Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
25.09.2023 |
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumista tärkeämpää on kuunteleminen ja kuuleminen. Ihan turha puhua parisuhteen ongelmista, jos puhuja ei koskaan suostu kuuntelemaan, mitä toinen oikeasti sanoo. Kun on nalkuttanut jostain sukista lattialla kolmatta viikkoa, niin se nalkutuksen kohde on jo turtunut koko asiaan ja ne sukat pysyvät lattialla jo siksikin, että nalkuttaja ei ole kertaakaan koko aikana vaivautunut kuuntelemaan toista. Siinäpä valitat vaikka loppuikäsi, sukat ei muualle siirry!
Keskustelutaitoja on sekin, että hyväksyy hiljaisuuden. Jonkun asian loputon vatvominen hoidetaan terapeutilla, he saavat siitä palkan. Aviopuolison kanssa kunnioitetaan toista eikä jatkuvasti palata siihen oletukseen, että sun äiti oli varmasti ihan kamala, kun susta tuli tuollainen.
Ap haluaa nimenomaan kuulla, mitä mies sanoisi. Otsikko on puhumattomuudesta, ei siitä, ettei häntä kuunneltaisi.
Ovatko likaiset sukat lattialla toisen kunnioittamista?
Tätä ketjua lukiessa tulee tunne, että on itse täysin parisuhdekelvoton, koska pitää kommunikaatiota yhtenä parisuhteen oleellisista perusasioista.
Ei tule tuollaita tunnetta. Tulee vain tunne että osa on puhujia, osa ei, ja sitten että muutamakin trollailee huvikseen. Jokainen saa olla millaisessa suhteessa haluaa, eikä sitä tarvitse vertailla kehenkään saati kysyä neuvoa keltään siihen mihin juuri minun täytyy suhteessa tyytä tai olla tyytymättä. Huomauttaisin myös ettei toiselta oikein voi vaatia mitään, sillä jokainen on vastuussa itsestään, ja jokaisella on itsemääräämisoikeus joka on sillä lailla ylittämätön, että vaatimuksia ei voi esittää, voi vain tehdä itse omat ratkaisunsa.
No näinhän se menee ja näin kauan me ollaan puolison kanssa (30 v.) tätä mallia eletty. Siltikin tässä kun on ikää tullut enemmän, lapset lentäneet pesästä ja ollaan jääty taas kaksin, niin uudenlaisen arjen rakentaminen vaatii nyt enemmän sitä kumppanin huomioimista/huomaamista ja joskus herkeää siihen että nökötetään vain hiljaa ja kun kysyn puolisolta jotain niin vastauksena lähinnä jotain örinää. Ja hei hän on aina ollut tuollainen, ei ole muuttunut, tuntuu että itse tahtoisin nykyään enemmän vastauksia. Ehkä tää on joku tyhjän pesän syndrooma, tiedä sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vähäpuheinen mies kotioloissa. Muuten kyllä sosiaalinen. Johtuu osittain siitä, että työpäivän jälkeen sitä haluaa hiljaisuudessa palautua. Vaimon kanssa elämä ja menot ovat myös osittain eriytyneet ja yhteisiä puheenaiheita ei niin paljoa ole, kuin voisi olla.
Suhdekriisiä meillä ei kuitenkaan ole. Mitään erouhkailuja emme ole koskaan harrastaneet, sehän vasta kelvotonta puhetta olisikin.
Kiva kun jätit kommentin. Meilläkin vähän tuollainen tilanne, tosin sillä erolla että kun mies ahdistuu mun keskustelunavauksista joskus niin erokortti vedetään. Se on kyllä kelvotonta puhetta, kuten sanoit.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelu ja juoruilu parisuhteessa vaatimus tarkoittaa sitä että haluaa oksentaa omat ongelmansa toisen hoidettavaksi ja vaivaksi kun itse ei halua asiaa korjata
Miten talo rakennetaan yhdessä, ilman että siitä keskustellaan? Käydään palaveri piirustuksista, materiaaleista, tontin asettelusta jne? Sitten katsotaan, että homma etenee suunnitelman mukaan.
Sinun mallissasi molemmat rakentavat omat talonsa ja lopulta huomaavatkin asuvansa eri taloissa, vaikka tarkoitus oli yhteinen asumus.
No konkreettisesta projektista onkin järkevää ja helppoa puhua. Monet jauhaa olemattomasta ongelmistaan liikaa. Joillekin hiljaisuus on sitä varten ,että se pitää täyttää millä tahansa höpinällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en puhu. Olen todella huono ihan neutraaleissakin tilanteissa sanoittamaan tunteitani ja vältän konflikteja viimeiseen saakka.
Olen ehkä lapsena oppinut sellaiseen älä valita, älä selitä -ajattelutapaan, se puhumattomuus on itselleni tapa käydä asioita läpi oman pääni sisällä.
Kiitos tästä. Mä olen miettinyt että jollain tapaa lapsuudesta tämä juontaa miehelläkin. Olen yrittänyt ymmärtää tätä piirrettä, mutta joskus se on hirveän vaikeaa.
Ap
Ihminen voi korjata tapaansa ahdistua ja kokea huonommuutta. Seuraava askel on kysyä mieheltä, haluaako hän elää näin loppuelämänsä vai haluaako oppia elämään normaalien tunteiden kanssa. Tunteet ovat olemassa, koska ne auttavat elämään oikeaa elämää. Niihin tutustuminen kannattaa aina. JOS miehesi ei halua ottaa riskiä, että elämä tuntuu joltain, sinun on tehtävä omat päätelmäsi.
Eikö olekin jännä, miten me naiset päädymme tällaisten miesten puolisoiksi? Ovatko miehet aluksi tunteellisia, mutta sitten käytös muuttuu nopeasti?
Alussa halutaan tutustua toiseen, ollaan hullaantuneita, ja kiinostuneita, toinen saa aikaan mielihyvätunteita, aivot tuottavat kivoja hormoneita kun kuulee toisen äänen. Läheisyys on maksimaalista, sekstaillaan harva se päivä.
Kukaan ei pysty olemaan loppuelämäänsä tuolla tavoin toisen kanssa, vaan jossain välissä rakastumisen tunne hiipuu, ja otetaan etäisyyttä, ei nyt toiseen kaupunkiin, mutta sen verran että se mikä ihastuksissa jäi taka alalle, tuleekin taas kuvioon mukaan, harrastukset, kaverit, työt, muu sosiaalinen elämä jne.
Saattaa olla että sinä naisena haluaisit enemmän läheisyyttä, ja sitä puhetta, mutta mies ei sitä enää tarvitse.
Niin. Mihin se mies tarvitsee naista ja mitä kokee antavansa vastineeksi?
Liian moni ihminen on parisuhteessa ihan liian yksin.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla koska pelkään kritiikkiä ja konfliktia.
Niinpä, se on vähän pelkona mullakin ja mä olen se joka tahtoisi jutella enemmän asioista. Mutta kun se toinen, puhumaton, hermostuu lähes poikkeuksetta, saattaa sanoa pahasti ja vetelee sitä erokorttia, niin useasti sitä ei sitten ota mieltään vaivaavia aiheita edes esille. Tulee kummallekin paha olo, joten parempi usein vaieta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelu ja juoruilu parisuhteessa vaatimus tarkoittaa sitä että haluaa oksentaa omat ongelmansa toisen hoidettavaksi ja vaivaksi kun itse ei halua asiaa korjata
Miten talo rakennetaan yhdessä, ilman että siitä keskustellaan? Käydään palaveri piirustuksista, materiaaleista, tontin asettelusta jne? Sitten katsotaan, että homma etenee suunnitelman mukaan.
Sinun mallissasi molemmat rakentavat omat talonsa ja lopulta huomaavatkin asuvansa eri taloissa, vaikka tarkoitus oli yhteinen asumus.
No konkreettisesta projektista onkin järkevää ja helppoa puhua. Monet jauhaa olemattomasta ongelmistaan liikaa. Joillekin hiljaisuus on sitä varten ,että se pitää täyttää millä tahansa höpinällä.
Olen pitänyt ihan normaalina aitä, että parisuhteessa puhutaan paljon toiveista, haaveista, tavoitteista, arvoista, asenteista, mielipiteistä, kokemuksista jne. Silloin niitä selviteltäviä ongelmia tulee oikeastaan aika harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla koska pelkään kritiikkiä ja konfliktia.
Niinpä, se on vähän pelkona mullakin ja mä olen se joka tahtoisi jutella enemmän asioista. Mutta kun se toinen, puhumaton, hermostuu lähes poikkeuksetta, saattaa sanoa pahasti ja vetelee sitä erokorttia, niin useasti sitä ei sitten ota mieltään vaivaavia aiheita edes esille. Tulee kummallekin paha olo, joten parempi usein vaieta.
Ap
Sinullahan on paha olo molemmissa vaihtoehdoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähäpuheinen mies kotioloissa. Muuten kyllä sosiaalinen. Johtuu osittain siitä, että työpäivän jälkeen sitä haluaa hiljaisuudessa palautua. Vaimon kanssa elämä ja menot ovat myös osittain eriytyneet ja yhteisiä puheenaiheita ei niin paljoa ole, kuin voisi olla.
Suhdekriisiä meillä ei kuitenkaan ole. Mitään erouhkailuja emme ole koskaan harrastaneet, sehän vasta kelvotonta puhetta olisikin.
Kiva kun jätit kommentin. Meilläkin vähän tuollainen tilanne, tosin sillä erolla että kun mies ahdistuu mun keskustelunavauksista joskus niin erokortti vedetään. Se on kyllä kelvotonta puhetta, kuten sanoit.
Ap
Siis olet 30 vuotta ollut tällaisen miehen kanssa?
Minkä ikäisiä olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en puhu. Olen todella huono ihan neutraaleissakin tilanteissa sanoittamaan tunteitani ja vältän konflikteja viimeiseen saakka.
Olen ehkä lapsena oppinut sellaiseen älä valita, älä selitä -ajattelutapaan, se puhumattomuus on itselleni tapa käydä asioita läpi oman pääni sisällä.
Kiitos tästä. Mä olen miettinyt että jollain tapaa lapsuudesta tämä juontaa miehelläkin. Olen yrittänyt ymmärtää tätä piirrettä, mutta joskus se on hirveän vaikeaa.
Ap
Ihminen voi korjata tapaansa ahdistua ja kokea huonommuutta. Seuraava askel on kysyä mieheltä, haluaako hän elää näin loppuelämänsä vai haluaako oppia elämään normaalien tunteiden kanssa. Tunteet ovat olemassa, koska ne auttavat elämään oikeaa elämää. Niihin tutustuminen kannattaa aina. JOS miehesi ei halua ottaa riskiä, että elämä tuntuu joltain, sinun on tehtävä omat päätelmäsi.
Eikö olekin jännä, miten me naiset päädymme tällaisten miesten puolisoiksi? Ovatko miehet aluksi tunteellisia, mutta sitten käytös muuttuu nopeasti?
Alussa halutaan tutustua toiseen, ollaan hullaantuneita, ja kiinostuneita, toinen saa aikaan mielihyvätunteita, aivot tuottavat kivoja hormoneita kun kuulee toisen äänen. Läheisyys on maksimaalista, sekstaillaan harva se päivä.
Kukaan ei pysty olemaan loppuelämäänsä tuolla tavoin toisen kanssa, vaan jossain välissä rakastumisen tunne hiipuu, ja otetaan etäisyyttä, ei nyt toiseen kaupunkiin, mutta sen verran että se mikä ihastuksissa jäi taka alalle, tuleekin taas kuvioon mukaan, harrastukset, kaverit, työt, muu sosiaalinen elämä jne.
Saattaa olla että sinä naisena haluaisit enemmän läheisyyttä, ja sitä puhetta, mutta mies ei sitä enää tarvitse.
Niin. Mihin se mies tarvitsee naista ja mitä kokee antavansa vastineeksi?
Liian moni ihminen on parisuhteessa ihan liian yksin.
En tiedä kenekään toisen tarvimisia tai vastikkeen antamisen kokemuksia. En miehen enkä naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla koska pelkään kritiikkiä ja konfliktia.
Niinpä, se on vähän pelkona mullakin ja mä olen se joka tahtoisi jutella enemmän asioista. Mutta kun se toinen, puhumaton, hermostuu lähes poikkeuksetta, saattaa sanoa pahasti ja vetelee sitä erokorttia, niin useasti sitä ei sitten ota mieltään vaivaavia aiheita edes esille. Tulee kummallekin paha olo, joten parempi usein vaieta.
Ap
Pelkäät menettäväsi miehen? Mitä, jos menetätkin nyt itsesi tai olet ainakin jo vähän kadoksissa itseltäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en puhu. Olen todella huono ihan neutraaleissakin tilanteissa sanoittamaan tunteitani ja vältän konflikteja viimeiseen saakka.
Olen ehkä lapsena oppinut sellaiseen älä valita, älä selitä -ajattelutapaan, se puhumattomuus on itselleni tapa käydä asioita läpi oman pääni sisällä.
Kiitos tästä. Mä olen miettinyt että jollain tapaa lapsuudesta tämä juontaa miehelläkin. Olen yrittänyt ymmärtää tätä piirrettä, mutta joskus se on hirveän vaikeaa.
Ap
Ihminen voi korjata tapaansa ahdistua ja kokea huonommuutta. Seuraava askel on kysyä mieheltä, haluaako hän elää näin loppuelämänsä vai haluaako oppia elämään normaalien tunteiden kanssa. Tunteet ovat olemassa, koska ne auttavat elämään oikeaa elämää. Niihin tutustuminen kannattaa aina. JOS miehesi ei halua ottaa riskiä, että elämä tuntuu joltain, sinun on tehtävä omat päätelmäsi.
Eikö olekin jännä, miten me naiset päädymme tällaisten miesten puolisoiksi? Ovatko miehet aluksi tunteellisia, mutta sitten käytös muuttuu nopeasti?
Alussa halutaan tutustua toiseen, ollaan hullaantuneita, ja kiinostuneita, toinen saa aikaan mielihyvätunteita, aivot tuottavat kivoja hormoneita kun kuulee toisen äänen. Läheisyys on maksimaalista, sekstaillaan harva se päivä.
Kukaan ei pysty olemaan loppuelämäänsä tuolla tavoin toisen kanssa, vaan jossain välissä rakastumisen tunne hiipuu, ja otetaan etäisyyttä, ei nyt toiseen kaupunkiin, mutta sen verran että se mikä ihastuksissa jäi taka alalle, tuleekin taas kuvioon mukaan, harrastukset, kaverit, työt, muu sosiaalinen elämä jne.
Saattaa olla että sinä naisena haluaisit enemmän läheisyyttä, ja sitä puhetta, mutta mies ei sitä enää tarvitse.
Niin. Mihin se mies tarvitsee naista ja mitä kokee antavansa vastineeksi?
Liian moni ihminen on parisuhteessa ihan liian yksin.
En tiedä kenekään toisen tarvimisia tai vastikkeen antamisen kokemuksia. En miehen enkä naisen.
Parisuhteessa ollessa on syytä kiinnostaa, koska siinä et ole siinä yksin etkä maailman napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Miehet ovat tuollaisia, kuten ap:n mies, kun on salarakas tai ainakin kiikarissa joku toinen nainen.
Jos on jo eroakin väläytelty ja mies on sulkeutunut, niin noi oli ainakin meillä merkkejä siitä, että mies hautoi eroa tosissaan. Sitten jättikin minut ja selvisi, että oli jo hommannut toisen naisen, ennenkuin jätti mut. Pitkä liitto (21 vuotta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhumista tärkeämpää on kuunteleminen ja kuuleminen. Ihan turha puhua parisuhteen ongelmista, jos puhuja ei koskaan suostu kuuntelemaan, mitä toinen oikeasti sanoo. Kun on nalkuttanut jostain sukista lattialla kolmatta viikkoa, niin se nalkutuksen kohde on jo turtunut koko asiaan ja ne sukat pysyvät lattialla jo siksikin, että nalkuttaja ei ole kertaakaan koko aikana vaivautunut kuuntelemaan toista. Siinäpä valitat vaikka loppuikäsi, sukat ei muualle siirry!
Keskustelutaitoja on sekin, että hyväksyy hiljaisuuden. Jonkun asian loputon vatvominen hoidetaan terapeutilla, he saavat siitä palkan. Aviopuolison kanssa kunnioitetaan toista eikä jatkuvasti palata siihen oletukseen, että sun äiti oli varmasti ihan kamala, kun susta tuli tuollainen.
Hyvä kommentti. Sukista en kyllä nalkuta, hiljaa vain nostan ne pois lattialta. Hän saattaa kyllä nalkuttaa jos olen jotain jättänyt lojumaan, mutta se on mielestäni aika pientä, ei haittaa.
Hiljaisuuden hyväksymistä tässä onkin vuosikymmenet harrastettu, kun ei pahemmin ole mitään konfliktejakaan ollut. Jokin nyt on saanut toivomaan että asioista keskusteltaisiin enemmän, kun tosiaan ajatuksia en ole oppinut vielä lukemaan. Jos on joku asia joka vaivaa eikä sitä saa purettua ulos, niin ainakin mua se jää painamaan. Onneksi kuitenkin on sisar ja ystäviä joille voi avautua ja jotka tietävät hyvin mistä puhun, heilläkin puhumattomat puolisot. Mä varmaan olen vähän tommonen loputon vatvoja, tämän myönnän ja siihen mies ainakin hermostuu! Ja sen ymmärrän kyllä ja tiedostan että se olen minä jonka täytyy nostaa kädet pystyyn virheen merkiksi.
Vanhemmistamme emme ole koskaan puhuneet rumasti toisillemme. Puolison vanhemmat nukkuivat pois lyhyen ajan sisällä äskettäin. Varmasti tämäkin painaa möykkynä miehen sisällä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen miehen tulisi puhua? Aika harva nainen oikeasti haluaa kuulla miehen mielipiteen, vaan jatkaa nalkutusta - jota keskusteluksi kutsuu - niin pitkään, että mies lopulta hermostuu.
No vaikka ihan siitä että mikä vaivaa jos vaikka mököttää näin esimerkiksi.
Ap
Elämää paljon nähneenä sanon, että miehesi oireet ovat oireita siitä, että hänellä on toinen nainen. Miehet muuttuu just tollaisiksi, kun näin on. Kuvailet itse asiassa pettäjän käytöstä. Valmistaudu jo henkisesti eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähäpuheinen mies kotioloissa. Muuten kyllä sosiaalinen. Johtuu osittain siitä, että työpäivän jälkeen sitä haluaa hiljaisuudessa palautua. Vaimon kanssa elämä ja menot ovat myös osittain eriytyneet ja yhteisiä puheenaiheita ei niin paljoa ole, kuin voisi olla.
Suhdekriisiä meillä ei kuitenkaan ole. Mitään erouhkailuja emme ole koskaan harrastaneet, sehän vasta kelvotonta puhetta olisikin.
Kiva kun jätit kommentin. Meilläkin vähän tuollainen tilanne, tosin sillä erolla että kun mies ahdistuu mun keskustelunavauksista joskus niin erokortti vedetään. Se on kyllä kelvotonta puhetta, kuten sanoit.
Ap
Siis olet 30 vuotta ollut tällaisen miehen kanssa?
Minkä ikäisiä olette?
Minä 48, hän 57.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi pitää mölyt mahassa, ei ne asiat märehtimällä parane. Sen tieädn kokemuksesta, että jos omia heikkouksia alkaa paljastamaan, niin ne tulee tikarina selkään silloin kun toinen haluaa riidellä.
Tämä saa luonnollisesti alapeukkuja täällä, mutta miehen kannattaa olla hyvin varovainen siitä mitä kertoo ääneen esimerkiksi omista peloistaan ja heikkouksistaan naiselle parisuhteessa.
On nimittäin hyvin todennäköistä, että tämän jälkeen seksuaalinen vetovoima katoaa kokonaan ja pian myös koko parisuhde sen myötä. Naiset eivät pääsääntöisesti osaa käsitellä tämänlaisia tunteita, ja alkavat lopulta nähdä miehen heikkona ja vastenmielisenä.Parempi siis todellakin olla vain hiljaa ja puhumatta. Isona haittapuolena tulee tietenkin se, että et voi ikinä tulla hyväksytyksi omana itsenäsi ja joudut patoamaan paljon vaikeitakin asioita sisälle.
Ei se nyt noin mene. Seksuaalinen vetovoima katoaa, mikäli mies heittäytyy kotona avuttomaksi lapseksi, joka ei oma-aloitteisesti hoida kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen miehen tulisi puhua? Aika harva nainen oikeasti haluaa kuulla miehen mielipiteen, vaan jatkaa nalkutusta - jota keskusteluksi kutsuu - niin pitkään, että mies lopulta hermostuu.
No vaikka ihan siitä että mikä vaivaa jos vaikka mököttää näin esimerkiksi.
Ap
Elämää paljon nähneenä sanon, että miehesi oireet ovat oireita siitä, että hänellä on toinen nainen. Miehet muuttuu just tollaisiksi, kun näin on. Kuvailet itse asiassa pettäjän käytöstä. Valmistaudu jo henkisesti eroon.
Mä en usko että on. Kerran kauan sitten oli ja oireet olivat täysin erilaiset + että tuntuu jotenkin vanhalta ja väsyneeltä. Mutta niin, mistäs sitäkään tietää, puuhataanhan sitä selän takana vaikka mitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähäpuheinen mies kotioloissa. Muuten kyllä sosiaalinen. Johtuu osittain siitä, että työpäivän jälkeen sitä haluaa hiljaisuudessa palautua. Vaimon kanssa elämä ja menot ovat myös osittain eriytyneet ja yhteisiä puheenaiheita ei niin paljoa ole, kuin voisi olla.
Suhdekriisiä meillä ei kuitenkaan ole. Mitään erouhkailuja emme ole koskaan harrastaneet, sehän vasta kelvotonta puhetta olisikin.
Kiva kun jätit kommentin. Meilläkin vähän tuollainen tilanne, tosin sillä erolla että kun mies ahdistuu mun keskustelunavauksista joskus niin erokortti vedetään. Se on kyllä kelvotonta puhetta, kuten sanoit.
Ap
Siis olet 30 vuotta ollut tällaisen miehen kanssa?
Minkä ikäisiä olette?
Minä 48, hän 57.
Ap
Eli olit 18-vuotias, kun aloit olla tämän miehesi kanssa. Toisin sanoen, sulla ei ole pitkiä vuosiakausia kestäneitä kunnon parisuhteita muiden miesten kanssa ennen tätä miestäsi.
Alussa halutaan tutustua toiseen, ollaan hullaantuneita, ja kiinostuneita, toinen saa aikaan mielihyvätunteita, aivot tuottavat kivoja hormoneita kun kuulee toisen äänen. Läheisyys on maksimaalista, sekstaillaan harva se päivä.
Kukaan ei pysty olemaan loppuelämäänsä tuolla tavoin toisen kanssa, vaan jossain välissä rakastumisen tunne hiipuu, ja otetaan etäisyyttä, ei nyt toiseen kaupunkiin, mutta sen verran että se mikä ihastuksissa jäi taka alalle, tuleekin taas kuvioon mukaan, harrastukset, kaverit, työt, muu sosiaalinen elämä jne.
Saattaa olla että sinä naisena haluaisit enemmän läheisyyttä, ja sitä puhetta, mutta mies ei sitä enää tarvitse.