Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Ei mun mies halua, että hänen äitinsä sisustaa meillä ja täyttää meidän taloa turhilla tavaroilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.

Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. 

Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?

Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.

Eli mummi ostaa lapsenlapselle hyväntekeväisyyskirpparilta pienen vaatteen, jonka lapsi vie saman tien hyvänteleväisyyskirpparille, josta mummi ostaa lapsenlapselle.......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP

Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.

Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.

Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.

Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.

Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.

Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".

Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.

No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.

Mun äiti on myös kysellyt moneen kertaa että eihän tuppaudu liikaa ja että sanonhan varmasti jos hän käyttäytyy häiritsevästi. Oma äitinsä oli nimittäin sitä päsmäröivää sorttia, vaikkakaan ei ollenkaan niin paha kuin monessa kuvauksessa täällä, eikä hän halua olla samanlainen. Äiti on myös ikänsä tehnyt töitä lapsiperheiden parissa ja tietää, että ongelmaisovanhempia on (toki myös pelastajaisovanhempia, jotka kannattelee huonosti pärjäävää perhettä, mutta ne ei nyt ollut tämän ketjun aihe).

Olisikin mukavaa kerrankin lukea ketju pelastajaisovanhemmista. Täällä on vain järjetön määrä näitä isovanhempien ja anoppien haukkumisketjuja, ei koskaan mitään kiitosta avusta.

Alkuun luulin, että nykyäidit kirjoittelee näihin, mutta ilmeisesti samat valittajat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kertovat samat tarinat hieman uudelleen väritettyinä uudelleen ja uudelleen. Onhan se aika säälittävää.

Mitä muiden tekemisten kiittelyt tai haukut sinuun vaikuttaa? Joku taitaa nyt ottaa muiden asioita liian henkilökohtaisesti. Se, että sinusta olisi kiva saada kiitosta isovanhemmuudestasi, ei liity mitenkään aloittajan ja monen muun suhteissa kokemiin hankaluuksiin. Jos kiitosta ei sinulle tule tosielämässä, saattaa olla paikallaan miettiä mistä se johtuu, muttei se silti tarkoita että miniäsi on täällä. Ja jos ihmisten oikeat kokemukset eivät kiinnosta, voithan itse tekaista sellaisen kiittelyketjun, luulis olevan yhtä tehokas itsensä puijaamiseen.

Mutta ei tarvitse muiden keskusteluihin tulla (tännekin) päsmäröimään, miten asiat menee.

Tämähän on keskustelupalsta, eli minäkin keskustelen, eihän mielipide ole päsmäröintiä.

Ja noin muuten vedit pahasti pieleen, en ole isovanhempi, enkä edes vanhempi. Ihmettelen vain tätä suurta tarvetta jatkuvasti haukkua isovanhempia.

Mikä kiitollisuudessa noin triggeröi sinua - onko vieras käsite katkeralle?

Ei kiitollisuudessa mitään vikaa ole, mutta se ei ensinnäkään ole asia jota voidaan vaatia. Se on tunne. Ja varmasti he on kiitollisia, jotka kiitollisuuden tunnetta kokevat. Mutta sitä ei voi pakottaa, sen puutetta ei voi käyttää puolustuksena huonon käytöksen sallimiselle. Jos toisia haluaa auttaa, sen ei alunperinkään pitäisi johtaa mihinkään kiitollisuudenvelkaan, vaan tulla auttajan halusta auttaa. Ja usein tämän vaistoamisesta seuraa kiitollisuutta.

Joten kun selitetään ja esitetään kaikenlaista, jopa itselle, kukapa näistä enää selvää ottaa. Yleensä ihmiset kuitenkin tuntevat, onko joku teko heille ilahduttava vai muita tunteita tuottava, ja ystävällinen ihminen ei tällaista toimintaa jatka, jos muuta tulee ilmi. Se on hyvin yksinkertaista. Ongelmien esiintuominen ei ole haukkumista. Ja se, että sinä ihmettelet tai et ymmärrä jotain, ei tarkoita, että muut olisivat väärässä. Ei se tarkoita, etteivät muut kokisi niitä asioita, mihin et ole henkilökohtaisesti törmännyt. Kun et ole kaikki muut tai ainoa ihminen.

Kiitollisuus ei koskaan synny vaatimalla, pakottamalla ja syyllistämällä. Inho kyllä.

Ja se joka kiitollisuutta itselleen kritiikittä vaatii, ei alunperinkään ole sitä ansainnut. Koska kiitollisuutta herättävien tekojen motiivina ei ole toisen osoittama kiitollisuus, vaan kohteen tunteet, joista kiitollisuus herää. Jälkimmäistä ei tule ilman ensimmäistä, vaikka sitä yritetään syyllistämällä vaatiakin.

Kuka täällä muka on kiitollisuutta vaatinut? Ihmeellisiä tulkintoja. Lisäksi, kiitollisuus on myös valinta ja elämän asenne. Suosittelen!

No aika moni käyttää kiitollisuutta olkiukkona, lahjahevoset ja pienestä valittamiset, suoraan viitataan kiittämättömyyteen. Olisit kiitollinen jadajada, ettekö osaa lukea? Kaikkia osallistujia en nimeltä tiedä, joten en osaa tarkkaan nimetä.

Minä (jolle vastasit) puhuin kiitollisuudesta elämän asenteena, joka helpottaa omaa elämää - myös vaikeuksien keskellä. Saathan sinä vääntää sen vaikka kuinka negaksi, mutta se on oma tulkintasi.

Hyvä jos se helpottaa omaa elämääsi. Se ei ole kuitenkaan peruste määritellä muiden tunteiden arvoa tai tarpeellisuutta. Määritellä muiden tunteita tilanteissa joita et ole itse kokenut. Tehdä itsestäsi jalompaa, kun et sorru ikäviin tunteisiin ja pidät niitä turhina. Kiitollisuus sitoutuu usein nöyryyteen ja sinä olet ylpäkkä. Kerrot täällä, kuinka suhtautua, mikä on oikein, mikä väärin, turhaa tai kannustettavaa. Huoh.

Kylläpä nyt kolahti kovaa. Ilmeisesti täällä saa vain haukkua isovanhempia, muut tekstit tyrmätään tai mitätöidään.

Mielestäni moni ihmissuhdeongelma ratkeaisi, kun osaisi ajatella sen oman kuplan ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Heti alkoi mammojen selitykset 😂 Älä luule, että uskon sun miehelläsi olevan jotain sananvaltaa teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Heti alkoi mammojen selitykset 😂 Älä luule, että uskon sun miehelläsi olevan jotain sananvaltaa teillä.

Edelleenkään tämä ei ole anopin koti. Vaikka miten tälläisit hymiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.

Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. 

Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?

Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.

Eli mummi ostaa lapsenlapselle hyväntekeväisyyskirpparilta pienen vaatteen, jonka lapsi vie saman tien hyvänteleväisyyskirpparille, josta mummi ostaa lapsenlapselle.......

Jos mies tai lapsi hoitaa kierrätyksen tai säilytyksen, niin siitä vaan lahjomaan, eikä miniää kosketa lainkaan. Yleensä tästä saattaa sanoa juuri se, kelle asia aiheuttaa hankaluutta ja tämä tulkitaan jostain syystä kiukutteluksi.

Kyseessä ei muutenkaan ole mikään miniä-anoppi-ilmiö, samaa on kuvattu myös omien vanhempien suhteen. Usein nivoutuu samaan ilmiöön, kontrolliin ja kunnioituksen puutteeseen. Ei ymmärretä toisen osaa ja sanoessa sitä ei huomioida tarkoituksellisesti. Siinä ei hyvä tarkoitus enää oikein toteudu uskottavasti mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Heti alkoi mammojen selitykset 😂 Älä luule, että uskon sun miehelläsi olevan jotain sananvaltaa teillä.

Edelleenkään tämä ei ole anopin koti. Vaikka miten tälläisit hymiöitä.

Eikä anopin pojan. Saa se tässä punkata jos on aina samaa mieltä kanssani ja tekee kotityöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mummot ylipäätään antaa mitään lapsilleen tai lapsenlapsilleen, kyllä yhteiskunta kustantaa ja auttaa näissä. Valveutukaa mummot, lama tulossa, pienistä eläkkeistä ei tarvitse turhaan rahoja antaa tai tavaroita hankkia vaikka kuinka tekisi mieli jotenkin osallistua lasten elämään. Pärjätköön omillaan, palkoillaan ja tuillaan. On tälläkin palstalla niin monesti tästä haukuttu ja mollattu, että nyt viimeistään kannattaa alkaa pitämään välimatkaa.

Kiitos! Terveisin miniä.

Ps. Jätä muutenkin rauhaan. Älä soittele haukkumispuheluita. Älä arvostele lasten kasvatusta, ulkonäköäni, ruokavaliotamme ym.

Älä soittele sukulaisille ja virastoihin kuinka huono ja iso ihminen minä olen.

Kukaan ei oikeasti jaksa kuunnella!

Hei miniä,

Älä koko ajan valita täällä ja joka paikassa, jossa joku jaksaa hetken kuunnella. Tiedämme jo, ettei sinulle mikään kelpaa.

En valita täällä enkä joka paikassa.

Kelpaa hyvin, kun saan elää normaalia elämää ilman jatkuvaa vittuilua ja arvostelua.

- Anoppisi putosi veneestä.

- Nyt ei kyllä naarata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Heti alkoi mammojen selitykset 😂 Älä luule, että uskon sun miehelläsi olevan jotain sananvaltaa teillä.

Edelleenkään tämä ei ole anopin koti. Vaikka miten tälläisit hymiöitä.

Eikä anopin pojan. Saa se tässä punkata jos on aina samaa mieltä kanssani ja tekee kotityöt.

Edelleenkään myöskään se anopin poika ei ole pelkkä anopin käsikassara ja jatke, vaan ihan itsellinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Ei mun mies halua, että hänen äitinsä sisustaa meillä ja täyttää meidän taloa turhilla tavaroilla.

Eikä minun poikani suostuisi, että minä alkaisin heidän kotejaan sisustaa. Pakko sanoa, että eipä ole tullut mieleenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Heti alkoi mammojen selitykset 😂 Älä luule, että uskon sun miehelläsi olevan jotain sananvaltaa teillä.

Edelleenkään tämä ei ole anopin koti. Vaikka miten tälläisit hymiöitä.

Eikä anopin pojan. Saa se tässä punkata jos on aina samaa mieltä kanssani ja tekee kotityöt.

Edelleenkään myöskään se anopin poika ei ole pelkkä anopin käsikassara ja jatke, vaan ihan itsellinen ihminen.

Ei tietenkään vaan vaimolleen kuuliainen ilman omaa ajatuksen tynkääkään. On ilo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP

Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.

Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.

Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.

Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.

Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.

Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".

Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.

No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.

Mun äiti on myös kysellyt moneen kertaa että eihän tuppaudu liikaa ja että sanonhan varmasti jos hän käyttäytyy häiritsevästi. Oma äitinsä oli nimittäin sitä päsmäröivää sorttia, vaikkakaan ei ollenkaan niin paha kuin monessa kuvauksessa täällä, eikä hän halua olla samanlainen. Äiti on myös ikänsä tehnyt töitä lapsiperheiden parissa ja tietää, että ongelmaisovanhempia on (toki myös pelastajaisovanhempia, jotka kannattelee huonosti pärjäävää perhettä, mutta ne ei nyt ollut tämän ketjun aihe).

Olisikin mukavaa kerrankin lukea ketju pelastajaisovanhemmista. Täällä on vain järjetön määrä näitä isovanhempien ja anoppien haukkumisketjuja, ei koskaan mitään kiitosta avusta.

Alkuun luulin, että nykyäidit kirjoittelee näihin, mutta ilmeisesti samat valittajat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kertovat samat tarinat hieman uudelleen väritettyinä uudelleen ja uudelleen. Onhan se aika säälittävää.

Mitä muiden tekemisten kiittelyt tai haukut sinuun vaikuttaa? Joku taitaa nyt ottaa muiden asioita liian henkilökohtaisesti. Se, että sinusta olisi kiva saada kiitosta isovanhemmuudestasi, ei liity mitenkään aloittajan ja monen muun suhteissa kokemiin hankaluuksiin. Jos kiitosta ei sinulle tule tosielämässä, saattaa olla paikallaan miettiä mistä se johtuu, muttei se silti tarkoita että miniäsi on täällä. Ja jos ihmisten oikeat kokemukset eivät kiinnosta, voithan itse tekaista sellaisen kiittelyketjun, luulis olevan yhtä tehokas itsensä puijaamiseen.

Mutta ei tarvitse muiden keskusteluihin tulla (tännekin) päsmäröimään, miten asiat menee.

Tämähän on keskustelupalsta, eli minäkin keskustelen, eihän mielipide ole päsmäröintiä.

Ja noin muuten vedit pahasti pieleen, en ole isovanhempi, enkä edes vanhempi. Ihmettelen vain tätä suurta tarvetta jatkuvasti haukkua isovanhempia.

Mikä kiitollisuudessa noin triggeröi sinua - onko vieras käsite katkeralle?

Ei kiitollisuudessa mitään vikaa ole, mutta se ei ensinnäkään ole asia jota voidaan vaatia. Se on tunne. Ja varmasti he on kiitollisia, jotka kiitollisuuden tunnetta kokevat. Mutta sitä ei voi pakottaa, sen puutetta ei voi käyttää puolustuksena huonon käytöksen sallimiselle. Jos toisia haluaa auttaa, sen ei alunperinkään pitäisi johtaa mihinkään kiitollisuudenvelkaan, vaan tulla auttajan halusta auttaa. Ja usein tämän vaistoamisesta seuraa kiitollisuutta.

Joten kun selitetään ja esitetään kaikenlaista, jopa itselle, kukapa näistä enää selvää ottaa. Yleensä ihmiset kuitenkin tuntevat, onko joku teko heille ilahduttava vai muita tunteita tuottava, ja ystävällinen ihminen ei tällaista toimintaa jatka, jos muuta tulee ilmi. Se on hyvin yksinkertaista. Ongelmien esiintuominen ei ole haukkumista. Ja se, että sinä ihmettelet tai et ymmärrä jotain, ei tarkoita, että muut olisivat väärässä. Ei se tarkoita, etteivät muut kokisi niitä asioita, mihin et ole henkilökohtaisesti törmännyt. Kun et ole kaikki muut tai ainoa ihminen.

Kiitollisuus ei koskaan synny vaatimalla, pakottamalla ja syyllistämällä. Inho kyllä.

Ja se joka kiitollisuutta itselleen kritiikittä vaatii, ei alunperinkään ole sitä ansainnut. Koska kiitollisuutta herättävien tekojen motiivina ei ole toisen osoittama kiitollisuus, vaan kohteen tunteet, joista kiitollisuus herää. Jälkimmäistä ei tule ilman ensimmäistä, vaikka sitä yritetään syyllistämällä vaatiakin.

Kuka täällä muka on kiitollisuutta vaatinut? Ihmeellisiä tulkintoja. Lisäksi, kiitollisuus on myös valinta ja elämän asenne. Suosittelen!

No aika moni käyttää kiitollisuutta olkiukkona, lahjahevoset ja pienestä valittamiset, suoraan viitataan kiittämättömyyteen. Olisit kiitollinen jadajada, ettekö osaa lukea? Kaikkia osallistujia en nimeltä tiedä, joten en osaa tarkkaan nimetä.

Minä (jolle vastasit) puhuin kiitollisuudesta elämän asenteena, joka helpottaa omaa elämää - myös vaikeuksien keskellä. Saathan sinä vääntää sen vaikka kuinka negaksi, mutta se on oma tulkintasi.

Hyvä jos se helpottaa omaa elämääsi. Se ei ole kuitenkaan peruste määritellä muiden tunteiden arvoa tai tarpeellisuutta. Määritellä muiden tunteita tilanteissa joita et ole itse kokenut. Tehdä itsestäsi jalompaa, kun et sorru ikäviin tunteisiin ja pidät niitä turhina. Kiitollisuus sitoutuu usein nöyryyteen ja sinä olet ylpäkkä. Kerrot täällä, kuinka suhtautua, mikä on oikein, mikä väärin, turhaa tai kannustettavaa. Huoh.

Kylläpä nyt kolahti kovaa. Ilmeisesti täällä saa vain haukkua isovanhempia, muut tekstit tyrmätään tai mitätöidään.

Mielestäni moni ihmissuhdeongelma ratkeaisi, kun osaisi ajatella sen oman kuplan ulkopuolelle.

No, jos kerran olet sitä mieltä, niin niinhän sen on sitten oltava. Nähtäväksi jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Heti alkoi mammojen selitykset 😂 Älä luule, että uskon sun miehelläsi olevan jotain sananvaltaa teillä.

Edelleenkään tämä ei ole anopin koti. Vaikka miten tälläisit hymiöitä.

Eikä anopin pojan. Saa se tässä punkata jos on aina samaa mieltä kanssani ja tekee kotityöt.

Edelleenkään myöskään se anopin poika ei ole pelkkä anopin käsikassara ja jatke, vaan ihan itsellinen ihminen.

Ei tietenkään vaan vaimolleen kuuliainen ilman omaa ajatuksen tynkääkään. On ilo

Niinhän se jo Raamatussa sanotaan, että naimisiin mennessä (viimeistään) erotaan vanhasta perheestä ja muodostetaan uusi. Niin sen kuuluukin olla.

Ja muuten meillä se häirikkö on minun äitini, joka yrittää tehdä miehestäni pahista ja väittää minun tykkäävän samoista asioista kuin hän jne. Koska äitini ei ole koskaan oppinut kuuntelemaan lapsiaan, vaan kohtelee meitä kuin olisimme vain hänen jatkeitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Heti alkoi mammojen selitykset 😂 Älä luule, että uskon sun miehelläsi olevan jotain sananvaltaa teillä.

Edelleenkään tämä ei ole anopin koti. Vaikka miten tälläisit hymiöitä.

Eikä anopin pojan. Saa se tässä punkata jos on aina samaa mieltä kanssani ja tekee kotityöt.

Edelleenkään myöskään se anopin poika ei ole pelkkä anopin käsikassara ja jatke, vaan ihan itsellinen ihminen.

Ei tietenkään vaan vaimolleen kuuliainen ilman omaa ajatuksen tynkääkään. On ilo

Mielenkiinnosta, jos poikanne tottelee äitiään aikuisena, onko hyvä poika vai nassukka jolta jäänyt napanuora katkaisematta? Täytyykö pojan olla jonkun vallassa ja sitten kysymys kuuluu vain, kenen? Vai saako itse päättää, mitä sallii ja mitä ei? Onko alistettu vain jos kuuntelee vaimoaan, vai onko sama äitin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Heti alkoi mammojen selitykset 😂 Älä luule, että uskon sun miehelläsi olevan jotain sananvaltaa teillä.

Edelleenkään tämä ei ole anopin koti. Vaikka miten tälläisit hymiöitä.

Eikä anopin pojan. Saa se tässä punkata jos on aina samaa mieltä kanssani ja tekee kotityöt.

Edelleenkään myöskään se anopin poika ei ole pelkkä anopin käsikassara ja jatke, vaan ihan itsellinen ihminen.

Ei tietenkään vaan vaimolleen kuuliainen ilman omaa ajatuksen tynkääkään. On ilo

Niinhän se jo Raamatussa sanotaan, että naimisiin mennessä (viimeistään) erotaan vanhasta perheestä ja muodostetaan uusi. Niin sen kuuluukin olla.

Ja muuten meillä se häirikkö on minun äitini, joka yrittää tehdä miehestäni pahista ja väittää minun tykkäävän samoista asioista kuin hän jne. Koska äitini ei ole koskaan oppinut kuuntelemaan lapsiaan, vaan kohtelee meitä kuin olisimme vain hänen jatkeitaan.

Ja miehesi ja lapsesi ovat sinun jatkeitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Heti alkoi mammojen selitykset 😂 Älä luule, että uskon sun miehelläsi olevan jotain sananvaltaa teillä.

Edelleenkään tämä ei ole anopin koti. Vaikka miten tälläisit hymiöitä.

Eikä anopin pojan. Saa se tässä punkata jos on aina samaa mieltä kanssani ja tekee kotityöt.

Edelleenkään myöskään se anopin poika ei ole pelkkä anopin käsikassara ja jatke, vaan ihan itsellinen ihminen.

Ei tietenkään vaan vaimolleen kuuliainen ilman omaa ajatuksen tynkääkään. On ilo

Niinhän se jo Raamatussa sanotaan, että naimisiin mennessä (viimeistään) erotaan vanhasta perheestä ja muodostetaan uusi. Niin sen kuuluukin olla.

Ja muuten meillä se häirikkö on minun äitini, joka yrittää tehdä miehestäni pahista ja väittää minun tykkäävän samoista asioista kuin hän jne. Koska äitini ei ole koskaan oppinut kuuntelemaan lapsiaan, vaan kohtelee meitä kuin olisimme vain hänen jatkeitaan.

Ja miehesi ja lapsesi ovat sinun jatkeitasi.

Eivät ole. Olen visusti toiminut kaikessa päinvastaisesti kuin äitini. Miehelläni on oma makunsa ja lapsillani oma makunsa - vaikka äitini yrittikin kohdella lapsiani yhtä paskasti kuin minua ja sisaruksiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.

Eli tällöin tärkeintä on se oma mielihyvä, eikä toisen ilahduttaminen. Sitten jos tämän tuo esiin, loukkaannutaan, koska on pukeuduttu pyytettömän hyväntekijän kaapuun. Ajatella, että jopa antamalla voi saada toisen tuntemaan olonsa arvottomaksi, jos viesti on noin ristiriitainen. Joka haluaa huomioida toiset, tekee sen kuuntelemalla ja joustamalla. Jotkut taas käyttävät muka-huomioivia eleitä nostaakseen itseään, eikä teon tarkoitus säily alkuperäisenä.

Ja tässä kuviossa ei ole kyse vain miniöistä, anopeista ja pikkulapsista. Nuo omien tarpeidensa tyydyttäjät tekevät sitä aikuisten omien lastensakin kanssa.

Esimerkki: mieheni äiti kysyä pojaltaan, että jos hän neuloisi vpaidan tälle. Poika ilahtuneena, että tahtoisi sellaisen tummanharmaan saaristolaisvillapaidan. 

Sai beigen ja vaaleansinisen raidallisen puuvillaneuleen. Maailmassa on jotain 8 miljardia ihmistä, joten varmasti on olemassa joku, jolle sellainen väriyhdistelmä sopii. Mieheni ei kyllä ole sellainen, lisäksi hän pitää kirkkaista väreistä jos värejä käyttää, ostaa siis itse kirkkaanpunaista tai keltaista treenipaidoiksi jne.

Ja minä en ollut tuossa mitenkään osallisena, kyse oli täysin äidin ja keski-ikäisen poikansa välisestä asiasta. Mies oli kohtalaisen pettynyt.

Tuollaisille ihmisille ei voi mitään, kun ne ei tunnu edes näkevän ihmisiä ympärillään oikeasti. Kuten nyt mieheni äiti ei näe poikaansa edes sen vertaa, että näkisi mitä värejä tämä valitsee itse ja mikä sille sopisi.

Varmaan se on just joku tunnelukko. Ei ole itse lapsena tullut kohdatuksi omana itsenään omine tarpeineen ja toiveineen, yksilönä, joten ei osaa tulkita tai välittää muidenkaan tarpeista ja toiveista.

Se on ihan järkyttävän surullista, että ei näe toisia ihmisiä kunnolla niiden omina itseinä. Kömpelösti sanottu, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.

Mutta jos toinen oikein ääneen sanoo, mistä tykkäisi, ja silti tekee täysin päinvastoin, miten mikään tunnelukko voi aiheuttaa sen?

Minulle samainen anoppi halusi tehdä villasukat ja kysyi, minkä väriset tahtoisin. Ilahduin, koska vanhat saapassukkani vetelivät viimeisiään. Näytin ne, siis ihan tavalliset saapassukat, vähän polven alle ja joustinneule varressa. Sanoin että jos tällaiset saisi, värillä ei väliä kunhan ei ole pinkkiä.

Sain pinkinkirjavasta langasta tehdyt matalavartiset sukat, joissa oli kummallista pitsihommelia jalkaterän päällä, niin että koko villasukan idea aika lailla vesittyi.

En syytä vain anoppiani: Oma äitini antoi minulle mustavalkoisen silkkihuivin, jossa oli epämääräinen sahalaitakuvio, varma migreenitriggeri minulle. "Kun sä niin tykkäät silkkihuiveista". Joo, käytän yksivärisiä silkkihuiveja selkeissä perusväreissä. Minulla ei ole ensimmäistäkään vaatetta, missä olisi minkäänlaista kuviota, koska ne laukaisee helposti migreenin ja muutenkin tykkään oikeastaan vain yksivärisistä vaatteista.

Muutenkin epäilen, ettei mustavalkoinen sahalaita näytä hyvältä kenenkään kasvoja vasten.

Äiti ostelee myös kaikenlaisia kalliita koruja, vaikken käytä niitä: minulla ei ole edes vihkisormusta. Epäilen, että korut se tahtoisi itse, mutta ei raaski ostaa itselleen joten minulle sitten.

Siskoni ei jostain syystä saa ei-toivottuja lahjoja. Sille ostetaan sitä kallista naamarasvaa mitä se on pyytänyt tms.

Kuulostaa ot:lta, mutta tahdon vaan sanoa ap:lle, että jos et lopeta tuota kuviota nyt, se ei lopu ikinä.

Tajuatko kuinka hemmotellulta kermaperseeltä kuulostat? Jos on noin vaikeaa värien ja kuvioiden kanssa, kannattaa itse hommata kaikki, niin ei tarvitse saada "migreeniä".

No niinhän minä hommaankin! Minulla on iso laatikollinen itseostettuja silkkihuiveja, en todellakaan ollut sellaista vailla. Ihan pyytämättä annettiin.

Ja tykkäsit siitä tai et, tietynlaiset kuviot voivat alkaa "väpättää" silmissä ja laukaista migreenin. Tai epilepsiakohtauksen. Tai matkapahoinvointia, sellaisestakin ole kuullut.

Ihmisen silmä tekee koko ajan sellaista pienen pientä liikettä, kompensoidakseen sen, että verkkokalvolla on sokea kohta näköhermon liittymiskohdassa. Ilmeisesti se pikku liike ja tietyt kuviot eivät sovi migreeniaivoille.

Nuo samat kuviot muuten väpättävät telkkarissa/videokuvassa niin, että sen näkee kyllä kaikki. Toisilla meistä vaan silmä tekee sen väpätyksen ilman videokameraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.

Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.

Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.

Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.

Enkä neuvo enkä höösää.

Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.

On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.

Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?

Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?

Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)

Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.

Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.

Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.

Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.

Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.

Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.

Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.

Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.

Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.

Ja miniän loputon raivoaminen ja kontrolliei ole vallankäyttöä? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Mikä ihmeen loputon raivoaminen kun ensin on yrittänyt hyvällä ja sietänyt ja sietänyt ja lopulta saa tarpeekseen ja pakkaa anopin roinat anopille?

Ja kyllä se miniä nimenomaan on se, joka siitä omasta kodistaan päättää.

Tässä se nähdään - miehellä ei ole asiaan mitään sanomista, se on miniän koti 🤭

Mun mies inhoaa niitä lasimaljakoita ja -kulhoja ja sitä sisustuskrääsää ja erityisesti sitä roinaa, jota lastenhuoneisiin kannettiin. Eikä todellakaan tykkää pukea lapsille liian pieniä vaatteita aamuisin tai silittää niitä pellavamekkoja.

Heti alkoi mammojen selitykset 😂 Älä luule, että uskon sun miehelläsi olevan jotain sananvaltaa teillä.

Edelleenkään tämä ei ole anopin koti. Vaikka miten tälläisit hymiöitä.

Eikä anopin pojan. Saa se tässä punkata jos on aina samaa mieltä kanssani ja tekee kotityöt.

Edelleenkään myöskään se anopin poika ei ole pelkkä anopin käsikassara ja jatke, vaan ihan itsellinen ihminen.

Saako sun kontrollin alla kukaan olla itsellinen?