Lääkärien kanssa tulee paremmin toimeen kun esittää vähän tyhmää
Olen itse tämän testannut ja todennut että näin todella on. Olen aiemmin aina tuonut esille omia mielipiteitä ja kysynyt hankaliakin kysymyksiä ja jopa kyseenalaistanut lääkärin jos siihen on ollut tarvetta. Tämä on johtanut joskus hankaliin tilanteisiin, jos lääkäri on omannut suuren egon ja halunnut olla ns. jalustalla ja kaikkitietävänä kertonut minulle millaista hoitoa tai lääkettä tarvitsen.
Sen verran taustatietoa, että mulla on vaikea traumatausta ja sen seurauksena puhjennut krooninen väsymysoireyhtymä. Useimmat lääkärit ei ymmärrä traumoista tai niiden hoidosta eivätkä myöskään CFS:stä. Itse olen paljonkin perehtynyt molempiin - tietenkin, koska haluan selvittää miten voisin toipua.
Nyt kun olen viime aikoina aina terveydenhuollossa asioidessani laittanut sellaisen "hölmö sairas ihminen" vaihteen päälle, niin on ollut paljon helpompaa. Tähän kuuluu mm. se, että kyselee lääkäriltä paljon tyyliin "Mitä sinä suosittelisit tässä tilanteessa" tai "Mikä olisi sinun kokemuksen mukaan hyvä ratkaisu". Sitten jos lääkäri kysyy vaikka jostain terapiamuodosta, niin vastaan etten ole ikinä kuullutkaan siitä (vaikka olisin). Lääkäri sitten hirmu mielissään selittää ja neuvoo mulle miten voisin itse kokeilla jotain juttua. Ja saattaa tosiaan olla, että olen kyseiseen asiaan jo perehtynyt paljonkin.
Mun kokemuksen mukaan lääkärit haluaa päteä ja olla oikeassa. Valtaosa ei tykkää ollenkaan sellaisesta potilaasta, jolla on paljon tietoa omasta sairaudestaan ja sen hoidosta. Tämän oivalluksen ja oman käytöksen muuttamisen myötä on terveydenhuollossa asioiminen ollut paljon helpompaa.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ongelma ei ole se, että ihmiset tietävät itse sairaudestaan, vaan se, että monet väittävät tietävänsä sairaudestaan enemmän kuin se lääkäri. On potilaita, jotka ovat hyvin perillä omasta tilanteestaan ja tarjolla olevista hoitovaihtoehdoista, mutta hirvittävän paljon on myös heitä, jotka ovat googlesta selvittäneet oireiden perusteella itselleen taudin x, johon kivenkovaan vaativat tiettyä hoitoa ilman tarkempaa selvittämistä. On vaikea erottaa joskus, kummasta potilastyypistä on kyse, kun vastaanottoajalla ei ole mahdollista tehdä laajamittaista analyysia sitä, miten perillä potilas oikeasti on.
Kyllä lääkärin kanssa voi keskustella ihan asiallisesti hoidosta ja taudinkuvasta ilman, että tarvitsee esittää tyhmää, mutta kannattaa oman kantansa ilmaisun ohella myös kuunnella, mitä se lääkäri ehdottaa ja mikä hänen näkemyksensä on.
Itse tiedän sairaudestani paljon enemmän kuin suurin osa lääkäreistä, koska sairauteni on sellainen etteivät lääkärit oikein saa siihen koulutusta.
Toisaalta ymmärrän, että on myös niitä jotka luulevat tietävänsä vaikkeivat tiedä.
Tuohan se olisi ihannetilanne, että lääkärin kanssa syntyisi sellainen vuorovaikutus, että molemmat esittää mielipiteitä ja aidosti kuuntelee toista. Kun itse joskus pääsen fiksun lääkärin vastaanotolle, niin ei siellä tyhmää tarvitse esittää vaan voi olla ihan oma itsensä ja uskaltaa sanoa omia mielipiteitä. Sen kyllä näkee hyvin nopeasti lääkäristä onko hän kykeneväinen tällaiseen vuorovaikutukseen vai onko esimerkiksi jo valmiiksi laittanut minut johonkin "lokeroon" ennen kuin on edes ikinä tavannut.
ap
No tk:ssa ja joskus jopa yksityisillä on hyvin tarkat protokollat miten mennään.. otetaan esimerkkinä tenox nukahtamislääke joka on bentso. Olen käyttänyt sitä hyvin satunnaisesti esim jollain stressijaksolla olen katkaissut sillä unettomuuden ja en ole seuraavana yönä tarvinnut. Esimerkiksi kerran viikossa käyttänyt. Sitten pyytänyt esim vuoden päästä uudestaan. Näitä sai vielä kymmenisen vuotta sitten melko hyvin, tosin silloin saim YTHS:n kautta. Mutta eipä saa enää, vaikka kyllähän lääkäri näkee omakannasta, että niitä on hyvin satunnaisesti määrätty eikä varmasti aiheuta riippuvuutta satunnaisella käytöllä. Mieluummin söisin tenoxia satunnaisesti kuin psykoosilääkkeitä offlabel käytöllä. Tosin en kyllä syö, mutta niitähän sitä tyrkytetään. No mirtazapiinia (masennuslääke) olen satunnaisesti ottanut. Mutta kuitenkin ihmisiä ei katsota yksilöllisesti. Siksi noita bentsoja ei määrätä, koska voi aiheuttaa riippuvuutta. No ei aiheuta tuollainen käyttö! Mutta silloinhan mulla olisi tenoxit, jos olisin niitä joka päivä alusta asti syönyt.
Järkevä lääkäri ymmärtää, että kolmiolääkkeilläkin on paikkansa ja aikansa, eikä lähde mukaan siihen hysteriaan että ne olisivat aina ja kaikille vaan huono vaihtoehto.
Tuo kertomasi esimerkki on juuri hyvä. Mikään muu lääke ei toimi niin tehokkaasti ja luotettavasti kuin mainitsemasi, ja satunnaiskäytöllä ei ole oikeastaan mitään haittoja.
Kyllä ne viihdekäyttäjät pystyisi sieltä joukosta erottamaan ilman että lääkettä aidosti tarvitsevien tarvitsisi kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumatausta ja tuo väsymysoireyhtymä jo kertovat, että lienet hiukan hankala persoonallisuus ja ilmeisesti todellakin kuvittelet tietäväsi lääketieteestä enemmän kuin lääkärit. Osa ihmisistä esittää tämän kuvitellun tietäväisyytensä hiukan agressiivisella tavalla.
En ole mitenkään hankala persoonallisuus, päin vastoin kiltti ja asiallinen ihminen.
Hetkittäin olen saattanut olla hankala, mutta se on johtunut siitä, että en ole saanut suurta kärsimystä aiheuttaneisiin oireisiin apua. Ja jos olen itse ehdottanut tai kysynyt jotain, niin osa lääkäreistä kokee tämän niin loukkaavana, että jatkossa heidän kanssaan asioiminen on sitten todella vaikeaa. En ole koskaan esittänyt mitään asiaa agressiivisella tavalla, vaan ollut aina asiallinen vaikka toki joskus on täytynyt pitää puoliaan, eli sanoa ei johonkin lääkärin ehdotukseen (tästä esimerkkinä eräs lääke, jota minulla oli kokeiltu aikaisemmin ja se teki oloni aivan kauheaksi. uusi lääkäri vaatimalla vaati, että minun pitää kokeilla sitä uudestaan. no en suostunut.)
En todellakaan tiedä lääketieteestä yleisesti mitenkään erityisen paljon. Mutta omaan sairauteeni olen perehtynyt varsin kattavasti ja siitä tiedän enemmän kuin useimmat lääkärit. Se on vaan fakta.
Itsellä oli hieman vastaava kokemus liittyen pariin viimeiseen virkkeeseen.
Lääkäri kieltäytynyt mm. Käyvän hoidon mukaisesta lääkityksestä. Perustellen sen vain sillä, että siitä on yleensä haittoja ja sillä, että siitä on c-luokan tutkimusnäyttöä. (Sairautta takana tuolloin lähes 20v) Tilalle ei saanut toiseen vaivaan liittyen a-luokan tutkimusnäytän mukaista lääkehoitoa, koska se ei sopinut hänen omiin suunnitelmiinsa.
Itse en tosin ole löytänyt mitään toimivaa kikkaa lääkärien pään kääntämiseen. Vaan pidän puhtaana sattumana sitä, että ylipäätään sain lopulta lääkkeitä, jotka auttoivat tuosta pitkästä sairaudesta eroon pääsemisessä.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa itse jos ette usko!
ap
Kokeiltu on. Ei herunut toimivaa apua vaan samaa off label-lääkettä uudelleen ja uudelleen, vuosia ja taas vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Traumatausta ja tuo väsymysoireyhtymä jo kertovat, että lienet hiukan hankala persoonallisuus ja ilmeisesti todellakin kuvittelet tietäväsi lääketieteestä enemmän kuin lääkärit. Osa ihmisistä esittää tämän kuvitellun tietäväisyytensä hiukan agressiivisella tavalla.
Miksi Käypä hoito-suositukset sitten ovat yleisesti näkyvillä? Mitä kukaan ulkopuolinen tekee sillä tiedolla, kun sen käyttämisestä seuraa vain ongelmia?
Eikö olisi kaikille parempi, jos Terveyskirjasto, Duodecimin sivut ja hoitosuositukset olisivat lukkojen takana? Että vain asiantuntijat pääsevät esittämään mielipiteitään ja kuvitrltua tietämystään?
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri on käynyt 10 vuoden koulutuksen ja sinä olet googletellut ja hakenut TikTokista diagnoosia itsellesi. Mieti nyt vähän kumpi tietää paremmin.
Entä jos molempien mielipide on sama?
Osa työstä on maalaisjärjen käyttöä. Se koulu ei liity vaikka se kivaa olisikin nostaa itsensä jalustalle.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri on käynyt 10 vuoden koulutuksen ja sinä olet googletellut ja hakenut TikTokista diagnoosia itsellesi. Mieti nyt vähän kumpi tietää paremmin.
Entä jos diagnosoija ja tiktokkaaja ovat sama ihminen? Ja potilas on samaa mieltä tiktokkaaja-diagnosoijan kanssa?
Lääkäristä huomaa kyllä melko pian, onko hän oikeasti fiksu. Siis sillai laaja-alaisella tavalla, eli että ymmärtää oman tiedon ja kokemuksen vajavaisuuden ja toisaalta potilaiden yksilöllisyyden ja ehkä kaikista tärkeimpänä sen, että keho ja mieli on erottamaton kokonaisuus plus että kaikki ihmisen elämän ulkoiset tekijät vaikuttavat nekin terveyteen.
Itse mainitsen aina lääkärille lopuksi kiitoksen kanssa, mikäli olen kokenut että hän aidosti haluaa auttaa ja paneutua tilanteeseeni. Onneksi näitäkin lääkäreitä on.