Lääkärien kanssa tulee paremmin toimeen kun esittää vähän tyhmää

Niin totta! Minä idiootti menin heti ekaks kysymään olenkohan kipeä homeesta?! Olinhan minä. Olen edelleen. Eipä ole apua kuulunut...   ite pitäis kaikki väsyneenä. Tajuaakohan ne koskaan.

Alkuun jaksoin yrittää. Pitkä tarina.. Jos tietäisi edes mistä apua  kysyisi, siinä nimittäin ottaa riskin henkilökohtaisen vapauden menettämisestä. Mikä on ihan uskomatonta.

Yksityiselle uskaltaa sentään mennä (jos sais aikaseks), ja onhan minulla  se ihka oikea diagnoosikin vaivasta.  Toisaalta - ketä se kiinnostaa ?!??

.

Jos terveytesi (ja henkesi ) on sinulle tärkeä 'älä ikinä tiedä mitään' lääkärissä.

Ja ketkä  tän "nyky porukan" on muuten päästänyt lääkäreiksi???

00-luvulla pystyin vielä käymään 'normaalisti' lääkärissä

.

Ai muuten. Saisinko olla terve, tehdä töitä ja maksaa veroja? Sopisko lääkäreille? Ilmeisesti ei?!!

Ja miksi esim. (julkisen) hammaslääkärit pystyy  työhönsä, ja hyvin, ja ovat mitä mukavimpia  ihmisiä ??!

Päästelen paineita kirjoitti:

Niin totta! Minä idiootti menin heti ekaks kysymään olenkohan kipeä homeesta?! Olinhan minä. Olen edelleen. Eipä ole apua kuulunut...   ite pitäis kaikki väsyneenä. Tajuaakohan ne koskaan.

Alkuun jaksoin yrittää. Pitkä tarina.. Jos tietäisi edes mistä apua  kysyisi, siinä nimittäin ottaa riskin henkilökohtaisen vapauden menettämisestä. Mikä on ihan uskomatonta.

Yksityiselle uskaltaa sentään mennä (jos sais aikaseks), ja onhan minulla  se ihka oikea diagnoosikin vaivasta.  Toisaalta - ketä se kiinnostaa ?!??

.

Jos terveytesi (ja henkesi ) on sinulle tärkeä 'älä ikinä tiedä mitään' lääkärissä.

Ja ketkä  tän "nyky porukan" on muuten päästänyt lääkäreiksi???

00-luvulla pystyin vielä käymään 'normaalisti' lääkärissä

.

Ai muuten. Saisinko olla terve, tehdä töitä ja maksaa veroja? Sopisko lääkäreille? Ilmeisesti ei?!!

Ja miksi esim. (julkisen) hammaslääkärit pystyy  työhönsä, ja hyvin, ja ovat mitä mukavimpia  ihmisiä ??!

Ne haluu vain meitin rahat. Juustiinsa niin ne haluu ne.

Pihassaan heill on monta autoa ja yhtä käyttävät, justiinsa niin joo ja mitä me saadaan. Puranaa.

Apuja ja edes verikokeisiin ei pääse. Niin ei pääse joo.

Lääkäritkin tulevat toimeen potilaittensa kanssa, kun kirjoittavat kaikki ne lähetteet joita potilas toivoo, sillä... jos tulee hylky, niin se on sitten se lähetteen vastaanottaja kun hylkää... Ja sama, jos kirjoittaa vaikka sossuun jonkun maksusitoumuksen myöntämistä puoltavan lausunnon siitä huolimatta että tietää, ettei se potilas sitä maksusitoumusta millään lausunnollakaan tule saamaan, kun kriteerit eivät täyty.

no, hyvin tulee toimeen asiakkaiden kanssa.

Teen samaa allergioideni kanssa, joita minulla on paljon. Tiedän tasan tarkkaan mistä mikäkin tulee, mutta mihin välillä tarvitsen apua on, että onko joku oire todella vaarallinen tms., tai voiko seurata jotain pysyvämpää haittaa, tai miten kannattaisi hoitaa. Ikinä en sano mistä on tullut, että on allerginen reaktio, vaan meen vaan oireen kuvailu edellä, ja sitten lääkäri tai hoitaja selvittää itse kyselemällä multa, että "on varmaan allerginen reaktio". Jep, no shit Sherlock, mutta jos olisin sen heti sanonut, niin eivät olisi uskoneet, koska potilas ei voi mitään tietää tai itseään tuntea. 

Sanoin kauan sitten että sairaala on lottokone. Menet lääkäriin ja diagnoosi on tuurilla joko oikea tai väärä.

Ensin oli keliakia. Ala-asteella lääkäri arveli mahakivun olevan laktoosi-intoleranssi. Elämää vaikeuttavan ihokeliakian ja jatkuvan ripulin kanssa kului 20 vuotta. Sitten kohtasin lääkärin jolla oli keliakia. Jo sain lähetteen verikokeisiin. Vasta-aineet olivat 4900.

Arvelin elämän helpottuvan ruokavaliolla vaan väärin luulin. Lottokone oli käynnistynyt.

Seuraavien vuosien lääkärien repliikkejä: sulla on masennus (olikin), sulla on selkärankareuma. Eiku ei. Sulla on fibromyalgia. Sulla on keuhkoveritulppa. Eiku se onkin kilpirauhasen liikatoiminta. Joo sulla on krooninen väsymysoireyhtymä. Ai sua huimaa. No en mä tiedä miksi. Mä lähetän sut psykiatrille.

Psykiatri: miksi sä oot täällä? No mua huimaa ja mä kaatuilen. Mä lähetän sut neurologille.

Neurologi: miksi sä oot taas täällä? No mä en pysy pystyssä. Neurologi: mä lähetän sut terveyskeskukseen.

Tk-lääkäri: miksi sä oot täällä taas? Mähän lähetin sut psykiatrille.

Kolmannen kierroksen jälkeen googletin oireet ja varasin ajan yksityiselle lääkärille. Lääkäri totesi asentohuimauksen.

Jollain lääkärikäynnillä todettiin aivokasvain ja sain lähetteen pään magneettikuvaan. Siinä todettiin MS-tauti.

Sitten huomattiin ettei selkäydinnestenäytteessä ole valkosoluja. Ei ollutkaan MS.

10 vuotta myöhemmin MS diagnosoitiin toisessa sairaalassa. Väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia olivatkin MS-taudin oireita. Sain lääkkeet ja olo koheni.

Kunnes sydän hakkasi ja pyörrytti. Lääkäri totesi asentohuimauksen. No. Muuten hyvä mutta mulla oli jo aiemmin todettu se. Muistin ohimenneen kilpirauhasen liikatoiminnan ja googletin. Oireet täsmäsivät. Soitin terveyskeskukseen, sain kuulla asentohuimauksesta ja vaadin kilpirauhaskokeita. Pääsin niihin manguttuani riittävästi.

Lopputulos kaikesta: keliakia, asentohuimaus, MS-tauti, kilpirauhasen vajaatoiminta

Lääkäreitä kannattaa kuunnella mutta paras lääkäri on kuitenkin hän joka sanoo en tiedä mutta otan selvää. Silloin hän on aidosti kiinnostunut potilaan voinnista

Huvitti kerran kun lääkäri odotti diagnoosiani eli omaa arveluani vaivasta 😅

Mutta joo kylläpä oli melkoinen yleistys. Hyvillä vuorovaikutustaidoilla pärjää heidänkin kanssa.

Vain yhden tapauksen muistan etten saanut apua tai jouduin pettymään siihe. Ja lisäksi eivät välttämättä osaa ajatella yksilöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Eli kun et yritä tehdä lääkärin työtä hänen puolestaan niin homma sujuu? Yllättyneitä? Ei sitä nyt type-räksi tarvitse heittäytyä, vaan olla vastaanottavainen mitä lääkäri kyselee.

Lol.

Ihminen tietää yleensä paremmin miksi on vastaanotolla, ja haluaa todennäköisesti kuvailla omat oireensa ja tuntemuksensa itse.

Menee kaikkien aika ja asiakkaan rahat hukkaan, jos lääkärillä on niin suuri itsetunto-ongelma, ettei pysty kuuntelemaan asiakastaan

Joku on pielessä jos asiakkaan pitää esittää tyhmää. 

Lääkäri on käynyt 10 vuoden koulutuksen ja sinä olet googletellut ja hakenut TikTokista diagnoosia itsellesi. Mieti nyt vähän kumpi tietää paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ongelma ei ole se, että ihmiset tietävät itse sairaudestaan, vaan se, että monet väittävät tietävänsä sairaudestaan enemmän kuin se lääkäri. On potilaita, jotka ovat hyvin perillä omasta tilanteestaan ja tarjolla olevista hoitovaihtoehdoista, mutta hirvittävän paljon on myös heitä, jotka ovat googlesta selvittäneet oireiden perusteella itselleen taudin x, johon kivenkovaan vaativat tiettyä hoitoa ilman tarkempaa selvittämistä. On vaikea erottaa joskus, kummasta potilastyypistä on kyse, kun vastaanottoajalla ei ole mahdollista tehdä laajamittaista analyysia sitä, miten perillä potilas oikeasti on.

Kyllä lääkärin kanssa voi keskustella ihan asiallisesti hoidosta ja taudinkuvasta ilman, että tarvitsee esittää tyhmää, mutta kannattaa oman kantansa ilmaisun ohella myös kuunnella, mitä se lääkäri ehdottaa ja mikä hänen näkemyksensä on.

Itse tiedän sairaudestani paljon enemmän kuin suurin osa lääkäreistä, koska sairauteni on sellainen etteivät lääkärit oikein saa siihen koulutusta. 

Toisaalta ymmärrän, että on myös niitä jotka luulevat tietävänsä vaikkeivat tiedä. 

Tuohan se olisi ihannetilanne, että lääkärin kanssa syntyisi sellainen vuorovaikutus, että molemmat esittää mielipiteitä ja aidosti kuuntelee toista. Kun itse joskus pääsen fiksun lääkärin vastaanotolle, niin ei siellä tyhmää tarvitse esittää vaan voi olla ihan oma itsensä ja uskaltaa sanoa omia mielipiteitä. Sen kyllä näkee hyvin nopeasti lääkäristä onko hän kykeneväinen tällaiseen vuorovaikutukseen vai onko esimerkiksi jo valmiiksi laittanut minut johonkin "lokeroon" ennen kuin on edes ikinä tavannut.

ap

No tk:ssa ja joskus jopa yksityisillä on hyvin tarkat protokollat miten mennään.. otetaan esimerkkinä tenox nukahtamislääke joka on bentso. Olen käyttänyt sitä hyvin satunnaisesti esim jollain stressijaksolla olen katkaissut sillä unettomuuden ja en ole seuraavana yönä tarvinnut. Esimerkiksi kerran viikossa käyttänyt. Sitten pyytänyt esim vuoden päästä uudestaan. Näitä sai vielä kymmenisen vuotta sitten melko hyvin, tosin silloin saim YTHS:n kautta. Mutta eipä saa enää, vaikka kyllähän lääkäri näkee omakannasta, että niitä on hyvin satunnaisesti määrätty eikä varmasti aiheuta riippuvuutta satunnaisella käytöllä. Mieluummin söisin tenoxia satunnaisesti kuin psykoosilääkkeitä offlabel käytöllä. Tosin en kyllä syö, mutta niitähän sitä tyrkytetään. No mirtazapiinia (masennuslääke) olen satunnaisesti ottanut. Mutta kuitenkin ihmisiä ei katsota yksilöllisesti. Siksi noita bentsoja ei määrätä, koska voi aiheuttaa riippuvuutta. No ei aiheuta tuollainen käyttö! Mutta silloinhan mulla olisi tenoxit, jos olisin niitä joka päivä alusta asti syönyt.

Hahhahaa, nykyään kaikki vaativat saada jonkun diagnoosin, ovat todenneet itselleen ties mitä tauteja Googlen avulla. On adhd, Asperger, nykyään jo autismia löytyy yllättäen monilla julkkiksilla, sallikaa mun nauraa. Väsymystä, uupumista, traumakokemuksia ja sitten kukaan lääkäri ei osaa hoitaa muka 😁😁😁 Mitä jos menisitte vaan töihin ja eläisitte elämäänne, ette te mitään erikoisia ole koittakaa vaan kestää se tosiasia.

No mitä hittoa sä olet kyseenalaistanut lääkäriä? Oletko sä joku lääkäri? Kuulostat painajaismaiselta asiakkaalta, suuret luulot itestäs mutta tietämys 0

Silläkin on väliä miten asian esittää. Ap varmaan esittänyt asiansa huonosti.

Esimerkki 1: Haha ei se toi diagnoosi nyt mitenkään voi olla! Mun oireisiin sopii sen sijaan diagnoosi x

Vs.

Esimerkki 2: Voisikohan kyse olla diagnoosista x?

Lääkärit liikaakin kuuntelee potilaan viisasteluja.  Itse jouduin helvetinmoiseen kierteeseen, kun en halunnut sitä hoitoa, mitä ehdotti, vaan sanoin pärjääväni lääkkeillä. No en pärjännyt.

Se on myös totta että nykyään mennään lääkärin täysin turhista syistä huomattavasti useemmin ku ennen.

Lihavilla aina joku paikka kipeenä, mutta elintapoja ei voi parantaa, vaan pilleriä pitää saaha, sitte haukutaan lääkäri  jos tulee puhe ylipainosta.

Vierailija kirjoitti:

Se on kumma kun tramadoli tai Panacod tehoaa, mutta parasetamoli + tulehduskipulääke ei auta yhtään. Viihde- ja päihdekäyttöön näistä menee 80-90%. Syöpäkipuun opiaatti on perusteltu, muuhun ei.

Karmeita lääkkeitä. Eivät auta yhtään.

Lääkärit on varovaisia, kun niiden määräämiä n lääkkeitä syynätään suurennuslasin kanssa.

Lapsella oli pienenä korvatulehduksia. Aluksi oli terveyskeskuksen lääkäri lopulta "korvalääkäri", jolta saimme kiukkuista palautetta, että lapsen korvatulehduksen ei saa määrätä antibioottia x. Totesin, että lääkkeen oli määrännyt lääkäri, että mitä teen seuraavalla kerralla... sanonko lääkärille, että väärä lääke korvatulehdukseen. Lääkäri meni hetkeksi aikaa hiljaiseksi ja naurahti, että kyllä sinä voit niin sanoa.

Luulisin että lääkärin työtä helpottaisi jos potilas olisi edes hiukan perillä sairaudestaan, ei tarvitse ihan aakkosista aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytkö siellä lääkärin vastaanotolla vain terapiatarkoituksessa vai mitä hoitoa sitten haluat? Mitä terapeutti tai psykiatrian poli on sanonut? Entä psykiatri?

Lääkkeitä tarvitsee uusia ja seurailla, verikokeissa välillä käydä jne. 

Mahtavaa että kysyit mitä terapeutti tai psykiatri on sanonut, koska vastaus kertoo niin paljon :)

Yksi terapeutti on sanonut X, toinen on sanonut Y ja kolmas on sanonut Z, eli kaikilla saman alan ammattilaisilla on hieman erilaiset näkemykset ja mielipiteet asioista. Yritä siinä sitten potilaana luovia näiden kanssa ja pohtia että kukakohan heistä on "oikeassa". Noh, jonkinlainen oma näkemyshän siinä on pakko muodostaa ja pitää siitä kiinni - muuten tulee entistä hullummaksi.

Psykiatrien osalta voin kertoa esim. seuraavat esimerkit:

Psykiatri A sanoo että lääkkeitä X ja Y ei saa käyttää samanaikaisesti, mutta psykiatri B toteaa, että ihan hyvin näitä voi käyttää samaan aikaan.

Psykiatri C on sitä mieltä että saamani kouristuskohtaus ei voinut johtua samana päivänä aloittamastani uudesta lääkkeestä, mutta psykiatri D sanoo että tämä lääke voi joskus aiheuttaa kouristuskohtauksen.

Psykiatri E varoittelee minua että lääke Z aiheuttaa riippuvuutta ja on erittäin vaarallinen, kun taas psykiatri F aloittaa kyseisen lääkityksen ja kertoo sen olevan turvallinen myös pitkäaikaiskäytössä.

Että keneltä kysytään? :D

Nää esimerkit on ihan todellisia ja kaikki tapahtuneet mulle. (OLisi vielä lisääkin, mutta eiköhän nuo jo kerro siitä millaiseen kaaokseen voi potilaana joutua.) Ketä uskon, kenellä on se "oikea" tieto? Kaikki ovat korkeasti koulutettuja suomalaisia psykiatrian erikoislääkäreitä.

Ihan oman mielenterveyden rippeiden suojelemiseksi on ollut tavallaan pakko ottaa oman hoidon kokonaisuus ns. omiin käsiin, eli opiskella ja perehtyä mahdollisimman paljon.

Mahdollisesti jokainen em. paykiatreista on oikeassa. Lääketiede ei ole niin eksaktia kuin usein kuvitellaan. Ehdottoman selkeitä luonnonvakion kaltaisia farmakologis-fysiologisia faktoja on yllättävä vähän.

Olen samaa mieltä, varsinkin psykiatrian kohdalla voitaneen todeta, että kyseessä on kaikkea muuta kuin eksakti tiede...

Ongelma tässä taitaa olla se, että kukaan noista psykiatreista ei itse ajattele noin, vaan kokevat sen oman mielipiteensä ja näkemyksensä olevan se ainoa oikea fakta.