Lue keskustelun säännöt.
Millä alalla olivat hyvätuloiset ja ns. parempi väki 70-luvulla ja kasarilla?
29.09.2023 |
Nykyään hyvätuloinen yrittäjä voi olla haalarit päällä kulkeva yrittäjä, joka pyörittää sähköalan yritystä. Päälle päin ei varakkuus näy mitenkään. Firma voi tehdä yhdellä miehellä liikevaihtoa 300k-500k euroa oikealla alalla.
Toinen ala on it-ala, jossa ei myöskään hyvätuloisuus näy päälle päin eikä siellä ole millään muulla väliä, kuin osaamisella. Ei suvun nimellä jne.
Millaisia oli nuo hyvätuloiset ja varakkaat 70- ja 80-luvuilla?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli pankinjohtajia ja kunnanlääkäreitä. Oli myös tehtaita, joissa oli johtajia ja insinöörejä, Opettajatkin olivat tuolloin vielä arvossaan. Oli myös suuryritysten johtomiehiä, vuorineuvoksia, jotka pyörittivät hoviaan firmojen kesähuviloilla ja lapin mökeillä.
Joskus kasarilla tehtaan johtajatkin kulkivat liituraitapuvussa ja kalliissa kengissä. Nykyään tehtaanjohtaja potkii paikalle potkulaudalla, jalassa on farkut ja paitana hyvä jos edes kauluspaitaa on päällä.
Tehtaan joku duunari saattaa tienata saman kuin tehtaanjohtaja. Erityisesti jos duunarilla on kova ammattitaito jostain alalta, josta ei ole samanlaista taitoa kenelläkään muulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli pankinjohtajia ja kunnanlääkäreitä. Oli myös tehtaita, joissa oli johtajia ja insinöörejä, Opettajatkin olivat tuolloin vielä arvossaan. Oli myös suuryritysten johtomiehiä, vuorineuvoksia, jotka pyörittivät hoviaan firmojen kesähuviloilla ja lapin mökeillä.
Joskus kasarilla tehtaan johtajatkin kulkivat liituraitapuvussa ja kalliissa kengissä. Nykyään tehtaanjohtaja potkii paikalle potkulaudalla, jalassa on farkut ja paitana hyvä jos edes kauluspaitaa on päällä.
Tehtaan joku duunari saattaa tienata saman kuin tehtaanjohtaja. Erityisesti jos duunarilla on kova ammattitaito jostain alalta, josta ei ole samanlaista taitoa kenelläkään muulla.
Eipä niitä tehtaita sillä tavalla enää ole kuin ennen. Ennen oli tyypillistä, että oli iso tehdas, jonka ympärillä oli sitten se kaupunki. Kaikki olivat tavalla tai toisella töissä siinä tehtaassa ja sama hierarkia näkyi vapaallakin. 70 -luvulla ei vapaalla vahingossakaan satuttu yksiin. Oli tiukka erottelu parempien ihmisten ja työväen välillä. Työväki kävi eri teatterit ja urheili eri urheiluseuroissa, luettiin eri kirjat. Harrastuksetkin oli erilliset. Ei työväen lapset menneet partioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli pankinjohtajia ja kunnanlääkäreitä. Oli myös tehtaita, joissa oli johtajia ja insinöörejä, Opettajatkin olivat tuolloin vielä arvossaan. Oli myös suuryritysten johtomiehiä, vuorineuvoksia, jotka pyörittivät hoviaan firmojen kesähuviloilla ja lapin mökeillä.
Joskus kasarilla tehtaan johtajatkin kulkivat liituraitapuvussa ja kalliissa kengissä. Nykyään tehtaanjohtaja potkii paikalle potkulaudalla, jalassa on farkut ja paitana hyvä jos edes kauluspaitaa on päällä.
Tehtaan joku duunari saattaa tienata saman kuin tehtaanjohtaja. Erityisesti jos duunarilla on kova ammattitaito jostain alalta, josta ei ole samanlaista taitoa kenelläkään muulla.
Eipä niitä tehtaita sillä tavalla enää ole kuin ennen. Ennen oli tyypillistä, että oli iso tehdas, jonka ympärillä oli sitten se kaupunki. Kaikki olivat tavalla tai toisella töissä siinä tehtaassa ja sama hierarkia näkyi vapaallakin. 70 -luvulla ei vapaalla vahingossakaan satuttu yksiin. Oli tiukka erottelu parempien ihmisten ja työväen välillä. Työväki kävi eri teatterit ja urheili eri urheiluseuroissa, luettiin eri kirjat. Harrastuksetkin oli erilliset. Ei työväen lapset menneet partioon.
Äitini oli tuolloin pankissa töissä. Pankitkin oli erikseen yhteiskuntaluokan mukaan. Ei duunarit menneet samaan pankkiin kuin parempi väki. Myös maajusseilla oli oma pankkinsa, jonka johtokunnassa oli eniten velkaa omaavat maajussit (esimerkkinä Metsoloiden Kari Kaukovaara).
Sanoisin, että melko lailla samoilla aloilla kuin nykyäänkin.
Tosin nykyään on sellaisia ammatteja, mitä silloin ei vielä ollut.
Perheemme oli 70-luvulla Osuuspankin asiakas. Se oli maaseutukaupungeissa ja -kunnissa erittäin suosittu pankki. Muistaakseni tavallisten ihmisten ja maanviljelijöiden pankki.
KOP oli varakkaiden pankki.
Säästöpankista ja SYP:stä (PYP) en tiedä, keitä ne lähinnä edustivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli pankinjohtajia ja kunnanlääkäreitä. Oli myös tehtaita, joissa oli johtajia ja insinöörejä, Opettajatkin olivat tuolloin vielä arvossaan. Oli myös suuryritysten johtomiehiä, vuorineuvoksia, jotka pyörittivät hoviaan firmojen kesähuviloilla ja lapin mökeillä.
Joskus kasarilla tehtaan johtajatkin kulkivat liituraitapuvussa ja kalliissa kengissä. Nykyään tehtaanjohtaja potkii paikalle potkulaudalla, jalassa on farkut ja paitana hyvä jos edes kauluspaitaa on päällä.
Tehtaan joku duunari saattaa tienata saman kuin tehtaanjohtaja. Erityisesti jos duunarilla on kova ammattitaito jostain alalta, josta ei ole samanlaista taitoa kenelläkään muulla.
Eipä niitä tehtaita sillä tavalla enää ole kuin ennen. Ennen oli tyypillistä, että oli iso tehdas, jonka ympärillä oli sitten se kaupunki. Kaikki olivat tavalla tai toisella töissä siinä tehtaassa ja sama hierarkia näkyi vapaallakin. 70 -luvulla ei vapaalla vahingossakaan satuttu yksiin. Oli tiukka erottelu parempien ihmisten ja työväen välillä. Työväki kävi eri teatterit ja urheili eri urheiluseuroissa, luettiin eri kirjat. Harrastuksetkin oli erilliset. Ei työväen lapset menneet partioon.
Työväen lapsille oli monella paikkakunnalla vasemmistosuuntautunutta partion kaltaista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oli pankinjohtajia ja kunnanlääkäreitä. Oli myös tehtaita, joissa oli johtajia ja insinöörejä, Opettajatkin olivat tuolloin vielä arvossaan. Oli myös suuryritysten johtomiehiä, vuorineuvoksia, jotka pyörittivät hoviaan firmojen kesähuviloilla ja lapin mökeillä.