Kuskaatko hulluna lapsiasi treeneihin?

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Kannattaisi panostaa kouluun.

Mikä saa sinut luulemaan, että harrastava lapsi ei panosta kouluun? Meillä lapset pelaavat jääkiekkoa, mutta panostavat myös kouluun ja koulumenestys on hyvä tai suorastaan kiitettävä.

Omalla lapsella oli myös näin. Lukion aikana tosin totesi, että nyt saa urheilu riittää.

valitettavasti aika iso osa joukkueesta oli kyllä niitä, joita ei koulu napannut sitten yhtään! Eli luotettiin siihen, että urheilu-ura kantaa, vaikka oikeasti mahdollisuuksia ei olisi ollut ammattilaisuuteen. Riippuu paljon joukkueen ilmapiiristä, että miten se koulu hoidetaan. Osa valmentajista unohtaa täysin, että kouluakin pitäisi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa mennään suoraan tuohon toistemme haukkumiseen ja unohdetaan jutun pointti, joka oli siis tämä hulluus:

"Vain noin yksi prosentti seuroissa harrastaneista lapsista etenee huipputasolle saati ammattilaiseksi, mutta toiminta on järjestetty kyseisen prosentin ehdoilla."

Ainakin isommissa seuroissa on joukkueita monella tasolla. Siitä voi sitten valita, jos ei halua niin paljon panostaa vaikka taitotaso riittäisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Kannattaisi panostaa kouluun.

Mikä saa sinut luulemaan, että harrastava lapsi ei panosta kouluun? Meillä lapset pelaavat jääkiekkoa, mutta panostavat myös kouluun ja koulumenestys on hyvä tai suorastaan kiitettävä.

Omalla lapsella oli myös näin. Lukion aikana tosin totesi, että nyt saa urheilu riittää.

valitettavasti aika iso osa joukkueesta oli kyllä niitä, joita ei koulu napannut sitten yhtään! Eli luotettiin siihen, että urheilu-ura kantaa, vaikka oikeasti mahdollisuuksia ei olisi ollut ammattilaisuuteen. Riippuu paljon joukkueen ilmapiiristä, että miten se koulu hoidetaan. Osa valmentajista unohtaa täysin, että kouluakin pitäisi käydä.

Kyllähän joka harrastuslajista löytyy niitä, jotka käyvät koulussa kun siellä pitää käydä. Suurin osa tuostakin porukasta kyllä tiedostaa, että ammattilaisuus lajissa kuin lajissa on kuitenkin aika harvinaista. Päinvastoin. Seuroissa, missä lapseni ovat jääkiekkoa harrastaneet, ollaan kannustettu testaamaan myös muitakin lajeja, on korostettu levon/ravinnon merkitystä jne. Ihan täysin vieras maailma minulle, että jossakin seurassa olisi noin, että koulun käyntiä olisi jotenkin dissattu. En ole ikinä tuollaiseen törmännyt ja kukin omien ominaisuuksien ja resurssien mukaan sitä koulua on käynyt. Joku kiitettävällä tasolla, joku tyydyttävällä tasolla ja joku siitä väliltä. Ihan niinkuin nyt normaalistikin koulussa on ihmisiä eri tasoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa mennään suoraan tuohon toistemme haukkumiseen ja unohdetaan jutun pointti, joka oli siis tämä hulluus:

"Vain noin yksi prosentti seuroissa harrastaneista lapsista etenee huipputasolle saati ammattilaiseksi, mutta toiminta on järjestetty kyseisen prosentin ehdoilla."

Ainakin isommissa seuroissa on joukkueita monella tasolla. Siitä voi sitten valita, jos ei halua niin paljon panostaa vaikka taitotaso riittäisikin.

Ainakin omassa seurassa U16-ryhmällä on valintana SM-taso tai "akatemia".  Pikkujunnuissa joukkueita on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa mennään suoraan tuohon toistemme haukkumiseen ja unohdetaan jutun pointti, joka oli siis tämä hulluus:

"Vain noin yksi prosentti seuroissa harrastaneista lapsista etenee huipputasolle saati ammattilaiseksi, mutta toiminta on järjestetty kyseisen prosentin ehdoilla."

Suomessa on kyllä valtavasti myös vähemmän vaativaa seuratoimintaa. Oma 9-vuotias pelaa jalkapalloa. Kahdet treenit viikossa ja pelikaudella (kevät-syksy) noin kymmenen pelipäivää lähikunnissa. Oikein sopivasti. Naapurikaupungissa on veikkausliigaseura, jossa harrastus maksaa 3 kertaa enemmän, treenejä on 5 kertaa viikossa ja pelireissuja 150 km:n päähän. Ihan tietoisesti olemme valinneet oman seuramme. Tuonkin jutun pojat pelasivat suuseuroissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Kannattaisi panostaa kouluun.

Mikä saa sinut luulemaan, että harrastava lapsi ei panosta kouluun? Meillä lapset pelaavat jääkiekkoa, mutta panostavat myös kouluun ja koulumenestys on hyvä tai suorastaan kiitettävä.

Omalla lapsella oli myös näin. Lukion aikana tosin totesi, että nyt saa urheilu riittää.

valitettavasti aika iso osa joukkueesta oli kyllä niitä, joita ei koulu napannut sitten yhtään! Eli luotettiin siihen, että urheilu-ura kantaa, vaikka oikeasti mahdollisuuksia ei olisi ollut ammattilaisuuteen. Riippuu paljon joukkueen ilmapiiristä, että miten se koulu hoidetaan. Osa valmentajista unohtaa täysin, että kouluakin pitäisi käydä.

Kyllähän joka harrastuslajista löytyy niitä, jotka käyvät koulussa kun siellä pitää käydä. Suurin osa tuostakin porukasta kyllä tiedostaa, että ammattilaisuus lajissa kuin lajissa on kuitenkin aika harvinaista. Päinvastoin. Seuroissa, missä lapseni ovat jääkiekkoa harrastaneet, ollaan kannustettu testaamaan myös muitakin lajeja, on korostettu levon/ravinnon merkitystä jne. Ihan täysin vieras maailma minulle, että jossakin seurassa olisi noin, että koulun käyntiä olisi jotenkin dissattu. En ole ikinä tuollaiseen törmännyt ja kukin omien ominaisuuksien ja resurssien mukaan sitä koulua on käynyt. Joku kiitettävällä tasolla, joku tyydyttävällä tasolla ja joku siitä väliltä. Ihan niinkuin nyt normaalistikin koulussa on ihmisiä eri tasoisia.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin itse "törmäsin" valmentajaan, jonka mielestä kokeisiin olisi voinut lukea yöllä.

Mitäpä sitten kun napsahtaa kunnon jackpot ja omasta lapsesta tulee uusi Selänne

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sitten kun napsahtaa kunnon jackpot ja omasta lapsesta tulee uusi Selänne

Sittenhän se on hieno tilanne! Itse seuraan mielenkiintoisena, että pääseekö yksikään lapsen junioripelaajakavereista ns mihinkään urallaan. Ovat nyt U20-tasolla ja toistaiseksi näyttää siltä, että ehkä yhdestä voi tulla liigapelaaja jos oikein hyvin käy. Suurin osa toki lopettanut jo ajat sitten.

Kuskaukselle on sosiaalinen paine. Nopeasti saat huonon vanhemman leiman jos et kuskaa.

Ei sellaisia harrastuksia, jotka vaativat kuskausta monta kertaa viikossa. Treeneihin pitää päästä itse kulkemaan tai vaihtoehtoisesti kuskausta voi järjestää max. kerran-pari viikossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sitten kun napsahtaa kunnon jackpot ja omasta lapsesta tulee uusi Selänne

Sittenhän se on hieno tilanne! Itse seuraan mielenkiintoisena, että pääseekö yksikään lapsen junioripelaajakavereista ns mihinkään urallaan. Ovat nyt U20-tasolla ja toistaiseksi näyttää siltä, että ehkä yhdestä voi tulla liigapelaaja jos oikein hyvin käy. Suurin osa toki lopettanut jo ajat sitten.

Juurikin näin, sitäpaitsi turha opiskella insinööriksi, jos jääkiekko on paljon arvokkaampi ammatti kuin insinööri. Itseasiassa 100 kertaa arvokkaampi

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sitten kun napsahtaa kunnon jackpot ja omasta lapsesta tulee uusi Selänne

Niinpä. Kyllä sitten alkaa kiinnostaa ihan yhtäkkiä. Nyt ei kiinnosta omia lapsia kuskata harrastuksiin, kun on uusi eukko, sen eukon lapset ja sitten vielä yhteinen lapsi. Niin aikaisemman liiton lapset ei enää kiinnosta. Me isovanhemmat kuskataan lapsia harrastuksiin kun on pitkät matkat ja lapset vielä sen verran pieniä että niitä ei tällaiseen maailmanaikaan tee mieli yksin päästää iltaisin minnekään kuljeskelemaan. Lasten äiti tekee töitä, että saa lapsille kaikkea kivaa ja pääsee itsekin välillä vaikka johonkin konserttiin. Ja ettei tarvitse hakea toimeentulotukea. Niin me isovanhemmat ollaan vain iloisia kun saadaan olla avuksi ja viettää lasten kanssa aikaa siinä harrastusten ohessa. Nauttikoon niiden lasten isä nyt uudesta suurperheestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa mennään suoraan tuohon toistemme haukkumiseen ja unohdetaan jutun pointti, joka oli siis tämä hulluus:

"Vain noin yksi prosentti seuroissa harrastaneista lapsista etenee huipputasolle saati ammattilaiseksi, mutta toiminta on järjestetty kyseisen prosentin ehdoilla."

Ainakin isommissa seuroissa on joukkueita monella tasolla. Siitä voi sitten valita, jos ei halua niin paljon panostaa vaikka taitotaso riittäisikin.

Ainakin omassa seurassa U16-ryhmällä on valintana SM-taso tai "akatemia".  Pikkujunnuissa joukkueita on enemmän.

Tuossa ikäluokassa kevyt harrastaminen on vaikeampaa, koska pelaajia ei riitä monelle sarjatasolle ja joukkueita on vähän. Jollain seuralla saattaa löytyä joukkue alemmalle tasolle ja se ei välttämättä ole se lähin seura tai se missä on aloittanut.

Tämä sitten saattaa vaatia enemmän panostusta, jos haluaa harrastaa.

Tässä kohtaa moni myös valitetavasti lopettaa.

Miettikääpä, että niitäkin lapsia on joilla ei ole harrastuksia ollenkaan, vaan ihan ominpäin joutuvat keksimään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä, että niitäkin lapsia on joilla ei ole harrastuksia ollenkaan, vaan ihan ominpäin joutuvat keksimään tekemistä.

Juu, tuolla ne on puukko kädessä viemässä toisten lasten lenkkareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sitten kun napsahtaa kunnon jackpot ja omasta lapsesta tulee uusi Selänne

Sittenhän se on hieno tilanne! Itse seuraan mielenkiintoisena, että pääseekö yksikään lapsen junioripelaajakavereista ns mihinkään urallaan. Ovat nyt U20-tasolla ja toistaiseksi näyttää siltä, että ehkä yhdestä voi tulla liigapelaaja jos oikein hyvin käy. Suurin osa toki lopettanut jo ajat sitten.

Mun tyttären alkuperäisestä joukkueesta (seura, jossa aloitti peliuransa ja jossa pelasi C-ikään asti) pelaa enää 1, viime kaudella pelasi 2, ja taisi lopettaa tämä toinenkin kun lähti opiskelemaan. Oma lapseni siis vielä pelaa, A-junnuissa ja 1-sarjassa. Jos miettii kaikkia niitä joukkueita, joissa tyttö on pelannut, niin vain yksi on päässyt juniorimaajoukkuetasolle ja liigaan, loput vielä pelaavat ovat korkeintaan 2-sarjassa ja omani siis 1-sarjassa (mahdollinen farmisoppari liigaan) ja suurin osa on lopettanut jo. Puhutaan siis 17-21 -vuotiaista pelaajista, omani on 19.

Kyllä se kato on aika hurjaa jossain välissä.

Ainakaan yhtään urheiluharrastusta ei pidä rahoittaa veronmaksajien voimin, maksakoot ne joiden lapset ovat näissä harrastuksissa se ei ole todellakaan muiden tehtävä...

Olipas taas turha kirjoitus. Tämä maa on täynnä mahdollisuuksia kevyeen höntsäharrastamiseen ja monilajisuuteen, mutta vanhemmat päättävät, että lapsen on pakko saada parasta kilpavalmennusta ja sitten valittaa, että joutuu kuskaamaan lasta treeneihin. Varsinkin, kun Joonas kertoo asuvansa isossa kaupungissa, niin harrasteryhmiä on takuuvarmasti tarjolla.

Totta kait Joonaksen ratkaisumalli on suomalaisen sosiaalidemokratian mukainen, eli kielletään kilpaurheilu kaikilta, koska hän ei jaksaisi sitä rumbaa, mutta vaihtoehto ei ole, että hänen lapsensa harrastaisi kevyemmin kuin naapurin lapsi, joten naapurin lapsen harrastaminenkin pitää valtion toimesta rajoittaa Joonaksen mielen mukaiseksi. 

En.

Minä harrastin, kunhan harrastus ei maksanut tuhottomasti ja kuljin tai järjestin kyydin itse. Omilleni on samat kriteerit.

Vierailija kirjoitti:

En. Hölmöjen hommaa. Missä on se ns. oma elämä? Johan tossa hommassa uupuu kaikki. Miten noi lapsetkaan jaksaa?

Luulis , ettei niitä saa aamulla ylös, kun noin paljon rasittaa kroppaa viikossa. Ainakin ite oon ihan poikki seuraavana aamuna, kun olen harrastanut urheilua edellisenä päivänä. Miten noi lapset palautuu?

Kannattaisi ehkä sitten tehdä kunnolleen jotain. Säännöllisesti liikkuvat ihmiset eivät ole romuna seuraavana päivänä, jos ovat tehneet ns. normitreenin edellisenä päivänä. Joukkueen treenit on suunniteltu siten, että pelaajat jaksavat treenata suunnitellun määrän.