Kuskaatko hulluna lapsiasi treeneihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen taitoluisteluharrastus loppui siihen, että eskari-ikäisenä olisi pitänyt alkaa käymään treeneissä viisi kertaa viikossa. Neljät treenit olisi olleet arkipäivinä klo 15, jolloin olin töissä enkä olisi pystynyt viemään häntä sinne. Viidennet oli lauantaiaamuna joskus kukonlaulun aikaan, eli viikonloppuna ei olisi saanut nukkua. Treenit olisi maksaneet satoja euroja kuussa.

Tyttären mielestä jo kolmet treenit viikossa oli olleet liikaa ja se tappoi hänen motivaationsa ihan täysin. Samoin se, että treenit olivat liian vakavahenkistä piruettien jankkaamista eikä enää leikkiä niin kuin alussa. Harrastus loppui siihen.

Ei voi muuta kuin kiittää seuraa lapsen motivaation tappamisesta ja  älyttömistä treeniaikatauluista. Perusteluksi sain sen, että taitoluistelussa ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä, jos ei ala jo tämän ikäisenä treenaamaan tosissaan. Harrasteryhmäkin olisi ollut, mutta kuulemma se tiesi sitä, ettei enää ikinä olisi mitään mahdollisuutta pärjätä lajissa. Eipä tytön motivaatio riittänyt enää edes harrasteryhmään, kun into oli tapettu. Ja kuka haluaa panostaa lajiin, jossa matto vedetään jalkojen alta jo 6-vuotiaana.

Ja sitten väitetään, että lasten harrastuksia ei suunnitella muutaman huipun takia tai niiden löytämiseksi ;)

Häh? Tuossakin esimerkissä seura tarjosi kilpatoimintaa ja huomattavasti kevyempää harrastetoimintaa, mutta onnistuit jotenkin tulkitsemaan, että kaikki toiminta pyörii huippujen ympärillä? Taisit olla kevennetyillä äikäntunneilla koulussa.

Tuo harrasteryhmä kituu tuossa sivussa ihan sen takia, että seura ei saisi ihan kuspäistä mainetta. Lapsille tehdään selväksi että siitä ryhmästä ei enää minnekään nousta. 

Vierailija kirjoitti:

Ensin kysymykseen vastaus: en kuskaa.

Minua säälittävät tässä jutussa ainoastaan lapset, ei tuo vanhempi. Ihan ilmiselvää, että tämä päätös hulluun urheilusatsaukseen on syntynyt isän mielessä. Eivät lapset tuossa iässä voi mitenkään ymmärtää, että mitä muuta elämä voisi olla, eivätkä voi olla tietoisesti tehneet sitä päätöstä että meidän lapsuus käytetään nyt kokonaisuudessaan hienhajuisissa halleissa heilumiseen.

Eihän noilla lapsilla ole vapaata ollenkaan. Siis hirveää. He ovat iltaan mennessä tehneet jo täyden koulupäivän. Kehittyvät aivot tarvitsisivat myös tylsyyttä, vapautta ja merkityksellistä seuraa. Seuraa tuolta treeneistä varmaan löytyy, mutta entäs palautuminen ja lepo? Milloin nuo lapset lukevat kirjoja? Koska ne rakentavat majoja ja keksivät oman yhteiskunnan jonnekin metsikköön? Milloin käydään perheen kanssa museossa ja tehdään ruokaa yhdessä? Tuossahan kasvaa tietynlaiseen totalitarismiin, jossa arvoakin mitataan jo aivan pienenä suoritusten mukaan. Tuskin myöskään tarvitsee kovin paljon mennä pieleen, että lapset alkavat nähdä ei-harrastavat lapset paarialuokkana tavoitteellisesti urheileviin nähden. Näin tämä ainakin omina kouluaikoina meni.

Lapsilla saa ja pitää toki olla harrastuksia, mutta minusta tiukasti ohjattuja treenejä ei saa olla enemmän kuin 2 iltaa viikossa.

Isät voivat olla kunnianhimoisia lastensa suhteen, mutta en usko että lasta voi pakottaa harrastamaan tavoitteellisesti jos sisäistä motivaatiota ei löydy. Eikä nykyään lapsilla ole enää niin paljoa vertaisia niissä metsiköissä kun lapset ovat illat kiinni liikuntaharrastuksissaan. En haluaisi, että lapseni olisi yksin tai toisen harrastuksista syrjässä olevan kanssa siellä metsikössä. Jutussasi on hyviä pointteja, mutta se on aivan liian yleistävä eikä ota huomioon lukuisia erilaisia hyötyjä ja sitä, että lapset myös aidosti nauttivat harrastustensa parista sekä yhdessäolosta omien pelikaverien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen taitoluisteluharrastus loppui siihen, että eskari-ikäisenä olisi pitänyt alkaa käymään treeneissä viisi kertaa viikossa. Neljät treenit olisi olleet arkipäivinä klo 15, jolloin olin töissä enkä olisi pystynyt viemään häntä sinne. Viidennet oli lauantaiaamuna joskus kukonlaulun aikaan, eli viikonloppuna ei olisi saanut nukkua. Treenit olisi maksaneet satoja euroja kuussa.

Tyttären mielestä jo kolmet treenit viikossa oli olleet liikaa ja se tappoi hänen motivaationsa ihan täysin. Samoin se, että treenit olivat liian vakavahenkistä piruettien jankkaamista eikä enää leikkiä niin kuin alussa. Harrastus loppui siihen.

Ei voi muuta kuin kiittää seuraa lapsen motivaation tappamisesta ja  älyttömistä treeniaikatauluista. Perusteluksi sain sen, että taitoluistelussa ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä, jos ei ala jo tämän ikäisenä treenaamaan tosissaan. Harrasteryhmäkin olisi ollut, mutta kuulemma se tiesi sitä, ettei enää ikinä olisi mitään mahdollisuutta pärjätä lajissa. Eipä tytön motivaatio riittänyt enää edes harrasteryhmään, kun into oli tapettu. Ja kuka haluaa panostaa lajiin, jossa matto vedetään jalkojen alta jo 6-vuotiaana.

Ja sitten väitetään, että lasten harrastuksia ei suunnitella muutaman huipun takia tai niiden löytämiseksi ;)

Häh? Tuossakin esimerkissä seura tarjosi kilpatoimintaa ja huomattavasti kevyempää harrastetoimintaa, mutta onnistuit jotenkin tulkitsemaan, että kaikki toiminta pyörii huippujen ympärillä? Taisit olla kevennetyillä äikäntunneilla koulussa.

Tuo harrasteryhmä kituu tuossa sivussa ihan sen takia, että seura ei saisi ihan kuspäistä mainetta. Lapsille tehdään selväksi että siitä ryhmästä ei enää minnekään nousta. 

Ei tietenkään nousta. Jos toiset treenaa 5 kertaa viikossa ja toiset 2, niin jo puolessa vuodessa nuo ensimmäiset on valovuosia edellä noita toisia, varsinkin kun kyse on taitolajista, jossa toistoilla on valtava merkitys. Pitäisi olla aivan poikkeuksellinen lahjakkuus, että noin paljon vähemmällä treenillä saisi nuo toiset kiinni. Kannattaa nyt vaan miettiä jotain toista lajia, vaikka tanssia. Saman tapaista liikuntaa ja treenimäärät saa ihan itse valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen taitoluisteluharrastus loppui siihen, että eskari-ikäisenä olisi pitänyt alkaa käymään treeneissä viisi kertaa viikossa. Neljät treenit olisi olleet arkipäivinä klo 15, jolloin olin töissä enkä olisi pystynyt viemään häntä sinne. Viidennet oli lauantaiaamuna joskus kukonlaulun aikaan, eli viikonloppuna ei olisi saanut nukkua. Treenit olisi maksaneet satoja euroja kuussa.

Tyttären mielestä jo kolmet treenit viikossa oli olleet liikaa ja se tappoi hänen motivaationsa ihan täysin. Samoin se, että treenit olivat liian vakavahenkistä piruettien jankkaamista eikä enää leikkiä niin kuin alussa. Harrastus loppui siihen.

Ei voi muuta kuin kiittää seuraa lapsen motivaation tappamisesta ja  älyttömistä treeniaikatauluista. Perusteluksi sain sen, että taitoluistelussa ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä, jos ei ala jo tämän ikäisenä treenaamaan tosissaan. Harrasteryhmäkin olisi ollut, mutta kuulemma se tiesi sitä, ettei enää ikinä olisi mitään mahdollisuutta pärjätä lajissa. Eipä tytön motivaatio riittänyt enää edes harrasteryhmään, kun into oli tapettu. Ja kuka haluaa panostaa lajiin, jossa matto vedetään jalkojen alta jo 6-vuotiaana.

Ja sitten väitetään, että lasten harrastuksia ei suunnitella muutaman huipun takia tai niiden löytämiseksi ;)

Häh? Tuossakin esimerkissä seura tarjosi kilpatoimintaa ja huomattavasti kevyempää harrastetoimintaa, mutta onnistuit jotenkin tulkitsemaan, että kaikki toiminta pyörii huippujen ympärillä? Taisit olla kevennetyillä äikäntunneilla koulussa.

Tuo harrasteryhmä kituu tuossa sivussa ihan sen takia, että seura ei saisi ihan kuspäistä mainetta. Lapsille tehdään selväksi että siitä ryhmästä ei enää minnekään nousta. 

Sinä olet siis niitä ihmisiä, joiden mielestä lapsille ei missään nimessä saa opettaa, että vaivannäöstä saattaa olla hyötyä? Ihan sama, mitä teet, niin saat aina samat edut kuin ahkerammatkin? 

Taitaa tuo sama asenne kantaa koko elämäsi läpi. Miksi tehdä töitä, kun kotisohvalle saa samat rahat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen taitoluisteluharrastus loppui siihen, että eskari-ikäisenä olisi pitänyt alkaa käymään treeneissä viisi kertaa viikossa. Neljät treenit olisi olleet arkipäivinä klo 15, jolloin olin töissä enkä olisi pystynyt viemään häntä sinne. Viidennet oli lauantaiaamuna joskus kukonlaulun aikaan, eli viikonloppuna ei olisi saanut nukkua. Treenit olisi maksaneet satoja euroja kuussa.

Tyttären mielestä jo kolmet treenit viikossa oli olleet liikaa ja se tappoi hänen motivaationsa ihan täysin. Samoin se, että treenit olivat liian vakavahenkistä piruettien jankkaamista eikä enää leikkiä niin kuin alussa. Harrastus loppui siihen.

Ei voi muuta kuin kiittää seuraa lapsen motivaation tappamisesta ja  älyttömistä treeniaikatauluista. Perusteluksi sain sen, että taitoluistelussa ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä, jos ei ala jo tämän ikäisenä treenaamaan tosissaan. Harrasteryhmäkin olisi ollut, mutta kuulemma se tiesi sitä, ettei enää ikinä olisi mitään mahdollisuutta pärjätä lajissa. Eipä tytön motivaatio riittänyt enää edes harrasteryhmään, kun into oli tapettu. Ja kuka haluaa panostaa lajiin, jossa matto vedetään jalkojen alta jo 6-vuotiaana.

Ja sitten väitetään, että lasten harrastuksia ei suunnitella muutaman huipun takia tai niiden löytämiseksi ;)

Häh? Tuossakin esimerkissä seura tarjosi kilpatoimintaa ja huomattavasti kevyempää harrastetoimintaa, mutta onnistuit jotenkin tulkitsemaan, että kaikki toiminta pyörii huippujen ympärillä? Taisit olla kevennetyillä äikäntunneilla koulussa.

Tuo harrasteryhmä kituu tuossa sivussa ihan sen takia, että seura ei saisi ihan kuspäistä mainetta. Lapsille tehdään selväksi että siitä ryhmästä ei enää minnekään nousta. 

Mistäköhän traumoista tällainen viha liikkuvia ihmisiä kohtaan kumpuaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla saa ja pitää toki olla harrastuksia, mutta minusta tiukasti ohjattuja treenejä ei saa olla enemmän kuin 2 iltaa viikossa.

Tarkoittaa käytännössä sitä, että tästä maasta loppuu huippu-urheilu kokonaan. Ukot haluaa kyllä mennä katsomaan hallille esim lätkää, mutta uusia pelaajia sinne ei enää tulisi.

Huippu-urheilun loppu olisi vain hyvä asia. Ehkä urheilua seuraavat sohvaperunatkin tekisivät jotain liikunnallista. Siis muutakin kuin kuskaisivat lapsia autolla treeneihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen taitoluisteluharrastus loppui siihen, että eskari-ikäisenä olisi pitänyt alkaa käymään treeneissä viisi kertaa viikossa. Neljät treenit olisi olleet arkipäivinä klo 15, jolloin olin töissä enkä olisi pystynyt viemään häntä sinne. Viidennet oli lauantaiaamuna joskus kukonlaulun aikaan, eli viikonloppuna ei olisi saanut nukkua. Treenit olisi maksaneet satoja euroja kuussa.

Tyttären mielestä jo kolmet treenit viikossa oli olleet liikaa ja se tappoi hänen motivaationsa ihan täysin. Samoin se, että treenit olivat liian vakavahenkistä piruettien jankkaamista eikä enää leikkiä niin kuin alussa. Harrastus loppui siihen.

Ei voi muuta kuin kiittää seuraa lapsen motivaation tappamisesta ja  älyttömistä treeniaikatauluista. Perusteluksi sain sen, että taitoluistelussa ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä, jos ei ala jo tämän ikäisenä treenaamaan tosissaan. Harrasteryhmäkin olisi ollut, mutta kuulemma se tiesi sitä, ettei enää ikinä olisi mitään mahdollisuutta pärjätä lajissa. Eipä tytön motivaatio riittänyt enää edes harrasteryhmään, kun into oli tapettu. Ja kuka haluaa panostaa lajiin, jossa matto vedetään jalkojen alta jo 6-vuotiaana.

Ja sitten väitetään, että lasten harrastuksia ei suunnitella muutaman huipun takia tai niiden löytämiseksi ;)

Häh? Tuossakin esimerkissä seura tarjosi kilpatoimintaa ja huomattavasti kevyempää harrastetoimintaa, mutta onnistuit jotenkin tulkitsemaan, että kaikki toiminta pyörii huippujen ympärillä? Taisit olla kevennetyillä äikäntunneilla koulussa.

Tuo harrasteryhmä kituu tuossa sivussa ihan sen takia, että seura ei saisi ihan kuspäistä mainetta. Lapsille tehdään selväksi että siitä ryhmästä ei enää minnekään nousta. 

Sinä olet siis niitä ihmisiä, joiden mielestä lapsille ei missään nimessä saa opettaa, että vaivannäöstä saattaa olla hyötyä? Ihan sama, mitä teet, niin saat aina samat edut kuin ahkerammatkin? 

Taitaa tuo sama asenne kantaa koko elämäsi läpi. Miksi tehdä töitä, kun kotisohvalle saa samat rahat?

Mitäpä nyt hermoilet siellä? Taidat olla joku seura-aktiivi, joka ei meinaa millään uskoa mitään negatiivista noista piireistä. Itse olen onneksi jo päässyt pois seuratoiminnasta :) Paljon muitakin harrastusmahdollisuuksia riittää, myös lapsille ja nuorille. Osa paljon tervehenkisempiäkin vielä.

Kilpaurheilu vaatii panostusta pienestä pitäen, mutta mielestäni sen ei tarvitse olla vain yhden lajin harrastamista. Monia harjoituksia vuosien varrella nähneenä voin sanoa, että harvassa lajissa harjoittelu on niin monipuolista, että se kattaisi kaikkien taito- ja fyysisten ominaisuuksien harjoittamisen. Valitettavasti vaan monessa seurassa vaaditaan, ettei muita lajeja harrasteta. Erittäin lyhytnäköistä toimintaa.

Koskaan vielä hetken. Keväällä saa toivottavasti ajokortin.

Joskus tuntuu, etten ihan selväjärkisenä kuskaa.