Lue keskustelun säännöt.
Kun sanotaan että yksinäisyys olisi iso terveysriski ja lyhentää elinikää enemmän kuin vakavat sairaudet, mihin se perustuu? Mikä yksinäisyydessä syö terveyttä?
24.09.2023 |
Yksinäisyydellä siis tarkoittaen sitä, että kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa on vähemmän kuin mitä ihminen itse toivoisi tai se ei ole laadultaan sellaista että toinen kohdataan. Erotuksena siitä että joku on omasta halustaan yksin mikä on eri asia kuin yksinäisyys.
Mutta miten yksinäisyys vaikuttaa terveyteen?
Kommentit (124)
Tuo on vaan vale jolla ihmiset saadaan pidettyä tuottavina kapitalistin orjina. Joku yksinäinen susi aseen kanssa kyllä pärjää. Voi vaikka metsästää ja marjastaa ruokansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee kontakteja toisiin ihmisiin ja rakkautta voidakseen hyvin, se on vaan fakta vaikka moni yksinäinen selitteleekin itselleen että "mun on hyvä olla näin". Kukaan ei halua olla yksin, se on sellainen noidankehä mikä siitä muodostuu, Mt ongelmat ja stressi ja sitä kautta sairastuminen
En usko sinun faktoihisi. Olen ollut nyt 25 vuotta leski, jäin 47 vuotiaana leskeksi. Eipä tullut mieleenkään uutta kumppania etsiä eikä etsiäkään olisi tarvinnut kun tulijoita olisi ollut muutenkin. Ei tullut kuuloonkaan. Voin oikein hemmetin hyvin vaikka vieläkin jokuset yrittää vokotella. Minä haluan olla ja asua yksin enkä ole syrjäytynyt ollut koskaan. Kontakteja naapureihin ja oikeita ystäviä on muutama. En ole sairastunut enkä joutunut mihinkään noidankehään. Olen lisäksi extrovertti, mutta en tarvitse ketään ympärilleni jatkuvasti. Haluan olla yksin ja tehdä omia hommiani omassa tahdissani. Näin ollut 25 v. ja tiedoksi, avioliittoni oli erittäin hyvä mutta mies sairastui syöpään ja vuoden päästä oli haudassa.
No ethän sä olekaan yksinäinen.
Yksinäinen on sellainen, jolla ei ole yhtään stävää eikä kavereita.
En olekaan mutta minulle yritetään jatkuvasti syöttää sitä mantraa, että olen yksinäinen ja voi voi kun on kauheaa ja kamalaa kun ei ole ketään.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin ajoitain yksinäinen ulkoilen paljon,käy 3 keraa viikossa ryhmälikunta.Miksi yksin? 3 korona vuotta menetin ihmisiä elämästäni 25 kpl.Kuolemalle.Myös suhteeni, aikaa sitä on 2 vuotta .Miten aika kuluu.Olimme yhdessä 21-22vuotta.Sydis vei hänet ei korona.Uusia ystäviä en saa kun kaiki kaatuu sihen uusien ihmisten kanssa.Kysytän voinko tulla teille olisi kiva jutella Viini lasin ääressä.En käytä alkohollia. Sitten heti ensi hetkestä en vaan halua elämän tupakoitsijoita.Kolmas kun pyytää uutta tuttavaa ulkoilee ,kävelee,Hirveet meri selitykset,selkää jalkoja särkee,unetomat yöt ei voi,mut tulisin teille.Stoppaan. Viellä osaan yksin ulkoilla ja monta mukavaa henkilöä koiran kanssa voi tulla vastaan ja hetki harmitonta jutelua.Sama itä Helsingin meren rannant,ranta tiet.Nukun yöni hyvin .Uskon liikunan ja ulkoilun ansiosta vanhempana naisena.Kaikeen tottu ja helpoa ei ole lytää kuoleiden tilalle uusia samanlaisia ihmisiä elämä,Syy olen siis yksin.En tee numeroa ja se ei tee minusta vajanaiseksi ihmisenä.anteksi luki häirö ja sen takia tekstini virheet.
Sinulta kuoli 3 vuodessa yli kaksikymmentä ystävää. Olet ilmeisesti iäkäs?
Kuoliko moni heistä koronaan?
Voisitko saada jonkun hyväntekeväisyysjärjestön kautta ystävän. Se kylläkin tapaa vain joka toinen viikko 2 tuntia, mutta on parempi kuin ei mitään.
Isälläni on kaikki ystävät kuolleet. Yksi lapsuudenaikainen tuttava on vielä elossa, mutta hän on tuttava vain eivätkä juuri pidä yhteyttä. Isäni on sata.
Vierailija kirjoitti:
Mutta monista lajeista pystyy todentamaan, että yksinäisyys teettää epäsuotuisia fysiologisia muutoksia. Ihminen ja marsu esimerkiksi. Marsujahan ei saa myydä yksineläjiksi. Ihmisellä ei ole samanlaista suojaa.
Ihmisellä on enemmän suojaa kuin marsulla. Marsuja myydään yksineläjiksikin, ihan kuten kaikkia muitakin eläimiä. Ei siinä ole mitään rajoitteita.
Kukaan ihminen ei ole niin yksin kuin marsu, ihminen näkee lajitovereitaan koko ajan. Marsu taas ei näe koskaan. Marsu luulee olevansa lajinsa viimeinen yksilö. Ihmisellä ei voi olla sellaista luuloa, koska joka paikka on täynnä ihmisiä.
Ja höpö höpö, ei yksinäisyys mikään terveysriski automaattisesti ole. Olen asunut nyt 16 vuotta yksin (sitä ennenkin vuosia kerrallaan). Lapset nelinkympin paremmalla puolella, pari avioeroa, joitakin lyhyempiä suhteita ja sellaista. Työelämä (45 v) takana päin, eläkevuodet edessä. Tämähän on elämäni parasta aikaa ja nuoresta pitäen erakkoluonteena, sekä pahana 😁introverttina koen tämän oikein oivallisena.
Viim. eron jälkeen päätin että tämähän oli nyt tässä. Ei ole minua varten nämä "yhteiselämät" koska olen itse sitten lopulta pyrkinyt niistä eroon 👍. Ja päätös on pitänyt ja jatkuu ns. viime metreille asti. Ystäviä olen pudottanut ihan pelkän vittumaisuuden ja selkään puukottamisen takia, joten niitäkään ei ole. Ja hyvä niin, en edes ajattele sellaisia, mutta en myöskään mustamaalaa ketään. Täysin hyödytöntä.
Normi sairastelut, syövät ym. ovat takana päin. Tuollaiset mistään yksinäisyydestä johdu (enkä koe olevani sellainen), sairaudet voivat tulla kenelle tahansa oli ne nyt sitten mitä tahansa. Ihminen voi sairastua esim. vakavaan masennukseen ihan laajan ystäväpiirin ja vaikka parisuhteen omaavana. Ne ei sitä katso oletko yksin.
Mutta meitä on joka lähtöön ja hyvä niin.
It`s my life, niinhän siinä biisissäkin sanotaan. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävystyminen kestää kauan, sellanen tosiystävystyminen eikä mikään diibadaabakaveruus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin ajoitain yksinäinen ulkoilen paljon,käy 3 keraa viikossa ryhmälikunta.Miksi yksin? 3 korona vuotta menetin ihmisiä elämästäni 25 kpl.Kuolemalle.Myös suhteeni, aikaa sitä on 2 vuotta .Miten aika kuluu.Olimme yhdessä 21-22vuotta.Sydis vei hänet ei korona.Uusia ystäviä en saa kun kaiki kaatuu sihen uusien ihmisten kanssa.Kysytän voinko tulla teille olisi kiva jutella Viini lasin ääressä.En käytä alkohollia. Sitten heti ensi hetkestä en vaan halua elämän tupakoitsijoita.Kolmas kun pyytää uutta tuttavaa ulkoilee ,kävelee,Hirveet meri selitykset,selkää jalkoja särkee,unetomat yöt ei voi,mut tulisin teille.Stoppaan. Viellä osaan yksin ulkoilla ja monta mukavaa henkilöä koiran kanssa voi tulla vastaan ja hetki harmitonta jutelua.Sama itä Helsingin meren rannant,ranta tiet.Nukun yöni hyvin .Uskon liikunan ja ulkoilun ansiosta vanhempana naisena.Kaikeen tottu ja helpoa ei ole lytää kuoleiden tilalle uusia samanlaisia ihmisiä elämä,Syy olen siis yksin.En tee numeroa ja se ei tee minusta vajanaiseksi ihmisenä.anteksi luki häirö ja sen takia tekstini virheet.
Sinulta kuoli 3 vuodessa yli kaksikymmentä ystävää. Olet ilmeisesti iäkäs?
Kuoliko moni heistä koronaan?Voisitko saada jonkun hyväntekeväisyysjärjestön kautta ystävän. Se kylläkin tapaa vain joka toinen viikko 2 tuntia, mutta on parempi kuin ei mitään.
Isälläni on kaikki ystävät kuolleet. Yksi lapsuudenaikainen tuttava on vielä elossa, mutta hän on tuttava vain eivätkä juuri pidä yhteyttä. Isäni on sata.
Alapeukutin vain tuota hyväntekeväisyys"ystävää'.
En todellakaan halua, et joku harjoittaa hyväntekeväisyyttä viettämällä kanssani ehkä muutaman tunnin per kk, tietysti ajanvarauksella eli tiettynä aikana ja viikonpäivänä. Eihän tämä ihminen välttämättäe edes pidä minusta! Tai sitten minun on maskattava kovasti nepsypiirteitäni ja mt-oireitani, että edes järjestetty "ystävä" viitsisi uhrata pari tuntia reppanalle.
Olen itse spontaani ihminen, en voi muutenkaan sietää aikatauluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi muistisairauksien riski kasvaa yksinäisellä ihmisellä. Vastaavasti muistisairauksia voi ehkäistä sosiaalisilla suhteilla kuten syömällä yhdessä (!). Miettikää, säännölliset ruokailut seurassa suojaavat muistisairauksilta. Kognitiiviset kyvyt siis heikkenevät pidemmän päälle ilman sosiaalisia suhteita.
Uskon myös monen kantavan vähintään tiedostamatonta stressiä siitä, että tiedostaa, ettei ole ketään johon tukeutua, jos käy huonosti. Esimerkiksi itse olen vasta avioeron jälkeen alkanut pelkäämään potkuja, työn menettämistä tai omaa sairastumista. Avioliitossa pystyi luottamaan siihen, ettei tarvitse yksin selviytyä. Ja krooninen stressi tutkitusti tappaa.
Tervetuloa minun elämääni. En pysty kertomaan yksinäisyydestäni edes kavereille, sillä kaikki alkavat vain vakuutella, että hyvinhän minä pärjään ja kuinka kaunis koti minulla on ja kun on työpaikkakin... ja enkö ole elämääni tyytyväinen, kun saan olla ja mennä mieleni mukaan. Huoh.
Jotenkin hassua, että ihminen jolla on kavereita (joille tekisi mieli kitistä) kitisee yksinäisyydestään ihmisille joilla ei oikeasti ole ketään, joka edes vakuuttelisi kuinka hyvinhän sinä pärjäät ja kuinka kaunis kotisikin on.. Itseasiassa ei ole ketään jota edes kiinnostaa onko sitä kotia vaiko ei.
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö, ei yksinäisyys mikään terveysriski automaattisesti ole. Olen asunut nyt 16 vuotta yksin (sitä ennenkin vuosia kerrallaan). Lapset nelinkympin paremmalla puolella, pari avioeroa, joitakin lyhyempiä suhteita ja sellaista. Työelämä (45 v) takana päin, eläkevuodet edessä. Tämähän on elämäni parasta aikaa ja nuoresta pitäen erakkoluonteena, sekä pahana 😁introverttina koen tämän oikein oivallisena.
Viim. eron jälkeen päätin että tämähän oli nyt tässä. Ei ole minua varten nämä "yhteiselämät" koska olen itse sitten lopulta pyrkinyt niistä eroon 👍. Ja päätös on pitänyt ja jatkuu ns. viime metreille asti. Ystäviä olen pudottanut ihan pelkän vittumaisuuden ja selkään puukottamisen takia, joten niitäkään ei ole. Ja hyvä niin, en edes ajattele sellaisia, mutta en myöskään mustamaalaa ketään. Täysin hyödytöntä.
Normi sairastelut, syövät ym. ovat takana päin. Tuollaiset mistään yksinäisyydestä johdu (enkä koe olevani sellainen), sairaudet voivat tulla kenelle tahansa oli ne nyt sitten mitä tahansa. Ihminen voi sairastua esim. vakavaan masennukseen ihan laajan ystäväpiirin ja vaikka parisuhteen omaavana. Ne ei sitä katso oletko yksin.
Mutta meitä on joka lähtöön ja hyvä niin.
It`s my life, niinhän siinä biisissäkin sanotaan. 😄
Tämä hyvä ja pätee sinuun. Kuulostat elinvoimaiselta yksilöltä,.jolla vahva psyyke ja jalat maassa.
Yksinäisyys kurittaa enemmän heitä, joilla jo valmiiksi henkistä taakkaa, eikä tukiverkkoa aiemminkaan.
Minulla lisähaasteena erityisherkkyys, kaukainen burnout, joka välillä nostaa päätään, sekä tähän liittyen konkreettinen avun ja tuen puute ihan arkisissa asioissa. Aina pitäisi kääntyä ostopalvelujen puoleen, eikä eläke riitä kaikkeen tuohon. Harmittaa, kun muilla aikuiset lapset, ystävät, naapurit, sukulaiset jne auttelevat milloin missäkin, pienessä tai isossa asiassa.
Minä olen aina omillani. Jos en jaksa tai osaa tehdä, jää tekemättä. Tämmöinen masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin enemmän yksin olemisesta. Ihmisistä 90 prosenttia on aivan kiesuksen tyhmiä ja vähä-älyisiä. En vain kestä enkä siedä tyhmiä.
No harvempi kai sitä kaipaakaan itselleen sopimatonta seuraa vaan nimenomaan se yksinolo voittaa niin pskan parisuhteen kuin epäsopivat tuttavat ja kaverit.
Silti se ei poistu mihinkään, että kaipaa sitä hyvää parisuhdetta ja/tai itsensä näköistä kaveripiiriä.
Niihin vääränlaisiin kavereihin (tai vääränlaiseen kumppaniin) ei pitäisi tyytyä edes nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee kontakteja toisiin ihmisiin ja rakkautta voidakseen hyvin, se on vaan fakta vaikka moni yksinäinen selitteleekin itselleen että "mun on hyvä olla näin". Kukaan ei halua olla yksin, se on sellainen noidankehä mikä siitä muodostuu, Mt ongelmat ja stressi ja sitä kautta sairastuminen
En usko sinun faktoihisi. Olen ollut nyt 25 vuotta leski, jäin 47 vuotiaana leskeksi. Eipä tullut mieleenkään uutta kumppania etsiä eikä etsiäkään olisi tarvinnut kun tulijoita olisi ollut muutenkin. Ei tullut kuuloonkaan. Voin oikein hemmetin hyvin vaikka vieläkin jokuset yrittää vokotella. Minä haluan olla ja asua yksin enkä ole syrjäytynyt ollut koskaan. Kontakteja naapureihin ja oikeita ystäviä on muutama. En ole sairastunut enkä joutunut mihinkään noidankehään. Olen lisäksi extrovertti, mutta en tarvitse ketään ympärilleni jatkuvasti. Haluan olla yksin ja tehdä omia hommiani omassa tahdissani. Näin ollut 25 v. ja tiedoksi, avioliittoni oli erittäin hyvä mutta mies sairastui syöpään ja vuoden päästä oli haudassa.
No ethän sä olekaan yksinäinen.
Yksinäinen on sellainen, jolla ei ole yhtään stävää eikä kavereita.En olekaan mutta minulle yritetään jatkuvasti syöttää sitä mantraa, että olen yksinäinen ja voi voi kun on kauheaa ja kamalaa kun ei ole ketään.
Kuka sitäkään on yksinäiselle syöttämässä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta monista lajeista pystyy todentamaan, että yksinäisyys teettää epäsuotuisia fysiologisia muutoksia. Ihminen ja marsu esimerkiksi. Marsujahan ei saa myydä yksineläjiksi. Ihmisellä ei ole samanlaista suojaa.
Ihmisellä on enemmän suojaa kuin marsulla. Marsuja myydään yksineläjiksikin, ihan kuten kaikkia muitakin eläimiä. Ei siinä ole mitään rajoitteita.
Kukaan ihminen ei ole niin yksin kuin marsu, ihminen näkee lajitovereitaan koko ajan. Marsu taas ei näe koskaan. Marsu luulee olevansa lajinsa viimeinen yksilö. Ihmisellä ei voi olla sellaista luuloa, koska joka paikka on täynnä ihmisiä.
Nuorina eläimet leimaantuvat helposti toiseen eläinlajiin, myös ihmiseen.
Ne tuntevat yhteenkuuluvuutta sen lajin kanssa, jonka edustajia on lähipiirissä.
Tämän totesi eläintieteilijä Konrad Lorenz jo parisataa vuotta sitten.
Tärkeää on, ettei se (lauma)eläin joudu olemaan täysin yksin.
Onhan myös lajeja, jotka nimenomaan eivät siedä lajitovereitaan omalla reviirillään kuin lyhyesti lisääntymisikaan. Muiden eläinlajien läsnäolo ei yleensä niitä haittaa. Jos haittaa, vetäytyvät muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee kontakteja toisiin ihmisiin ja rakkautta voidakseen hyvin, se on vaan fakta vaikka moni yksinäinen selitteleekin itselleen että "mun on hyvä olla näin". Kukaan ei halua olla yksin, se on sellainen noidankehä mikä siitä muodostuu, Mt ongelmat ja stressi ja sitä kautta sairastuminen
En usko sinun faktoihisi. Olen ollut nyt 25 vuotta leski, jäin 47 vuotiaana leskeksi. Eipä tullut mieleenkään uutta kumppania etsiä eikä etsiäkään olisi tarvinnut kun tulijoita olisi ollut muutenkin. Ei tullut kuuloonkaan. Voin oikein hemmetin hyvin vaikka vieläkin jokuset yrittää vokotella. Minä haluan olla ja asua yksin enkä ole syrjäytynyt ollut koskaan. Kontakteja naapureihin ja oikeita ystäviä on muutama. En ole sairastunut enkä joutunut mihinkään noidankehään. Olen lisäksi extrovertti, mutta en tarvitse ketään ympärilleni jatkuvasti. Haluan olla yksin ja tehdä omia hommiani omassa tahdissani. Näin ollut 25 v. ja tiedoksi, avioliittoni oli erittäin hyvä mutta mies sairastui syöpään ja vuoden päästä oli haudassa.
No ethän sä olekaan yksinäinen.
Yksinäinen on sellainen, jolla ei ole yhtään stävää eikä kavereita.En olekaan mutta minulle yritetään jatkuvasti syöttää sitä mantraa, että olen yksinäinen ja voi voi kun on kauheaa ja kamalaa kun ei ole ketään.
Kuka sitäkään on yksinäiselle syöttämässä?!
Tämä! Korkeintaan joku naapuri tai sukulainen päivittelee selän takana, että mitähän "sekin" tekee päivät pitkin yksinään. Eihän "se" ihan järjissään voi olla.🤦🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin ajoitain yksinäinen ulkoilen paljon,käy 3 keraa viikossa ryhmälikunta.Miksi yksin? 3 korona vuotta menetin ihmisiä elämästäni 25 kpl.Kuolemalle.Myös suhteeni, aikaa sitä on 2 vuotta .Miten aika kuluu.Olimme yhdessä 21-22vuotta.Sydis vei hänet ei korona.Uusia ystäviä en saa kun kaiki kaatuu sihen uusien ihmisten kanssa.Kysytän voinko tulla teille olisi kiva jutella Viini lasin ääressä.En käytä alkohollia. Sitten heti ensi hetkestä en vaan halua elämän tupakoitsijoita.Kolmas kun pyytää uutta tuttavaa ulkoilee ,kävelee,Hirveet meri selitykset,selkää jalkoja särkee,unetomat yöt ei voi,mut tulisin teille.Stoppaan. Viellä osaan yksin ulkoilla ja monta mukavaa henkilöä koiran kanssa voi tulla vastaan ja hetki harmitonta jutelua.Sama itä Helsingin meren rannant,ranta tiet.Nukun yöni hyvin .Uskon liikunan ja ulkoilun ansiosta vanhempana naisena.Kaikeen tottu ja helpoa ei ole lytää kuoleiden tilalle uusia samanlaisia ihmisiä elämä,Syy olen siis yksin.En tee numeroa ja se ei tee minusta vajanaiseksi ihmisenä.anteksi luki häirö ja sen takia tekstini virheet.
Sinulta kuoli 3 vuodessa yli kaksikymmentä ystävää. Olet ilmeisesti iäkäs?
Kuoliko moni heistä koronaan?Voisitko saada jonkun hyväntekeväisyysjärjestön kautta ystävän. Se kylläkin tapaa vain joka toinen viikko 2 tuntia, mutta on parempi kuin ei mitään.
Isälläni on kaikki ystävät kuolleet. Yksi lapsuudenaikainen tuttava on vielä elossa, mutta hän on tuttava vain eivätkä juuri pidä yhteyttä. Isäni on sata.
Alapeukutin vain tuota hyväntekeväisyys"ystävää'.
En todellakaan halua, et joku harjoittaa hyväntekeväisyyttä viettämällä kanssani ehkä muutaman tunnin per kk, tietysti ajanvarauksella eli tiettynä aikana ja viikonpäivänä. Eihän tämä ihminen välttämättäe edes pidä minusta! Tai sitten minun on maskattava kovasti nepsypiirteitäni ja mt-oireitani, että edes järjestetty "ystävä" viitsisi uhrata pari tuntia reppanalle.
Olen itse spontaani ihminen, en voi muutenkaan sietää aikatauluja.
Mulla vähän samoja kokemuksia, että nepsyys voi aiheuttaa monien muiden ongelmien lisäksi myös yksinäisyyttä, just kun voi olla mm. aikataulujen ja uusien ihmisten tutustumisen kanssa ongelmia (ujous), ja muutenkin. Jotenkin helpompaa elää kun ei vaan vietä liikaa normojen kanssa aikaa niin ei tarvii liikaa maskata koska sekin kuormittaa, itsellä onni että aika paljon viihdynkin yksin sekä pieni kaveripiiri löytyy muista nepsy-piirteisistä, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita joten varmasti on yhteiskuntatasolla laaja ongelma tämäkin.
Tutkimusten mukaan yksinelävät naiset elävät pidempään kuin miehen kanssa elävät naiset. Miesten kohdalla vaikutus on päinvastainen. Naisen kanssa elävät miehet elävät pidempään ja sinkkumiehet kuolevat nuorempina. Naiset - älkää sairastuttako itseänne huonossa suhteessa! Älkää antako energiavampyyrin imeä elinvoimaanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin enemmän yksin olemisesta. Ihmisistä 90 prosenttia on aivan kiesuksen tyhmiä ja vähä-älyisiä. En vain kestä enkä siedä tyhmiä.
Mutta etkö kaipaa älykkäiden ihmisten seuraa? Mielenkiintoisia keskusteluja? Voisit jopa rakastua johonkin renessanssiyksilöön?
Minulla on näin.
En tiedä syytä, miksi Sinulla ei ole tällaisia ihmisiä ystävinä. Minä menetin kaikki, kun sairastuin psyykkisesti. Sairaus ei vienyt älyäni. Silti kanssani ei haluta olla.
Mt-oireilu (+autismin piirteet) voivat myös johtaa yksinäisyyteen.
Minä en ihan rehellisesti sanottuna ole tavannut riittävän älykkäitä ja samaan aikaan täyspäisiä ihmisiä, että jaksaisin ystävystyä heidän kanssaan. Olen mieluummin "yksin". Eläinten kanssa viihdyn ja sukulaisten kanssa on läheiset välit. T. Eri (nepsy)
Sukulaisia henkilö elelee talossaan ihan itekseen, ikää on 89 v. Yhteiskunnasta kehotetaan muuttaa keskustan yksiöön, siellä on seuraa ja muitakin ikä-ihmisiä. Eipä ole muuttanut ja tätä muutto kehotusta ollut kohta 10 vuotta. Tekee ruokansa, hoitaa kotiaan, ei tunne oloaan yksinäiseksi. Sanoo, on niin kotoisaa. Olis hyvä huomioida myöskin niitä jotka viihtyvät itsekseen, omassa seurassaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö, ei yksinäisyys mikään terveysriski automaattisesti ole. Olen asunut nyt 16 vuotta yksin (sitä ennenkin vuosia kerrallaan). Lapset nelinkympin paremmalla puolella, pari avioeroa, joitakin lyhyempiä suhteita ja sellaista. Työelämä (45 v) takana päin, eläkevuodet edessä. Tämähän on elämäni parasta aikaa ja nuoresta pitäen erakkoluonteena, sekä pahana 😁introverttina koen tämän oikein oivallisena.
Viim. eron jälkeen päätin että tämähän oli nyt tässä. Ei ole minua varten nämä "yhteiselämät" koska olen itse sitten lopulta pyrkinyt niistä eroon 👍. Ja päätös on pitänyt ja jatkuu ns. viime metreille asti. Ystäviä olen pudottanut ihan pelkän vittumaisuuden ja selkään puukottamisen takia, joten niitäkään ei ole. Ja hyvä niin, en edes ajattele sellaisia, mutta en myöskään mustamaalaa ketään. Täysin hyödytöntä.
Normi sairastelut, syövät ym. ovat takana päin. Tuollaiset mistään yksinäisyydestä johdu (enkä koe olevani sellainen), sairaudet voivat tulla kenelle tahansa oli ne nyt sitten mitä tahansa. Ihminen voi sairastua esim. vakavaan masennukseen ihan laajan ystäväpiirin ja vaikka parisuhteen omaavana. Ne ei sitä katso oletko yksin.
Mutta meitä on joka lähtöön ja hyvä niin.
It`s my life, niinhän siinä biisissäkin sanotaan. 😄
Poistetaan tuosta kuviosta nyt aluksi lapset, mies, ystävät ja työpaikka. Katsotaan sitten, pnko yksinäisyys taakka vai siunaus.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys aiheuttaa mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia.
Mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat aiheuttavat yksinäisyyttä. Paitsi kännissä.
Mutta etkö kaipaa älykkäiden ihmisten seuraa? Mielenkiintoisia keskusteluja? Voisit jopa rakastua johonkin renessanssiyksilöön?
Minulla on näin.
En tiedä syytä, miksi Sinulla ei ole tällaisia ihmisiä ystävinä. Minä menetin kaikki, kun sairastuin psyykkisesti. Sairaus ei vienyt älyäni. Silti kanssani ei haluta olla.
Mt-oireilu (+autismin piirteet) voivat myös johtaa yksinäisyyteen.