Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka eivät vaan pysty asumaan kenenkään kanssa?
27.09.2023 |
Kaikki mun suhteet menee pilalle siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen. En vaan osaa elää kenenkään kanssa saman katon alla luontevasti.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin hirmukuorsaajasta 20 vuoden avioliiton jälkeen. Kaiken lisäksi hänellä oli vielä levottomat jalat. Piti vaihtaa parisänky erillisiin, että saa välin sänkyihin. Sitten herkistyin kuulemaan peiton kahinaa sen jalkopäässä, kun jalat twistas puoli yötä. Nukahti aina viidessä minuutissa selälleen ja kuorsaus alkoi. Minä pökin ja tönin hereille ja tämä joka kerta kysyi Mitä? Sanoin käänny kyljelle. Sitten kuorsaus siinä. Taas tönin hereille ja äkäinen kysymys MITÄÄ, älä häiritse mun unta. Apua!!!
Arvatenkin minä en sitten paljoa nukkunut öisin ja silti harmikseni olen iltakukkuja. Silloin se pääsi oikein kunnon vauhtiin kuorsaamisen kanssa ja tympi mennä nukkumaan samaan huoneeseen. Yritin tietysti mennä ennen häntä nukkumaan, muttei vaan nukuttanut yhtään. Olin oppinut jännittämään tulevaa yötä taisteluineen.
Erosimme täysin eri syistä ja olemme hyvissä väleissä vielä 7 v. eron jälkeenkin. Kun nukuin ensimmäistä yötä ilman häntä, unta riitti 15 h ja saman verran tai 12 h pari seuraavaa viikkoa. Ei enää ikinä miestä tähän huusholliin öitään viettämään. Kunnon yöuni on paljon tärkeämpää.
Onnittelut! Tuollaisen jälkeen sitä muistaa pitkän aikaa olla loputtoman kiitollinen joka ikinen kerta, kun saa yksin käydä nukkumaan. T. Saman kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisin, jos löytäisin tarpeeksi hyvän ihmisen. Ei ole löytynyt. T. Asunut 3:n eri ihmisen kanssa kotoa muutettuani
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen huomasin kuinka kivaa on olla yksin. No, lapsi on kyllä mulla aika usein ja se on kivaa seuraa.
Jouduin rempan takia joitakin vuosia sitten majailemaan erään sukulaisen luona pari viikkoa ja se oli kyllä helvettiä.
Luulen, että sun käytöksesi oli ihan yhtä helvetillistä sen sukulaisen mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tulen hulluksi toisen kanssa asuessa, kokemusta on. Siis ihan oikeasti alkaa mielenterveys ja todellisuudentaju flipata. Kai oma rauha ja yksinäisyys on joillekuille vastaava tarve kuin uni, ettei voi aidosti levätä, jos jakaa kodin toisen kanssa.
En minäkään enää pystyisi. Se on kuin olisi aina työssä hotelli -ja ravintola alalla. Suoritan parisuhdetta ja se on kuin päivätyö. Ei loputtomiin jaksa olla asiakaspalvelu valmiina.
Arvostan vertaustasi. :D Ehkä jos,sellainen suhde löytyisi, joka ei tunnu päivätyöltä...
Mä en usko olevani kovin ihana asuinkumppani itsekään. Joustavuus on huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa tylsää elämää., jos kukaan lähisukulainenkaan, ei käy koskaan ole yövieraana luonas?
Etkö käy itse käy edes lomillasi matkoilla, yövuieraana, missään, koskaan?
Elätkö todella tynnyrissä, jonka pienestä reiästä tirkistelet vähän maailmaa?[/quote]
Ja itse asut/ elät "oikein"....
Niinpä niin.
Olet taatusti näitä, jotka eivät pysty olemaan hetkeäkään yksin.
Eli sitä kaikkein pahinta ja säälittävintä ihmistyyppiä, joka ei ymmärrä kuinka yksin ihan kaikki täällä lopulta on...
Olen aikuisiällä asunut pari vuotta avoliitossa, muuten yksikseni. Kumppanin kanssa asuminen sujui ihan hyvin, koska olimme melko samanlaisia tavoiltamme ja tarvitsimme molemmat paljon omaa aikaa. Nyt olen jo asunut kauan yksin ja olen tähän tottunut ja viihdynkin kyllä yksin. Oikeastaan vähän pelkään, että mitä jos en enää osaakaan asua kenenkään kanssa. Toiveissa kuitenkin olisi löytää parisuhde ja asua yhdessä, joten pakko vain luottaa siihen, että oikean kumppanin kanssa pystyy ja haluaakin asua saman katon alla. Mutta mieluummin tosiaan asun yksin kuin jonkun kanssa jos se tuntuu ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyisin, jos löytäisin tarpeeksi hyvän ihmisen. Ei ole löytynyt. T. Asunut 3:n eri ihmisen kanssa kotoa muutettuani
Sama täällä.
Eihän se vika voi olla pelkästään toisessa.
Ja kun ihmiset ovat, mitä ovat;
Ensin ollaan niin kiinnostunutta ja välittävää, hetken päästä ilkeitä ja kohdellaan kuin ilmaa.
Ja jos toinen aina pettää luottamuksen, niin ei kiitos.
Olen nirso.
Tavat ja maku eivät sovi juuri kenenkään kanssa yhteen.
En myöskään jaksaisi mitään toisen kavereita, sukulaisia tms. jotka ramppais nurkissa.
Kun en aina jaksa niitä omiakaan (* ei onneksi ole niitä paljon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin hirmukuorsaajasta 20 vuoden avioliiton jälkeen. Kaiken lisäksi hänellä oli vielä levottomat jalat. Piti vaihtaa parisänky erillisiin, että saa välin sänkyihin. Sitten herkistyin kuulemaan peiton kahinaa sen jalkopäässä, kun jalat twistas puoli yötä. Nukahti aina viidessä minuutissa selälleen ja kuorsaus alkoi. Minä pökin ja tönin hereille ja tämä joka kerta kysyi Mitä? Sanoin käänny kyljelle. Sitten kuorsaus siinä. Taas tönin hereille ja äkäinen kysymys MITÄÄ, älä häiritse mun unta. Apua!!!
Arvatenkin minä en sitten paljoa nukkunut öisin ja silti harmikseni olen iltakukkuja. Silloin se pääsi oikein kunnon vauhtiin kuorsaamisen kanssa ja tympi mennä nukkumaan samaan huoneeseen. Yritin tietysti mennä ennen häntä nukkumaan, muttei vaan nukuttanut yhtään. Olin oppinut jännittämään tulevaa yötä taisteluineen.
Erosimme täysin eri syistä ja olemme hyvissä väleissä vielä 7 v. eron jälkeenkin. Kun nukuin ensimmäistä yötä ilman häntä, unta riitti 15 h ja saman verran tai 12 h pari seuraavaa viikkoa. Ei enää ikinä miestä tähän huusholliin öitään viettämään. Kunnon yöuni on paljon tärkeämpää.
Jaa. Meillä ratkaistiin kuorsausongelma nukkumalla omissa huoneissa. Läheisyyttä muutenkin hoidetaan hereillä ollessa.
Monta kymmentä vuotta asunut yksin, lapsuuden kodin jälkeen asuin kimppakämpässä muutaman vuoden. En osaisi asua kenenkään kanssa, hyvin viihdyn yksin. Joskus kun kyläilemässä tai joku mulla, en saa nukutuksi kun muita samassa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyisin, jos löytäisin tarpeeksi hyvän ihmisen. Ei ole löytynyt. T. Asunut 3:n eri ihmisen kanssa kotoa muutettuani
Siitäkö se onkin kiinni?
Ap
[/quote]
Siitäkö se onkin kiinni?
Ap[/quote]
Joskus on.
Onhan niitä muitakin syitä, kuten tässä on lueteltu.
Tuo sopiva kumppani yksi muiden joukossa.
Alue: Aihe vapaa
Tajuatko miltä se tuntuu kun herätetään toistuvasti kesken unen? Siinä voi tulla vaikka aivohalvaus tai muu kohtaus. Tuohan menee jo kiusaamisen piikkiin.
Olisit mennyt eri huoneeseen nukkumaan tai sitten miehelle uniapnea tutkimukset ja CPAP -laite jos et kuorsaamista millään kestänyt.