hoidan seksuaaliset tarpeeni pornolla ja hyvin satunnaisesti maksullisilla naisilla.

Elämäni on muuten kyllä ihan hyvin reilassa: Tienaan 80-90k€ vuodessa, minulla on laaja ystäväpiiri jota tapaan usein, urheilen 5 kertaa viikossa, matkustelen, ja opiskelen uusia kieliä.

M39

Olet pilannut seksuaaliset halusi pornolla. Jatkamalla pornon ja maksullisten käyttöä, et ikinä kykene tuntemaan seksuaalisia haluja normaaleja naisia kohtaan.

Normaalissa naisessa ei ole mitään erityisen haluttavaa. Ikävä luonne, lihava, haluton... kaksi kolmesta on kaikilla naisilla joten...

Kuka haluaa jotain kylmää ruutua ennemmin kuin oikeaa, en ymmärrä.

Tähän tiivistyy yksi syistä tilanteeseen.

"Nainen on aina nainen".

Miehen pitäisi olla iloinen että saa naisen, vaikka olisi millainen ja vaikka naisen saisi vain 10+ vuoden odotuksen jälkeen kun nainen on juossut juoksunsa ja haluaa perhettä justnytheti.

Sinä ja muita miehet olette täysin vapaita valitsemaan täysin kenen naisen kanssa olette.

Ja kuten aloituksessa kerrotaan, valinta on usein "ei kiitos"

Ei mies tarvitse naista nykyään. 

Miksi näitä yksinäisten miesten ulinoita sitten on lehtien palstat ja varsinkin tämä palsta väärällään? Miksi mies kokee tarvetta haukkua ylipainoisen tai tatuoiden naisen, jos sellainen ei kiinnosta? Miksi käytätte pornosivustoja, naisiahan niissäkin esiintyy? Kyllä mies tarvitsee naista aina enemmän kuin toisinpäin. Se on testosteroniinne koodattu. 

Ehkä luemme eri lehtiä, mutta en ole nähnyt yksinäisten miesten ulínoita missään.

Tällä palstalla taas... se on se harha minkä sinäkin tuossa tuotat. Väität että miehet ulísee naisettomuuttaan mutta todellisuudessa te naiset vain puhutte siitä kuinka miehet ulísee. Yksinkertaisille naisille jää vain muistijälki että taas siitä miesten ulínasta oli puhetta.

Testosteroniin ei ole koodattu naisen tarvetta.

No, Hesari on ollut varmaan viimeiset kaksi vuotta täynnä nimenomaan yksinäisten miesten ulinointeja. Viimeksi muutama päivä sitten siellä oli piiiitkä artikkeli jossa lapsettomiksi jääneet miehet säälivät itseään oikein olan takaa.

https://www.hs.fi/perhe/art-2000009726858.html

Jos pitää ihmisten aitoja tunteita ja elämän kipeitä asioita "ulinana", oli kyse sitten miehistä tai naisista, niin on jotain jäänyt kehittymättä empatian osa-alueella. 

Suomalaiset naiset ovat tuollaisia.

Lisäksi tuossa on haastateltu miehiä jotka olisivat halunneet oman lapsen. Naisista ei ole mitään puhetta.

Otetaan naisilta pois oikeus keinohedelmöitykseen mistään syystä ja katsotaan kuinka ulína miehettömyydestä lisääntyy.

Nainen tuo ...mm... mäkätystä käkätystä ym riitaa, vie ruuan ja pitää paapoo jotain ötökköö kuten kissat ja koirat jne. kerkii ne lapset myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

No ei yhdisty jos puhutaan yhtään enemmän tieteellisestä teoriasta. Kyllä se kaupan kassa nyt vain iskee niitä hintoja kassaan eikä siinä tarvita taloustieteen teorioita eikä niiden tietäöminenkään muuttaisi sitä työtä mihinkään. Mutta jos olet jonkun yrityksen talousasioista vastaava niin sitten tarvitaankin jo käytännön taitojen lisäksi myös kauppatieteen opintojan antamaan teoreettista pohjaa jotta osaat tehdä oikeita päätöksiä.

Ja sanoit itsekin että koulutus kertoo ihmisestä mitä työtä se haluaa tehdä. Mutta sille halulle on joku syy ja se syy on usein yhdistelmä sen henkilön luonnetta, kykyjä ja arvoja. Ja ne taas vaikuttavat myös sen henkilön persoonaan ja siihen millainen hän on ihmisenä. Onko hän lyhyt- tai pitkäjännitteinen, käytäntöön vai teoriaan suuntautunut, sosiaalinen vai erakkotyyppi, empaattinen vai järki-ihminen jne. Nuo kaikki vaikuttavat sekä ihmisen koulutus- ja uravalintaan kuin siihenkin millainen hän on ihan muuten ihmisenä.

Talousasioissa ei nyt mitään taloustiedettä tarvitse jotain hinnoittelijan työtä pystyy kuka vain tekemään kuka osaa peruskoulun matematiikkaa.

Yrityksen talousasioista pystyy vastaamaan ilman mitään kauppatieteiden opiskelua, sen pystyy tekemään oikeastaan kuka vain kuka osaa laskea.

En tiedä oletko trolli vai et mutta juttujesi taso on luokkaa "ala-aste".

Juu, se on kallis reikä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan hyvä vaan, että ovat keskenään jos oikeasti suhde naisiin ei kiinnosta. Aika moni nainenkin on vain kavereiden kesken, kun parisuhde miesten kanssa ei kiinnosta. 

Mutta ei kannata sitten itkeä sitä, ettei ole naista tai ei enää tulevaisuudessa saa naista, kun ei kykene edes kanssakäymiseen naisten kanssa, koska sosiaaliset taidot saattavat olla aika olemattomat, jos vain miesten kanssa hengaa.

Ei minun kommunikointi kyvyt naisten kanssa ole mihinkään kadonneet vaikka olen ollut pitkään sinkkuna ihan omasta tahdosta. Kun on terve itsetunto ja elää täyspainoista elämää noin muuten. On itseasiassa helpottavaa huomata kuinka ei tarvitsekkaan naisia yhtään mihinkään, ilmankin voi olla. En ikinä puhu aiheesta mitään normielämässä, muita se tuntuu kuitenkin kiinnostavan jatkuvasti, se on ikäänkuin itseisarvo, että kaikki juoksee naisten perässä kuin päättömät kanat, monet sanoo ei kiitos.

Minulla on sama juttu. Pitkä liiton jo eläneenä ja sen jälkeen muutama tapailusuhde naisten kanssa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että iässäni kaikki ovat itsekkäitä. Kukaan ei kelpaa, ellei se toinen tuo jotain Lisää omaan elämään. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten, että vain toinen saisi lisää ja toinen vain antaisi itsestään. Todella hankalaa löytää suhde, jossa molemmat tuovat vain lisää, molemmat haluavat aina samoja asioita, kumpikaan ei joudu joustamaan, luopumaan, tekemään kompromisseja jne.

Ei, se ei vaan onnistu itsekkäillä ihmisillä, jotka haluavat vain lisää. Eli yksin on helpointa, saa tehdä juuri niin kuin haluaa, eikä joudu tekemään kompromisseja.

Totta kai näin on - ei minua kiinnosta ryhtyä mihinkään parisuhteeseen, jos mies vain huonontaisi elämänlaatuani! Sen kumppanin nimenomaan pitää tuoda lisää hyvää, ei heikentää tilannetta. Kuka hullu haluaa muuttaa tämänhetkisen mukavan elämänsä surkeaksi, ilottomaksi ja kurjaksi?

Just näin, eli miksi kukaan mies ryhtyy parisuhteeseen koska kaikki naiset vain huonontaa miesten elämänlaatua. Mitä nainen muka tekee tuodakseen miehen elämään mitään hyvää? Sehän on poissa naiselta, ei naiset siihen suostu.

Siis ihanko todella ajattelet että parisuhde on sitä että nainen tekee miehelle asioita joista ei itse mitään saa tai itse yhtään nauti?

Kyllä ainakin meidän suhteessamme ihan molemmat saavat paljon siitä että ollaan yhdessä ja vietetään aikaa, tehdään ja matkustellaan yhdessä, jutellaan kaikista asioista niin arjen jutuista kuin syvällisemmistä, ollaan toisillemme tukena ja kuunteijana jos on vaikeaa ja tietysti annetaan ja saadaan läheisyyttä ja seksiä. Jos nuo eivät ole molemmille mukavia ja tärkeitä asioista niin tuskin kannattaa olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tuo on outoa. Itselleni tuli vasta eron jälkeen 40 vuotiaana ajatus, että enää tarvitsen naista vain seksiin.

Niin tätä just meinasin että mihin miehet muka oikeasti naista "tarvitsee" muuhun kuin tuohon. Ei miehiä kiinnosta syvälliset keskustelut, yleensä ei samat harrastukset, ei samat tv sarjat, ei kodinhoito ja ruuanlaitto jne. Viimeeksi miesystäväni kanssa mökillä ollessa mietin että olisin varmaan iloisempi yksin siellä, kiisteltiin illalla tv ohjelmista, kumpaakaan ei kiinnosta toisen ohjelmat, mies haluaisi nukkua pitkään, minä herätä ajoissa, mies tykkäisi tissutella iltamyöhään, minä en nykysin jaksa ruokaviinejä enempää juoda, kiisteltiik kumpi lämmittää saunan ja kumpi menee lisäämään puita, (minulla neulominen kesken, miehellä kännykällä pelaus) jne. Ap

No tämä kuvaa aika hyvin. Jännä miten pirteistä, iloisista, menevistä ja rennon rempseistä naisista tulee parisuhteessa jotain ihan muuta. "Neulominen kesken". Niinpä. Kun elämän täyttää neuloiminen, hömppäsarjojen katsominen ja kodinhoito, niin ei se ole mikään ihme että arki todellakin tulee suhteeseen. Mä haluan tissutella iltamyöhään, kuunnella musiikkia, kutsua kavereita kylään, juhlia, matkustaa ja harrastaa kinkyä seksiä ihan spontaanisti. Naisilla tuo 30-40v on tuota seesteisyyden aikaa. Nuorena ne menee kyllä ja sitten taas toki vähän vanhemmalla iällä. Silloin kyllä vedetään korkkarit kattoon taas uudestaan. Mutta tuo pesänrakennusaika siinä kolmissakymmenissä on pelkkää beigejä instakuvia uusista sohvatyynyistä, saippuasarjoja ja hotjoogaa. Sitä ei moni täys'päinen mies kyllä kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

No ei yhdisty jos puhutaan yhtään enemmän tieteellisestä teoriasta. Kyllä se kaupan kassa nyt vain iskee niitä hintoja kassaan eikä siinä tarvita taloustieteen teorioita eikä niiden tietäöminenkään muuttaisi sitä työtä mihinkään. Mutta jos olet jonkun yrityksen talousasioista vastaava niin sitten tarvitaankin jo käytännön taitojen lisäksi myös kauppatieteen opintojan antamaan teoreettista pohjaa jotta osaat tehdä oikeita päätöksiä.

Ja sanoit itsekin että koulutus kertoo ihmisestä mitä työtä se haluaa tehdä. Mutta sille halulle on joku syy ja se syy on usein yhdistelmä sen henkilön luonnetta, kykyjä ja arvoja. Ja ne taas vaikuttavat myös sen henkilön persoonaan ja siihen millainen hän on ihmisenä. Onko hän lyhyt- tai pitkäjännitteinen, käytäntöön vai teoriaan suuntautunut, sosiaalinen vai erakkotyyppi, empaattinen vai järki-ihminen jne. Nuo kaikki vaikuttavat sekä ihmisen koulutus- ja uravalintaan kuin siihenkin millainen hän on ihan muuten ihmisenä.

Talousasioissa ei nyt mitään taloustiedettä tarvitse jotain hinnoittelijan työtä pystyy kuka vain tekemään kuka osaa peruskoulun matematiikkaa.

Yrityksen talousasioista pystyy vastaamaan ilman mitään kauppatieteiden opiskelua, sen pystyy tekemään oikeastaan kuka vain kuka osaa laskea.

En tiedä oletko trolli vai et mutta juttujesi taso on luokkaa "ala-aste".

Ihan siis tosissaisi esität että investointien tuotto-odotuksia ja kannatavuuslaskelmia, dynaamisen hinnoittelun malleja tai verotuksen optimointia tehdään yhtään isommissa yrityksissä ihan vain peruskoulupohjalta ilman mitään kauppatieteen opintoja? Tai jos teet niin lahjasi viittaavat kyllä vahvasti siihen että sinun olisi kannattanut sitä alaa lukea niin olisit paljon pidemmällä kuin olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kykene saamaan sellaisia naisia joita kohtaan koen seksuaalista vetoa. Siksi elän elämääni ilman naista, ja hoidan seksuaaliset tarpeeni pornolla ja hyvin satunnaisesti maksullisilla naisilla.

Elämäni on muuten kyllä ihan hyvin reilassa: Tienaan 80-90k€ vuodessa, minulla on laaja ystäväpiiri jota tapaan usein, urheilen 5 kertaa viikossa, matkustelen, ja opiskelen uusia kieliä.

M39

Olet pilannut seksuaaliset halusi pornolla. Jatkamalla pornon ja maksullisten käyttöä, et ikinä kykene tuntemaan seksuaalisia haluja normaaleja naisia kohtaan.

Normaalissa naisessa ei ole mitään erityisen haluttavaa. Ikävä luonne, lihava, haluton... kaksi kolmesta on kaikilla naisilla joten...

Kuka haluaa jotain kylmää ruutua ennemmin kuin oikeaa, en ymmärrä.

Tähän tiivistyy yksi syistä tilanteeseen.

"Nainen on aina nainen".

Miehen pitäisi olla iloinen että saa naisen, vaikka olisi millainen ja vaikka naisen saisi vain 10+ vuoden odotuksen jälkeen kun nainen on juossut juoksunsa ja haluaa perhettä justnytheti.

Sinä ja muita miehet olette täysin vapaita valitsemaan täysin kenen naisen kanssa olette.

Ja kuten aloituksessa kerrotaan, valinta on usein "ei kiitos"

Ei mies tarvitse naista nykyään. 

Miksi näitä yksinäisten miesten ulinoita sitten on lehtien palstat ja varsinkin tämä palsta väärällään? Miksi mies kokee tarvetta haukkua ylipainoisen tai tatuoiden naisen, jos sellainen ei kiinnosta? Miksi käytätte pornosivustoja, naisiahan niissäkin esiintyy? Kyllä mies tarvitsee naista aina enemmän kuin toisinpäin. Se on testosteroniinne koodattu. 

Ehkä luemme eri lehtiä, mutta en ole nähnyt yksinäisten miesten ulínoita missään.

Tällä palstalla taas... se on se harha minkä sinäkin tuossa tuotat. Väität että miehet ulísee naisettomuuttaan mutta todellisuudessa te naiset vain puhutte siitä kuinka miehet ulísee. Yksinkertaisille naisille jää vain muistijälki että taas siitä miesten ulínasta oli puhetta.

Testosteroniin ei ole koodattu naisen tarvetta.

No, Hesari on ollut varmaan viimeiset kaksi vuotta täynnä nimenomaan yksinäisten miesten ulinointeja. Viimeksi muutama päivä sitten siellä oli piiiitkä artikkeli jossa lapsettomiksi jääneet miehet säälivät itseään oikein olan takaa.

https://www.hs.fi/perhe/art-2000009726858.html

Jos pitää ihmisten aitoja tunteita ja elämän kipeitä asioita "ulinana", oli kyse sitten miehistä tai naisista, niin on jotain jäänyt kehittymättä empatian osa-alueella. 

Suomalaiset naiset ovat tuollaisia.

Lisäksi tuossa on haastateltu miehiä jotka olisivat halunneet oman lapsen. Naisista ei ole mitään puhetta.

Otetaan naisilta pois oikeus keinohedelmöitykseen mistään syystä ja katsotaan kuinka ulína miehettömyydestä lisääntyy.

Miesten "halulla" ei ole mitään tekemistä heidän kykynsä kanssa. Halukkaimmat miehet saattavat olla jopa kaikista kyvyttömimpiä isejä, kuten raiskaamisessa ja seksissäkin.

Ei ihan niinkään. Vanhempana olo ei ole mitään rakettitiedettä vaan vaatii lähinnä halua ja jaksamaista olla lapsen kanssa ja oppia sitä vanhemmuutta siinä sivussa. Jos ei halua olla vanhempi, on tuskin hyvä vanhempi. Jos haluaa olla vanhempi, on varsin iso todennäköisyys että on ihan riittävän hyvä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä tulee tässä lukeneeksi, että parisuhteelle/kumppanille asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet nykysukupolvella ihan pilviin. Paras ohje olisi - älkää etsikö täydellistä, etsikää hyvä.

Nykyään on paljon propagandaakin ilmassa koko elämän jatkuvan sinkkuilun puolesta. Elämänkokemukseeni ja laajaan tuttavapiiriini vedoten sanoisin kuitenkin, että keskimääräinen ihminen on parisuhteessa kuitenkin onnellisempi, toki tietysti nyt aina on poikkeuksiakin olemassa.

Nykyään on tietoa saatavilla ihan eritavalla kuin ennen. En mä vaadi mieheltä sen enempää kuin itseltäni, mutta kaltaisiani tuntuu olevan todella harvassa. Raitis, hoikka& liikunnallinen, koulutettu (huom! tulotasolla ei ole merkitystä), lapseton, sosiaalinen.

Mitä väliä koulutustasolla jos tulotasolla ei sitten ole merkitystä? Just ne ketkä sanoo että miehen tulee olla koulutettu etsii juuri niitä hyvätuloisia miehiä eli ne naiset on rahan perässä.

Koska ihmiset viihtyvät usein parhaiten kaltaistensa kanssa. Itse olen humanisti ja halusin myös humanistimiehen vaikka se ei todellakaan takaa hyviä tuloja.

Tämä on uutta tietoa, väität siis että ihmisen koulutustaso ja työ kertoo sen millainen ihminen on?

Minä ajattelen tässä täysin eritavalla kuin sinä ja ajattelen niin että ihmisen koulutustaso tai työ ei kerro ihmisestä muuta kuin että mitä työtä se tekee. Ihmisen luonne,arvot,harrastukset yms ei vaikuta koulutustasoon tai työhön millään tapaa.

Sama ihminen voisi siis sinusta ihan samalla todennäköisyydellä päätyä pörssimeklariksi, bussikuskiksi, papiksi tai enkelihoitajaksi?

Miten insinööri voi sitten seurustella sairaanhoitajan kanssa kun heidän työ on täysin erilaista?

Tai miten rakennustyöntekijä voi seurustella kaupankassan kanssa?

Ei heidän työssään ole juurikaan mitään mikä olisi suoraan ristiriidassa. Suunnilleen sama koulutustaso ja kumpikin on työssä joka yhdistää teorian ja käytännön toteutuksen. Samoin rakennustyöntekijällä ja kaupan kanssalla sama koulustaso ja fyysinen suorittava työ.

Nuohan ovat juuri niitä esimerkkejä joissa melko samankaltaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen.

Jokaisessa työssä yhdistyy teorian ja käytännön toteutus. Eikö sairaanhoitajan työ ole fyysistä työtä?

Itse en vaan pysty lokeroimaan ihmisiä työn tai koulutustason perusteella koska minun mielestä ihmiset on yksilöitä eikä ne kerro ihmisestä oikeastaan mitään millainen se on vapaa ajalla.

Koulutus kertoo ihmisestä sen mitä työtä se haluaa tehdä ja se työ mitä ihminen tekee ei kerro ihmsestä muuta kuin sen mitä hän tekee työkseen.

Sinulla ei taida häävisti olla koulutusta?

Minulla on amk suoritettuna ja työskentelen sähkösuunnittelijana.

Millainen ihminen on rakennustyöntekijä?

Entäpä sairaanhoitaja?

Kerta työ kertoo sinusta sen millainen ihminen on niin osaat vastata.

No kerropa miksi valitsin juuri sen ammatin etkä vaikkapa ryhtynyt lääkäriksi, papiksi tai juristiksi? Oliko ammatinvalintasi silkka sattuma vai voisiko se kuitenkin kertoa jotain sinusta?

En valinnut ammattiani oikeastaan minkään takia, sähköala ei sillee edes kiinnostanut minua vaan olisin ehkä halunnut olla rekkakuski. Kouluttaudun asentajasta suunnittelijaksi ihan rahan takia, nyt saan enemmän palkkaa helpommalla.