Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Hän taisi kertoa, ettei mikään nätisti sanominen tai keskustelu auttanut. Raivopäät eivät yritä sanoa nätisti tai keskustella. Törkeät eivät varsin ota asiaa nätisti esille. Mutta miksi anoppi ei kuule? Jos kyseessä on vain huonokuuloisuus, silloinkin yleensä pahoitellaan aiheutunutta väärinymmärrystä. Eikä tehdä perinnöttömäksi tai muuta äärimmäistä. Näissä reaktio kertoo yleensä myös alkuperäiset aikeet selvästi.
Sinäkin yksi jonka mielestä vanhempien ihmisten pitää sietää kaikki sonta mitä nuoremmat vaan keksivät syytää.
Eli nuoremmat ovat kuin teinejä, anoppien pitää olla vaan niinko ei mitään kun murrosikäinen kiukuttelee. ( tai vaihdevuotinen). Missä on ne miehet, stop akka nyt. Viedään kierrätyskeskukseen muttei vanhaa ihmistä häiritä kiukuttelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Hän taisi kertoa, ettei mikään nätisti sanominen tai keskustelu auttanut. Raivopäät eivät yritä sanoa nätisti tai keskustella. Törkeät eivät varsin ota asiaa nätisti esille. Mutta miksi anoppi ei kuule? Jos kyseessä on vain huonokuuloisuus, silloinkin yleensä pahoitellaan aiheutunutta väärinymmärrystä. Eikä tehdä perinnöttömäksi tai muuta äärimmäistä. Näissä reaktio kertoo yleensä myös alkuperäiset aikeet selvästi.
Sinäkin yksi jonka mielestä vanhempien ihmisten pitää sietää kaikki sonta mitä nuoremmat vaan keksivät syytää.
Eli nuoremmat ovat kuin teinejä, anoppien pitää olla vaan niinko ei mitään kun murrosikäinen kiukuttelee. ( tai vaihdevuotinen). Missä on ne miehet, stop akka nyt. Viedään kierrätyskeskukseen muttei vanhaa ihmistä häiritä kiukuttelulla.
Ei se ole mitään kiukuttelua, kun sanoo, ettie halua kotiinsa turhaa roinaa. Eikä se sen miniän tai pojan tehtävä ole niitä viedä kierrätyskeskuksene, vaan anopin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä miniät tuppautuvat hautajaisiin , vieläpä ottamaan osanottoja vastaan vaikka ovat vihanneet raivokkaasti anoppiaan?
Eikö olisi fiksumpi pysyä poissa kuten ovat kieltäytyneet vaikka 30 vuotta käymästä anoppilassa?
Ehkä haluavat olla puolisonsa tukena. Empatia mahdollistaa mm. sellaista, että voi ymmärtää läheisen kuoleman olevan toiselle raskas asia, vaikkei olisi itse tähän kiintynyt. Kun kaikki ei lähde vain itsestä ja omista tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matseja
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä miniät tuppautuvat hautajaisiin , vieläpä ottamaan osanottoja vastaan vaikka ovat vihanneet raivokkaasti anoppiaan?
Eikö olisi fiksumpi pysyä poissa kuten ovat kieltäytyneet vaikka 30 vuotta käymästä anoppilassa?
Menen sinne tukemaan miestäni, kun sen aika on.
Surunvalitteluja en tosin mene ottamaan vastaan, koska en todellakaan tule suremaan anopin kuolemaa enkä halua kuunnella valheita, kuinka mukava ja ihana ihminen anoppini oli. Eikä ole. Vaan huono äiti, kammottava anoppi, työpaikkakiusaaja...
Järjestelyissä autan, jos mieheni siinä apua tarvitsee. Mieheni takia, en anopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota hallintaa olen pohtinut itsekin. Sopisi kuvaan. AP
Mä olen 50v velanainen mutta mulla on 2 kummilasta. Ikäni olen ihmetellyt kun lapsille ostetaan liian pieniä vaatteita. Itsekin niitä sain tädeiltä ja mummoilta aikanaan. En tiedä sanoiko äiti asiasta mutta aina tuli liian pientä. Nyt kun ostan lapsille TOUVOTTUJA vaatteita niin kysyn aina koot.
Mikä tosiaan on tää ikiaikainen ongelma että mummot ja tätit roudaa liian pientä vaatetta?
Jos mummi et tiedä kokoa varmasti niin osta se liian iso mieluummin.
Mun anoppi välillä innostui ostamaan kasvunvaraa muutamia vuosia. Ihan hyvin voi laittaa villatakin tai housut kokoa 110 muutaman kuukauden ikäisen päälle, kunhan vähän käärii hihoja ja lahkeita? Pääsääntöisesti toi kuitenkin liian pientä vaatetta.
Ei, mulla ei ole tilaa säilöä muutaman vuoden päästä käyttöön tulevia vaatteita.
Nää "neuvot" alkaa jo olla naurettavia. Ei saa tuoda liian pientä vaatetta, mutta ei myöskään missään tapauksessa olla kasvunvaraa, koska ei ole tilaa niille 😂
Nää äitylit pitäis viedä jonnekin kehitysmaahan katsomaan todellisessa puutteessa eläviä onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä - jospa se auttaisi tuohon valitukseen ja norsunvituralla olevaan naamaan.
Noniinpä. Kyllä ei kukaan saa koskaan missään mistään valittaa kun aina jostakin päin maailmaa löytyy kuitenkin joku jolla on asiat vielä huonommin. Parasta olla vaan hiljaa ja kiitollista itkua tihrustaen ottaa vastaan jokaikinen liian pieni, risa ja homeinen riepu mitä isovanhempi lapselle kiikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matseja
Olen muuttanut 16-vuotiaana kotoa enkä asu maalla, vaan Helsnigissä. Ei liity minuun tai elämänvalintoihini mitenkään se, ettei mummo osannut olla ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä miniät tuppautuvat hautajaisiin , vieläpä ottamaan osanottoja vastaan vaikka ovat vihanneet raivokkaasti anoppiaan?
Eikö olisi fiksumpi pysyä poissa kuten ovat kieltäytyneet vaikka 30 vuotta käymästä anoppilassa?
Ehkä haluavat olla puolisonsa tukena. Empatia mahdollistaa mm. sellaista, että voi ymmärtää läheisen kuoleman olevan toiselle raskas asia, vaikkei olisi itse tähän kiintynyt. Kun kaikki ei lähde vain itsestä ja omista tunteista.
Semmosta turhaa kulissia vaikka koko suku tietää ettei naisesta löydy mitään empatiaa, ei kuollutta vanhusta kohtaan eikä edes miestään kohtaan jota myös kalvaa minkä ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Hän taisi kertoa, ettei mikään nätisti sanominen tai keskustelu auttanut. Raivopäät eivät yritä sanoa nätisti tai keskustella. Törkeät eivät varsin ota asiaa nätisti esille. Mutta miksi anoppi ei kuule? Jos kyseessä on vain huonokuuloisuus, silloinkin yleensä pahoitellaan aiheutunutta väärinymmärrystä. Eikä tehdä perinnöttömäksi tai muuta äärimmäistä. Näissä reaktio kertoo yleensä myös alkuperäiset aikeet selvästi.
Sinäkin yksi jonka mielestä vanhempien ihmisten pitää sietää kaikki sonta mitä nuoremmat vaan keksivät syytää.
Eli nuoremmat ovat kuin teinejä, anoppien pitää olla vaan niinko ei mitään kun murrosikäinen kiukuttelee. ( tai vaihdevuotinen). Missä on ne miehet, stop akka nyt. Viedään kierrätyskeskukseen muttei vanhaa ihmistä häiritä kiukuttelulla.
Kyllä se vanha ihminen on tuossa kuviossa häirikkö, ei päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä miniät tuppautuvat hautajaisiin , vieläpä ottamaan osanottoja vastaan vaikka ovat vihanneet raivokkaasti anoppiaan?
Eikö olisi fiksumpi pysyä poissa kuten ovat kieltäytyneet vaikka 30 vuotta käymästä anoppilassa?
Menen sinne tukemaan miestäni, kun sen aika on.
Surunvalitteluja en tosin mene ottamaan vastaan, koska en todellakaan tule suremaan anopin kuolemaa enkä halua kuunnella valheita, kuinka mukava ja ihana ihminen anoppini oli. Eikä ole. Vaan huono äiti, kammottava anoppi, työpaikkakiusaaja...
Järjestelyissä autan, jos mieheni siinä apua tarvitsee. Mieheni takia, en anopin.
Ehkä vähemmän ärsytät kun pysyt pois. Ja joku muu sisarus hoitaa hautajaiset.
Arvostaako mies "empatiaa" jos avioliiton ajan on kuunnellut nalkutusta äidistään ja suvustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä miniät tuppautuvat hautajaisiin , vieläpä ottamaan osanottoja vastaan vaikka ovat vihanneet raivokkaasti anoppiaan?
Eikö olisi fiksumpi pysyä poissa kuten ovat kieltäytyneet vaikka 30 vuotta käymästä anoppilassa?
Ehkä haluavat olla puolisonsa tukena. Empatia mahdollistaa mm. sellaista, että voi ymmärtää läheisen kuoleman olevan toiselle raskas asia, vaikkei olisi itse tähän kiintynyt. Kun kaikki ei lähde vain itsestä ja omista tunteista.
Tosi empaattista onkin vihata anoppiaan, kieltää kaikki yhteydenpito perheeltään, ja sitten haudalla vääntää tekoitkua 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Mun äiti on myös kysellyt moneen kertaa että eihän tuppaudu liikaa ja että sanonhan varmasti jos hän käyttäytyy häiritsevästi. Oma äitinsä oli nimittäin sitä päsmäröivää sorttia, vaikkakaan ei ollenkaan niin paha kuin monessa kuvauksessa täällä, eikä hän halua olla samanlainen. Äiti on myös ikänsä tehnyt töitä lapsiperheiden parissa ja tietää, että ongelmaisovanhempia on (toki myös pelastajaisovanhempia, jotka kannattelee huonosti pärjäävää perhettä, mutta ne ei nyt ollut tämän ketjun aihe).
Olisikin mukavaa kerrankin lukea ketju pelastajaisovanhemmista. Täällä on vain järjetön määrä näitä isovanhempien ja anoppien haukkumisketjuja, ei koskaan mitään kiitosta avusta.
Alkuun luulin, että nykyäidit kirjoittelee näihin, mutta ilmeisesti samat valittajat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kertovat samat tarinat hieman uudelleen väritettyinä uudelleen ja uudelleen. Onhan se aika säälittävää.
Mitä muiden tekemisten kiittelyt tai haukut sinuun vaikuttaa? Joku taitaa nyt ottaa muiden asioita liian henkilökohtaisesti. Se, että sinusta olisi kiva saada kiitosta isovanhemmuudestasi, ei liity mitenkään aloittajan ja monen muun suhteissa kokemiin hankaluuksiin. Jos kiitosta ei sinulle tule tosielämässä, saattaa olla paikallaan miettiä mistä se johtuu, muttei se silti tarkoita että miniäsi on täällä. Ja jos ihmisten oikeat kokemukset eivät kiinnosta, voithan itse tekaista sellaisen kiittelyketjun, luulis olevan yhtä tehokas itsensä puijaamiseen.
Mutta ei tarvitse muiden keskusteluihin tulla (tännekin) päsmäröimään, miten asiat menee.
Tämähän on keskustelupalsta, eli minäkin keskustelen, eihän mielipide ole päsmäröintiä.
Ja noin muuten vedit pahasti pieleen, en ole isovanhempi, enkä edes vanhempi. Ihmettelen vain tätä suurta tarvetta jatkuvasti haukkua isovanhempia.
Mikä kiitollisuudessa noin triggeröi sinua - onko vieras käsite katkeralle?
Ei kiitollisuudessa mitään vikaa ole, mutta se ei ensinnäkään ole asia jota voidaan vaatia. Se on tunne. Ja varmasti he on kiitollisia, jotka kiitollisuuden tunnetta kokevat. Mutta sitä ei voi pakottaa, sen puutetta ei voi käyttää puolustuksena huonon käytöksen sallimiselle. Jos toisia haluaa auttaa, sen ei alunperinkään pitäisi johtaa mihinkään kiitollisuudenvelkaan, vaan tulla auttajan halusta auttaa. Ja usein tämän vaistoamisesta seuraa kiitollisuutta.
Joten kun selitetään ja esitetään kaikenlaista, jopa itselle, kukapa näistä enää selvää ottaa. Yleensä ihmiset kuitenkin tuntevat, onko joku teko heille ilahduttava vai muita tunteita tuottava, ja ystävällinen ihminen ei tällaista toimintaa jatka, jos muuta tulee ilmi. Se on hyvin yksinkertaista. Ongelmien esiintuominen ei ole haukkumista. Ja se, että sinä ihmettelet tai et ymmärrä jotain, ei tarkoita, että muut olisivat väärässä. Ei se tarkoita, etteivät muut kokisi niitä asioita, mihin et ole henkilökohtaisesti törmännyt. Kun et ole kaikki muut tai ainoa ihminen.
Ensinnäkin, kuka tässä on vaatimassa kiitollisuutta, puhuin siitä käsitteenä. Toiseksi, kiitollisuus ei ole pelkästään tunne, vaan myös valinta. Voi valita ajatella hyvää elämässään ja olla kiitollinen niistä pienistäkin asioista. Itse käytän mm. kiitollisuuspäiväkirjaa.
Jatkuva ongelmissa ja negatiivisissa asioissa vellominen ei tuo muuta kuin pahaa mieltä. Tässäkin ketjussa näkee hyvin, kuinka viha ja katkeruus vain kasvaa. Mutta kukin tyylillään.
Aika tuomitseva olet kiitollisuudesta ammentavaksi ihmiseksi, just sayin'.
Mitähän tuomitsevaa tuossa muka oli? Järkevä vastaus provoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä miniät tuppautuvat hautajaisiin , vieläpä ottamaan osanottoja vastaan vaikka ovat vihanneet raivokkaasti anoppiaan?
Eikö olisi fiksumpi pysyä poissa kuten ovat kieltäytyneet vaikka 30 vuotta käymästä anoppilassa?
Ehkä haluavat olla puolisonsa tukena. Empatia mahdollistaa mm. sellaista, että voi ymmärtää läheisen kuoleman olevan toiselle raskas asia, vaikkei olisi itse tähän kiintynyt. Kun kaikki ei lähde vain itsestä ja omista tunteista.
Tosi empaattista onkin vihata anoppiaan, kieltää kaikki yhteydenpito perheeltään, ja sitten haudalla vääntää tekoitkua 🙄
Kas knu se anoppi ei edelleenkään ole maailmankaikkeuden keskipiste, vaan se empatia kohdistuu siihen aviomieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Hän taisi kertoa, ettei mikään nätisti sanominen tai keskustelu auttanut. Raivopäät eivät yritä sanoa nätisti tai keskustella. Törkeät eivät varsin ota asiaa nätisti esille. Mutta miksi anoppi ei kuule? Jos kyseessä on vain huonokuuloisuus, silloinkin yleensä pahoitellaan aiheutunutta väärinymmärrystä. Eikä tehdä perinnöttömäksi tai muuta äärimmäistä. Näissä reaktio kertoo yleensä myös alkuperäiset aikeet selvästi.
Sinäkin yksi jonka mielestä vanhempien ihmisten pitää sietää kaikki sonta mitä nuoremmat vaan keksivät syytää.
Eli nuoremmat ovat kuin teinejä, anoppien pitää olla vaan niinko ei mitään kun murrosikäinen kiukuttelee. ( tai vaihdevuotinen). Missä on ne miehet, stop akka nyt. Viedään kierrätyskeskukseen muttei vanhaa ihmistä häiritä kiukuttelulla.
Ei vanhuus ole mikään vapaudut kaikesta vastuusta -kortti. Samat säännöt ja muita kuunnellaan. Tämä koskee erityisen vahvasti kotia ja tapoja, niissä ei lähdetä soveltamaan puoleen ja toiseen. Vanhusten itsemääräämisoikeus on sanoitettu, mutta itsemääräämisoikeus koskee myös muiden elämää ja päätöksiä ihan samoin.
Jos anoppi ei anna viedä kierrätyskeskukseen, vieköön sitten itse. Eihän kommentoija edes tehnyt tässä anopin toivetta vastaan muutoin kuin siinä, että juuri hänen täytyy ne kodissaan säilöä ja se ei nyt vaan sopinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolli ei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä miniät tuppautuvat hautajaisiin , vieläpä ottamaan osanottoja vastaan vaikka ovat vihanneet raivokkaasti anoppiaan?
Eikö olisi fiksumpi pysyä poissa kuten ovat kieltäytyneet vaikka 30 vuotta käymästä anoppilassa?
Ehkä haluavat olla puolisonsa tukena. Empatia mahdollistaa mm. sellaista, että voi ymmärtää läheisen kuoleman olevan toiselle raskas asia, vaikkei olisi itse tähän kiintynyt. Kun kaikki ei lähde vain itsestä ja omista tunteista.
Tosi empaattista onkin vihata anoppiaan, kieltää kaikki yhteydenpito perheeltään, ja sitten haudalla vääntää tekoitkua 🙄
Kas knu se anoppi ei edelleenkään ole maailmankaikkeuden keskipiste, vaan se empatia kohdistuu siihen aviomieheen.
No tuota, noin yleensä ottaen hautajaisissa se haudattava nyt sattuu olemaan se keskipiste, jota muistellaan. Uskoisin, että aviomies voi paremmin, kun ei tarvitse sietää äitinsä vihaajaa hautajaisissa, saa edes hetken hengähdystauon marinasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä miniät tuppautuvat hautajaisiin , vieläpä ottamaan osanottoja vastaan vaikka ovat vihanneet raivokkaasti anoppiaan?
Eikö olisi fiksumpi pysyä poissa kuten ovat kieltäytyneet vaikka 30 vuotta käymästä anoppilassa?
Ehkä haluavat olla puolisonsa tukena. Empatia mahdollistaa mm. sellaista, että voi ymmärtää läheisen kuoleman olevan toiselle raskas asia, vaikkei olisi itse tähän kiintynyt. Kun kaikki ei lähde vain itsestä ja omista tunteista.
Tosi empaattista onkin vihata anoppiaan, kieltää kaikki yhteydenpito perheeltään, ja sitten haudalla vääntää tekoitkua 🙄
Hymyilin täällä vinoa hymyä kun joku teennäisesti selittää empatiasta miestään kohtaan. Jos hän sellaista tuntisi olisi myös miehensä äitiin suhtautunut kärsivällisesti.
Ei noi hupaisat suruharsot ja vollotus sukua petä. Oma kokemus äidin ja yhden miniän suhteesta. Miniä ootti monta vuotta äidin kuolemaa että saisivat rantatontin. Vihasi äitiä sydämensä pohjasta.
Miehensä kuitenkin sitten järjesti hautajaiset ja hoiti pesän. Oli hupaisaa, rouvalla oli ainoa hattu vanhanaikaisen suruhunnun kanssa, emäntänä toimi ottaen surunvalittelut ja itki tyrski. Oliko sitten ilonitkua kun saivat lopulta sen rantatontin ja vielä rahaakin mukavasti.
Joku voisi mummoille ja mammoille kertoa, että älkää eläkö enää siinä tavaran haalinta ajassa, siinä sodanjälkeisessä jutussa.
Nyt on tärkeämpää, että ei tueta sitä Kiinaa sillä muovikrääsän hankinnalla, eikä muutoinkaan saastuteta maailmaa ja kuluteta energioita loppuu turhalla romulla ja tämä huomioida erityisesti kun on jotkut lasten kutsut tai synttärit tai vastaavat kyseessä.
Hirveetä katella kun sängynaluset ja verkkokellarit tursuavat toinen toistaan turhempaa muovitrakrotia ja pehmolelua sun muuta ja lisää kannetaan, huh huh, tervetuloa nykyaikaan sieltä ja heti kiitos!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?
Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.
Miksi ajattelet että miniöiden pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi anoppi keksii sanoa tai tehdä.
Sentään anoppi jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen anoppi.