Kuskaatko hulluna lapsiasi treeneihin?

Vierailija kirjoitti:

Olipas taas turha kirjoitus. Tämä maa on täynnä mahdollisuuksia kevyeen höntsäharrastamiseen ja monilajisuuteen, mutta vanhemmat päättävät, että lapsen on pakko saada parasta kilpavalmennusta ja sitten valittaa, että joutuu kuskaamaan lasta treeneihin. Varsinkin, kun Joonas kertoo asuvansa isossa kaupungissa, niin harrasteryhmiä on takuuvarmasti tarjolla.

Totta kait Joonaksen ratkaisumalli on suomalaisen sosiaalidemokratian mukainen, eli kielletään kilpaurheilu kaikilta, koska hän ei jaksaisi sitä rumbaa, mutta vaihtoehto ei ole, että hänen lapsensa harrastaisi kevyemmin kuin naapurin lapsi, joten naapurin lapsen harrastaminenkin pitää valtion toimesta rajoittaa Joonaksen mielen mukaiseksi. 

Nuo harrasteryhmät loppuu yleensä siinä vaiheessa kun sieltä on saatu nostettua riittävästi potentiaalisia harrastajia paremman tason ryhmiin. Siitä eteenpäin niiden vetäminen ei kiinnosta enää ketään.

Harrastaminen loppuu, kun alkaa tupakka ja pilvi ja seksi kiinnostaa, ja sitten mukaan tulevat räppi ja väkivaltaiset jengit. Suunnilleen 11-vuotiaana peli alkaa olla pelattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas taas turha kirjoitus. Tämä maa on täynnä mahdollisuuksia kevyeen höntsäharrastamiseen ja monilajisuuteen, mutta vanhemmat päättävät, että lapsen on pakko saada parasta kilpavalmennusta ja sitten valittaa, että joutuu kuskaamaan lasta treeneihin. Varsinkin, kun Joonas kertoo asuvansa isossa kaupungissa, niin harrasteryhmiä on takuuvarmasti tarjolla.

Totta kait Joonaksen ratkaisumalli on suomalaisen sosiaalidemokratian mukainen, eli kielletään kilpaurheilu kaikilta, koska hän ei jaksaisi sitä rumbaa, mutta vaihtoehto ei ole, että hänen lapsensa harrastaisi kevyemmin kuin naapurin lapsi, joten naapurin lapsen harrastaminenkin pitää valtion toimesta rajoittaa Joonaksen mielen mukaiseksi. 

Nuo harrasteryhmät loppuu yleensä siinä vaiheessa kun sieltä on saatu nostettua riittävästi potentiaalisia harrastajia paremman tason ryhmiin. Siitä eteenpäin niiden vetäminen ei kiinnosta enää ketään.

Vapaaehtoisten puute on se ongelma. Harrastetason pelaajien vanhempia ei kiinnosta olla mukana joukkueen toiminnassa ja siksi joukkuetta ei ole.

Ylemmillä tasoilla osa vanhemmista haluaa olla mukana joukkueen toiminnassa ja siksi joukkueet pysyvät kasassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen taitoluisteluharrastus loppui siihen, että eskari-ikäisenä olisi pitänyt alkaa käymään treeneissä viisi kertaa viikossa. Neljät treenit olisi olleet arkipäivinä klo 15, jolloin olin töissä enkä olisi pystynyt viemään häntä sinne. Viidennet oli lauantaiaamuna joskus kukonlaulun aikaan, eli viikonloppuna ei olisi saanut nukkua. Treenit olisi maksaneet satoja euroja kuussa.

Tyttären mielestä jo kolmet treenit viikossa oli olleet liikaa ja se tappoi hänen motivaationsa ihan täysin. Samoin se, että treenit olivat liian vakavahenkistä piruettien jankkaamista eikä enää leikkiä niin kuin alussa. Harrastus loppui siihen.

Ei voi muuta kuin kiittää seuraa lapsen motivaation tappamisesta ja  älyttömistä treeniaikatauluista. Perusteluksi sain sen, että taitoluistelussa ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä, jos ei ala jo tämän ikäisenä treenaamaan tosissaan. Harrasteryhmäkin olisi ollut, mutta kuulemma se tiesi sitä, ettei enää ikinä olisi mitään mahdollisuutta pärjätä lajissa. Eipä tytön motivaatio riittänyt enää edes harrasteryhmään, kun into oli tapettu. Ja kuka haluaa panostaa lajiin, jossa matto vedetään jalkojen alta jo 6-vuotiaana.

Eli vaihtoehtoja oli harrastaa leppoisasti omalla tasollaan tai olla kilparyhmässä ja treenata sen mukaisesti? Olisitte halunneet käydä harrastetreeneissä satunnaisesti, mutta silti kehittyä kilpatason mukaisesti? Mikä olisi ollut ratkaisusi ongelmaan? Kieltää motivoituneita lapsia harjoittelemasta enemmän kuin sinun lapsesi, etteivät he vain kehittyisi nopeammin?Olisitte halunneet, että kilparyhmässä olisi pelkkiä luisteluleikkejä, koska egonne eivät kestäneet harrasteryhmään menemistä?

Mitä niiden valmentajien olisi mielestäsi pitänyt sanoa siinä vaiheessa? Valehdella teille, että ei ole mitään väliä, harjoitteleeko 2 vai 5 kertaa viikossa ja kummallakin tavalla on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet pärjätä? Aivan 100 % varmuudella sieltä harrasteryhmästä olisi mahdollista siirtyä kilparyhmään myöhemmin, jos on riittävän hyvä kilparyhmään, mutta ilmeisesti kokemus on kertonut, että ne jotka treenaavat tuplasti tai triplasti ovat parempia. 

Lisäksi päätitte valita kaikista lajeista sen kaikista varhaisimman erikoistumisen vaativan lajin (telinevoimistelun ohella) ja sitten järkytytte, kun siinä aletaan treenaamaan nuorena tosissaan, jos halutaan kilpatasolle. Eri ominaisuuksien kehittymisellä on eri herkkyyskaudet. Kestävyyttä voi kehittää ainakin 50-vuotiaaksi saakka, mutta liikkuvuusominaisuudet tehdään hyvin nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas taas turha kirjoitus. Tämä maa on täynnä mahdollisuuksia kevyeen höntsäharrastamiseen ja monilajisuuteen, mutta vanhemmat päättävät, että lapsen on pakko saada parasta kilpavalmennusta ja sitten valittaa, että joutuu kuskaamaan lasta treeneihin. Varsinkin, kun Joonas kertoo asuvansa isossa kaupungissa, niin harrasteryhmiä on takuuvarmasti tarjolla.

Totta kait Joonaksen ratkaisumalli on suomalaisen sosiaalidemokratian mukainen, eli kielletään kilpaurheilu kaikilta, koska hän ei jaksaisi sitä rumbaa, mutta vaihtoehto ei ole, että hänen lapsensa harrastaisi kevyemmin kuin naapurin lapsi, joten naapurin lapsen harrastaminenkin pitää valtion toimesta rajoittaa Joonaksen mielen mukaiseksi. 

Nuo harrasteryhmät loppuu yleensä siinä vaiheessa kun sieltä on saatu nostettua riittävästi potentiaalisia harrastajia paremman tason ryhmiin. Siitä eteenpäin niiden vetäminen ei kiinnosta enää ketään.

Seurat toimivat vapaaehtoisten varassa. On ihan totta ja oikea ongelma, että harrasteryhmäläisten vanhemmat eivät syystä tai toisesta suostu osallistumaan joukkueen toimintaan. Esim. poikani korisjoukkeen ikäluokan harrasteryhmä ei tänä vuonna osallistu peleihin, koska 40 lapsen ryhmästä ei saatu yhtäkään vanhempaa taustajoukkoihin, vaan oletettiin, että kilparyhmäläisten vanhemmat pyörittävät omaksi ilokseen myös harrastejoukkueen asioita. Meillä hommat pyörivät valmennusta lukuun ottamatta hyvin pitkälti vapaaehtoisvoimin, että maksut saadaan pidettyä edes jossain määrin inhimillisinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen taitoluisteluharrastus loppui siihen, että eskari-ikäisenä olisi pitänyt alkaa käymään treeneissä viisi kertaa viikossa. Neljät treenit olisi olleet arkipäivinä klo 15, jolloin olin töissä enkä olisi pystynyt viemään häntä sinne. Viidennet oli lauantaiaamuna joskus kukonlaulun aikaan, eli viikonloppuna ei olisi saanut nukkua. Treenit olisi maksaneet satoja euroja kuussa.

Tyttären mielestä jo kolmet treenit viikossa oli olleet liikaa ja se tappoi hänen motivaationsa ihan täysin. Samoin se, että treenit olivat liian vakavahenkistä piruettien jankkaamista eikä enää leikkiä niin kuin alussa. Harrastus loppui siihen.

Ei voi muuta kuin kiittää seuraa lapsen motivaation tappamisesta ja  älyttömistä treeniaikatauluista. Perusteluksi sain sen, että taitoluistelussa ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä, jos ei ala jo tämän ikäisenä treenaamaan tosissaan. Harrasteryhmäkin olisi ollut, mutta kuulemma se tiesi sitä, ettei enää ikinä olisi mitään mahdollisuutta pärjätä lajissa. Eipä tytön motivaatio riittänyt enää edes harrasteryhmään, kun into oli tapettu. Ja kuka haluaa panostaa lajiin, jossa matto vedetään jalkojen alta jo 6-vuotiaana.

Ja sitten väitetään, että lasten harrastuksia ei suunnitella muutaman huipun takia tai niiden löytämiseksi ;)

Häh? Tuossakin esimerkissä seura tarjosi kilpatoimintaa ja huomattavasti kevyempää harrastetoimintaa, mutta onnistuit jotenkin tulkitsemaan, että kaikki toiminta pyörii huippujen ympärillä? Taisit olla kevennetyillä äikäntunneilla koulussa.

Minun mielestä koskettavinta Borg elokuvassa oli, että lapsuuden esikuva harrasti samaa kuin minäkin. Tuntikausien pallottelua seinää vastaan. Nykyjantterit ovat mielikuvituksettomia ja piloille passattuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas taas turha kirjoitus. Tämä maa on täynnä mahdollisuuksia kevyeen höntsäharrastamiseen ja monilajisuuteen, mutta vanhemmat päättävät, että lapsen on pakko saada parasta kilpavalmennusta ja sitten valittaa, että joutuu kuskaamaan lasta treeneihin. Varsinkin, kun Joonas kertoo asuvansa isossa kaupungissa, niin harrasteryhmiä on takuuvarmasti tarjolla.

Totta kait Joonaksen ratkaisumalli on suomalaisen sosiaalidemokratian mukainen, eli kielletään kilpaurheilu kaikilta, koska hän ei jaksaisi sitä rumbaa, mutta vaihtoehto ei ole, että hänen lapsensa harrastaisi kevyemmin kuin naapurin lapsi, joten naapurin lapsen harrastaminenkin pitää valtion toimesta rajoittaa Joonaksen mielen mukaiseksi. 

Nuo harrasteryhmät loppuu yleensä siinä vaiheessa kun sieltä on saatu nostettua riittävästi potentiaalisia harrastajia paremman tason ryhmiin. Siitä eteenpäin niiden vetäminen ei kiinnosta enää ketään.

Seurat toimivat vapaaehtoisten varassa. On ihan totta ja oikea ongelma, että harrasteryhmäläisten vanhemmat eivät syystä tai toisesta suostu osallistumaan joukkueen toimintaan. Esim. poikani korisjoukkeen ikäluokan harrasteryhmä ei tänä vuonna osallistu peleihin, koska 40 lapsen ryhmästä ei saatu yhtäkään vanhempaa taustajoukkoihin, vaan oletettiin, että kilparyhmäläisten vanhemmat pyörittävät omaksi ilokseen myös harrastejoukkueen asioita. Meillä hommat pyörivät valmennusta lukuun ottamatta hyvin pitkälti vapaaehtoisvoimin, että maksut saadaan pidettyä edes jossain määrin inhimillisinä. 

Jep. Ja kun vapaaehtoisia isä- ja äitivalmentajia ei löydy ja pelkästä harrastetoiminnasta ei olla valmiita maksamaan ammattivalmentajista, niin aika vaikea siinä on joukkuetta pistää kasaan. Näitä ryhmiä löytyy kuitenkin joka ikisestä kunnasta Suomessa verovaroilla maksettuna, koska se on usein ainut realistinen tapa rahoittaa tällaista toimintaa. Vanhemmat ovat kuitenkin liian laiskoja googlaamaan kunnan tarjontaa tai egosyistä se lapsi on pakko saada kaupungin kovimpaan kilpaseuraan ja sitten närkästytään, kun siellä toimitaan kilpaurheilun ehdoilla.  

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä koskettavinta Borg elokuvassa oli, että lapsuuden esikuva harrasti samaa kuin minäkin. Tuntikausien pallottelua seinää vastaan. Nykyjantterit ovat mielikuvituksettomia ja piloille passattuja.

Toki tuossa täytyy muistaa, että kaikkien taso on noussut valtavasti niistä vuosista. Jos Borg siirrettäisiin aikakoneella nykypäivään ja pudotettaisiin kentälle vaikka Nadalia vastaan, Borg ei saisi montaakaan pistettä aikaiseksi. Jos haluaa kilpailla, on treenattava kuten muutkin ja jos haluaa pärjätä, paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä koskettavinta Borg elokuvassa oli, että lapsuuden esikuva harrasti samaa kuin minäkin. Tuntikausien pallottelua seinää vastaan. Nykyjantterit ovat mielikuvituksettomia ja piloille passattuja.

Toki tuossa täytyy muistaa, että kaikkien taso on noussut valtavasti niistä vuosista. Jos Borg siirrettäisiin aikakoneella nykypäivään ja pudotettaisiin kentälle vaikka Nadalia vastaan, Borg ei saisi montaakaan pistettä aikaiseksi. Jos haluaa kilpailla, on treenattava kuten muutkin ja jos haluaa pärjätä, paremmin. 

Höpsistä. Borg oli lyhyen uransa aikana dominoivampi kuin kukaan ruohokentillä.

Ja kaikki tämä vain sen takia, että seurat saisivat huippu-urheilijoiksikin kutsuttuja turhakkeita? En lähtisi todellakaan tähän oravanpyörään vaan parempi tavoite lapsille on opinnoissa menestyminen. Sen lisäksi sitten vapaa-aikaa harrastuksilla ja ilman.

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki tämä vain sen takia, että seurat saisivat huippu-urheilijoiksikin kutsuttuja turhakkeita? En lähtisi todellakaan tähän oravanpyörään vaan parempi tavoite lapsille on opinnoissa menestyminen. Sen lisäksi sitten vapaa-aikaa harrastuksilla ja ilman.

Realiteettihan on, ettei Veeti tule koskaan pelaamaan edes divarissa, saati NHL:ssä. Seurat ruokkivat mielikuvia ja haaveita.

Huh. Harrastukset on harrastuksia ja näin olemme halunneet asiat pitää. Haluamme, että meillä on muutakin elämää kuin olla orjana harrastuskuskaamiselle. Tasapaino ja onnellisuus on tärkeää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä koskettavinta Borg elokuvassa oli, että lapsuuden esikuva harrasti samaa kuin minäkin. Tuntikausien pallottelua seinää vastaan. Nykyjantterit ovat mielikuvituksettomia ja piloille passattuja.

Toki tuossa täytyy muistaa, että kaikkien taso on noussut valtavasti niistä vuosista. Jos Borg siirrettäisiin aikakoneella nykypäivään ja pudotettaisiin kentälle vaikka Nadalia vastaan, Borg ei saisi montaakaan pistettä aikaiseksi. Jos haluaa kilpailla, on treenattava kuten muutkin ja jos haluaa pärjätä, paremmin. 

Höpsistä. Borg oli lyhyen uransa aikana dominoivampi kuin kukaan ruohokentillä.

Niin oli. Vuosikymmeniä sitten. Tennis on kehittynyt sen jälkeen aika paljon ja pelaajat ovat tällä hetkellä fyysisesti todella paljon kovemmassa kunnossa, lyövät kovempaa ja tuskinpa he ovat taidollisestikaan jäljessä. 

Kyllä, lähes kaikki vapaa-aika menee.

Ensin kysymykseen vastaus: en kuskaa.

Minua säälittävät tässä jutussa ainoastaan lapset, ei tuo vanhempi. Ihan ilmiselvää, että tämä päätös hulluun urheilusatsaukseen on syntynyt isän mielessä. Eivät lapset tuossa iässä voi mitenkään ymmärtää, että mitä muuta elämä voisi olla, eivätkä voi olla tietoisesti tehneet sitä päätöstä että meidän lapsuus käytetään nyt kokonaisuudessaan hienhajuisissa halleissa heilumiseen.

Eihän noilla lapsilla ole vapaata ollenkaan. Siis hirveää. He ovat iltaan mennessä tehneet jo täyden koulupäivän. Kehittyvät aivot tarvitsisivat myös tylsyyttä, vapautta ja merkityksellistä seuraa. Seuraa tuolta treeneistä varmaan löytyy, mutta entäs palautuminen ja lepo? Milloin nuo lapset lukevat kirjoja? Koska ne rakentavat majoja ja keksivät oman yhteiskunnan jonnekin metsikköön? Milloin käydään perheen kanssa museossa ja tehdään ruokaa yhdessä? Tuossahan kasvaa tietynlaiseen totalitarismiin, jossa arvoakin mitataan jo aivan pienenä suoritusten mukaan. Tuskin myöskään tarvitsee kovin paljon mennä pieleen, että lapset alkavat nähdä ei-harrastavat lapset paarialuokkana tavoitteellisesti urheileviin nähden. Näin tämä ainakin omina kouluaikoina meni.

Lapsilla saa ja pitää toki olla harrastuksia, mutta minusta tiukasti ohjattuja treenejä ei saa olla enemmän kuin 2 iltaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä koskettavinta Borg elokuvassa oli, että lapsuuden esikuva harrasti samaa kuin minäkin. Tuntikausien pallottelua seinää vastaan. Nykyjantterit ovat mielikuvituksettomia ja piloille passattuja.

Toki tuossa täytyy muistaa, että kaikkien taso on noussut valtavasti niistä vuosista. Jos Borg siirrettäisiin aikakoneella nykypäivään ja pudotettaisiin kentälle vaikka Nadalia vastaan, Borg ei saisi montaakaan pistettä aikaiseksi. Jos haluaa kilpailla, on treenattava kuten muutkin ja jos haluaa pärjätä, paremmin. 

Höpsistä. Borg oli lyhyen uransa aikana dominoivampi kuin kukaan ruohokentillä.

Niin oli. Vuosikymmeniä sitten. Tennis on kehittynyt sen jälkeen aika paljon ja pelaajat ovat tällä hetkellä fyysisesti todella paljon kovemmassa kunnossa, lyövät kovempaa ja tuskinpa he ovat taidollisestikaan jäljessä. 

Tästä ei ole oikeastaan mitään todisteita, koska et pysty vertaamaan eri aikakausien urheilijoita objektiivisesti tasavertaisista lähtökohdista. Liian moni suoritustasoon vaikuttava tekijä on muuttunut. Usain Bolt on ajallisesti nopeampi kuin Jesse Owens, mutta sitä ei kukaan tiedä oliko hän parempi urheilija vai nopeampi dopingin, välineiden ja nopeampien ratojen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ensin kysymykseen vastaus: en kuskaa.

Minua säälittävät tässä jutussa ainoastaan lapset, ei tuo vanhempi. Ihan ilmiselvää, että tämä päätös hulluun urheilusatsaukseen on syntynyt isän mielessä. Eivät lapset tuossa iässä voi mitenkään ymmärtää, että mitä muuta elämä voisi olla, eivätkä voi olla tietoisesti tehneet sitä päätöstä että meidän lapsuus käytetään nyt kokonaisuudessaan hienhajuisissa halleissa heilumiseen.

Eihän noilla lapsilla ole vapaata ollenkaan. Siis hirveää. He ovat iltaan mennessä tehneet jo täyden koulupäivän. Kehittyvät aivot tarvitsisivat myös tylsyyttä, vapautta ja merkityksellistä seuraa. Seuraa tuolta treeneistä varmaan löytyy, mutta entäs palautuminen ja lepo? Milloin nuo lapset lukevat kirjoja? Koska ne rakentavat majoja ja keksivät oman yhteiskunnan jonnekin metsikköön? Milloin käydään perheen kanssa museossa ja tehdään ruokaa yhdessä? ÖTuossahan kasvaa tietynlaiseen totalitarismiin, jossa arvoakin mitataan jo aivan pienenä suoritusten mukaan. Tuskin myöskään tarvitsee kovin paljon mennä pieleen, että lapset alkavat nähdä ei-harrastavat lapset paarialuokkana tavoitteellisesti urheileviin nähden. Näin tämä ainakin omina kouluaikoina meni.

Lapsilla saa ja pitää toki olla harrastuksia, mutta minusta tiukasti ohjattuja treenejä ei saa olla enemmän kuin 2 iltaa viikossa.

En tunnista omien lasteni urheiluharrastuksesta yhtään tällaista vanhempaa, jotka olisivat lapsen puolesta päättäneet, mitä lapsi harrastaa ja kuinka paljon. Varmaan näitäkin tapauksia on, mutta en tiedä, onko lopulta kovinkaan yleistä.

Lapseni on 13-v ja käy treeneissä 4x viikossa. Viikonloppuisin on pelireissuja, välillä myös vapaata. Hän ehtii lisäksi käydä laskettelemassa, pelata tietokonepelejä, kalastaa, uida, retkeillä yms. Ja koulukin sujuu ongelmitta. Niitä treenejä nimittäin ei ole ympäri vuoden, eikä niihin ole ihan pakko kaikkiin mennä. Usemiten menee kuitenkin, koska siellä ne kaveritkin on.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla saa ja pitää toki olla harrastuksia, mutta minusta tiukasti ohjattuja treenejä ei saa olla enemmän kuin 2 iltaa viikossa.

Tarkoittaa käytännössä sitä, että tästä maasta loppuu huippu-urheilu kokonaan. Ukot haluaa kyllä mennä katsomaan hallille esim lätkää, mutta uusia pelaajia sinne ei enää tulisi.

Uskon, että asioilla on monta puolta, eikä tässäkään ei ole kysymys yhdestä totuudesta. Joukkueurheilu tekee myös lapsille hyvää ja antaa taitoja tulevaisuutta varten sekä verkostoja oman ikäisiin. Siihen käytetty aika ei ole hukkaan heitettyä ja kolikon toisella puolella on sitten se lähes 0-harrastaminen, mikä ei sekään tee hyvää. Mielummin pidän lapseni kiireisenä pois nettipeleistä 24/7 sekä myöhemmin teini-iässä poissa kaduilta.