Ovatko henkiset pms-oireesi pahentuneet esivaihdevuosissa?

up

Helpottanut. PMS oli pahimmillaan varmaan noin 35-37vuotiaana. Oli muutenkin stressaava vsihe silloin kyllä.

Pahinta oli aikana, jolloin en liikkunut aktiivisesti. Pms oireet ovat helpottuneet, kun ehtii paria päivää ennen tehdä kunnon hikitreenin. Sitten on pakko keventää, kun nykyisin menee maha sekaisin..

Mulla ainakin henkiset oireet helpotti, nykyään niitä ei ole ollenkaan. 

Ei mun mielestä. En ehkä aikaisemmin oikein osannut tunnistaa PMS-oireita, nykyään tunnistan ne paremmin.

Onko kukaan huomannut että ravinnolla olisi merkitystä pms oireisiin. Siis niin että esim jos on laihdutuskuurilla ja kalorivajeessa oireet pahenee tai tulee esiin jos ei aiemmin ole ollut?

Tai vastaavasti niin päin että oireiden ilmettyä syö itsensä kylläiseksi, niin helpottaako? Ja söitkö hiilareita tai ihan vaan sokeripitoista?  - Kaikkihan me tiedämme sen että suklaa auttaa kaikkeen ;-) 

Onko kokemusta kun on siirtynyt normaalista aika hiilaripitoisesta ruoasta vhh:lle tai keto ruokavalioon, niin mitä tapahtuu oireille?

Up414

Mä vedin luomuna kunnes en enää pärjännyt. Osasin odottaa hirveyttä, genetiikka ei suosi näissä asioissa, oma äiti oli raskassarjalainen vaihdevuosioireissa ja kaikenlaisia viranomaisia oli aikanaan mukana menossa.

LuomuPMS oli mulla (fyysistä) uupumusta, henkistä surumielisyyttä, itkuherkkyyttä ja alakuloa. Vaihdevuosia kohti mentäessä tuo fyysinen väsymys paheni niin, että meinasin nukahtaa seisaalleni pari päivää.

Sen itkuherkkyyden tilalle tuli yllättäen raivo, joka paheni sellaiseksi, että visioin sisäisen minäni kuin 28 päivää myöhemmin -leffan raivotautiseksi zombiksi. Tappaa puremalla, nopea liikkeissään ja vielä kirkuu suoraa huutoa raivosta samalla. Noita raivareita sai tosissaan pidätellä, ne tulevat kohtauksina täysin provosoimatta ja olivat ihan täyttä murhanhimoa. Ei kivaa töissä eikä kotona. 

Itkuherkkyydestä ei sitten enää ollut tietoakaan. Sen tilalle tulivat uudet, irrationaaliset pelkotilat, nekin kohtauksina ja vielä niin, että ne pahenivat nukkumaan mennessä. Oikeasti, pelkäsin ajatuksissani hissiäkin ja päässä pyöri elävän oloisia keloja milloin mistäkin joko minut tai perheen tappavasta tai vammauttavasta katastrofista typeryydessään final destination -tyyliin. Sorry leffavertaukset, mutta yksi kuva tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

En sitten kuitenkaan ollut tulossa hulluksi, nuokin mentaaliset heittelyt jäivät taakse hormonikorvauksella, jota luojan kiitos pystyn käyttämään. Enää vähän keljuttaa se, että suomenkieliset vaihdevuosia käsittelevät artikkelit ovat niin sievisteleviä ärtyisyyksineen ja itkuisuuksineen. Kun vähän penkoi, englanninkieliset selittivät mekanismin: heittelehtivät estrogeenitasot vaikuttavat mantelitumakkeeseen (amygdalaan), mikä vastaa mm fight or flight -reaktiosta. Siitä nuo ei-niin-kivat fiilikset.

Vaikea arvioida, mutta nyt 37v ja on ollut kyllä pahat henkiset pms-oireet. Niihinhän määrätään ssri-lääkettäkin (sitalopraamia) jota voi syödä pahimmat päivät. B-monivitamiini lievittää myös oireita, oliko nyt erityisesti b6. Joku kysyi syömisistä, ja mulla kyllä ainakin auttaa ravitsevan ruuan, esim avokadon, uunilohen ja perunamuusin syöminen. Nyt olen joutunut aloittamaan keltarauhashormonin (minipillerit) endometrioosin takia. Näyttää siltä, että henkiset ja fyysisetkin pms-oireet on helpottuneet. Mielialoissa on muuten kyllä vaihtelua, mutta sellaista selkeää mustaa jaksoa ennen menkkoja ei nyt ole ollut. Siis vaikka moni pelkää ehkäisypillereiden mielialavaikutuksia, suosittelen ehkä kokeilemaan jos oman luonnollisen kierron mielialavaikutukset on joka tapauksessa pahoja.

Aiemmin ei ollut oikeastaan mitään. Nyt voi fyysiset kestää viikkokaupalla, kun kehon energia menee hedelmällisyyden rippeiden ylläpitoon. Henkiset herkkyydet oli jossain vaiheessa pahempia kuin nyt, kun oireet on olleet pinnalla pian 4 vuotta. 

Elämässä on tapahtunut muutakin mullistavaa, joka lisää oireilua. 

Onko kukaan tarkkaillut oireita versus ruokavalio? Tai ravinnon määrä, enetgiatason määrä?

Vierailija kirjoitti:

Mä vedin luomuna kunnes en enää pärjännyt. Osasin odottaa hirveyttä, genetiikka ei suosi näissä asioissa, oma äiti oli raskassarjalainen vaihdevuosioireissa ja kaikenlaisia viranomaisia oli aikanaan mukana menossa.

LuomuPMS oli mulla (fyysistä) uupumusta, henkistä surumielisyyttä, itkuherkkyyttä ja alakuloa. Vaihdevuosia kohti mentäessä tuo fyysinen väsymys paheni niin, että meinasin nukahtaa seisaalleni pari päivää.

Sen itkuherkkyyden tilalle tuli yllättäen raivo, joka paheni sellaiseksi, että visioin sisäisen minäni kuin 28 päivää myöhemmin -leffan raivotautiseksi zombiksi. Tappaa puremalla, nopea liikkeissään ja vielä kirkuu suoraa huutoa raivosta samalla. Noita raivareita sai tosissaan pidätellä, ne tulevat kohtauksina täysin provosoimatta ja olivat ihan täyttä murhanhimoa. Ei kivaa töissä eikä kotona. 

Itkuherkkyydestä ei sitten enää ollut tietoakaan. Sen tilalle tulivat uudet, irrationaaliset pelkoti

Sanaton. ap