Oletko sinä käynyt katsomassa vainajaa ja oliko hän lähiomaisesi vai ystäväsi?

Äitiäni olen

Puolisoani, joka hukkui, en käynyt.

Ystävääni kävin katsomassa. Hän nukkui hyvin levollisesti.

Vaaria kävimme katsomassa. Pieni hartaushetki samalla

Äitiä ja isää samana päivänä kun olivat kuolleet.

Setääni olen. Isääni en suostunut menemään katsomaan, halusin muistaa hänet elävänä.

Isääni ja mummoani olen käynyt katsomassa vainajina.

Ystäviä ei ole vielä kuollut, paitsi yksi sellaisessa onnettomuudessa, että katsominen ei enää käynyt. Ja tuskin meitä sinne olisi muutenkaan päästetty. Ne tilaisuudet on yleensä vain lähiomaisille.

En pysty

En todellakaan kävisi. Kammoksun vainajia. Pari läheistä olen nähnyt kun valitettavasti olen ollut paikalla heti sen tapahduttua.

Toista mummoani minut vietiin katsomaan alle kouluikäisenä ja hämärästi muistan sen näyn. Muita isovanhempia katsomaan ei otettu mukaan, vaikka kaikki kuolivat samana vuonna. En tiedä sitten miksi juuri tuota yhtä vietiin katsomaan.

En nyt varsinaisesti ole mennyt ketään erikseen katsomaan, mutta kahdesti olen ollut paikalla kun henkilö on kuollut. Ensimmäinen kerta oli kun olin paikalla kun lapseni kuoli teho-osastolla. Toinen kun äitini kuoli terveyskeskuksen osastolla.

Mummoa ja pappaa. Molemmat oli ihan hyviä kokemuksia. Biologista isää kävin katsomassa lapsena. Muistan miten se kalpeus ihmetytti minua, mutta ihan ok sekin kokemus. Isäpuolen näin kuolleena kun löytyi kotoa kuolleena, en käynyt enää katsomassa.

Töissä olen nähnyt kuolleita vaikka ja kuinka, ei herätä oikein mitään tunnetta, neutraalia.

Äitiä ja isää

Isääni, sairaalan sängyssä, letkut ja monitorit oli viety pois, ei enää kipua. Vapauttava kokemus.

En, mutta lapseni kuoli vauvana syliini.

Äiti kuoli kotonamme. Elvytin äitiä mutta hän kuoli. Pari päivää myöhemmin kävin sairaalan kappelissa äitiä katsomassa. Toinen silmä joka oli tippunut silmäkuoppaan ja suu auki. Silitin äitiä ja tuntui että pelkkä ulkokuori siinä. Äiti kuoli 2016.

Vierailija kirjoitti:

Äitiä ja isää samana päivänä kun olivat kuolleet.

Kuinka on mahdollista että samaan aikaan kuolivat? Ei voi olla mahdollista.

Isovanhempia, äitipuolta ja siskoa.

Äitipuolen kuollessa olin 10v. ja varmaan ensimmäinen kerta kun kävin katsomassa vainajaa siten että muistan sen. Sisko oli ollut kuolleena suunnilleen pari vuorokautta kun kävin katsomassa. Ei näyttänyt sellaiselta kuin sisko yleensä. Saattaa riippua kuolintavasta, mutta se oli ehkä karuin kokemus.

Mummia ja vauvaa.

Kävin katsomassa kaveriani. Hänessä näkyi jälkiä ruumiinavauksesta, ei oikein kiva. Mutta ei traumatisoivaa. Enemmän mietitytti, että nuori ihminen meni sairauskohtaukseen.

Olen käynyt katsomassa vanhempaani, kun häntä puettiin arkkuun. Itku tuli, mutta samalla oli sellainen tunne, ettei hän ole tuossa enää oikeasti, vaan siinä on vain tyhjä kuori ja ihminen on jossain muualla. Toinen tapaus oli, kun löysin sisarukseni kuolleena. Silloin toimin autopilotilla, soitin hätänumeroon ja tein mitä neuvottiin, vaikka näin heti, ettei mitään ole tehtävissä. Itku tuli myöhemmin. Kokemus oli suurempi shokki ja samalla hämmentävä edelliseen verrattuna. Oli sellainen epämääräinen tunne, ikään kuin henki olisi vielä leijunut jossain lähistöllä. Ehkä se oli vain asian kieltämistä, shokkia. En osaa näitä tuntemuksia selittää, en ole uskovainen enkä välttämättä usko, että tietoisuus jatkuisi jollain tasolla vielä tuonpuoleisessa. Vaikka eihän sitä voi varmuudella tietää.