Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa jos miniä roudaisi turhaa tavaraa anopille joka kerta kun menevät kylään... 😄
Melko paljon sitäkin tapahtuu. Lapsiperheet pitävät romuvarastonaan lapsuuden kotiaan, sinne roudataan vanhat vaunut, leluja jne. kun lapsi ei enää niitä tarvitse.
Tai kun lapsi muuttaa pois kotoa ja useimmat jättävät sinne tavaroitaan, jos niitä joskus myöhemmin tarvitsee. Jopa vaatteita ja kirjoja, kuten siskoni teki ja monta vuotta hänen huonetta piti säilyttää, eikä vanhempani saaneet ottaa sitä käyttöönsä. Ja riitahan siitä syntyi, kun äitini tyhjensi huoneen ja vei tavarat kierrätykseen ja roskikseen, vaikka oli pyytänyt useasti tyhjentämään huoneen ja viemään kamat.
Vai onko se eri asia?
Ai MINIÄ roudaa anoppilaan tuolla lailla???? Ikinä en ole kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lapsiperheet rikastuneet sitten ysärin. Tosi kiitollinen olin vaatteista, koska nehän maksavat.
Ei ihme, että hallituksen säästötoimet suututtavat, kun on tottunut niin hyvälle. Oikein lahjakortteja pitäisi olla...
Tuskin ylimääräisistä liian pienistä paidoista ysärilläkään mitään apua oli sinulle.
Voi taivas. Ongelmattomuudesta on pakko tehdä ongelma ja maailma kaatuu yhteen paitaan. Kyllä elämässä on pienet murheet. Nyt jotain suhteellisuuden tajua maassa piehtaroimiseen ja mielensä pahoittamiseen.
Ja myös äidit ostavat liian pieniä vaatteita lapselleen ja siitäkin elämässä on päästävä yli, eikö velloa ja piehtaroida siinä. Kaikki ovat erehtyväisiä, eikä kukaan ole täydellinen..
Meille kun syntyi esikoinen, ihan meidän vanhempien ostamat vaatteet olivat liian pieniä, kun lapsi oli syntyessään iso ja suurin osa vaatteista 50cm. Mutta niin vain meidänkin elämä on jatkunut.
Sinähän se maalailit, miten ysärillä oltiin niin kiitollisia liian pienistä paidoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa jos miniä roudaisi turhaa tavaraa anopille joka kerta kun menevät kylään... 😄
Mulle on käynyt näin muutaman kerran. Ostin keittiöön epähuomiossa yhden ylimääräisen muovikotelon haarukoille veitsillä jne. Olin nähnyt anoppilassa kun siellä ei sellaista ollut, tavarat vetolaatikossa vaan. Mentiin käymään kylässä ja otin sen muovitelineen mukaan ja kysyin onko heillä tarvetta, ostin vahingossa ylimääräisen. Ei ollut, käski viedä roskiin.
Eipä siinä, vein takaisin kotiini.
Ja toki siis ymmärrän että jos ei tarvetta niin ei tarvetta. Siinä vaiheessa kun ruvettiin saamaan itse antamiamme joululahjoja takaisin, mies osti isälleen esim. Uuden lumilapion ja sai sen parin vuoden päästä takaisin koska vie vain tilaa, ostin yksi vuosi Pentikin lakanat ja ne oli välittömästi raahattu mökille koska olivat anopin mielestä huonoimmat mitä talossa oli niin alettiin huomaamaan että sen ei ole väliä mitä ostetaan, jos se tulee meiltä niin se ei anopille ja appiukolle kelpaa. Suosikkilapsi antoi asunnostaan vanhan 60-luvun kuivauskaapin kun osti asunnon ja teki remonttia. Se vietiin anoppilaan suurena aarteena.
Anyway, yritin aikani ja kun huomasin että se yhden lapsen dissaaminen on jotenkin näillä vaan sellainen tapa ja ne tuskin sitä lopettaa niin en ostanut enää lahjoja koska ne eivät selvästi olleet mieleisiä. Meille eivät tosin myöskään raahaa lahjoja koska eivät käy meillä kylässä.
Eksyin lopussa sivuraiteille, eli minä olen miniä joka olen raahannut anopille anopin mielestä turhaa tavaraa ja olen saanut ne takaisin joko heti, vuosien päästä ja tai nähnyt ne roskissa.
Että meillä ei ainakaan anoppi vastaanota (ilmeisesti vain minulta & mieheltäni) mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lapsiperheet rikastuneet sitten ysärin. Tosi kiitollinen olin vaatteista, koska nehän maksavat.
Ei ihme, että hallituksen säästötoimet suututtavat, kun on tottunut niin hyvälle. Oikein lahjakortteja pitäisi olla...
Tuskin ylimääräisistä liian pienistä paidoista ysärilläkään mitään apua oli sinulle.
Voi taivas. Ongelmattomuudesta on pakko tehdä ongelma ja maailma kaatuu yhteen paitaan. Kyllä elämässä on pienet murheet. Nyt jotain suhteellisuuden tajua maassa piehtaroimiseen ja mielensä pahoittamiseen.
Ja myös äidit ostavat liian pieniä vaatteita lapselleen ja siitäkin elämässä on päästävä yli, eikö velloa ja piehtaroida siinä. Kaikki ovat erehtyväisiä, eikä kukaan ole täydellinen..
Meille kun syntyi esikoinen, ihan meidän vanhempien ostamat vaatteet olivat liian pieniä, kun lapsi oli syntyessään iso ja suurin osa vaatteista 50cm. Mutta niin vain meidänkin elämä on jatkunut.
Jopa sinun luulisi käsittävän on eri asia arvioida syntymättömän lapsne koko väärin kerran kuin jartkuvasti kantaa liian pieniä paitoja jo syntyneelle lapselle, jonka koon äiti toistuvasti kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuumattiin tuolla mummoryhmässä, että nyt pannaan lahja- ja rahahanat kiinni.
Niin röyhkeäksi on mennyt vaatimukset.Naamat on lastenlasten äideillä nurinpäin, olipa lahja mikä vaan.
Jee vihdoinkin tajuatte! Kiitos! :') Eihän siihen vaadittu 69 sivua.
Puhu vain itsesi puolesta. Ja miksi haluavat vaikuttaa ja provosoida muita?
Eiköhän suuremmalle osalle ole ihan ok. kun isovanhemmat antavat lapsille lahjoja ja ne ovat toivottuja ja niitä arvostetaan.
Ainakin meille tavaralahja on mieluisampi kuin raha, kun emme tarvitse taloudellista apua.Ja eikö sinun tai näiden muiden isovanhempia arvostelijoiden hälytyskellot soineet jo siinä vaiheessa, kun suunnittelitte lapsia ja valitsitte puolison. Pariutua nyt noin hullun suvun kanssa ja tehdä siihen vielä lapsia ja lisääntyä.
Kyllä harkintakyky on pahasti pettänyt, sillä lapsenne on perinyt myös anopin geenit ja tietoisesti äiti on valinnut "huonot" geenit lapselleen, jotka jatkuvat vielä heidän lapsissaan.
Ja yhtälailla ne anopit ovat olleet jonkun miniöitä ja sääli hänenkin anoppia ja isovanhempia.
Ikävä kyllä, sitä saa mitä tilaa. Ja tässäkin se pitää paikkansa anoppiaan arvosteliville miniöille.
Mun anoppi oli hyvin etäinen aluksi. Ilkeä kyllä, mutta kun hänen kanssaan oli lyhyestä välimatkasta huolimatta tekemisissä nelisen kertaa vuodessa, niin eipä tuo haitannut. En osannut odottaa tällaista. Anoppi sekosi ihan totaalisesti kun mies kertoi vauvauutiset. Suunnitteli ihan tosissaan esim muuttavansa meille "auttamaan", kun vauva syntyy. (Ei muuttanut.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa jos miniä roudaisi turhaa tavaraa anopille joka kerta kun menevät kylään... 😄
Melko paljon sitäkin tapahtuu. Lapsiperheet pitävät romuvarastonaan lapsuuden kotiaan, sinne roudataan vanhat vaunut, leluja jne. kun lapsi ei enää niitä tarvitse.
Tai kun lapsi muuttaa pois kotoa ja useimmat jättävät sinne tavaroitaan, jos niitä joskus myöhemmin tarvitsee. Jopa vaatteita ja kirjoja, kuten siskoni teki ja monta vuotta hänen huonetta piti säilyttää, eikä vanhempani saaneet ottaa sitä käyttöönsä. Ja riitahan siitä syntyi, kun äitini tyhjensi huoneen ja vei tavarat kierrätykseen ja roskikseen, vaikka oli pyytänyt useasti tyhjentämään huoneen ja viemään kamat.
Vai onko se eri asia?
Ai MINIÄ roudaa anoppilaan tuolla lailla???? Ikinä en ole kuullut.
Ei kai nykyajan ihmiset harrasta tuollaista hilloamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lapsiperheet rikastuneet sitten ysärin. Tosi kiitollinen olin vaatteista, koska nehän maksavat.
Ei ihme, että hallituksen säästötoimet suututtavat, kun on tottunut niin hyvälle. Oikein lahjakortteja pitäisi olla...
Tuskin ylimääräisistä liian pienistä paidoista ysärilläkään mitään apua oli sinulle.
Voi taivas. Ongelmattomuudesta on pakko tehdä ongelma ja maailma kaatuu yhteen paitaan. Kyllä elämässä on pienet murheet. Nyt jotain suhteellisuuden tajua maassa piehtaroimiseen ja mielensä pahoittamiseen.
Ja myös äidit ostavat liian pieniä vaatteita lapselleen ja siitäkin elämässä on päästävä yli, eikö velloa ja piehtaroida siinä. Kaikki ovat erehtyväisiä, eikä kukaan ole täydellinen..
Meille kun syntyi esikoinen, ihan meidän vanhempien ostamat vaatteet olivat liian pieniä, kun lapsi oli syntyessään iso ja suurin osa vaatteista 50cm. Mutta niin vain meidänkin elämä on jatkunut.
"Yhteen"? Älä viitsi vääristellä muiden sanomisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa jos miniä roudaisi turhaa tavaraa anopille joka kerta kun menevät kylään... 😄
Mulle on käynyt näin muutaman kerran. Ostin keittiöön epähuomiossa yhden ylimääräisen muovikotelon haarukoille veitsillä jne. Olin nähnyt anoppilassa kun siellä ei sellaista ollut, tavarat vetolaatikossa vaan. Mentiin käymään kylässä ja otin sen muovitelineen mukaan ja kysyin onko heillä tarvetta, ostin vahingossa ylimääräisen. Ei ollut, käski viedä roskiin.
Eipä siinä, vein takaisin kotiini.
Ja toki siis ymmärrän että jos ei tarvetta niin ei tarvetta. Siinä vaiheessa kun ruvettiin saamaan itse antamiamme joululahjoja takaisin, mies osti isälleen esim. Uuden lumilapion ja sai sen parin vuoden päästä takaisin koska vie vain tilaa, ostin yksi vuosi Pentikin lakanat ja ne oli välittömästi raahattu mökille koska olivat anopin mielestä huonoimmat mitä talossa oli niin alettiin huomaamaan että sen ei ole väliä mitä ostetaan, jos se tulee meiltä niin se ei anopille ja appiukolle kelpaa. Suosikkilapsi antoi asunnostaan vanhan 60-luvun kuivauskaapin kun osti asunnon ja teki remonttia. Se vietiin anoppilaan suurena aarteena.
Anyway, yritin aikani ja kun huomasin että se yhden lapsen dissaaminen on jotenkin näillä vaan sellainen tapa ja ne tuskin sitä lopettaa niin en ostanut enää lahjoja koska ne eivät selvästi olleet mieleisiä. Meille eivät tosin myöskään raahaa lahjoja koska eivät käy meillä kylässä.Eksyin lopussa sivuraiteille, eli minä olen miniä joka olen raahannut anopille anopin mielestä turhaa tavaraa ja olen saanut ne takaisin joko heti, vuosien päästä ja tai nähnyt ne roskissa.
Että meillä ei ainakaan anoppi vastaanota (ilmeisesti vain minulta & mieheltäni) mitään.
No hei, säästyypä teidän rahat. Ei sun kannata viedä enää mitään appivanhemmillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En uskalla ajatella miniöitten/ tytärten raivoa jos mummot muistaisivat jouluna vaan joulukortilla ja vielä synttärinäkin.
Nuorilla tämä lahja/tavarakulttuuri on hyvän elintason aikana kehittynyt. Aina pitää olla lahja, tuominen, kallis ja laadukas. Ei mikään
" marketin kimppu. "
Tuossa yhdessä keskustelussa äiti luetteli mitä vähintään pitää tuoda vauvaa katsoessa.Tämä!!
Raivomammat osaa vaatia ja uhkailla, ettei ikinä saa nähdä lastenlapsia, jos ei hypitä hänen pillinsä mukaan. Todella ala-arvoista!
Mä en uhkaillut, vaan ulkoistin mummon ja lasteni kanssakäymisen miehelleni anopin jatkuvan huonon käytöksen vuoksi Vähemmän yllättäen miehenikään ei halunnut viedä lapsia tapaamaan äitiään, kovin on kyllästynyt hänkin äitinsä "ominaisuuksiin".
Tuskin miehellä oli muuta mahdollisuutta kuin totella rouva kenraalia, eikä viedä lapsia mummolaan. Sinun aivopesusi saa aikaan sen, ettei kukaan perheessäsi uskalla olla yhteydessä sukuunsa.
Me emme ole tekemisissä minun äitini kanssa. Se ei liity mieheeni mitenkään, vaikka meilläkin toki äitini siitä pauhaa.
No, tämä antaakin hyvän kuvan käytöksestäsi - kaikki isovanhemmat ovat "pahiksia" ja "rajattu" ulos. Voi lapsiraukkoja!
Yhden kirjoittajan yksi äiti ei ole kaikki isovanhemmat.
Jos osaisit lukea koko lainatun ketjun, kyseessä on sekä anoppi että oma äiti.
Kuvaa sitä, että kyseinen tyyppi ei tule toimeen kenenkään kanssa, varsinkaan isovanhempien kanssa.
Täh? Ihan kuin täällä olisi yksi ainoa kirjoittaja.
Ja vaikka se olisikin yksi kirjoittaja, silti siinä sinulla on vasta kaksi isovanhempaa, ei kaikki isovanhemmat, kuten sinä luet. Ihan pikkasen nyt liioittelua.
Ei tuo sinunkaan lukutaito tai ymmärrys ole kovin kehuttavaa. Voihan sitä tietysti olla kymmeniä isovanhempia yhdellä naisella, mutta yleensä niitä on vain kaksi paria.
Kuvitteletko sinä tosissasi, että täällä ketjussa on yksi ainoa ihminen joka on kirjoittanut lastensa isovanhemmista???
En, enkä ole sitä väittänytkään. Sinä vaan et edelleenkään osaa lukea tai kommentoida aiheeseen, josta oli puhe, joten lopeta tuo jankutus!
Miten ne kaksi, äiti ja anoppi, on edes yhden ihmisen KAIKKI ISOVANHEMMAT, kuten väitit? Se on kaksi neljästä. Ei kaikki. Oletko sinä kännissä?
Lopeta jo se juopottelu ja opettele lukemaan. Tuossa aiemmin mainitsin 2 paria - eli se on siis 4. Joko ymmärrät ja pitääkö piirtää kuva?
Yleensähän kun ei olla yhteydessä äitiin tai anoppiin, suljetaan myös ulos se isä tai appi. Nämä ongelmatapausmammat kun eivät tule toimeen oikein kenenkään kanssa.
Me olemme paljonkin tekemisissä appiukon kanssa, anopin kanssa emme niinkään. Ihan miehestäni lähtee tämä.
Ne on katsos eronneet. Ilmeisistä syistä.
Sama meillä, ollaan paljon tekemisissä appiukon kanssa. Nämä eivät ole vielä eronneet, mutta apella ei ole tarvetta olla ilkeä ketään kohtaan. Hänen kanssaan on mukava seurustella, kun käydään lasten kanssa mummolassa. Kun keskustelen hänen kanssaan, kuulen kuinka anoppi kihisee vihaansa toisessa huoneessa. :D Äyskii ja paiskoo tiskejä, hyvä ettei rikki mene. Olen entistä huonompi miniä nykyään, mutta siinähän mesoo, ei kiinnosta anopin oikut enää. Kyllä mulla on oikeus appiukon kanssa sananen vaihtaa.
Miksi väännyt anopin kotiin hänen tahtomattaan? Eiks sulla ole tilannetajua? Vaihda kuulumiset puhelimitse tai hae appiukko omaan kotiisi. Sä jyräät sitä anoppia.
Miksi appi ei saa kutsua vieraita kotiinsa?
Anoppi ei halua jyrääjä-ämmää kotiinsa. Appiukko ei uskalla sanoa sitä suoraan. Tunneälyinen ymmärtää itsekin, missä paikassa ei hänen läsnäoloaan siedetä. Tätä ei opiskelemalla koulussa opita.
Ota nyt vaan onkees, ettei anoppi halua sua kotiinsa. Appiukko kutsuu lapsenlapset käymään. Ei se sua tarkoita, mutta et sitä vaan ymmärrä.
Ps. Kukaan ei kirjoittanut, että appiukko ei saa kutsua vieraita.Mikä kirjoittamaton sääntö tämä on, että jos anoppi ei voi sietää miniää, niin appiukkokaan ei saa olla tekemisissä miniän kanssa?
Mulle appiukkoon liittyvät säännöt ovat hukassa, kun appiukkoa en ole ikinä nähnyt. Kuoli vuosia ennen kuin tapasin mieheni.
Tässä vaan testataan niitä äitien "pyhiä" periaatteita, että he määräävät kaikesta omassa kodissaan, kukaan ei saa tulla tai tuoda sinne mitään ilman matriarkan lupaa. Eli onko anopilla sama oikeus suojella itseään vihamieliseltä miniältä omassa kodissaan, koska sinne änkeää kutsumatta tämä miniä.
Eli koskeeko samat säännöt kaikkia vai pelkästään näiden nykymammojen kotona?
Eihän se miniä edelleenkään tule kutsumatta kutsun on esittänyt appi.
Mun mies saa kutsua äitiään jos haluaa. Mä voin siksi aikaa mennä vaikka kirjastoon tai kuntosalille. Onneksi ei halua. Heidän väliensä etäisyys ei johdu minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuumattiin tuolla mummoryhmässä, että nyt pannaan lahja- ja rahahanat kiinni.
Niin röyhkeäksi on mennyt vaatimukset.Naamat on lastenlasten äideillä nurinpäin, olipa lahja mikä vaan.
Jee vihdoinkin tajuatte! Kiitos! :') Eihän siihen vaadittu 69 sivua.
Voi kun se riittäisi kun! Nyt sitten alkaa se valitus, kun isovanhemmat eivät kustannakaan kaikkea. Kun rahahanat menee kiinni, ulina alkaa. Katsotaanpa mikä anoppien haukkumisketju (siis "vertaistukea") seuraavaksi alkaa....
Mä oon 12 vuotta katsellut miestäni. Ikinä ei ole ollut tarvetta mennä omien tai miehen vanhempien lompakolle. Ollaan järjestelty oma elämä varojemme mukaisesti.
Must on jotenkin todella surullista ja vähän säälittävääkin, että aikuiset naiset, joiksi anoppi-ikäiset aina lasketaan, tuntevat noin suurta vihaa ja aggressiota oman lapsensa kumppania vastaanmahtaa olla paha olla sisäisesti ja paljon patoutumia.
Toivottavasti keksitte Facebookin passiivisaggressiivisten voimakuvien ohella muitakin tapoja purkaa vaihdevuosien kiukkuja, kuin nuorten naisten kateellisen panettelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Must on jotenkin todella surullista ja vähän säälittävääkin, että aikuiset naiset, joiksi anoppi-ikäiset aina lasketaan, tuntevat noin suurta vihaa ja aggressiota oman lapsensa kumppania vastaanmahtaa olla paha olla sisäisesti ja paljon patoutumia.
Toivottavasti keksitte Facebookin passiivisaggressiivisten voimakuvien ohella muitakin tapoja purkaa vaihdevuosien kiukkuja, kuin nuorten naisten kateellisen panettelun.
Surullisinta on se, että myös sen naisen äiti voi olla mustasukkainen tyttärelleen. Olla tungetteleva, rajaton, kadehtia ja lytätä.
Vierailija kirjoitti:
Must on jotenkin todella surullista ja vähän säälittävääkin, että aikuiset naiset, joiksi anoppi-ikäiset aina lasketaan, tuntevat noin suurta vihaa ja aggressiota oman lapsensa kumppania vastaanmahtaa olla paha olla sisäisesti ja paljon patoutumia.
Toivottavasti keksitte Facebookin passiivisaggressiivisten voimakuvien ohella muitakin tapoja purkaa vaihdevuosien kiukkuja, kuin nuorten naisten kateellisen panettelun.
Miten sinä tätä keskustelua oikein luet? (Kepulikonstein maisteriksi?) Keskustelyn alku ja ydin ja miniöiden viha anoppiaan ja äitiään kohtaan. Heidän virheensä kun nuoremmat naiset on täydellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuumattiin tuolla mummoryhmässä, että nyt pannaan lahja- ja rahahanat kiinni.
Niin röyhkeäksi on mennyt vaatimukset.Naamat on lastenlasten äideillä nurinpäin, olipa lahja mikä vaan.
No kun ei ole vaadittu mitään. Silti sitä lumppua ja romua on meille virrannut.
Lahjahanojen kiinni laittaminen. Sehän on vastaus mun rukouksiin! Kiitos! Vihdoinkin!
Taidat olla näkymätön, mauton ja hajuton tossu siellä kotonasi, kun muut voi tehdä siellä mitä tykkäävät. Tuovat lumppua ja romua.
Mun kotiin ei pääse lumpun ja rojun tuojat mun ohitse ja tahtomattani.Täällä sitten olet niin jämäkkä, niin jämäkkää.
Himassas oot hiljainen hiiri ja lumppurit jyrää sun päältä sun kotiin.
Aluksi olinkin. En ollut ikinä tavannut yhtä inhottavaa, manipuloivaa, itsekeskeistä muista viis välittävää jyrää. Mut on vielä opetettu kotona olemaan kohtelias, kiittämään vaikka toinen tuo pussissa paskaa, ettei vaan välit mene.
Nykyään on toisin. Olen anopin kanssa tekemisissä vain, jos mieheni on vieressä. Mieheni kutsuu velvollisuudesta äitinsä lasten synttäreille, muuten ei tavata. Sukujuhlia eivät onneksi harrasta. Tämä on ratkaisu, jonka kanssa voin elää. Ystävällisyys tai tiukastikaan sanominen ei auta. Kompromissi onnistuu vain jos anoppi saa sanella säännöt. Anoppi on kyllä huonoissa väleissä muidenkin kanssa, en ole ainoa. Hän vaatii totaalista tottelemista, tämän on ihan suoraan sanonut.
Ymmärrän sen, että tätä voi olla vaikea uskoa todeksi. En minäkään olisi uskonut ennen kuin jouduin jyräanopin tallomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lapsiperheet rikastuneet sitten ysärin. Tosi kiitollinen olin vaatteista, koska nehän maksavat.
Ei ihme, että hallituksen säästötoimet suututtavat, kun on tottunut niin hyvälle. Oikein lahjakortteja pitäisi olla...
Tuskin ylimääräisistä liian pienistä paidoista ysärilläkään mitään apua oli sinulle.
Voi taivas. Ongelmattomuudesta on pakko tehdä ongelma ja maailma kaatuu yhteen paitaan. Kyllä elämässä on pienet murheet. Nyt jotain suhteellisuuden tajua maassa piehtaroimiseen ja mielensä pahoittamiseen.
Ja myös äidit ostavat liian pieniä vaatteita lapselleen ja siitäkin elämässä on päästävä yli, eikö velloa ja piehtaroida siinä. Kaikki ovat erehtyväisiä, eikä kukaan ole täydellinen..
Meille kun syntyi esikoinen, ihan meidän vanhempien ostamat vaatteet olivat liian pieniä, kun lapsi oli syntyessään iso ja suurin osa vaatteista 50cm. Mutta niin vain meidänkin elämä on jatkunut.
Sinähän se maalailit, miten ysärillä oltiin niin kiitollisia liian pienistä paidoista.
Mitä minä maalailin? Enkä ole puhunut mitåän ysäristä, kun mun lapset ovat muutaman vuoden ikäisiä. Oletuksesi on ihan mielikuvituksia oman pääsi sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lapsiperheet rikastuneet sitten ysärin. Tosi kiitollinen olin vaatteista, koska nehän maksavat.
Ei ihme, että hallituksen säästötoimet suututtavat, kun on tottunut niin hyvälle. Oikein lahjakortteja pitäisi olla...
Tuskin ylimääräisistä liian pienistä paidoista ysärilläkään mitään apua oli sinulle.
Voi taivas. Ongelmattomuudesta on pakko tehdä ongelma ja maailma kaatuu yhteen paitaan. Kyllä elämässä on pienet murheet. Nyt jotain suhteellisuuden tajua maassa piehtaroimiseen ja mielensä pahoittamiseen.
Ja myös äidit ostavat liian pieniä vaatteita lapselleen ja siitäkin elämässä on päästävä yli, eikö velloa ja piehtaroida siinä. Kaikki ovat erehtyväisiä, eikä kukaan ole täydellinen..
Meille kun syntyi esikoinen, ihan meidän vanhempien ostamat vaatteet olivat liian pieniä, kun lapsi oli syntyessään iso ja suurin osa vaatteista 50cm. Mutta niin vain meidänkin elämä on jatkunut.
Sinähän se maalailit, miten ysärillä oltiin niin kiitollisia liian pienistä paidoista.
Mitä minä maalailin? Enkä ole puhunut mitåän ysäristä, kun mun lapset ovat muutaman vuoden ikäisiä. Oletuksesi on ihan mielikuvituksia oman pääsi sisällä.
Katsopa taaksesi, mitä olet kirjoittanut.
Jos taas et ole kirjoittanut aiempia, sinun oliis pitänyt allekirjoittaa kirjoituksesi eri/ohis. Jos niin et tee, kuittaat itsellesi nuo aiemmat kirjoituksesi.
Täällä pienten ladten äidit näyttävät jankkaavan kuin dementiamummot pääsemättä eteepäin keskustelussa ja jumittuen johonkin lauseeseen jonka itse ovat mielessään kääntäneet joksikin tai haluavat käsittää. Ei ihme että anopinkin joka lause on väärä kun kaikki tahdotaan vääntää.
Joku kirjoitti, olkoon nyt 70 , 80, 90 - luku , että silloin kelpasi käytetty tavara, ei ollut niin noko nuukaa. Luultavasti tarkoitti värejä, materiaaleja, haalistuneisuutta, vaatteen merkkiä koska elintaso ei ollut nykyistä. Ainakaan kaikilla.
Jotkut nyt on käsittäneet sanat noko nuuka tarkoittavan liian pientä vaatetta.
Itse otin vastaan jos joku antoi pussillisen. Siitä hyötykäyttöön sopivat, osa rievuksi, osa ehkä roskikseen. Ei ollut elämää suurempi asia.
Olkaa kuin Erkki, älkää jankatko kuin hoitokodin mummelit
Unohdin laittaa että olen iha eri ja ohis ja sivullinen. Mutta ihmettelen äitien aikaa jankata ihan saivarrellen, en muista oliko pää jotenkin hämärä lasten taapero-aikoina.
Ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Unohdin laittaa että olen iha eri ja ohis ja sivullinen. Mutta ihmettelen äitien aikaa jankata ihan saivarrellen, en muista oliko pää jotenkin hämärä lasten taapero-aikoina.
Ehkä.
Ihme jankkausta ja saivartelua.
Mulle on käynyt näin muutaman kerran. Ostin keittiöön epähuomiossa yhden ylimääräisen muovikotelon haarukoille veitsillä jne. Olin nähnyt anoppilassa kun siellä ei sellaista ollut, tavarat vetolaatikossa vaan. Mentiin käymään kylässä ja otin sen muovitelineen mukaan ja kysyin onko heillä tarvetta, ostin vahingossa ylimääräisen. Ei ollut, käski viedä roskiin.
Eipä siinä, vein takaisin kotiini.
Ja toki siis ymmärrän että jos ei tarvetta niin ei tarvetta. Siinä vaiheessa kun ruvettiin saamaan itse antamiamme joululahjoja takaisin, mies osti isälleen esim. Uuden lumilapion ja sai sen parin vuoden päästä takaisin koska vie vain tilaa, ostin yksi vuosi Pentikin lakanat ja ne oli välittömästi raahattu mökille koska olivat anopin mielestä huonoimmat mitä talossa oli niin alettiin huomaamaan että sen ei ole väliä mitä ostetaan, jos se tulee meiltä niin se ei anopille ja appiukolle kelpaa. Suosikkilapsi antoi asunnostaan vanhan 60-luvun kuivauskaapin kun osti asunnon ja teki remonttia. Se vietiin anoppilaan suurena aarteena.
Anyway, yritin aikani ja kun huomasin että se yhden lapsen dissaaminen on jotenkin näillä vaan sellainen tapa ja ne tuskin sitä lopettaa niin en ostanut enää lahjoja koska ne eivät selvästi olleet mieleisiä. Meille eivät tosin myöskään raahaa lahjoja koska eivät käy meillä kylässä.