Työkkärin painostus
Haluaisin hetken hengähtää ja saada omille ajatuksilleni tilaa, työkkäri painostaa opiskelemaan vaikka mikään ala ei kiinnosta. Tapaamiset ovat aina yhtä ahdistavia, töitäkinnon vaikea hakea kun sopivia paikkoja ei ole.
Ajattelin hakea sairaslomaa masennuksen/uupumisen vuoksi vaikka arjessa ei mitään masennusta ole ja elän hyvinkin aktiivista, terveellistä ja mielekästä elämää. Ainoastaan työnhaku ja työkkärin painostus opiskeluun saa stressin nousemaan.
Miten pitkän sairasloman olette saaneet masennuksesta työttömänä?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki masentuneet pitäisi laittaa ruokapalkalla fyysisiin pakkotöihin. Veikkasin, että 95% kokisi pikaisen ihmeparantumisen.
Tällaisessa "kuntouttavassa" kroppa hajosi niin, että on entistäkin vaikeampi työllistyä. Kyllä kannatti.
Tämähän on tietysti valehtelua väittää, että kuntouttavassa työtoiminnassa kaikki työt on raskaita töitä vaikka kevyitäkin tehtäviä on. Mutta se on helppoa vassarityyliin selittää kaikenlaisia valheita kuin ne olisi tosiasioita ja siihen vedota aina en kyllä mene töihin enkä mene kuntouttavaan makaan vaan sohvalla ja juon kaljaa.
Tuollaistahan ei ole kukaan väittänyt. Lainaamasi oli vastaus aiemmin kommentoineen mielipiteeseen, että työttömät pitäisi laittaa ruokapalkalla fyysisiin pakkotöihin. Voipi joutua ojasta allikkoon, kun tulee vain lisää rampoja elättejä yhteiskunnalle.
Toki olet vain trolli sohvakaljalässytyksinesi. Itse olen absolutisti, mutta liikkuminen tosiaan on vaikeaa rikkinäisellä kropalla.
Senkuin sanot että opiskelu ei kiinnosta, sitten jatkatte muita asioita. En itsekään ole opiskellut peruskoulun jälkeen mitään, nyt töissä pakkaamassa sapuskoja. Mukava työpaikka, palkka ei päätä huimaa mutta en sitä vaadikaan. Eli työkkäristä pääsee eroon menemällä töihin. Olin pitkään työttömänä mutta onneksi sattui tuuri.
Ja tosiaan työkkärille sanoin että ei kiinnosta opiskelut, ei kannata edes vihjailla siihen suuntaan, muuten tarttuvat siihen ja alkavat jankkaamaan asiaa. Kaikista ei ole pänttäämään tietoa ja olemaan suurennuslasin alla ja arvioitavana, kyllä peruskoulu riitti omalla kohdallani.
Minulle työkkäri asetti vaatimuksen opiskeluun karenssin uhalla. Eikä saanut valita ihan mitä alaa vaan, oli oltava ala joka auttaa työllistymiseen.
Nyt kärvistelen opiskeluissa ja ei kiinnosta yhtään. Mutta asiaa helpottaa opiskelukaverit jotka ovat mukavia. Osa heistäkin painostettu samaan joten tavallaan vertaistukea ja se auttaa jaksamaan
Only in Finland kirjoitti:
Kun olin työttömänä en saanut edes hakemaani työvoimakoulutuspaikkaa, sen sijaan sinne pakotettiin joku joka ei halua.
Olen hakenut 5 kertaa työttömille teäarkoitwttuun alani lisäkoulutukseen. Enää en hae koskaan. Olen katkera kun en päässyt.
Ne on sitä paitsi aikamoista kusetusta. Esim minä, jolla on alan akateeminen koulutus, oltiin ollut siinä runsaan kuukauden kurssilla ja puoli vuotta ilmaisena työntekijänä jollekin firmalle, vaikka minulla on alan koulutus.
No se on vähän niinkuin työkkärin tehtävä yrittää painostaa töihin. Itsekkin olen ollut ikäni masentunut välillä työtön ja välillä töissä. Mutta neuvoni on: ole aktiivinen jos ei työtä löydy niin mene työkokeiluun johonkin mieluisaan paikkaan. Kun pääse työntouhuun niin ahdistus helpottaa ja saa muuta ajateltavaa. Itse olen pahimmat masennusjaksoni kokenut juuri silloin kun olen ollut työtön ja kotona. Työnteko rauhoittaa, vie ajatukset muualle, antaa unta ja ruokahalua, joutuu olemaan aktiivinen ja sosiaalinen. Päiviin tulee rytmi ja elämään tarkoitus. Itse ainakin olin. voin paremmin kun sain olla avuksi ja hyödyllinen. Itselle työ on parasta terapiaa. Kokeile! Etsi työkokeilupaikka.