Oletko sinä käynyt katsomassa vainajaa ja oliko hän lähiomaisesi vai ystäväsi?

Mummoa kävin katsomassa. Oli tosi siisti, kauniisti laitettu, levollinen, mutta tuntui oudolta kun näytti vaan niin vieraalta. Siellä kävi muitakin häntä katsomassa ja yritin tulkita muiden ilmeitä tyyliin ollaanko oikean arkun luona. 😅

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Että se oma läheinen vaan on jotenkin vieraan näköinen? Kai sen aiheuttaa jotenkin se vahamaisuus/nukkemaisuus, ehkä kasvonpiirteiden jonkunlainen muuttuminen. Vaikea sanoa. Mutta siinä vaiheessa tajusin, että sielu on jo jossain ihan muualla.

Ettekö ole koskaan käyneet ortodoksihautajaisissa? Vainajat siunataan kasvot näkyvillä.

En, enkä käy hautajaisissa. Ei ole oma juttu

Läheinen kuollut sydänkohtaukseen jo niin kovin vanhana ja tuskainen suun asento ja vahvalla meikillä peitetty sinelmiä.

Appea, mummoa ja vaaria kävin katsomassa.

Isoveljeänikin kävin katsomassa, vaikka ensin en meinannut pystyä, mutta terapeutti piti sitä erityisen tärkeänä, sillä veljeni kuoli käsiini ja se oli hyvin traumaattinen kokemus.

Isääni ja äitiäni olen käynyt katsomassa, nähnyt myös heidän kuolemansa.

Ei ole kuin hyviä muistoja, molemmat olivat jo iäkkäitä kuollessaan.

Läheistäni kävin katsomassa, oli kuollut leikkauspöydälle ja kapulakin vielä suussa, ruumis oli työnnetty leikkaushuoneen pesutiloihin. Ruumiin avauksen ja arkkuun laiton jälkeen en enää halunnut katsoa ja aikaakin oli ehtinyt kulua jo yli 2 viikkoa. Vaikka näkeminen niissä olosuhteissa missä se tapahtui ei ollut miellyttävä, niin jäähyväiset tuli tavallaan jätettyä ja se kuitenkin ikään kuin vahvisti kuoleman. Ymmärrän kyllä jos joku ei halua nähdä vainajaa, näky syöpyi ikuisiksi ajoiksi minunkin mieleen.