Kun sanotaan että yksinäisyys olisi iso terveysriski ja lyhentää elinikää enemmän kuin vakavat sairaudet, mihin se perustuu? Mikä yksinäisyydessä syö terveyttä?

Samaa huuhaata kuin miehen pitempi ikä avioliitossa.Ei liity mitenkään väitettyyn asiaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yksin asuessasi yllättäen saat kotona vakavan sairauskohtauksen tai tapahtuu jokin tapaturma, todennäköisyytesi selviytyä saattavat olla heikommat kuin heillä, joilla on joku asuinkumppani.

Totta, mutta tuossakin vaikuttaa paljon se, onko asuinkumppanisi sillä hetkellä kotona vai vaikkapa töissä. 

Otsikossa muuten puhuttiin yksinäisyydestä, joka on tunne, eikä yksin olemisesta, joka taas on fyysinen olotila. Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisikin puoliso tai kämppis jakamassa saman asunnon. Yksin asuvalla taas voi hyvinkin olla seurustelukumppani, ystäviä sekä muita läheisiä kuten vanhemmat, sisaruksia, omat aikuiset lapset jne eikä hän tunne olevansa lainkaan yksinäinen. Eli kumpi nyt lynentää elinikää: yksinäisyys vai yksin oleminen?

Höpö höpö. Jos on yhtään odotettavissa juttuseuraa, rahallista apua tai paikalla olemista, ei ole yksinäinen. Voi toki olla tyytymätön valitsemaansa seuraan, mutta yksinäinen ei ole.

Sun kommenttisi pitääkin muistaa, kun  jonain päivänä taas  palstalla joku parisuhteessa elävä kertoo yksinäisyydestään. Eli jos on ukko, joka maksaa ainakin osan laskuista, puhuu muutaman sanan silloin tällöin ja nukkuu samassa sängyssä, ei voi silloin olla yksinäinen.

Muistapa se tosiaan. Toivottavasti pääset kokemaan sen, että sinulla ei ole ketään, jolle puhua missään tilanteessa ja mihinkään aikaan puhelimessa eikä kasvotusten, ei hyvässä eikä pahassa. Sellainen ihminen on yksinäinen. Puolison kanssa "yksinäiset" ovat pelkkiä ruikuttajia.

Näkeehän sen naamasta, kun lakkaa saamasta. Paljon virkeämpi olisi, jos olisi harrastanut seksiä viimeiset kymmenen vuotta eikä istunut niin paljon netin ääressä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yksin asuessasi yllättäen saat kotona vakavan sairauskohtauksen tai tapahtuu jokin tapaturma, todennäköisyytesi selviytyä saattavat olla heikommat kuin heillä, joilla on joku asuinkumppani.

Niin totta. Löysin isäni (80v.) yksinänsä keittiön lattialta makaamasta, tajusin heti, et 2. aivoinfarkti ja soitin Häkeen. Lanssi tuli ja vei. Eli siitä yli 6 vuotta sitten.

Nyt mietin, et entäpä jos se sattuu itsellenikin? - Sinkkuna ei ole ketään, joka seuraisi tai huolehtisi.

Kun suvussa on sitä "taipumusta" ja se itäsuomalainen geeniperimä.

Viikatemies väijyy nurkan takana - toistaiseksi tullut hutilyöntejä (HÄHÄ!), mutta pelottavasti tarkentanut iskujaan.....

Älkää pelätkö yksinoloa. Aivoinfarktista ei välttämättä selviä vaikka sen saisi maatessaan sairaalassa vuodeosastolla. Ei sairaalassakaan kukaan vieressä vointia vahdi. Ihan hyvin infarkti voi tulla vaikka yöllä ja aamulla todetaan kuolleeksi tai kohta kuolevan.

Samoin kotona, infarkti on armollinen tapa kuolla. Sitä vaan tipahtaa lattialle tajuttomana ja se siitä. Tuttavani sai massiivisen aivoinfarktin ollessaan iltalenkillä koiran kanssa. Mies alkoi ihmetellä, kun ei tulla kotiin ja lähti etsimään. Teki surullisen löydön.

Minä olen uskovainen ja oikeastaan odotan Taivaaseen pääsyä. En kuulu tähän kurjaan maailmaan. Täällä olo on yhtä kärsimystä lähes kaikille ihmisille. Ikää on jo riittävästi, että minut saisi tulla noutamaan. Aamen.

Kuulumme laumaeläimiin. Se on helposti testattavissa, jos ihmisen erottaa taaperona muista, hänestä ei kasva kovinkaan paljon ihmistyypillinen yksilö. Tätä ei aina muisteta kun juuri nyt tykätään korostaa individualismia.

Mutta monista lajeista pystyy todentamaan, että yksinäisyys teettää epäsuotuisia fysiologisia muutoksia. Ihminen ja marsu esimerkiksi. Marsujahan ei saa myydä yksineläjiksi. Ihmisellä ei ole samanlaista suojaa.

Edellä mainitut seikat huomioiden itseäni kiehtoo se, miksi parisuhde pidentää miehen elämää, mutta lyhentää naisen elämää. Yhteiselo voi siis olla terveydelle haitallista myös laumaeläimillä tai yhteiselon täytyisi täyttää jotkut tietyt vähimmäsvaatimukset, että se olisi terveydelle suotuisaa, tai edes vaaratonta.

Tilastonikkareiden aivopieruja, sama kuin sanottaisiin, että sairaalat pitää kieltää, koska tilastojen mukaan sairaaloissa kuolee ihmisiä eniten mihinkään muuhun paikkaan verrattuna...

Mä epäilen vahvasti, että tietyt yksinäisyyden aiheuttamat riskit terveydelle tulee ihan siitä huolimatta oli yksinolo sitten toivottua tai ei.

Silläkin lie merkitystä onko se haluttu yksinolo ihan aidosti oma elämäntapa ja vapaaehtoinen valinta, koska on erakkoluontoinen ihminen vaiko ainoastaan seurausta siitä, että muut ihmiset on osoittautuneet täydelliseksi pettymykseksi eikä keneenkään muuhun kuin itseensä voi eikä halua luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksin ei tule tehtyä ravitsemullisesti hyviä ruokia, vaan ruokailu voi perustua enemmän välipalatyyppiseen ruokaan.

Minusta tuntuu, että nimenomaan ne parisuhteessa elävät perheelliset kokkaa (tai ylipäätään tekee yhtään mitään) vain muiden takia eivätkä pidä itseään arvokkaana omana itsenään vaan ovat arvokkaita vain toisen ihmisen kylkiäisenä.

Ja sama sitten heijastuu siihenkin kuinka alentuvasti ja ennakkoluuloisesti nämä suhtautuu yksineläviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yksin asuessasi yllättäen saat kotona vakavan sairauskohtauksen tai tapahtuu jokin tapaturma, todennäköisyytesi selviytyä saattavat olla heikommat kuin heillä, joilla on joku asuinkumppani.

Olen fatalisti itse ja sanon, että se sitten on niin, se on kohtalo jos niin käy että kupsahtaa. En kyllä puoliksi halvaantuneena tykkäisi jatkaakaan, mitä iloa siitäkin olisi. En aio muuttaa sairaalan ja lääkärin viereen asumaan edelleenkään. Elämä on aina jonkinmoinen riski, elämä joko kantaa tai sitten ei. Jokaisella meillä on oma kohtalomme. 

No ei se ole mikään jos, vaan kun kupsahtaa. Se on meillä kaikilla edessä ja eihän siinä mitään olekaan jos saa lähteä ns saappaat jalassa eikä niin, että ensin makaa siinä eteisen lattialla viikon kuolaamassa kunnes tulee se viimeinen hengenveto.

Esimerkiksi muistisairauksien riski kasvaa yksinäisellä ihmisellä. Vastaavasti muistisairauksia voi ehkäistä sosiaalisilla suhteilla kuten syömällä yhdessä (!). Miettikää, säännölliset ruokailut seurassa suojaavat muistisairauksilta. Kognitiiviset kyvyt siis heikkenevät pidemmän päälle ilman sosiaalisia suhteita.

Uskon myös monen kantavan vähintään tiedostamatonta stressiä siitä, että tiedostaa, ettei ole ketään johon tukeutua, jos käy huonosti. Esimerkiksi itse olen vasta avioeron jälkeen alkanut pelkäämään potkuja, työn menettämistä tai omaa sairastumista. Avioliitossa pystyi luottamaan siihen, ettei tarvitse yksin selviytyä. Ja krooninen stressi tutkitusti tappaa.

Minä nautin enemmän yksin olemisesta. Ihmisistä 90 prosenttia on aivan kiesuksen tyhmiä ja vähä-älyisiä. En vain kestä enkä siedä tyhmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on enemmänkin henkisestä ahdistuksesta ja masennuksesta jota pitkään kestänyt yksinäisyys aiheuttaa ja sitä kautta vaikuttaa negatiivisesti myös fyysiseen terveyteen.

Osaan kyllä peseytyä ja käydä lenkillä ilman ryhmäpainetta, voi tsiisus näitä kommentteja taas.

Kyllä minäkin osaan, mutta täytyy myöntää, että jonkin verran noihin kyllä yksinäisyyskin voi omalla kohdalla vaikuttaa. Eniten se näkyy ruoanlaitossa. Yksin asuessa tyydyn paljon helpommin valmisruokaan, leipään tai johonkin superyksinkertaisiin aterioihin, kun ei ole ketään kenen kanssa ruokaa jakaa. Parisuhteessa tai ystävän kanssa asuessa taas on mukava laittaa ruokaa yhdessä tai yksinkin, kun se ilahduttaa jotain muutakin kuin itseä.

Minä taas olen sitä mieltä, että itsestä pitää tykätä ja arvostaa itseään niin paljon, että pitää huolta omasta terveydestään ja ruokavaliostaan, siitä terveellisestä ruokavaliosta. En tarvitse siihen ketään jakamaan joka päivä. Välillä kutsun tuttuja syömään kun teen esim. kaalikääryleitä tai Karjalan paistia tai Filet Wellingtonia. Ovat sellaisia, ettei niitä ei kannata pakastaa kun eivät enää pakkasesta otettuna maistuisi millekään. Useita muitakin ruokia tietysti teen kun ystäviä tulee ruokapöytään. Itselle teen joka päivä kunnon lounaan salaatteineen. Leivon myös leivät itse useimmiten, harvoin ostan. 

Osaan ja tykkään laittaa ruokaa. Minulla ei ole ketään, jonka voisin kutsua syömään. Olen keski-ikäinen nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi muistisairauksien riski kasvaa yksinäisellä ihmisellä. Vastaavasti muistisairauksia voi ehkäistä sosiaalisilla suhteilla kuten syömällä yhdessä (!). Miettikää, säännölliset ruokailut seurassa suojaavat muistisairauksilta. Kognitiiviset kyvyt siis heikkenevät pidemmän päälle ilman sosiaalisia suhteita.

Uskon myös monen kantavan vähintään tiedostamatonta stressiä siitä, että tiedostaa, ettei ole ketään johon tukeutua, jos käy huonosti. Esimerkiksi itse olen vasta avioeron jälkeen alkanut pelkäämään potkuja, työn menettämistä tai omaa sairastumista. Avioliitossa pystyi luottamaan siihen, ettei tarvitse yksin selviytyä. Ja krooninen stressi tutkitusti tappaa.

Tervetuloa minun elämääni. En pysty kertomaan yksinäisyydestäni edes kavereille, sillä kaikki alkavat vain vakuutella, että hyvinhän minä pärjään ja kuinka kaunis koti minulla on ja kun on työpaikkakin... ja enkö ole elämääni tyytyväinen, kun saan olla ja mennä mieleni mukaan. Huoh. 

Yksinäisyydestä aiheutuva suru. Suru on myrkkyä elimistölle. Vastustuskyky laskee jne.

Oma erakoitunut vanhempi sukulainen on ollut niin kauan itsekseen, että hänen on vaikea puhua. Sanoja pitää hakea, sanat takeltelevat. Hän on itse todennut näissä tilanteissa, ettei ole enää tottunut puhumaan. Tämä on hyvä esimerkki kognitiivisten taitojen taantumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulumme laumaeläimiin. Se on helposti testattavissa, jos ihmisen erottaa taaperona muista, hänestä ei kasva kovinkaan paljon ihmistyypillinen yksilö. Tätä ei aina muisteta kun juuri nyt tykätään korostaa individualismia.

Mutta monista lajeista pystyy todentamaan, että yksinäisyys teettää epäsuotuisia fysiologisia muutoksia. Ihminen ja marsu esimerkiksi. Marsujahan ei saa myydä yksineläjiksi. Ihmisellä ei ole samanlaista suojaa.

Edellä mainitut seikat huomioiden itseäni kiehtoo se, miksi parisuhde pidentää miehen elämää, mutta lyhentää naisen elämää. Yhteiselo voi siis olla terveydelle haitallista myös laumaeläimillä tai yhteiselon täytyisi täyttää jotkut tietyt vähimmäsvaatimukset, että se olisi terveydelle suotuisaa, tai edes vaaratonta.

Tämä marsuesimerkki on oiva ja hauska. Gerbiileillä on sama. Kun gerbiilin lauma kuolee, yksin jäänyt usein masentuu, elintoiminnot hidastuvat ja lopulta sydän pettää. Pitäisikin lukea mistä johtuu, varmaan liittyy johonkin stressitilaan.

Tuosta naiset vs. miehet, sitä on perusteltu sillä, että naiset on keskimäärin sosiaalisempia ja osaavat hakeutua ihmisten seuraan, vaikka tulisikin ero. Miehillä usein se ainoa syvällinen suhde voi olla oma puoliso. Ja ehkä tästä syystä miehet siirtyy suhteesta uuteen suhteeseen, naiset voi löytää elämäänsä muutakin. Kyllähän sen huomaa kaikista työväenopiston kursseista yms., ne on täynnä naisia - miehet on poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tarvitsee kontakteja toisiin ihmisiin ja rakkautta voidakseen hyvin, se on vaan fakta vaikka moni yksinäinen selitteleekin itselleen että "mun on hyvä olla näin". Kukaan ei halua olla yksin, se on sellainen noidankehä mikä siitä muodostuu, Mt ongelmat ja stressi ja sitä kautta sairastuminen

En usko sinun faktoihisi. Olen ollut nyt 25 vuotta leski, jäin 47 vuotiaana leskeksi. Eipä tullut mieleenkään uutta kumppania etsiä eikä etsiäkään olisi tarvinnut kun tulijoita olisi ollut muutenkin. Ei tullut kuuloonkaan. Voin oikein hemmetin hyvin vaikka vieläkin jokuset yrittää vokotella. Minä haluan olla ja asua yksin enkä ole syrjäytynyt ollut koskaan. Kontakteja naapureihin ja oikeita ystäviä on muutama. En ole sairastunut enkä joutunut mihinkään noidankehään. Olen lisäksi extrovertti, mutta en tarvitse ketään ympärilleni jatkuvasti. Haluan olla yksin ja tehdä omia hommiani omassa tahdissani. Näin ollut 25 v. ja tiedoksi, avioliittoni oli erittäin hyvä mutta mies sairastui syöpään ja vuoden päästä oli haudassa. 

No ethän sä olekaan yksinäinen.

Yksinäinen on sellainen, jolla ei ole yhtään stävää eikä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulumme laumaeläimiin. Se on helposti testattavissa, jos ihmisen erottaa taaperona muista, hänestä ei kasva kovinkaan paljon ihmistyypillinen yksilö. Tätä ei aina muisteta kun juuri nyt tykätään korostaa individualismia.

Mutta monista lajeista pystyy todentamaan, että yksinäisyys teettää epäsuotuisia fysiologisia muutoksia. Ihminen ja marsu esimerkiksi. Marsujahan ei saa myydä yksineläjiksi. Ihmisellä ei ole samanlaista suojaa.

Edellä mainitut seikat huomioiden itseäni kiehtoo se, miksi parisuhde pidentää miehen elämää, mutta lyhentää naisen elämää. Yhteiselo voi siis olla terveydelle haitallista myös laumaeläimillä tai yhteiselon täytyisi täyttää jotkut tietyt vähimmäsvaatimukset, että se olisi terveydelle suotuisaa, tai edes vaaratonta.

Tämä marsuesimerkki on oiva ja hauska. Gerbiileillä on sama. Kun gerbiilin lauma kuolee, yksin jäänyt usein masentuu, elintoiminnot hidastuvat ja lopulta sydän pettää. Pitäisikin lukea mistä johtuu, varmaan liittyy johonkin stressitilaan.

Tuosta naiset vs. miehet, sitä on perusteltu sillä, että naiset on keskimäärin sosiaalisempia ja osaavat hakeutua ihmisten seuraan, vaikka tulisikin ero. Miehillä usein se ainoa syvällinen suhde voi olla oma puoliso. Ja ehkä tästä syystä miehet siirtyy suhteesta uuteen suhteeseen, naiset voi löytää elämäänsä muutakin. Kyllähän sen huomaa kaikista työväenopiston kursseista yms., ne on täynnä naisia - miehet on poikkeus.

Ja hengellisissä kokoontumisissa on suuri enemmistö naisia. Naiset löytävät ikääntyessään uskon useammin kuin miehet.

Yksinäisyys aiheuttaa masennusta. Masennus aiheuttaa toivottomuutta. Toivottomuus aiheuttaa alkoholismia. Alkoholismi aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulumme laumaeläimiin. Se on helposti testattavissa, jos ihmisen erottaa taaperona muista, hänestä ei kasva kovinkaan paljon ihmistyypillinen yksilö. Tätä ei aina muisteta kun juuri nyt tykätään korostaa individualismia.

Mutta monista lajeista pystyy todentamaan, että yksinäisyys teettää epäsuotuisia fysiologisia muutoksia. Ihminen ja marsu esimerkiksi. Marsujahan ei saa myydä yksineläjiksi. Ihmisellä ei ole samanlaista suojaa.

Edellä mainitut seikat huomioiden itseäni kiehtoo se, miksi parisuhde pidentää miehen elämää, mutta lyhentää naisen elämää. Yhteiselo voi siis olla terveydelle haitallista myös laumaeläimillä tai yhteiselon täytyisi täyttää jotkut tietyt vähimmäsvaatimukset, että se olisi terveydelle suotuisaa, tai edes vaaratonta.

Tämä marsuesimerkki on oiva ja hauska. Gerbiileillä on sama. Kun gerbiilin lauma kuolee, yksin jäänyt usein masentuu, elintoiminnot hidastuvat ja lopulta sydän pettää. Pitäisikin lukea mistä johtuu, varmaan liittyy johonkin stressitilaan.

Tuosta naiset vs. miehet, sitä on perusteltu sillä, että naiset on keskimäärin sosiaalisempia ja osaavat hakeutua ihmisten seuraan, vaikka tulisikin ero. Miehillä usein se ainoa syvällinen suhde voi olla oma puoliso. Ja ehkä tästä syystä miehet siirtyy suhteesta uuteen suhteeseen, naiset voi löytää elämäänsä muutakin. Kyllähän sen huomaa kaikista työväenopiston kursseista yms., ne on täynnä naisia - miehet on poikkeus.

Mahtaakohan minullakin elintoiminnot hidastua tälläkin hetkellä... metka ajatus.