Kun sanotaan että yksinäisyys olisi iso terveysriski ja lyhentää elinikää enemmän kuin vakavat sairaudet, mihin se perustuu? Mikä yksinäisyydessä syö terveyttä?
Yksinäisyydellä siis tarkoittaen sitä, että kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa on vähemmän kuin mitä ihminen itse toivoisi tai se ei ole laadultaan sellaista että toinen kohdataan. Erotuksena siitä että joku on omasta halustaan yksin mikä on eri asia kuin yksinäisyys.
Mutta miten yksinäisyys vaikuttaa terveyteen?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö, ei yksinäisyys mikään terveysriski automaattisesti ole. Olen asunut nyt 16 vuotta yksin (sitä ennenkin vuosia kerrallaan). Lapset nelinkympin paremmalla puolella, pari avioeroa, joitakin lyhyempiä suhteita ja sellaista. Työelämä (45 v) takana päin, eläkevuodet edessä. Tämähän on elämäni parasta aikaa ja nuoresta pitäen erakkoluonteena, sekä pahana 😁introverttina koen tämän oikein oivallisena.
Viim. eron jälkeen päätin että tämähän oli nyt tässä. Ei ole minua varten nämä "yhteiselämät" koska olen itse sitten lopulta pyrkinyt niistä eroon 👍. Ja päätös on pitänyt ja jatkuu ns. viime metreille asti. Ystäviä olen pudottanut ihan pelkän vittumaisuuden ja selkään puukottamisen takia, joten niitäkään ei ole. Ja hyvä niin, en edes ajattele sellaisia, mutta en myöskään mustamaalaa ketään. Täysin hyödytöntä.
Normi sairastelut, syövät ym. ovat takana päin. Tuollaiset mistään yksinäisyydestä johdu (enkä koe olevani sellainen), sairaudet voivat tulla kenelle tahansa oli ne nyt sitten mitä tahansa. Ihminen voi sairastua esim. vakavaan masennukseen ihan laajan ystäväpiirin ja vaikka parisuhteen omaavana. Ne ei sitä katso oletko yksin.
Mutta meitä on joka lähtöön ja hyvä niin.
It`s my life, niinhän siinä biisissäkin sanotaan. 😄
Poistetaan tuosta kuviosta nyt aluksi lapset, mies, ystävät ja työpaikka. Katsotaan sitten, pnko yksinäisyys taakka vai siunaus.
En nyt tajua.
Lapsethan tuolla ovat ruuhkavuosiaan eläviä aikuisia (onko lapsenlapsia, millainen yhteydenpito - se jää piiloon).
Miestä, ystäviä, työpaikkaa ei enää ole.
Näin ymmärsin.
Ilmeisesti nämä lasten perheet päivittelevät mamman oletettua yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö, ei yksinäisyys mikään terveysriski automaattisesti ole. Olen asunut nyt 16 vuotta yksin (sitä ennenkin vuosia kerrallaan). Lapset nelinkympin paremmalla puolella, pari avioeroa, joitakin lyhyempiä suhteita ja sellaista. Työelämä (45 v) takana päin, eläkevuodet edessä. Tämähän on elämäni parasta aikaa ja nuoresta pitäen erakkoluonteena, sekä pahana 😁introverttina koen tämän oikein oivallisena.
Viim. eron jälkeen päätin että tämähän oli nyt tässä. Ei ole minua varten nämä "yhteiselämät" koska olen itse sitten lopulta pyrkinyt niistä eroon 👍. Ja päätös on pitänyt ja jatkuu ns. viime metreille asti. Ystäviä olen pudottanut ihan pelkän vittumaisuuden ja selkään puukottamisen takia, joten niitäkään ei ole. Ja hyvä niin, en edes ajattele sellaisia, mutta en myöskään mustamaalaa ketään. Täysin hyödytöntä.
Normi sairastelut, syövät ym. ovat takana päin. Tuollaiset mistään yksinäisyydestä johdu (enkä koe olevani sellainen), sairaudet voivat tulla kenelle tahansa oli ne nyt sitten mitä tahansa. Ihminen voi sairastua esim. vakavaan masennukseen ihan laajan ystäväpiirin ja vaikka parisuhteen omaavana. Ne ei sitä katso oletko yksin.
Mutta meitä on joka lähtöön ja hyvä niin.
It`s my life, niinhän siinä biisissäkin sanotaan. 😄
Poistetaan tuosta kuviosta nyt aluksi lapset, mies, ystävät ja työpaikka. Katsotaan sitten, pnko yksinäisyys taakka vai siunaus.
En nyt tajua.
Lapsethan tuolla ovat ruuhkavuosiaan eläviä aikuisia (onko lapsenlapsia, millainen yhteydenpito - se jää piiloon).
Miestä, ystäviä, työpaikkaa ei enää ole.
Näin ymmärsin.
Ilmeisesti nämä lasten perheet päivittelevät mamman oletettua yksinäisyyttä.
Toisaalta ei taida yksin oleminen vaivatakaan eli olo ei ole yksinäinen. Taas yksi ihan väärään ketjuun eksynyt.
"Tämähän on elämäni parasta aikaa ja nuoresta pitäen erakkoluonteena, sekä pahana 😁introverttina koen tämän oikein oivallisena. -- Ei ole minua varten nämä "yhteiselämät" koska olen itse sitten lopulta pyrkinyt niistä eroon 👍. Ja päätös on pitänyt ja jatkuu ns. viime metreille asti. -- Tuollaiset mistään yksinäisyydestä johdu (enkä koe olevani sellainen)"
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee kontakteja toisiin ihmisiin ja rakkautta voidakseen hyvin, se on vaan fakta vaikka moni yksinäinen selitteleekin itselleen että "mun on hyvä olla näin". Kukaan ei halua olla yksin, se on sellainen noidankehä mikä siitä muodostuu, Mt ongelmat ja stressi ja sitä kautta sairastuminen
En usko sinun faktoihisi. Olen ollut nyt 25 vuotta leski, jäin 47 vuotiaana leskeksi. Eipä tullut mieleenkään uutta kumppania etsiä eikä etsiäkään olisi tarvinnut kun tulijoita olisi ollut muutenkin. Ei tullut kuuloonkaan. Voin oikein hemmetin hyvin vaikka vieläkin jokuset yrittää vokotella. Minä haluan olla ja asua yksin enkä ole syrjäytynyt ollut koskaan. Kontakteja naapureihin ja oikeita ystäviä on muutama. En ole sairastunut enkä joutunut mihinkään noidankehään. Olen lisäksi extrovertti, mutta en tarvitse ketään ympärilleni jatkuvasti. Haluan olla yksin ja tehdä omia hommiani omassa tahdissani. Näin ollut 25 v. ja tiedoksi, avioliittoni oli erittäin hyvä mutta mies sairastui syöpään ja vuoden päästä oli haudassa.
No ethän sä olekaan yksinäinen.
Yksinäinen on sellainen, jolla ei ole yhtään stävää eikä kavereita.En olekaan mutta minulle yritetään jatkuvasti syöttää sitä mantraa, että olen yksinäinen ja voi voi kun on kauheaa ja kamalaa kun ei ole ketään.
Kuka sitäkään on yksinäiselle syöttämässä?!
Se oma suku. Mitä luulet, että tapahtuu kun jää 47 v. leskeksi eikä ole aikomustakaan etsiä kumppania? Sukulaisia ei voi valita, ystävät ja kaverit voi ihan itse valita. Kirjoitinkin ETTEN ole yksinäinen mutta minulle yritetään uskotella, että olen yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee kontakteja toisiin ihmisiin ja rakkautta voidakseen hyvin, se on vaan fakta vaikka moni yksinäinen selitteleekin itselleen että "mun on hyvä olla näin". Kukaan ei halua olla yksin, se on sellainen noidankehä mikä siitä muodostuu, Mt ongelmat ja stressi ja sitä kautta sairastuminen
En usko sinun faktoihisi. Olen ollut nyt 25 vuotta leski, jäin 47 vuotiaana leskeksi. Eipä tullut mieleenkään uutta kumppania etsiä eikä etsiäkään olisi tarvinnut kun tulijoita olisi ollut muutenkin. Ei tullut kuuloonkaan. Voin oikein hemmetin hyvin vaikka vieläkin jokuset yrittää vokotella. Minä haluan olla ja asua yksin enkä ole syrjäytynyt ollut koskaan. Kontakteja naapureihin ja oikeita ystäviä on muutama. En ole sairastunut enkä joutunut mihinkään noidankehään. Olen lisäksi extrovertti, mutta en tarvitse ketään ympärilleni jatkuvasti. Haluan olla yksin ja tehdä omia hommiani omassa tahdissani. Näin ollut 25 v. ja tiedoksi, avioliittoni oli erittäin hyvä mutta mies sairastui syöpään ja vuoden päästä oli haudassa.
No ethän sä olekaan yksinäinen.
Yksinäinen on sellainen, jolla ei ole yhtään stävää eikä kavereita.En olekaan mutta minulle yritetään jatkuvasti syöttää sitä mantraa, että olen yksinäinen ja voi voi kun on kauheaa ja kamalaa kun ei ole ketään.
Kuka sitäkään on yksinäiselle syöttämässä?!
Se oma suku. Mitä luulet, että tapahtuu kun jää 47 v. leskeksi eikä ole aikomustakaan etsiä kumppania? Sukulaisia ei voi valita, ystävät ja kaverit voi ihan itse valita. Kirjoitinkin ETTEN ole yksinäinen mutta minulle yritetään uskotella, että olen yksinäinen.
Yksinäisellä ei ole sukuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen muuttuu alakuloiseksi ja koettaa korvata ystävät ruualla sekä tupakalla. Sitten pettää terveys.
Mikäli vähänkin on tervettä järkeä päässä niin noin ei käy kenellekään. Yksin voi tehdä vaikka mitä hauskaa, lauleskella niin lujaa nuotin vierestä kuin huvittaa, mennä ja tulla eikä tarvitse kenellekään kertoa mihin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee kontakteja toisiin ihmisiin ja rakkautta voidakseen hyvin, se on vaan fakta vaikka moni yksinäinen selitteleekin itselleen että "mun on hyvä olla näin". Kukaan ei halua olla yksin, se on sellainen noidankehä mikä siitä muodostuu, Mt ongelmat ja stressi ja sitä kautta sairastuminen
En usko sinun faktoihisi. Olen ollut nyt 25 vuotta leski, jäin 47 vuotiaana leskeksi. Eipä tullut mieleenkään uutta kumppania etsiä eikä etsiäkään olisi tarvinnut kun tulijoita olisi ollut muutenkin. Ei tullut kuuloonkaan. Voin oikein hemmetin hyvin vaikka vieläkin jokuset yrittää vokotella. Minä haluan olla ja asua yksin enkä ole syrjäytynyt ollut koskaan. Kontakteja naapureihin ja oikeita ystäviä on muutama. En ole sairastunut enkä joutunut mihinkään noidankehään. Olen lisäksi extrovertti, mutta en tarvitse ketään ympärilleni jatkuvasti. Haluan olla yksin ja tehdä omia hommiani omassa tahdissani. Näin ollut 25 v. ja tiedoksi, avioliittoni oli erittäin hyvä mutta mies sairastui syöpään ja vuoden päästä oli haudassa.
No ethän sä olekaan yksinäinen.
Yksinäinen on sellainen, jolla ei ole yhtään stävää eikä kavereita.En olekaan mutta minulle yritetään jatkuvasti syöttää sitä mantraa, että olen yksinäinen ja voi voi kun on kauheaa ja kamalaa kun ei ole ketään.
Kuka sitäkään on yksinäiselle syöttämässä?!
Se oma suku. Mitä luulet, että tapahtuu kun jää 47 v. leskeksi eikä ole aikomustakaan etsiä kumppania? Sukulaisia ei voi valita, ystävät ja kaverit voi ihan itse valita. Kirjoitinkin ETTEN ole yksinäinen mutta minulle yritetään uskotella, että olen yksinäinen.
Yksinäisellä ei ole sukuakaan.
Mutta minulla on laaja suku Suomessa ja sinne on onneksi matkaa yli pari tuhatta km. Tulee harvoin mentyä kuuntelemaan niiden mantroja, nyt kun ikää tulee lisää, vieläkin harvemmin. Heille olen varsin outo lintu eikä haittaa yhtään. Saksassakin on sukua miehen puolelta, mutta ovat järki-ihmisiä eivätkä jankkaa yhtä ja samaa, iloitaan kun tavataan kerran parissa vuodessa.
Sosiaaliset taidot heikkenee ja puhuu televisiolle.
Olen viime aikoina törmännyt useampaan lehtijuttuun, jossa pidetään huonona, jos ihmiselle muodostuu 'yksinäisen identiteetti'. En ole ihan varma tuosta. Itselle se on ollut positiivinen oivallus. Siis että minun ei tarvitse odotella, että löytäisin asioiden tekemiseen kavereita, vaan voin tehdä asioita yksin heti, ja usein asioista voikin nauttia eniten yksin, kun ei tarvitse tehdä kompromisseja muiden kanssa. Nuorempana koin kyllä yksinäisyyden stressaavaksi, ymmärrän hyvin, että sellainen stressi voi lyhentää elinikää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee kontakteja toisiin ihmisiin ja rakkautta voidakseen hyvin, se on vaan fakta vaikka moni yksinäinen selitteleekin itselleen että "mun on hyvä olla näin". Kukaan ei halua olla yksin, se on sellainen noidankehä mikä siitä muodostuu, Mt ongelmat ja stressi ja sitä kautta sairastuminen
En usko sinun faktoihisi. Olen ollut nyt 25 vuotta leski, jäin 47 vuotiaana leskeksi. Eipä tullut mieleenkään uutta kumppania etsiä eikä etsiäkään olisi tarvinnut kun tulijoita olisi ollut muutenkin. Ei tullut kuuloonkaan. Voin oikein hemmetin hyvin vaikka vieläkin jokuset yrittää vokotella. Minä haluan olla ja asua yksin enkä ole syrjäytynyt ollut koskaan. Kontakteja naapureihin ja oikeita ystäviä on muutama. En ole sairastunut enkä joutunut mihinkään noidankehään. Olen lisäksi extrovertti, mutta en tarvitse ketään ympärilleni jatkuvasti. Haluan olla yksin ja tehdä omia hommiani omassa tahdissani. Näin ollut 25 v. ja tiedoksi, avioliittoni oli erittäin hyvä mutta mies sairastui syöpään ja vuoden päästä oli haudassa.
No ethän sä olekaan yksinäinen.
Yksinäinen on sellainen, jolla ei ole yhtään stävää eikä kavereita.En olekaan mutta minulle yritetään jatkuvasti syöttää sitä mantraa, että olen yksinäinen ja voi voi kun on kauheaa ja kamalaa kun ei ole ketään.
Kuka sitäkään on yksinäiselle syöttämässä?!
Se oma suku. Mitä luulet, että tapahtuu kun jää 47 v. leskeksi eikä ole aikomustakaan etsiä kumppania? Sukulaisia ei voi valita, ystävät ja kaverit voi ihan itse valita. Kirjoitinkin ETTEN ole yksinäinen mutta minulle yritetään uskotella, että olen yksinäinen.
Kukaan sukulainen ei ole kanssani tekemisissä. Ei heitä kiinnosta millään tapaa. Vanhempanikin ovat jo kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Yksin ei tule tehtyä ravitsemullisesti hyviä ruokia, vaan ruokailu voi perustua enemmän välipalatyyppiseen ruokaan.
Ihmeellisiä fantasioita ihmisillä, miksi yksin söisi välipaloja??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin ei tule tehtyä ravitsemullisesti hyviä ruokia, vaan ruokailu voi perustua enemmän välipalatyyppiseen ruokaan.
Ihmeellisiä fantasioita ihmisillä, miksi yksin söisi välipaloja??
Ihmisillä on kummallisia käsityksiä. Ja jotkut tarvitsevat toisen ihmisen tai useampia, jotta saisivat tehdyksi yhtään mitään.
Laitoin juuri kanafileitä ja perunoita uuniin hautumaan, vaikka olen ikisinkku, enkä ole vuosikausiin nähnyt kasvotusten muita ihmisiä kuin marketin ruokatavarakuskeja.
Mikään ei ole niin vaarallinen kuin nainen, joka on valmis jättämään huonot ihmissuhteet taakseen ja arvostaa omaa seuraansa. Siksi keksittävä kaikkea huonoa mitä hänelle tapahtuu, kun on yksi niistä toisten voimavaroja syövistä " kavereista". Minä viihdyn yksin mieluummin kuin huonossa seurassa ja osaan huolehtia itsestäni ihan itseni takia.
N55
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot heikkenee ja puhuu televisiolle.
Sulla on mt-ongelma, kulta.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen muuttuu alakuloiseksi ja koettaa korvata ystävät ruualla sekä tupakalla. Sitten pettää terveys.
Ehkä miehille käy noin? yksinäisyys on miehille riski ja naiselle mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot heikkenee ja puhuu televisiolle.
Sulla on mt-ongelma, kulta.
Puhuin anopista, en itsestäni.
Tuo on sitä sovinismia, naiset ovat näkymättömiä.
Ihan tutkitusti miehille on haittaa yksinäisyydestä ja miehet elävät pitempään jos heillä on parisuhde.
Naisten elinikä taas lyhenee.
Eli naisille yksinäisyys on ennemmin etu. Tätä ei vaan tuoda esiin, koska miehet eli ne tärkeämmät ihmiset kärsivät. Mitäpä sitä mainitsemaan toissijaisia asioita!
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miehenä ajattelen seksuaalista yksinäisyyttä, niin itse en ole ratkennut päihteisiin ja jostain syystä olen lähes normaalipainoinen, mutta saan nautintoa lähinnä syömisestä ja juomisesta. Myös liikunta on osittain pakkopullaa, koska tuntuu järjettömältä trimmata vartaloa, jota kukaan ei ihaile eikä kosketa; kesällä käyn pyörällä samalla rannalla ottamassa itsestäni jonkun kuvan sama paita päällä ja mietin, että se on taas vuosi vierähtänyt sukupuolettomana möykkynä. Silti vuodesta toiseen urheilijamainen treeni jatkuu siltä varalta, että joku itsestään huolehtiva ja fiksu nainen pitäisi ulkonäöstäni.
Kerran viikossa annan itselleni luvan syödä herkkuja niin paljon kuin haluan ja välillä pidän pitempiäkin taukoja. Jos söisin joka päivä mielen mukaan yksinäisyyteen, olisin elintasosairas.
Ei ole mitään kivoja muistoja mehusteltavaksi, joten itsetyydytyskään ei tunnu samalta kuin naisilla tai miesmalleilla, jotka voivat palata fantasioissaan upeisiin katseisiin, vastikkeettomiin kehuihin ja kosketusmuistoihin. Kun kosketan itse itseäni ja yritän nähdä itseni haluttavana, tiedän etteivät fantasiani perustu minkäänlaiseen todellisuuspohjaan tai toivoon, mikä vaikuttaa myös kiihottumiseen.
Tutkimusten mukaan ihmiset saavat eniten nautintoa bilettämisestä ja seksistä ja ehkä sitten jossain elämänvaiheessa lapsista. Kukaan ei siis voi vähätellä tätä yksinäisyyden osaa, koska sosiaalinen asema ja seksi ovat tutkitusti isoin juttu ihmisen elämässä ja toki nämä kulkevat käsi kädessäkin eli pisimmät ja komeimmat miehet pääsevät johtajiksi ja syömisensä hallitsevat perusnaiset miljonäärien jahdeille ja huviloille.
Pystyn kyllä hauskuuttamaan lähipiirini miehiä ja naisia, mutta he eivät omaa samanlaisia taiteellisia taipumuksia eivätkä koskaan satsaa samalla tavalla minuun. Tämäkin palautuu osittain ulkonäköön; myös nämä miehet ovat käytännössä seksittömiä ja he eivät ole innosta soikeana lyöttäytymässä sellaisen miehen seuraan, jonka ympärillä on seksittömyyden aura. Ihmiset haluavat yleensä joko ulkonäköä tai rahaa, jotta saisivat sosiaalista nousua ja pääsyn tasokkaampiin kumppaneihin (tosin teknologia on tehnyt tämän aika tarpeettomaksi naisten osalta). Poikkeus ovat elämän kriisitilanteet tai sukulaissuhteet; kriisitilanteessa saattaa kelvata olkapääksi vaikka joku hengellinen työntekijä.
No voi kyynel kuinka jlkoaohjautuva olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen muuttuu alakuloiseksi ja koettaa korvata ystävät ruualla sekä tupakalla. Sitten pettää terveys.
Mikäli vähänkin on tervettä järkeä päässä niin noin ei käy kenellekään. Yksin voi tehdä vaikka mitä hauskaa, lauleskella niin lujaa nuotin vierestä kuin huvittaa, mennä ja tulla eikä tarvitse kenellekään kertoa mihin menee.
Mä en kyllä ymmärrä mikä siinä on niin kamalan ahdistavaa kertoa tekemistään ja menemisistään. Vai elääkö ei-yksinäiset ihmiset automaattisesti jossain parisuhdevankilassa jossa pitää esitellä kellontarkat raportit kaikesta mitä päivän aikana teki, ajatteli ja ajatteli tekevänsä?
Jotenkin näin yksinäisenä tuntuu hassulta, että tätä vapautta tulla ja mennä näin kadehditaan koska oikeasti se meinaa sitä, ettei elämässä ole ketään jota kiinnostaisi kilinveetäkään mitä kuuluu, mitä tekee, mihin menee tai tuleeko koskaan takaisin.
Itse en osaa nähdä tämän vapauden upeutta sitten mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot heikkenee ja puhuu televisiolle.
Eikä vain televisiolle vaan sitä puhuu kukille ja koiran tuhkauurnallekin. Lenkillä saattaa puhua yksinään ikään kuin puhuisi puhelua jonkun kanssa vaikka ei ole edes puhelinta matkassa..
Ihminen muuttuu alakuloiseksi ja koettaa korvata ystävät ruualla sekä tupakalla. Sitten pettää terveys.