Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lahjasta yleensä kiitetä ja sitten tehdään sillä mitä halutaan.
Jos me mummot käyttäytyisimme samalla lailla, raivoisimme kiitoksen sijasta kun saamme turhaa roinaa. Niitä tuikkukuppeja, kynttilöitä, jotain koristerihkamaa jne.
Pitäiskö pakata autoon ja viedä itsekullekin takaisin raivon kanssa?Leikin ajatuksella jos suututtaisini miniät, he ehkä tulisivat kiireesti tuomaan kaikki ne rahat jotka olen lapsille ja perheille antanut takaisin? Kyllä minulla niille käyttöä olisi.
En ole kummallekaan mummolle kantanut pienintäkään rihkamaesinettä. He saa rahalahjoja.
Ja sehän ei ole ongelma edes, että sitä epäsopivaa tavaraa tulvii meille, vaan se, että kotimme odotetaan muuttuvan epäsopivan tavaran museoksi, josta yhtäkään ns. lahjaa ei saa pistää pois.
Rahaa isovanhemmille? En ole ikinä kuullut tuollaista.
Itse olen sanonut, minulla on jo kaikkea, en tarvitse mitään. Joku jalkahoito-lahjakortti tms jos joku haluaisi välttämättä jotain antaa. Se kukka jouluna riittää.Mutta ei jotain kasvohierontaa tai geelikynsien laittoa.
Kyllä. Appivanhemmat odottaa rahalahjaa synttäreinä, hääpäivinään (meidän hääpäivää eivät ole muistaneet kertaakaan) jne.
Äidilleni vien paitsi ruokakasseja, myös rahaa.
Miksi jonkun pariskunnan hääpäivää sivulliset muistavat? En tuommoistakaan ole koskaan kuullut. Eikö se ole kahdenkeskinen juhla?
No jotkut 50 v hääpäivät ehkä juhlitaan.Niin sulla on rahaa sitten jakaa sinne ja tänne mutta ei varaa ostaa itse lastesi tarpeita.
Tuo nyt on hullua viedä isovanhemmille rahaa ja sitten odottaa että he ostavat suksia, pyöriä, luistimia, pianoja. Ja jos ostavat pienempää se on turhaa roinaa.
Aikuisia ei meidän suvussa lahjota
Kyllä minulla on varaa ostaa kaikki mitä lapseni tarvitsevat. Appivanhemmat eivät ole koskaan ostaneet lapsilleni MITÄÄN.
Miksi osallistut tähän keskusteluun jos et ole appivanhemmiltasi saanut MITÄÄN, eli siis niitä risoja kirpputorivaatteita tai liian pieniä halpahallin vaatteita?
Niistähän tämä keskustelu pääasiassa on.Eli teillä on siis oma äityli kantanut sitä museoitavaa kirpparivaatetta? Ymmärrä nyt jos näet että hän tarvitsee ruoka- ja raha-apua sinulta hänellä ei ole rahaa isoja lahjoja antaa.
Koska äitini ja muut sukulaiseni tunkevat niitä meille.
Ja ymmärrä sinä, että jos ihminen on ostosholisti eikä osaa käsitellä rahaa, hän saattaa törsätä typeriin kirppislöytöihin, haalia ilmaisromua naapurustosta ja sitten nähdä nälkää eikä kykene maksamaan sähkölaskuaan.
Äitini ja appivanhempani eivät kukaan osaa hoitaa raha-asioitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lahjasta yleensä kiitetä ja sitten tehdään sillä mitä halutaan.
Jos me mummot käyttäytyisimme samalla lailla, raivoisimme kiitoksen sijasta kun saamme turhaa roinaa. Niitä tuikkukuppeja, kynttilöitä, jotain koristerihkamaa jne.
Pitäiskö pakata autoon ja viedä itsekullekin takaisin raivon kanssa?Leikin ajatuksella jos suututtaisini miniät, he ehkä tulisivat kiireesti tuomaan kaikki ne rahat jotka olen lapsille ja perheille antanut takaisin? Kyllä minulla niille käyttöä olisi.
En ole kummallekaan mummolle kantanut pienintäkään rihkamaesinettä. He saa rahalahjoja.
Ja sehän ei ole ongelma edes, että sitä epäsopivaa tavaraa tulvii meille, vaan se, että kotimme odotetaan muuttuvan epäsopivan tavaran museoksi, josta yhtäkään ns. lahjaa ei saa pistää pois.
Minulle on rihkamaa kaikki turha tavara jota en tarvitse kun sitä on itselläkin omista tarpeiksi.. En polttele kynttilöitäkään.
Ihan siinä turhaa komeron täytettä kuin väärä lasten vaate jollekin.
Ja sulla ne lahjojen antajat riehuu että niitä ei saa heittää vuosikymmeniin pois, vaan niiden pitää olla esillä ja käytössä ja kaikkein rakkaimmat tavaranne?
Ja sitä tuodaan yhä lisää, vaikka olet ystävällisesti sanount, ettet halua lisää?
En ymmärrä nyt kuka sinulle väkisin kantaa kun jo kerroit ettet appivanhemmilta ole saanut lapsille mitään ja autat rahallisesti äitiäsi?
Kuka niin inhoittava ihminen on että tekee kodistasi museota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lahjasta yleensä kiitetä ja sitten tehdään sillä mitä halutaan.
Jos me mummot käyttäytyisimme samalla lailla, raivoisimme kiitoksen sijasta kun saamme turhaa roinaa. Niitä tuikkukuppeja, kynttilöitä, jotain koristerihkamaa jne.
Pitäiskö pakata autoon ja viedä itsekullekin takaisin raivon kanssa?Leikin ajatuksella jos suututtaisini miniät, he ehkä tulisivat kiireesti tuomaan kaikki ne rahat jotka olen lapsille ja perheille antanut takaisin? Kyllä minulla niille käyttöä olisi.
En ole kummallekaan mummolle kantanut pienintäkään rihkamaesinettä. He saa rahalahjoja.
Ja sehän ei ole ongelma edes, että sitä epäsopivaa tavaraa tulvii meille, vaan se, että kotimme odotetaan muuttuvan epäsopivan tavaran museoksi, josta yhtäkään ns. lahjaa ei saa pistää pois.
Rahaa isovanhemmille? En ole ikinä kuullut tuollaista.
Itse olen sanonut, minulla on jo kaikkea, en tarvitse mitään. Joku jalkahoito-lahjakortti tms jos joku haluaisi välttämättä jotain antaa. Se kukka jouluna riittää.Mutta ei jotain kasvohierontaa tai geelikynsien laittoa.
Kyllä. Appivanhemmat odottaa rahalahjaa synttäreinä, hääpäivinään (meidän hääpäivää eivät ole muistaneet kertaakaan) jne.
Äidilleni vien paitsi ruokakasseja, myös rahaa.
Miksi jonkun pariskunnan hääpäivää sivulliset muistavat? En tuommoistakaan ole koskaan kuullut. Eikö se ole kahdenkeskinen juhla?
No jotkut 50 v hääpäivät ehkä juhlitaan.Niin sulla on rahaa sitten jakaa sinne ja tänne mutta ei varaa ostaa itse lastesi tarpeita.
Tuo nyt on hullua viedä isovanhemmille rahaa ja sitten odottaa että he ostavat suksia, pyöriä, luistimia, pianoja. Ja jos ostavat pienempää se on turhaa roinaa.
Aikuisia ei meidän suvussa lahjota
Kyllä minulla on varaa ostaa kaikki mitä lapseni tarvitsevat. Appivanhemmat eivät ole koskaan ostaneet lapsilleni MITÄÄN.
Miksi osallistut tähän keskusteluun jos et ole appivanhemmiltasi saanut MITÄÄN, eli siis niitä risoja kirpputorivaatteita tai liian pieniä halpahallin vaatteita?
Niistähän tämä keskustelu pääasiassa on.Eli teillä on siis oma äityli kantanut sitä museoitavaa kirpparivaatetta? Ymmärrä nyt jos näet että hän tarvitsee ruoka- ja raha-apua sinulta hänellä ei ole rahaa isoja lahjoja antaa.
Koska äitini ja muut sukulaiseni tunkevat niitä meille.
Ja ymmärrä sinä, että jos ihminen on ostosholisti eikä osaa käsitellä rahaa, hän saattaa törsätä typeriin kirppislöytöihin, haalia ilmaisromua naapurustosta ja sitten nähdä nälkää eikä kykene maksamaan sähkölaskuaan.
Äitini ja appivanhempani eivät kukaan osaa hoitaa raha-asioitaan.
Sulla on nyt pahat perintötekijät?
Oletko ajatellut että tommosta löysyyttä on muistaa vaikka appivanhempien hääpäivä? Mitä se sinulle kuuluu mitenkään memnä viemään rahalahjoja? Sitä heikkoa rahan käyttötaitoa.
Siitähän se on monesti kiinni sekin ettei lapsella ole housuja. Se housuraha pannaan vaikka viemällä tutulle kolmenkympin kukkavihko kyläsdä käydessä, meillä on millä mällätään. ( Alkoholi, tupakka, geelikynnet, kosmetiikka)
Tää on hauska ketju.
Kommentista toiseen valitetaan mummojen lahjoista, joistakin väärän kokoisista vaatteista tai kirjasta, kun joka paikassa löytyy vaate- ja paperikeräys ja sekäjäte, jonne mummojen lahjat voi kipata avaamattomana.
Ja ne väärät kirjat ja lelut voi antaa eteenpäin. Kirjat ovat hyvin kysyttyä tavaraa päiväkodissa, terv.keskuksissa ja muissa julkisissa paikoissa, jossa lapset käyvät.
Ja ihako oikeasti nykymammat kuvittelevat teidän omien lahjojen menevän aina nappiin ja on oikea koko, kun annatte lahjoja kummilapsille ja muille.
Tosin luulen, nämä jotka haukkuvat nyt mummoja, ovat itse tuleevaisuuden mummoja, jotka haukkuvat tyttäriään ja miniöitään aikanaan. Eihän koira karvoistaan pääse eroon, kun lasi on aina vajaa ja vika nähdään muissa, ei itsessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun päästiin niihin köyhiin eläkeläisiin, niin korjataan nyt vielä sen verran, että kyllä, isovanhemmat ovat eläkkeellä, mutta eivät köyhiä. Esimerkiksi anopin bruttoeläke on isompi kuin mitä olen itse ikinä elämässäni saanut bruttopalkkaa. Kirppiksellä käyminen on harrastus, ei pakollinen tarve. AP
Miten olet ammatinvalinnassa noin epäonnistunut ettet tienaa edes naisten eläkkeen suuruista palkkaa?
Jättänyt taloutesi varakkaitten vanhempien varan?Tässä ei nyt ollut kyse minun pienestä palkasta vaan anopin suuresta eläkkeestä. AP
Pienestä palkastasi oli nimenomaan kysymys jos se ei ole eläkkeenkään suuruinen.
Et taida paljon eläkkeistä tietää. Eläkkeet eivät ole sama asia kuin mitä henkilö tienasi työelämässä.Kaikkien naisten eläke on saman suuruinen tietenkin? Onko kaikkien miestenkin? Tiedän anopin bruttoeläkkeen euron tarkkuudella. Oma palkkanikaan ei ole pieni. AP
Emme tunne sinua, voit sanoa anopin eläkkeen summan meille, onko hän sr harvinainen hyväpalkksinen eläkeläinen.
Johtaja, lääkäri, politiikko?
Voin kertoa, mieheni tienasi n. 50 000 vuodessa. Se ei ole paljon. Hänen eläkkeensä oli 2200 euroa brutto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lahjasta yleensä kiitetä ja sitten tehdään sillä mitä halutaan.
Jos me mummot käyttäytyisimme samalla lailla, raivoisimme kiitoksen sijasta kun saamme turhaa roinaa. Niitä tuikkukuppeja, kynttilöitä, jotain koristerihkamaa jne.
Pitäiskö pakata autoon ja viedä itsekullekin takaisin raivon kanssa?Leikin ajatuksella jos suututtaisini miniät, he ehkä tulisivat kiireesti tuomaan kaikki ne rahat jotka olen lapsille ja perheille antanut takaisin? Kyllä minulla niille käyttöä olisi.
En ole kummallekaan mummolle kantanut pienintäkään rihkamaesinettä. He saa rahalahjoja.
Ja sehän ei ole ongelma edes, että sitä epäsopivaa tavaraa tulvii meille, vaan se, että kotimme odotetaan muuttuvan epäsopivan tavaran museoksi, josta yhtäkään ns. lahjaa ei saa pistää pois.
Rahaa isovanhemmille? En ole ikinä kuullut tuollaista.
Itse olen sanonut, minulla on jo kaikkea, en tarvitse mitään. Joku jalkahoito-lahjakortti tms jos joku haluaisi välttämättä jotain antaa. Se kukka jouluna riittää.Mutta ei jotain kasvohierontaa tai geelikynsien laittoa.
Kyllä. Appivanhemmat odottaa rahalahjaa synttäreinä, hääpäivinään (meidän hääpäivää eivät ole muistaneet kertaakaan) jne.
Äidilleni vien paitsi ruokakasseja, myös rahaa.
Miksi jonkun pariskunnan hääpäivää sivulliset muistavat? En tuommoistakaan ole koskaan kuullut. Eikö se ole kahdenkeskinen juhla?
No jotkut 50 v hääpäivät ehkä juhlitaan.Niin sulla on rahaa sitten jakaa sinne ja tänne mutta ei varaa ostaa itse lastesi tarpeita.
Tuo nyt on hullua viedä isovanhemmille rahaa ja sitten odottaa että he ostavat suksia, pyöriä, luistimia, pianoja. Ja jos ostavat pienempää se on turhaa roinaa.
Aikuisia ei meidän suvussa lahjota
Kyllä minulla on varaa ostaa kaikki mitä lapseni tarvitsevat. Appivanhemmat eivät ole koskaan ostaneet lapsilleni MITÄÄN.
Miksi osallistut tähän keskusteluun jos et ole appivanhemmiltasi saanut MITÄÄN, eli siis niitä risoja kirpputorivaatteita tai liian pieniä halpahallin vaatteita?
Niistähän tämä keskustelu pääasiassa on.Eli teillä on siis oma äityli kantanut sitä museoitavaa kirpparivaatetta? Ymmärrä nyt jos näet että hän tarvitsee ruoka- ja raha-apua sinulta hänellä ei ole rahaa isoja lahjoja antaa.
Olen eri. Tämä on keskustelupalsta ja tänne voi kirjoittaa kuka tahansa, ilman kenenkään lupaa.
Miksi olet noin kärkäs ja haluat määräillä, kuka saa osallistua ja kuka ei. Kannattaa lukea palstan säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lahjasta yleensä kiitetä ja sitten tehdään sillä mitä halutaan.
Jos me mummot käyttäytyisimme samalla lailla, raivoisimme kiitoksen sijasta kun saamme turhaa roinaa. Niitä tuikkukuppeja, kynttilöitä, jotain koristerihkamaa jne.
Pitäiskö pakata autoon ja viedä itsekullekin takaisin raivon kanssa?Leikin ajatuksella jos suututtaisini miniät, he ehkä tulisivat kiireesti tuomaan kaikki ne rahat jotka olen lapsille ja perheille antanut takaisin? Kyllä minulla niille käyttöä olisi.
En ole kummallekaan mummolle kantanut pienintäkään rihkamaesinettä. He saa rahalahjoja.
Ja sehän ei ole ongelma edes, että sitä epäsopivaa tavaraa tulvii meille, vaan se, että kotimme odotetaan muuttuvan epäsopivan tavaran museoksi, josta yhtäkään ns. lahjaa ei saa pistää pois.
Repesiko riemu ja ilo, kun mummo sai rahalahjan käteensä?
Perinteisesti rahan antamista on pidetty ja pidetään edelleen taloudellisena etuna ja hyötynä, jolla parannetaan taloudellista asemaa.
Meillä mummot saisivat shokin ja loukkaantuisivat verisesti ja kysyisivät loukkaantuneena, pidätkö heitä niin köyhinä vai eivätkö he enää hallitse omaa rahankäyttöäänja tulleet vanhuuden höppönäksi, kun kymppi lätkäistään kouraan.
Olisi joo aika vänkää antaa vanhuksille joku 20 e (tai enemmän), eivät kyllä arvostaisi.
Osa ihmisistä näkee vain itsensä lahjojen antamisessakin. Heistä on kivaa shoppailla joku kivan näköinen vaate, onko se oikeaa kokoa tai muuten käyttökelpoinen ei siinä kohtaa viitsi edes miettiä. Vähän kun ostaisi nukenvaatteita omaksi ilokseen, mutta kun itselle ei kehtaa ostaa, niin muka oikeuttaa shoppailun sillä, että se on lahja. Vaikka se olisi kaikin tavoin sopimaton.
Sikäli älytöntä, että kun omaa lapsuutta muistelee, jonkun vaatteen sijaan kun olisi saanut vaikka 5 e jonka olisi saanut käyttää miten haluaa, niin lapsena olisin kyllä ilahtunut. Mutta sitten ei lahjanantaja pääse shoppaamaan.
Mitään miniä vastaan anoppi-juttua näistä on turha tehdä, huonoja lahjoja antavat muutkin. Itse olen sekä miniä että anoppi, joten ei istu tämä Tiltun tekemä riidankylvö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lahjasta yleensä kiitetä ja sitten tehdään sillä mitä halutaan.
Jos me mummot käyttäytyisimme samalla lailla, raivoisimme kiitoksen sijasta kun saamme turhaa roinaa. Niitä tuikkukuppeja, kynttilöitä, jotain koristerihkamaa jne.
Pitäiskö pakata autoon ja viedä itsekullekin takaisin raivon kanssa?Leikin ajatuksella jos suututtaisini miniät, he ehkä tulisivat kiireesti tuomaan kaikki ne rahat jotka olen lapsille ja perheille antanut takaisin? Kyllä minulla niille käyttöä olisi.
En ole kummallekaan mummolle kantanut pienintäkään rihkamaesinettä. He saa rahalahjoja.
Ja sehän ei ole ongelma edes, että sitä epäsopivaa tavaraa tulvii meille, vaan se, että kotimme odotetaan muuttuvan epäsopivan tavaran museoksi, josta yhtäkään ns. lahjaa ei saa pistää pois.
Rahaa isovanhemmille? En ole ikinä kuullut tuollaista.
Itse olen sanonut, minulla on jo kaikkea, en tarvitse mitään. Joku jalkahoito-lahjakortti tms jos joku haluaisi välttämättä jotain antaa. Se kukka jouluna riittää.Mutta ei jotain kasvohierontaa tai geelikynsien laittoa.
Kyllä. Appivanhemmat odottaa rahalahjaa synttäreinä, hääpäivinään (meidän hääpäivää eivät ole muistaneet kertaakaan) jne.
Äidilleni vien paitsi ruokakasseja, myös rahaa.
Miksi jonkun pariskunnan hääpäivää sivulliset muistavat? En tuommoistakaan ole koskaan kuullut. Eikö se ole kahdenkeskinen juhla?
No jotkut 50 v hääpäivät ehkä juhlitaan.Niin sulla on rahaa sitten jakaa sinne ja tänne mutta ei varaa ostaa itse lastesi tarpeita.
Tuo nyt on hullua viedä isovanhemmille rahaa ja sitten odottaa että he ostavat suksia, pyöriä, luistimia, pianoja. Ja jos ostavat pienempää se on turhaa roinaa.
Aikuisia ei meidän suvussa lahjota
Kyllä minulla on varaa ostaa kaikki mitä lapseni tarvitsevat. Appivanhemmat eivät ole koskaan ostaneet lapsilleni MITÄÄN.
Miksi osallistut tähän keskusteluun jos et ole appivanhemmiltasi saanut MITÄÄN, eli siis niitä risoja kirpputorivaatteita tai liian pieniä halpahallin vaatteita?
Niistähän tämä keskustelu pääasiassa on.Eli teillä on siis oma äityli kantanut sitä museoitavaa kirpparivaatetta? Ymmärrä nyt jos näet että hän tarvitsee ruoka- ja raha-apua sinulta hänellä ei ole rahaa isoja lahjoja antaa.
Koska äitini ja muut sukulaiseni tunkevat niitä meille.
Ja ymmärrä sinä, että jos ihminen on ostosholisti eikä osaa käsitellä rahaa, hän saattaa törsätä typeriin kirppislöytöihin, haalia ilmaisromua naapurustosta ja sitten nähdä nälkää eikä kykene maksamaan sähkölaskuaan.
Äitini ja appivanhempani eivät kukaan osaa hoitaa raha-asioitaan.
Sulla on nyt pahat perintötekijät?
Oletko ajatellut että tommosta löysyyttä on muistaa vaikka appivanhempien hääpäivä? Mitä se sinulle kuuluu mitenkään memnä viemään rahalahjoja? Sitä heikkoa rahan käyttötaitoa.
Siitähän se on monesti kiinni sekin ettei lapsella ole housuja. Se housuraha pannaan vaikka viemällä tutulle kolmenkympin kukkavihko kyläsdä käydessä, meillä on millä mällätään. ( Alkoholi, tupakka, geelikynnet, kosmetiikka)
Appivanhempani tekivät konkurssin holtittoman rahankäyttönsä takia. Kyllä me heitä muistamme rahalahjoin merkkipäivinä, koska ovat nyt kuitenkin miehen vanhemmat.
Ei meillä ole lapset housuttomia taikka vaikeuksia käyttää rahaa erittäin järkevästi. Luultavasti olemme normaalia pihimpiä juurikin siksi, että kumpikin on lapsuudenkodissa nähnyt tuota örvellystä tarpeeksi. Tosin meillä äitini repesi vasta isän kuoltua, siihen asti isä piti hänet ruodussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Ylimalkaan se jonka kodista ja perheestä on kyse määrää. Eihän se nyt millään tasolla ole normaalia sisustella toisen kotia tai vaatettaa toisen ihmisen perheenjäseniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Jösses. Sääli lapsia tuollaisessa kuviossa. Teillä Venäjällä se elämä tosin muutenkin on usein ankeaa ja sivistymätöntä. Täällä Suomessa lähdetään lapsen oikeudesta isovanhempiin, ei aikuisten peleistä ja oikeuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Jösses. Sääli lapsia tuollaisessa kuviossa. Teillä Venäjällä se elämä tosin muutenkin on usein ankeaa ja sivistymätöntä. Täällä Suomessa lähdetään lapsen oikeudesta isovanhempiin, ei aikuisten peleistä ja oikeuksista.
Huoltaja arvioi minkä verran ja kenen kanssa lapset ovat tekemisissä. Ja siinä vaiheessa knu se perheen ulkopuolinen pelkästään kuormittaa, ei hän ole hyvää seuraa.
Pelkkä sukulaisuus ei ole mikään peruste vaatia sietämään törkeää käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lahjasta yleensä kiitetä ja sitten tehdään sillä mitä halutaan.
Jos me mummot käyttäytyisimme samalla lailla, raivoisimme kiitoksen sijasta kun saamme turhaa roinaa. Niitä tuikkukuppeja, kynttilöitä, jotain koristerihkamaa jne.
Pitäiskö pakata autoon ja viedä itsekullekin takaisin raivon kanssa?Leikin ajatuksella jos suututtaisini miniät, he ehkä tulisivat kiireesti tuomaan kaikki ne rahat jotka olen lapsille ja perheille antanut takaisin? Kyllä minulla niille käyttöä olisi.
Miksi olet antanut rahaa, jota sinulla ei ole ollut antaa, kun kerran sen perään haikailet?
Miksi otat vastaan tuikkukuppeja, joita et tahdo? Oletko sanonut, että et tahdo niitä etkä kynttilöitä? Kun tässähän on kyse siitä, että sanomisesta huolimatta tuodaan jotain, mitä toinen ei tahdo.
Hiukan muutenkin ihmettelen millaisessa maailmassa elät. En minä ainakaan ole ostanut äidilleni tai anopilleni ensimmäistäkään sisustusesinettä. Enkä kyllä mitään muutakaan lahjaa. Eikä ole antanut miehenikään vanhemmilleen. Järjetöntä antaa lahjoja aikuisille ihmisille, jotka voivat ostaa kaiken itse. Ja ei, en odota lahjoja itsekään keneltäkään, en vietä mitään näistä kulutusjuhlista. En syntymäpäiviä, en joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun päästiin niihin köyhiin eläkeläisiin, niin korjataan nyt vielä sen verran, että kyllä, isovanhemmat ovat eläkkeellä, mutta eivät köyhiä. Esimerkiksi anopin bruttoeläke on isompi kuin mitä olen itse ikinä elämässäni saanut bruttopalkkaa. Kirppiksellä käyminen on harrastus, ei pakollinen tarve. AP
Miten olet ammatinvalinnassa noin epäonnistunut ettet tienaa edes naisten eläkkeen suuruista palkkaa?
Jättänyt taloutesi varakkaitten vanhempien varan?Tässä ei nyt ollut kyse minun pienestä palkasta vaan anopin suuresta eläkkeestä. AP
Pienestä palkastasi oli nimenomaan kysymys jos se ei ole eläkkeenkään suuruinen.
Et taida paljon eläkkeistä tietää. Eläkkeet eivät ole sama asia kuin mitä henkilö tienasi työelämässä.
Itse et taida tietää, että toisilla ihmisillä voi olla eläke vaikka 5000 e/k. Katsos kun se riippuu ihan täysin siitä, mitä on tienannut. Ja joku ne hyvätkin palkat tienaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Mummeli joka ei hahmota sen oman lapsensa edes olevan tätä nykyä toisen perheen jäsen kokonaan on tässä kyllä se mustasukkainen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Lapset ei kyllä kiitä aikuista, joka pelaa jotakin valtapelejä sen sijaan että antaisi lapselle oikeuden niihin isovanhempiin. Tunnen joitakin näitä, vahvasti w t .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lahjasta yleensä kiitetä ja sitten tehdään sillä mitä halutaan.
Jos me mummot käyttäytyisimme samalla lailla, raivoisimme kiitoksen sijasta kun saamme turhaa roinaa. Niitä tuikkukuppeja, kynttilöitä, jotain koristerihkamaa jne.
Pitäiskö pakata autoon ja viedä itsekullekin takaisin raivon kanssa?Leikin ajatuksella jos suututtaisini miniät, he ehkä tulisivat kiireesti tuomaan kaikki ne rahat jotka olen lapsille ja perheille antanut takaisin? Kyllä minulla niille käyttöä olisi.
Miksi olet antanut rahaa, jota sinulla ei ole ollut antaa, kun kerran sen perään haikailet?
Miksi otat vastaan tuikkukuppeja, joita et tahdo? Oletko sanonut, että et tahdo niitä etkä kynttilöitä? Kun tässähän on kyse siitä, että sanomisesta huolimatta tuodaan jotain, mitä toinen ei tahdo.
Hiukan muutenkin ihmettelen millaisessa maailmassa elät. En minä ainakaan ole ostanut äidilleni tai anopilleni ensimmäistäkään sisustusesinettä. Enkä kyllä mitään muutakaan lahjaa. Eikä ole antanut miehenikään vanhemmilleen. Järjetöntä antaa lahjoja aikuisille ihmisille, jotka voivat ostaa kaiken itse. Ja ei, en odota lahjoja itsekään keneltäkään, en vietä mitään näistä kulutusjuhlista. En syntymäpäiviä, en joulua.
Tuli mieleen tuosta hirviö-miniästä joka vei anopille kaikki anopin tuomat lahjat lapsille, kaksi farmariautollista takaisin.
Mielikuvitukseni lähti lentoon, oliso vienyt rahat takaisin suututtuaan, jos rahana olisi anoppu lahjansa antanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun päästiin niihin köyhiin eläkeläisiin, niin korjataan nyt vielä sen verran, että kyllä, isovanhemmat ovat eläkkeellä, mutta eivät köyhiä. Esimerkiksi anopin bruttoeläke on isompi kuin mitä olen itse ikinä elämässäni saanut bruttopalkkaa. Kirppiksellä käyminen on harrastus, ei pakollinen tarve. AP
Miten olet ammatinvalinnassa noin epäonnistunut ettet tienaa edes naisten eläkkeen suuruista palkkaa?
Jättänyt taloutesi varakkaitten vanhempien varan?Tässä ei nyt ollut kyse minun pienestä palkasta vaan anopin suuresta eläkkeestä. AP
Pienestä palkastasi oli nimenomaan kysymys jos se ei ole eläkkeenkään suuruinen.
Et taida paljon eläkkeistä tietää. Eläkkeet eivät ole sama asia kuin mitä henkilö tienasi työelämässä.Itse et taida tietää, että toisilla ihmisillä voi olla eläke vaikka 5000 e/k. Katsos kun se riippuu ihan täysin siitä, mitä on tienannut. Ja joku ne hyvätkin palkat tienaa.
Joo joo, ja tää anopin poika on nainut kympin tunti tienaavan naisen . Kohtuullisesti tienaava äiti, jos on puolisokin, saa kyllä lapselleen housut tai kahdetkin ostettua haukkumatta anoppia.
Ja viistonnia eläkettä saava ei elätäkään poikansa perhettä, tuo vaan paitoja eikä ollenkaan housuja.
Kovaa on elämä.
Miksi osallistut tähän keskusteluun jos et ole appivanhemmiltasi saanut MITÄÄN, eli siis niitä risoja kirpputorivaatteita tai liian pieniä halpahallin vaatteita?
Niistähän tämä keskustelu pääasiassa on.
Eli teillä on siis oma äityli kantanut sitä museoitavaa kirpparivaatetta? Ymmärrä nyt jos näet että hän tarvitsee ruoka- ja raha-apua sinulta hänellä ei ole rahaa isoja lahjoja antaa.