Nyt ahdistaa ihan hirveästi, joulumieli poissa ja ainut mikä pitää kiinni elämässä on lapset.

Miksi lähipiirisi haluaa, että kärsit?

Joulumieli ei ole pakollinen mielentila, ei kenellekään. Siitä ei kannata stressata. Suupielet ylöspäin, niin lapset on ihan tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähipiirisi haluaa, että kärsit?

Siltä ainakin tuntuu. Äitini yrittää olla avuksi koska se on hänen tapansa käsitellä omaa huonoa oloansa. Mutta hän yleensä kommenteillaan ja avullaan pahentaa oloani. Tuntuu että olen turha, ruma jne..

Mies taas ei muuta tee kuin pelaa ja kiroilee siinä välissä. On meillä joskus hyviä hetkiä mutta ollaan aika erilaisia. Kun mies pelaa tai chattailee kavereidensa kanssa niin olen aika yksinäinen. Ei ystäviä. Lapset jo isoja. Sen takia vietän itsekin paljon aika netissä.

Veljeni taas ei muuta tee kuin kehuskelee miten hyvin hänellä menee. Tiedän ettei ole pois minulta mutta oma elämäni on niin erilaista. Siis olen pikkuhiljaa vuosien kuluessa tajunnut että lapsuuden perheeni oli ongelmallinen ja myös nykyinen perheeni on ongelmallinen. Ainut joka tajuaa kuvioni ongelmallisuuden. On oma hoitajani. Ja pelkään että sekin kohta vaihtuu.

Ap

Haluatko parantaa suhdettasi? Oletko kertonut miehellesi noista tunteista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähipiirisi haluaa, että kärsit?

Siltä ainakin tuntuu. Äitini yrittää olla avuksi koska se on hänen tapansa käsitellä omaa huonoa oloansa. Mutta hän yleensä kommenteillaan ja avullaan pahentaa oloani. Tuntuu että olen turha, ruma jne..

Mies taas ei muuta tee kuin pelaa ja kiroilee siinä välissä. On meillä joskus hyviä hetkiä mutta ollaan aika erilaisia. Kun mies pelaa tai chattailee kavereidensa kanssa niin olen aika yksinäinen. Ei ystäviä. Lapset jo isoja. Sen takia vietän itsekin paljon aika netissä.

Veljeni taas ei muuta tee kuin kehuskelee miten hyvin hänellä menee. Tiedän ettei ole pois minulta mutta oma elämäni on niin erilaista. Siis olen pikkuhiljaa vuosien kuluessa tajunnut että lapsuuden perheeni oli ongelmallinen ja myös nykyinen perheeni on ongelmallinen. Ainut joka tajuaa kuvioni ongelmallisuuden. On oma hoitajani. Ja pelkään että sekin kohta vaihtuu.

Ap

Mitä he ovat sanoneet, kun olet heidän kansaan keskustellut miltä sinusta tuntuu?

Kuulostaa kyllä melkomoiselta uhriutumiselta.. Kaikki muut on ihan syvältä ja vaikeuttaa sun elämääsi. Itsessäsihän ei varmasti mitään vikaa ole? Ensinnäkin ota itseä niskasta kiinni. Eroa miehestä, jos kerran olette niin erilaisia ja hän ahdistaa sinua. Toisekseen, muuta jonnekin kauemmaksi suvustasi ja pidä niihin etäisyyttä niin saat elää elämääsi juuri niinkuin haluat, eikä muut pilaa sinun oloasi.. Niin helppoa se on! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähipiirisi haluaa, että kärsit?

Siltä ainakin tuntuu. Äitini yrittää olla avuksi koska se on hänen tapansa käsitellä omaa huonoa oloansa. Mutta hän yleensä kommenteillaan ja avullaan pahentaa oloani. Tuntuu että olen turha, ruma jne..

Mies taas ei muuta tee kuin pelaa ja kiroilee siinä välissä. On meillä joskus hyviä hetkiä mutta ollaan aika erilaisia. Kun mies pelaa tai chattailee kavereidensa kanssa niin olen aika yksinäinen. Ei ystäviä. Lapset jo isoja. Sen takia vietän itsekin paljon aika netissä.

Veljeni taas ei muuta tee kuin kehuskelee miten hyvin hänellä menee. Tiedän ettei ole pois minulta mutta oma elämäni on niin erilaista. Siis olen pikkuhiljaa vuosien kuluessa tajunnut että lapsuuden perheeni oli ongelmallinen ja myös nykyinen perheeni on ongelmallinen. Ainut joka tajuaa kuvioni ongelmallisuuden. On oma hoitajani. Ja pelkään että sekin kohta vaihtuu.

Ap

Lapsiko olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähipiirisi haluaa, että kärsit?

Siltä ainakin tuntuu. Äitini yrittää olla avuksi koska se on hänen tapansa käsitellä omaa huonoa oloansa. Mutta hän yleensä kommenteillaan ja avullaan pahentaa oloani. Tuntuu että olen turha, ruma jne..

Mies taas ei muuta tee kuin pelaa ja kiroilee siinä välissä. On meillä joskus hyviä hetkiä mutta ollaan aika erilaisia. Kun mies pelaa tai chattailee kavereidensa kanssa niin olen aika yksinäinen. Ei ystäviä. Lapset jo isoja. Sen takia vietän itsekin paljon aika netissä.

Veljeni taas ei muuta tee kuin kehuskelee miten hyvin hänellä menee. Tiedän ettei ole pois minulta mutta oma elämäni on niin erilaista. Siis olen pikkuhiljaa vuosien kuluessa tajunnut että lapsuuden perheeni oli ongelmallinen ja myös nykyinen perheeni on ongelmallinen. Ainut joka tajuaa kuvioni ongelmallisuuden. On oma hoitajani. Ja pelkään että sekin kohta vaihtuu.

Ap

Hoitotasapaino?

Lähipiirisi ei ole sinusta vastuussa. Olet jo iso tyttö ja vastuu on sinulla itselläsi. Kukaan meistä ei voi elämäkerrassaan kirjoittaa itsestään sitä sankari ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähipiirisi haluaa, että kärsit?

Siltä ainakin tuntuu. Äitini yrittää olla avuksi koska se on hänen tapansa käsitellä omaa huonoa oloansa. Mutta hän yleensä kommenteillaan ja avullaan pahentaa oloani. Tuntuu että olen turha, ruma jne..

Mies taas ei muuta tee kuin pelaa ja kiroilee siinä välissä. On meillä joskus hyviä hetkiä mutta ollaan aika erilaisia. Kun mies pelaa tai chattailee kavereidensa kanssa niin olen aika yksinäinen. Ei ystäviä. Lapset jo isoja. Sen takia vietän itsekin paljon aika netissä.

Veljeni taas ei muuta tee kuin kehuskelee miten hyvin hänellä menee. Tiedän ettei ole pois minulta mutta oma elämäni on niin erilaista. Siis olen pikkuhiljaa vuosien kuluessa tajunnut että lapsuuden perheeni oli ongelmallinen ja myös nykyinen perheeni on ongelmallinen. Ainut joka tajuaa kuvioni ongelmallisuuden. On oma hoitajani. Ja pelkään että sekin kohta vaihtuu.

Ap

Lapsiko olet?

Lapsiko olet -tyyppiä ei olekaan näkynyt hetkeen! Kommentoikohan se koskaan mitään muuta?

Vierailija kirjoitti:

Haluatko parantaa suhdettasi? Oletko kertonut miehellesi noista tunteista?

Kyllä hän tietää tuon että olen yksinäinen. Mutta kun tarjoutuu seuraksi niin torjun hänet. Suhteeseemme liittyy paljon kaunaa molemmin puolin. Siksi hän varmaan haluaakin olla omissa oloissaan. Ollaan kauan oltu yhdessä. Suhde väljähtynyt. Ja erilaisuus vain korostuu enempi. Mies ei enää välitä ulkonäöstään ei ole oikeasti koskaan välittänyt. Ei käy suihkussa. On etätöissä. Nää kaikki ärsyttää. Lisäksi nuorena menin pettämään häntä mikä oli väärin sen tiedän ja kärsin itse siitä. Menin ihastumaan täysillä toiseen. Tätä toista en saa mielestä vaikkei siitä koskaan mitään tullutkaan. Siis näen välillä unta hänestä. Vaikka en haluaisi ja haluan vain unohtaa. Pitkä tarina.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähipiirisi haluaa, että kärsit?

Siltä ainakin tuntuu. Äitini yrittää olla avuksi koska se on hänen tapansa käsitellä omaa huonoa oloansa. Mutta hän yleensä kommenteillaan ja avullaan pahentaa oloani. Tuntuu että olen turha, ruma jne..

Mies taas ei muuta tee kuin pelaa ja kiroilee siinä välissä. On meillä joskus hyviä hetkiä mutta ollaan aika erilaisia. Kun mies pelaa tai chattailee kavereidensa kanssa niin olen aika yksinäinen. Ei ystäviä. Lapset jo isoja. Sen takia vietän itsekin paljon aika netissä.

Veljeni taas ei muuta tee kuin kehuskelee miten hyvin hänellä menee. Tiedän ettei ole pois minulta mutta oma elämäni on niin erilaista. Siis olen pikkuhiljaa vuosien kuluessa tajunnut että lapsuuden perheeni oli ongelmallinen ja myös nykyinen perheeni on ongelmallinen. Ainut joka tajuaa kuvioni ongelmallisuuden. On oma hoitajani. Ja pelkään että sekin kohta vaihtuu.

Ap

Mitä he ovat sanoneet, kun olet heidän kansaan keskustellut miltä sinusta tuntuu?

Näistä asioista ei keskustella. Äitini kysyy aina mitä minulle kuuluu mutta vastaan että ihan hyvää.veljelleni en menisi avautumaan ei olla niin läheisiä.

Ap

Ongelmana on muihin vertaileminen, että kaikilla muilla on paremmin. Ei ole todellakaan vaan se on teatteria ja pinta kiiltoa, liitoa. Kyllä sieltä pilvistäkin yleensä ihan kaikki putoo jossain vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on muihin vertaileminen, että kaikilla muilla on paremmin. Ei ole todellakaan vaan se on teatteria ja pinta kiiltoa, liitoa. Kyllä sieltä pilvistäkin yleensä ihan kaikki putoo jossain vaiheessa. 

Tämä. Olen aina verrannut itseäni muihin. Niin kauan kuin muistan. En tiedä miten siitä pääsee eroon!

Ap

Tältä palstalta on turha apua hakea, tulet vain entistä surullisemmaksi trollien pommituksen jälkeen mutta itsestähän se kaikki on kiinni. Ruokavalio kuntoon ja ulos pakkaseen lenkille. Ei ole mitään ulkopuolista pelastavaa tahoa olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä melkomoiselta uhriutumiselta.. Kaikki muut on ihan syvältä ja vaikeuttaa sun elämääsi. Itsessäsihän ei varmasti mitään vikaa ole? Ensinnäkin ota itseä niskasta kiinni. Eroa miehestä, jos kerran olette niin erilaisia ja hän ahdistaa sinua. Toisekseen, muuta jonnekin kauemmaksi suvustasi ja pidä niihin etäisyyttä niin saat elää elämääsi juuri niinkuin haluat, eikä muut pilaa sinun oloasi.. Niin helppoa se on! 

Ei se aina ole niin helppoa. Jos perheessä on hankalia, mahdollisesti narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä, niin olet aika yksin. Masentunutta ei auta kun käskee ottamaan niskasta kiinni. Vaikka pääset fyysisesti kauas lähisuvusta, heidän ikäviä sanojaan ei pääse sormia napsauttamalla karkuun. Minulle sanottiin että jos vain päättäisit että et ole masentunut? Jos kaikki onnistuisi vain päättämällä niin miksi ihmiset polttavat tupakkaa tai syö tai juo liikaa? Ap, minua on auttanut se että tiedostan että lapsuuden perheen tapa ajatella, puhua ja toimia on enimmäkseen myrkyllinen (toxic). Jos yritän mukautua ja sopeutua siihen, en tule koskaan voimaan hyvin. Voin yrittää itse muuttaa ajatuksiani ja tekojani "normaalimpaan" suuntaan. Olen vasta tämän tajunnut joten työtä on paljon edessä. Ehkä voisitte puolison kanssa tehdä alkuun jotain pientä yhdessä, keittää kahvit, pieni kävely, käydä yhdessä kaupassa, saunassa tai uimahallissa? Jos on enemmän rahaa niin käydä kahvilla tai elokuvissa? Minulla ainakin jatkuva netin selailu tai telkkarin katsominen laskee mielialaa ja lisää ahdistusta. Masentunut näkyy läheisille usein haluttomana, saamattomana ja epävarmana, mikä saattaa läheistäkin turhauttaa. Se ei ole kuitenkaan mikään syy huutaa tai kiroilla, turhautumisen voi sitten purkaa muulla tavoin. Joku voi saada apua parikeskusteluista ammattilaisen kanssa mutta meille kävi päinvastoin, olo vain huononi. Nykyään tuntuu että puoliso ilahtuu eniten siitä että jaksan tehdä jonkin pienen jutun, laittaa ruokaa, pesen hänen vaatteet tai jotain muuta yhtä arkipäiväistä. Voimia!