Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko itsensä pienentäminen ja potentiaalinsa tukahduttaminen aiheuttaa raastavaa väsymystä?
26.09.2023 |
Väsyttää väsyttää.
Olen elänyt aika pahassa traumakierteessä elämäni ja hukkasin itseni. Ennen olin vahva, sinnikäs, luova ja määrätietoinen. Oli unelmia ja haasteita, uupumisia innostuksesta ja työstä mutta ainakin tunsin eläväni.
En ole edes vanha, en aivan kovin nuorikaan mutta elämä edessä. Yksin olen ja sinkku, uusi sivu kääntynyt jälleen elämässä, puhtaalta pöydältä.
Huono alistava parisuhde takana ja tie eteenpäin.
Uusi ammatti (joka ei oikein ole intohimoa tai luovuutta herättävää) joka on kuitenkin kevyempää hommaa kuin aikaisempi.
Tuntuu että kaikki on alussa, pelkkää tyhjyyttä mutta kuitenkin mahdollisuuksia täynnä. Sisäisesti olen kuitenkin todella väsynyt, unohtelen asioita ja olen masentunut, joka on kyllä helpottanut pahimmasta.
Mitään elämässä ei oikein ole, ei edes läheisiä ystäviä suhteita. Nyt pitäisi alkaa etsimään sitä mitä minä haluan.
Olen kuitenkin niin loppu että vapaat lepään vain pääosin.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Jonnekin pitäisi mennä ja uusia haasteita ottaa vastaan. En kuitenkaan jaksa edes miettiä mitä tekisin.
Mitä neuvoksi?
Kommentit (5)
Voi kun kuulostaa niin tutulta. Täysin samat tuntemukset ja ajatukset! Itse olen myös työssä, joka ei haasta älyllisesti, vain henkinen jaksaminen on koetuksella (kasvatustyö). Myös merkityksettömyyden tunne on läsnä joka päivä.
Lopulta sain itseni hakeutumaan työterveyden ja jonkinlaisen keskusteluavun piiriin, kun en vain jaksanut. Ajattelin että saan edes pienen tauon työstä (syy, joka aiheuttanut oireet, työuupumus) ja ajatukset selkeämmäksi, jotta voisi pohtia omaa tilannetta ja tulevaisuutta.
Mutta eipä ollut juuri apua, kehotettiin tekemään rentoutusharjoituksia.
Ja niin, kaveri sai 6vkoa sairaslomaa kun ei oo hänelläkään unet ihan kohdillaan.. työstressiä siis hänelläkin.
En tiedä, mitä nyt sitten. Paska ja masentunut fiilis. Kirjoittelehan lisää ajatuksiasi, olisi kiva lukea. Tsemppiä! 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kuulostaa niin tutulta. Täysin samat tuntemukset ja ajatukset! Itse olen myös työssä, joka ei haasta älyllisesti, vain henkinen jaksaminen on koetuksella (kasvatustyö). Myös merkityksettömyyden tunne on läsnä joka päivä.
Lopulta sain itseni hakeutumaan työterveyden ja jonkinlaisen keskusteluavun piiriin, kun en vain jaksanut. Ajattelin että saan edes pienen tauon työstä (syy, joka aiheuttanut oireet, työuupumus) ja ajatukset selkeämmäksi, jotta voisi pohtia omaa tilannetta ja tulevaisuutta.
Mutta eipä ollut juuri apua, kehotettiin tekemään rentoutusharjoituksia.
Ja niin, kaveri sai 6vkoa sairaslomaa kun ei oo hänelläkään unet ihan kohdillaan.. työstressiä siis hänelläkin.
En tiedä, mitä nyt sitten. Paska ja masentunut fiilis. Kirjoittelehan lisää ajatuksiasi, olisi kiva lukea. Tsemppiä! 🤗
Todella mukavaa, että löysit tämän keskustelun.
Tervetuloa siis kerhoon!
Itse olen ajautunut intoverttina sote-alalle. Pidän toki työstä ja arvostan heitä joiden parissa töitä teen.
Kuitenkin työ kuluttaa henkisesti mutta ikävämpää ehkä on se, ettei se anna juuri mitään kipinää.
Odottelen vain vapaita ja palkkapäiviä. No sitä se on varmaan suuremmalla osalla.
Itse henkilökohtainen ongelma on vain siinä, ettei minulla ole elämässä mitään muuta kuin tyhjä sivu oikeastaan. Risteys, jonnekin pitäisi kulkea mutta ei hajuakaan minne. Jos saisin päättää ottaisin sapattivuoden ja lepäisin vain. Etsisin sisältäni elämänilon, arvoja, kuuntelisin intuitiota ja miettisin mitä haluan oikeasti tältä elämältä.
Nyt olen vain silmät ristissä enkä jaksa mitään. En ihmisiä vapaalla vaikka toisaalta se varmaan tekisi ihan hyvää.
Joskus turhauttaa ja suututtaa tämä oma väsymys ja aikaansaamattomuus, jotenkin jossain tyhjässä välitilassa oleminen. Tekisi mieli huutaa mutta en tiedä kenelle, miksi tai mille. Jokin energia tuolla sisällä kuohuaa ja kovaa mutta en saa sitä ulos.
Onneksi hait apua. Valitettavasti sekään ei ole tie onneen aina mutta voi helpottaa hetkellisesti kuitenkin, vähän ainakin.
Itse haluaisin kenties terapiaan. Yritän kuitenkin harjoittaa nyt myötätuntoa. Yritän hyväksyä ja hengittää. Oikeasti meditointi kannattaa. Sitä voin suositella, joskus kun on oikein paha olla niin minua se auttaa. Tuo keveyttä ja autasta ajatusta kaiken päänsisäisen kaaoksen keskelle.
Katostaan mihin elämä meidät vie.
Onneksi kaikki on tilapäistä kuitenkin, kävi miten kävi. Toivotaan parasta.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Up