Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Täällä pienten ladten äidit näyttävät jankkaavan kuin dementiamummot pääsemättä eteepäin keskustelussa ja jumittuen johonkin lauseeseen jonka itse ovat mielessään kääntäneet joksikin tai haluavat käsittää. Ei ihme että anopinkin joka lause on väärä kun kaikki tahdotaan vääntää.
Joku kirjoitti, olkoon nyt 70 , 80, 90 - luku , että silloin kelpasi käytetty tavara, ei ollut niin noko nuukaa. Luultavasti tarkoitti värejä, materiaaleja, haalistuneisuutta, vaatteen merkkiä koska elintaso ei ollut nykyistä. Ainakaan kaikilla.
Jotkut nyt on käsittäneet sanat noko nuuka tarkoittavan liian pientä vaatetta.
Itse otin vastaan jos joku antoi pussillisen. Siitä hyötykäyttöön sopivat, osa rievuksi, osa ehkä roskikseen. Ei ollut elämää suurempi asia.
Olkaa kuin Erkki, älkää jankatko kuin hoitokodin mummelit
Mihin ihmeeseen tämä liittyy? Eihän se että 70-luvulla, 80-luvulla tai 90-luvulla on toimittu jotenkin liity tähän yhtään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sama jankkaus jatkuu. Kuin vanhusten talon olohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lapsiperheet rikastuneet sitten ysärin. Tosi kiitollinen olin vaatteista, koska nehän maksavat.
Ei ihme, että hallituksen säästötoimet suututtavat, kun on tottunut niin hyvälle. Oikein lahjakortteja pitäisi olla...
Tuskin ylimääräisistä liian pienistä paidoista ysärilläkään mitään apua oli sinulle.
Voi taivas. Ongelmattomuudesta on pakko tehdä ongelma ja maailma kaatuu yhteen paitaan. Kyllä elämässä on pienet murheet. Nyt jotain suhteellisuuden tajua maassa piehtaroimiseen ja mielensä pahoittamiseen.
Ja myös äidit ostavat liian pieniä vaatteita lapselleen ja siitäkin elämässä on päästävä yli, eikö velloa ja piehtaroida siinä. Kaikki ovat erehtyväisiä, eikä kukaan ole täydellinen..
Meille kun syntyi esikoinen, ihan meidän vanhempien ostamat vaatteet olivat liian pieniä, kun lapsi oli syntyessään iso ja suurin osa vaatteista 50cm. Mutta niin vain meidänkin elämä on jatkunut.
Sinähän se maalailit, miten ysärillä oltiin niin kiitollisia liian pienistä paidoista.
Mitä minä maalailin? Enkä ole puhunut mitåän ysäristä, kun mun lapset ovat muutaman vuoden ikäisiä. Oletuksesi on ihan mielikuvituksia oman pääsi sisällä.
Katsopa taaksesi, mitä olet kirjoittanut.
Jos taas et ole kirjoittanut aiempia, sinun oliis pitänyt allekirjoittaa kirjoituksesi eri/ohis. Jos niin et tee, kuittaat itsellesi nuo aiemmat kirjoituksesi.
Ei keskustelupalstan säännöt mitään tuollaista kerro.
Taas kerran keksit omiasi ja yrität ohjailla ja provosoida keskustelua.
Voi jeesus tätä keskustelua. Kahvitauolla viihdyttävää lukemista.
Oletteko ihan tosissanne? Ja miten edes muistatte, mitä anoppi sanoi vuosia sitten tai 10v sitten ja oliko puserot liian pieniä tai isoja.
Kun se pikkulapsi arki on niiin raskasta....eikä isovanhemmat anna hoitoapua riittävästi ja kylliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lapsiperheet rikastuneet sitten ysärin. Tosi kiitollinen olin vaatteista, koska nehän maksavat.
Ei ihme, että hallituksen säästötoimet suututtavat, kun on tottunut niin hyvälle. Oikein lahjakortteja pitäisi olla...
Tuskin ylimääräisistä liian pienistä paidoista ysärilläkään mitään apua oli sinulle.
Voi taivas. Ongelmattomuudesta on pakko tehdä ongelma ja maailma kaatuu yhteen paitaan. Kyllä elämässä on pienet murheet. Nyt jotain suhteellisuuden tajua maassa piehtaroimiseen ja mielensä pahoittamiseen.
Ja myös äidit ostavat liian pieniä vaatteita lapselleen ja siitäkin elämässä on päästävä yli, eikö velloa ja piehtaroida siinä. Kaikki ovat erehtyväisiä, eikä kukaan ole täydellinen..
Meille kun syntyi esikoinen, ihan meidän vanhempien ostamat vaatteet olivat liian pieniä, kun lapsi oli syntyessään iso ja suurin osa vaatteista 50cm. Mutta niin vain meidänkin elämä on jatkunut.
Sinähän se maalailit, miten ysärillä oltiin niin kiitollisia liian pienistä paidoista.
Mitä minä maalailin? Enkä ole puhunut mitåän ysäristä, kun mun lapset ovat muutaman vuoden ikäisiä. Oletuksesi on ihan mielikuvituksia oman pääsi sisällä.
Katsopa taaksesi, mitä olet kirjoittanut.
Jos taas et ole kirjoittanut aiempia, sinun oliis pitänyt allekirjoittaa kirjoituksesi eri/ohis. Jos niin et tee, kuittaat itsellesi nuo aiemmat kirjoituksesi.
Ei keskustelupalstan säännöt mitään tuollaista kerro.
Taas kerran keksit omiasi ja yrität ohjailla ja provosoida keskustelua.
Jos sinä et kerro olevasi eri, sinua kohdellaan kuin sitä joka nuo on kirjoittnaut. Näin se nyt menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus tätä keskustelua. Kahvitauolla viihdyttävää lukemista.
Oletteko ihan tosissanne? Ja miten edes muistatte, mitä anoppi sanoi vuosia sitten tai 10v sitten ja oliko puserot liian pieniä tai isoja.
Kun se pikkulapsi arki on niiin raskasta....eikä isovanhemmat anna hoitoapua riittävästi ja kylliksi.
Oma äitini ja anoppini muistavat kyllä, miten heidän äidit tai anopit sanoivat tai toimivat joskus 60 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus tätä keskustelua. Kahvitauolla viihdyttävää lukemista.
Oletteko ihan tosissanne? Ja miten edes muistatte, mitä anoppi sanoi vuosia sitten tai 10v sitten ja oliko puserot liian pieniä tai isoja.
Kun se pikkulapsi arki on niiin raskasta....eikä isovanhemmat anna hoitoapua riittävästi ja kylliksi.
Minun anoppini jankuttaa oman anoppinsa vittupäisyyksiä 70-luvulta ja kostaa niitä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus tätä keskustelua. Kahvitauolla viihdyttävää lukemista.
Oletteko ihan tosissanne? Ja miten edes muistatte, mitä anoppi sanoi vuosia sitten tai 10v sitten ja oliko puserot liian pieniä tai isoja.
Kun se pikkulapsi arki on niiin raskasta....eikä isovanhemmat anna hoitoapua riittävästi ja kylliksi.Minun anoppini jankuttaa oman anoppinsa vittupäisyyksiä 70-luvulta ja kostaa niitä minulle.
No ne on vanhoja mutta että te nuoret, fiksut , koulutetut naiset jankkaatte kuin dementikot.
Kuin alkavaa alzheimeria jos kuvitellaan anopin/äidin/ isomummun tahallaan kiusaavan ja kaikki käännetään väärin ja vainoharhaisesti itketään toisten ihmisten käyttäytymistä.
Alzheimer alkaa niin.
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus tätä keskustelua. Kahvitauolla viihdyttävää lukemista.
Oletteko ihan tosissanne? Ja miten edes muistatte, mitä anoppi sanoi vuosia sitten tai 10v sitten ja oliko puserot liian pieniä tai isoja.
Kun se pikkulapsi arki on niiin raskasta....eikä isovanhemmat anna hoitoapua riittävästi ja kylliksi.
Emme ole dementikkoja, joten muistamme kyllä.
Miksi muuten luulet, että tuollaista omia tarpeitaan lasten(lasten) kustannuksella tyydyttävä jyrä kutsutaan hoitamaan lasta/lapsia, kun on tarvetta? Luottamus on hyvin lähellä nollaa (miinuksen puolella), joten vaihtoehto löytyy aina. Vieläpä joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä annan aikaani lapselapsille, olen heidän seurana usein kun tulevat koulusta, teen välipalat, leivon pullaa ja kuulustelen läksyjä. Tarvittaessa, jos vanhemmat matkoilla, olen myös yötä. Silloin katsellaan telkkaria, pelätään, käydään uimassa ym.
Joulunalla ja synttärien aikaan vien kaupungille, kerron budjetin minkä sisällä saavat valita lahjan. Sitten käydään pirtelollä tai syömässä. En osta vaatteita, voin antaa kyllä rahaa niiden hankintaan. Hyvin toimii...
Vierailija kirjoitti:
Minä annan aikaani lapselapsille, olen heidän seurana usein kun tulevat koulusta, teen välipalat, leivon pullaa ja kuulustelen läksyjä. Tarvittaessa, jos vanhemmat matkoilla, olen myös yötä. Silloin katsellaan telkkaria, pelätään, käydään uimassa ym.
Joulunalla ja synttärien aikaan vien kaupungille, kerron budjetin minkä sisällä saavat valita lahjan. Sitten käydään pirtelollä tai syömässä. En osta vaatteita, voin antaa kyllä rahaa niiden hankintaan. Hyvin toimii...
Voi, olisitpa meidänkin mummo! Ihanalta kuulostat. :) Ottakaa hänestä malli, ilkeät palsta-anopit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus tätä keskustelua. Kahvitauolla viihdyttävää lukemista.
Oletteko ihan tosissanne? Ja miten edes muistatte, mitä anoppi sanoi vuosia sitten tai 10v sitten ja oliko puserot liian pieniä tai isoja.
Kun se pikkulapsi arki on niiin raskasta....eikä isovanhemmat anna hoitoapua riittävästi ja kylliksi.Minun anoppini jankuttaa oman anoppinsa vittupäisyyksiä 70-luvulta ja kostaa niitä minulle.
No ne on vanhoja mutta että te nuoret, fiksut , koulutetut naiset jankkaatte kuin dementikot.
Kuin alkavaa alzheimeria jos kuvitellaan anopin/äidin/ isomummun tahallaan kiusaavan ja kaikki käännetään väärin ja vainoharhaisesti itketään toisten ihmisten käyttäytymistä.
Alzheimer alkaa niin.
Minun anoppini on ihan omin sanoin sanonut, että koska hänen anoppinsa oli hirveä, hän on minulle hirveä.
En jankuta, en käännä väärin, enkä ole vainoharhainen.
Hän teki kaiken ihan tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä annan aikaani lapselapsille, olen heidän seurana usein kun tulevat koulusta, teen välipalat, leivon pullaa ja kuulustelen läksyjä. Tarvittaessa, jos vanhemmat matkoilla, olen myös yötä. Silloin katsellaan telkkaria, pelätään, käydään uimassa ym.
Joulunalla ja synttärien aikaan vien kaupungille, kerron budjetin minkä sisällä saavat valita lahjan. Sitten käydään pirtelollä tai syömässä. En osta vaatteita, voin antaa kyllä rahaa niiden hankintaan. Hyvin toimii...
Tämä kuulostaa ideaaliselta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus tätä keskustelua. Kahvitauolla viihdyttävää lukemista.
Oletteko ihan tosissanne? Ja miten edes muistatte, mitä anoppi sanoi vuosia sitten tai 10v sitten ja oliko puserot liian pieniä tai isoja.
Kun se pikkulapsi arki on niiin raskasta....eikä isovanhemmat anna hoitoapua riittävästi ja kylliksi.Minun anoppini jankuttaa oman anoppinsa vittupäisyyksiä 70-luvulta ja kostaa niitä minulle.
No ne on vanhoja mutta että te nuoret, fiksut , koulutetut naiset jankkaatte kuin dementikot.
Kuin alkavaa alzheimeria jos kuvitellaan anopin/äidin/ isomummun tahallaan kiusaavan ja kaikki käännetään väärin ja vainoharhaisesti itketään toisten ihmisten käyttäytymistä.
Alzheimer alkaa niin.Minun anoppini on ihan omin sanoin sanonut, että koska hänen anoppinsa oli hirveä, hän on minulle hirveä.
En jankuta, en käännä väärin, enkä ole vainoharhainen.
Hän teki kaiken ihan tahallaan.
Mä olen se, joka on kertonut anopin huutaneen minulle, että hänen ei tarvitse mua totella. Mun vaatimus oli niinkin kohtuuton, että mua pitää kohdella kuin ihmistä. En muista väärin. Aikamoinen wtf hetki oli mullekin. Ymmärrän , että tilannetta on vaikea uskoa toteutuneeksi, jos on pääsääntöisesti ns normaalien ihmisten kanssa tekemisissä.
Anoppi on myöntänyt suoraan, että vihasi jo pelkästään ajatusta siitä, että pitkään sinkkuna viihtyvä poika löysi puolison. Ei tuossa kuviossa voi mitenkään miniänä voittaa.
Ihme sukuja. Poikakin valitsee vaimon kuin äitinsä, pikkusieluisen niuhoittaja.
Ja molemmat vääristelee koko ajan ja käsitt väärin.
Miksi miniä lähti komentelemaan anoppia?
Kyllhän munkin miniät piikittelee ja antaa ymmärtää oman äitinsä olevan parempi.
Nutta ei tuosta ole rähäkkää saatu eikä välejä poikki. Tyydyn olemaan se huonompi ihminen, olenhan anoppi. Anoppia saa aina solvata.
Vierailija kirjoitti:
Ihme sukuja. Poikakin valitsee vaimon kuin äitinsä, pikkusieluisen niuhoittaja.
Ja molemmat vääristelee koko ajan ja käsitt väärin.
Miksi miniä lähti komentelemaan anoppia?
Kyllhän munkin miniät piikittelee ja antaa ymmärtää oman äitinsä olevan parempi.Nutta ei tuosta ole rähäkkää saatu eikä välejä poikki. Tyydyn olemaan se huonompi ihminen, olenhan anoppi. Anoppia saa aina solvata.
Mikä on komentelua? Mun mielestä ei ole ollenkaan kohtuuton pyyntö, ettei mummo tuo jatkuvasti jotain turhaa tavaraa. Mihin sitä liian pientä pipoa oikeasti tarvitaan? Nyt ei ollut kyse yksittäisestä hutiostoksesta, vaan jatkuvasta, tahallisesta toiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus tätä keskustelua. Kahvitauolla viihdyttävää lukemista.
Oletteko ihan tosissanne? Ja miten edes muistatte, mitä anoppi sanoi vuosia sitten tai 10v sitten ja oliko puserot liian pieniä tai isoja.
Kun se pikkulapsi arki on niiin raskasta....eikä isovanhemmat anna hoitoapua riittävästi ja kylliksi.Minun anoppini jankuttaa oman anoppinsa vittupäisyyksiä 70-luvulta ja kostaa niitä minulle.[/quote
Ja sun on pakko jatkaa samaa jankutuksen kierrettä? Tuo demontikkomammat on kyllä osuva kuvaus tähän ketjuun. Pikku asiasta tehdään elämää isompi ongelma 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En uskalla ajatella miniöitten/ tytärten raivoa jos mummot muistaisivat jouluna vaan joulukortilla ja vielä synttärinäkin.
Nuorilla tämä lahja/tavarakulttuuri on hyvän elintason aikana kehittynyt. Aina pitää olla lahja, tuominen, kallis ja laadukas. Ei mikään
" marketin kimppu. "
Tuossa yhdessä keskustelussa äiti luetteli mitä vähintään pitää tuoda vauvaa katsoessa.Tämä!!
Raivomammat osaa vaatia ja uhkailla, ettei ikinä saa nähdä lastenlapsia, jos ei hypitä hänen pillinsä mukaan. Todella ala-arvoista!
Mä en uhkaillut, vaan ulkoistin mummon ja lasteni kanssakäymisen miehelleni anopin jatkuvan huonon käytöksen vuoksi Vähemmän yllättäen miehenikään ei halunnut viedä lapsia tapaamaan äitiään, kovin on kyllästynyt hänkin äitinsä "ominaisuuksiin".
Tuskin miehellä oli muuta mahdollisuutta kuin totella rouva kenraalia, eikä viedä lapsia mummolaan. Sinun aivopesusi saa aikaan sen, ettei kukaan perheessäsi uskalla olla yhteydessä sukuunsa.
Me emme ole tekemisissä minun äitini kanssa. Se ei liity mieheeni mitenkään, vaikka meilläkin toki äitini siitä pauhaa.
No, tämä antaakin hyvän kuvan käytöksestäsi - kaikki isovanhemmat ovat "pahiksia" ja "rajattu" ulos. Voi lapsiraukkoja!
Yhden kirjoittajan yksi äiti ei ole kaikki isovanhemmat.
Jos osaisit lukea koko lainatun ketjun, kyseessä on sekä anoppi että oma äiti.
Kuvaa sitä, että kyseinen tyyppi ei tule toimeen kenenkään kanssa, varsinkaan isovanhempien kanssa.
Täh? Ihan kuin täällä olisi yksi ainoa kirjoittaja.
Ja vaikka se olisikin yksi kirjoittaja, silti siinä sinulla on vasta kaksi isovanhempaa, ei kaikki isovanhemmat, kuten sinä luet. Ihan pikkasen nyt liioittelua.
Ei tuo sinunkaan lukutaito tai ymmärrys ole kovin kehuttavaa. Voihan sitä tietysti olla kymmeniä isovanhempia yhdellä naisella, mutta yleensä niitä on vain kaksi paria.
Kuvitteletko sinä tosissasi, että täällä ketjussa on yksi ainoa ihminen joka on kirjoittanut lastensa isovanhemmista???
En, enkä ole sitä väittänytkään. Sinä vaan et edelleenkään osaa lukea tai kommentoida aiheeseen, josta oli puhe, joten lopeta tuo jankutus!
Miten ne kaksi, äiti ja anoppi, on edes yhden ihmisen KAIKKI ISOVANHEMMAT, kuten väitit? Se on kaksi neljästä. Ei kaikki. Oletko sinä kännissä?
Lopeta jo se juopottelu ja opettele lukemaan. Tuossa aiemmin mainitsin 2 paria - eli se on siis 4. Joko ymmärrät ja pitääkö piirtää kuva?
Yleensähän kun ei olla yhteydessä äitiin tai anoppiin, suljetaan myös ulos se isä tai appi. Nämä ongelmatapausmammat kun eivät tule toimeen oikein kenenkään kanssa.
Me olemme paljonkin tekemisissä appiukon kanssa, anopin kanssa emme niinkään. Ihan miehestäni lähtee tämä.
Ne on katsos eronneet. Ilmeisistä syistä.
Sama meillä, ollaan paljon tekemisissä appiukon kanssa. Nämä eivät ole vielä eronneet, mutta apella ei ole tarvetta olla ilkeä ketään kohtaan. Hänen kanssaan on mukava seurustella, kun käydään lasten kanssa mummolassa. Kun keskustelen hänen kanssaan, kuulen kuinka anoppi kihisee vihaansa toisessa huoneessa. :D Äyskii ja paiskoo tiskejä, hyvä ettei rikki mene. Olen entistä huonompi miniä nykyään, mutta siinähän mesoo, ei kiinnosta anopin oikut enää. Kyllä mulla on oikeus appiukon kanssa sananen vaihtaa.
Miksi väännyt anopin kotiin hänen tahtomattaan? Eiks sulla ole tilannetajua? Vaihda kuulumiset puhelimitse tai hae appiukko omaan kotiisi. Sä jyräät sitä anoppia.
Miksi appi ei saa kutsua vieraita kotiinsa?
Anoppi ei halua jyrääjä-ämmää kotiinsa. Appiukko ei uskalla sanoa sitä suoraan. Tunneälyinen ymmärtää itsekin, missä paikassa ei hänen läsnäoloaan siedetä. Tätä ei opiskelemalla koulussa opita.
Ota nyt vaan onkees, ettei anoppi halua sua kotiinsa. Appiukko kutsuu lapsenlapset käymään. Ei se sua tarkoita, mutta et sitä vaan ymmärrä.
Ps. Kukaan ei kirjoittanut, että appiukko ei saa kutsua vieraita.Mikä kirjoittamaton sääntö tämä on, että jos anoppi ei voi sietää miniää, niin appiukkokaan ei saa olla tekemisissä miniän kanssa?
Mulle appiukkoon liittyvät säännöt ovat hukassa, kun appiukkoa en ole ikinä nähnyt. Kuoli vuosia ennen kuin tapasin mieheni.
Tässä vaan testataan niitä äitien "pyhiä" periaatteita, että he määräävät kaikesta omassa kodissaan, kukaan ei saa tulla tai tuoda sinne mitään ilman matriarkan lupaa. Eli onko anopilla sama oikeus suojella itseään vihamieliseltä miniältä omassa kodissaan, koska sinne änkeää kutsumatta tämä miniä.
Eli koskeeko samat säännöt kaikkia vai pelkästään näiden nykymammojen kotona?
Eihän se miniä edelleenkään tule kutsumatta kutsun on esittänyt appi.
Mun mies saa kutsua äitiään jos haluaa. Mä voin siksi aikaa mennä vaikka kirjastoon tai kuntosalille. Onneksi ei halua. Heidän väliensä etäisyys ei johdu minusta.
Eli menit siis ilman anopin lupaa hänen kotiinsa. Tämän halusin varmistaa - eli eri säännöt nykymammeleille ja eri säännöt anopeille. Olet aika tekopyhä selityksissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Must on jotenkin todella surullista ja vähän säälittävääkin, että aikuiset naiset, joiksi anoppi-ikäiset aina lasketaan, tuntevat noin suurta vihaa ja aggressiota oman lapsensa kumppania vastaanmahtaa olla paha olla sisäisesti ja paljon patoutumia.
Toivottavasti keksitte Facebookin passiivisaggressiivisten voimakuvien ohella muitakin tapoja purkaa vaihdevuosien kiukkuja, kuin nuorten naisten kateellisen panettelun.
Vielä säälittävämpää on nämä nuoret nykymammat, joille joka pikku asia on elämää isompi ongelma. Siis oikeasti, tuhansia valituksia vääristä lahjoista.
Täällä te kehutte itseänne ja kiihotatte toisianne vihaan isovanhempia kohtaan, ja seuraavassa hetkessä alkaa valitus, kun ei saadaan riittävästi rahaa tai hoitoapua. Teidän oma käytös on niin naurettavaa, ettei sanat riitä.
Ei ole kukaan ymmärtänyt noko nuukaa liian pienenä. Joku täällä on vaan jeesustellut, että ei ole ollut niin nuukaa, kun toiset ovat valittaneet kun tuodut vaatteet ovat rikki ja monta numeroa liian pieniä.
Oon itsekin lompsinut perityissä vaatteissa lapsuudessa, mutta ei silti ole kolme numeroa liian pientä paitaa tai takkia vetää päälle.
Mulla on nyt melko mukava elintaso. Miksi jollain tulee edes mieleen, että tarvitsisin lapsilleni tahraista hupparia jossa on rispaantuneet hihansuut koossa "olisi ollut sopiva kaksi vuotta sitten"?